Naisasiat

[Geezer]

Minä en voi kirjoittaa tähän ketjuun mitään kivaa, koska jälkikasvukin seuraa Jatkoaikaa ja, mikä pahinta, tuntee nimimerkkini. :(

 

[Karpalovodka]

Tämä ongelma olisi jollekin positiivinen, mutta oli tossa keskiviikko yönä kaikki taivaankappleet kohillaan ja lähti ihan sievä nainen mukaan yökerhosta ja jäi vielä yöksi luokseni. Mutta aamulla tässä tuli se ongelma, sillä se nainen ei tajunnut itse lähtä pois luotani, varmasti olisi tälläkin hetkellä täällä jos en olisi "keksinyt" menoa ja joutunut ajamaan häntä pois kämpästäni. Nyt oli tänään alkuillasta laitellut viestiä, että haluisi tavata uudestaan ja nyt olen hieman umpikujassa sillä en mitään suhdetta jaksaisi. Joten mitä kannattaisi tehdä ettei hän pahoittaisi mieltä ja pysyttäisiin frendeinä?

 

[SeitsemäsPakki]

Tämä ongelma olisi jollekin positiivinen, mutta oli tossa keskiviikko yönä kaikki taivaankappleet kohillaan ja lähti ihan sievä nainen mukaan yökerhosta ja jäi vielä yöksi luokseni. Mutta aamulla tässä tuli se ongelma, sillä se nainen ei tajunnut itse lähtä pois luotani, varmasti olisi tälläkin hetkellä täällä jos en olisi "keksinyt" menoa ja joutunut ajamaan häntä pois kämpästäni. Nyt oli tänään alkuillasta laitellut viestiä, että haluisi tavata uudestaan ja nyt olen hieman umpikujassa sillä en mitään suhdetta jaksaisi. Joten mitä kannattaisi tehdä ettei hän pahoittaisi mieltä ja pysyttäisiin frendeinä?

Sano että olet homo. Mikäli jatkossa haluat jotain vielä tältä naiselta sanot, että oletkin bi.

 

[SamSal]

Tämä ongelma olisi jollekin positiivinen, mutta oli tossa keskiviikko yönä kaikki taivaankappleet kohillaan ja lähti ihan sievä nainen mukaan yökerhosta ja jäi vielä yöksi luokseni. Mutta aamulla tässä tuli se ongelma, sillä se nainen ei tajunnut itse lähtä pois luotani, varmasti olisi tälläkin hetkellä täällä jos en olisi "keksinyt" menoa ja joutunut ajamaan häntä pois kämpästäni. Nyt oli tänään alkuillasta laitellut viestiä, että haluisi tavata uudestaan ja nyt olen hieman umpikujassa sillä en mitään suhdetta jaksaisi. Joten mitä kannattaisi tehdä ettei hän pahoittaisi mieltä ja pysyttäisiin frendeinä?

Siinähän sä itse vastaat kysymykseesi. Toisaalta miksi haluaisit olla jonkun yhdenillan jutun kanssa kaveri? Ettei vaan olisi mielessä pitää tyttöä ns. varalla kun sattuu seuraavaksi panettamaan.

 

[Trenchtown]

Nyt oli tänään alkuillasta laitellut viestiä, että haluisi tavata uudestaan ja nyt olen hieman umpikujassa sillä en mitään suhdetta jaksaisi.

Ensinnäkin, miksi haluat tästä typystä frendin? Tämä ei varsinaisesti liity ongelmaasi, haluaisin vain tietää.

Muuten sanoisin, että kokeilepa sellaista, kuin asian suoraan ja rehellisesti sanominen. Sanot että typy on kiva ja hänen kanssaan on mukava viettää aikaa ja tehdä mitä nyt teettekin, mutta tässä vaiheessa elämääsi et koe suhteessa olemista mielekkääksi. Typyn mieliksi voit sanoa, että "juuri nyt en koe suhdetta mahdollisena". Mikäli haluat jättää takaportin auki, niin höpise jotain tulevasta, hitaasti etenemisestä, tutustumisesta ja muusta sen sellaisesta.

Suoraan puhuminen on joskus paras tapa ratkaista ongelma ja tässä näen siihen mahdollisuuden. Miksi ihmeessä alkaa keksimään tekosyitä, kun voi sanoa suoraankin. Typy saattaa loukkaantua, mutta tajuaa kyllä myöhemmin, että olipa suoraselkäinen kaveri, jonka jälkeen voitte taas nus... olla kavereita. Jos ei tajua, ei se nuija ole sinun arvoisesi kuitenkaan.

 

[Midnight Rambler]

Tämä ongelma olisi jollekin positiivinen, mutta oli tossa keskiviikko yönä kaikki taivaankappleet kohillaan ja lähti ihan sievä nainen mukaan yökerhosta ja jäi vielä yöksi luokseni. Mutta aamulla tässä tuli se ongelma, sillä se nainen ei tajunnut itse lähtä pois luotani, varmasti olisi tälläkin hetkellä täällä jos en olisi "keksinyt" menoa ja joutunut ajamaan häntä pois kämpästäni. Nyt oli tänään alkuillasta laitellut viestiä, että haluisi tavata uudestaan ja nyt olen hieman umpikujassa sillä en mitään suhdetta jaksaisi. Joten mitä kannattaisi tehdä ettei hän pahoittaisi mieltä ja pysyttäisiin frendeinä?

Sano vaan suoraan, että seksi kiinnostaa jatkossakin, koska kanssasi se on "mahtavaa" tms (onko?), mutta enempää et pysty antamaan. Jos kiinnostaa edelleen päästä pukille, niin ota hyöty irti tai anna kokonaan olla. Turhaa antaa kenellekään vääriä mielikuvia ja ottaa elämään riippakiveä joka potentiaalisesti alkaa vihaamaan sinua jossain vaiheessa.

 

[Klassinen sentteri]

Noniin päädyin suuteloimaan vähän viikonloppuna erään "kaveri" tyttösen kanssa ja nyt ei olla oltu sitten missään tekemisissä pariin päivään. Tuota tapausta ennen kuitenki kuukausia mennyt niin, että joka päivä vaihdetaan kuulumisia. Viimeinen viesti naiselta näköjään jotain että "jutellaan huomena kun et ole noin päissäään" no, ei olla juteltu. En oikein ole koskaan kyllä uskonut edes naisen ja miehen väliseen platoniseen ystävyyteen. Kai tässä täytyy nostaa kissa pöydälle. Ehkä jopa sillein ihan kirjaimellisesti, niinkuin joku tääläkin on joskus lohkaissut.

 

[MustatKortit]

Juuri pyörii tuossa telkkarissa joku Mestareiden Liiga-lähetyksen jälkeinen dokkari, jossa aiheena 27-vuotiaan naisen hääsuunnittelu ja kaikki häihin liittyvä hässäkkä.

Aihe ahdistaa minua kovasti, sillä tämä kaikki on itselläni edessä, seuraavan vuoden, puolentoista vuoden aikana. Tällä tarkoitan sitä, että tiedän tyttöystäväni odottavan kosintaa tod.näk ennen joulua.

En tiedä, olenko niinkään ahdistunut siitä itse naimisiin menosta, mutta nämä itse juhlat ja kaikki hössötys ahdistavat ainakin.

Itse en ehkä ole koko avioliitosta niin innoissani, mutta koska en sitä varsinaisesti vastustakaan, en näe syytä jättää kosintaa&naimisiinmenoa väliin, sillä rakastan kyllä kovasti naistani.

Jotenkin nyt kello kuitenkin tikittää siihen malliin, että aika uhkaa loppua kesken ja se mainitsemani joulu lähestyy. Mitä sitten tulee tehdä, pitää hankkia sormuksia, viettää kuulemma kihlajaisjuhlia (wtf, kuulostaa tylsältä) , miettiä hääpäivälle vaihtoehtoja, ilmoittaa vanhemmille (!!!), kavereille jne jne.

Hohhoh.

Jotenkin en vaan pääse kiinni tähän innostukseen näistä hääsuunnitteluista ja -hössötyksistä..

Onko minussa jotain vikaa?

 

[Bigmouth]

Miksi hääpäivän pitää olla ensi vuonna jos kosinta on vielä suorittamatta?

Meillä lähtee joulukuussa liikkeelle yhdeksäs kihlausvuosi. Naimisiin ollaan sovittu menevämme kun sopiva tilanne tulee. Kyse ei ole mistään viivytysjutusta tai ahdistuksesta, en vaan tajua miksi kaiken pitää tapahtua niin helvetinmoisella kiireellä nykyään.

 

[Ted Raikas]

Pidän ehkä jopa aavistuksen surullisena, että kihlautumisella ja avioitumisella on joillekin noin hiton suuri merkitys. Ikään kuin suhde ei ole tarpeeksi aito ja todellinen ilman noita juttuja? Vaikuttaa siltä, että on todella epävarma rakkauden suhteen jos pistää niin suurta painoarvoa noinkin pinnallisille asioille.

Eihän siinä tietty mitään, periaatteessa voisin itse (siviili)vihkimykseen suostua, jos tilanne todella puoltaisi sitä (ja olisi tuntenut toisen sen verran kauan, että tietäisi tulevansa toimeen). Muussa tapauksessa ei kiitos ja mihin sitä kihlautumistakaan tarvitsee, menee suoraan naimisiin vaan jos on mennäkseen?

Avioitumisen perimmäinen merkitys ei ole kyllä tosiaan koskaan avautunut oikein minulle, mutta tuskin tässä ihan äkkiä tulee tilannettakaan jossa pitäisi sitä tajutakaan, että sikäli.

Tsemppiä MustatKortit joka tapauksessa. Muista kuitenkin pitää myös oma pää, äläkä anna naisen saada ihan joka asiassa tahtoaan läpi, on sinullakin oltava sananvaltaa.

 

[MustatKortit]

Tuo Kakkoselta tuleva häädokkari on kyllä ihmeellinen, ensin näytetään miten morsian kirjoittaa hääblogia, tekee satoja pikkuasioita, intoilee kuin pikkuprinsessa, etsii hääkirkkoa (ilmoitta, ettei kannata kirkon näkemyksiä, mutta haluaa ehdottomasti kirkossa avioon, klisee) jne...

...tämän jälkeen paljastui, että morsiamella ja onnellisella sulholla onkin molemmilla kyseessä jo toinen avioliitto.

Miksi hääpäivän pitää olla ensi vuonna jos kosinta on vielä suorittamatta?...

No tässä on useitakin eri asioita, yksi tärkeimmistä on se, ettei tyttöystäväni halua mitään pitkää kihlausta, vaan tiedon siitä milloin suunnilleen (puolen vuoden tarkkuudella) avioon astellaan.

Haluan muuten korostaa, etten ole koskaan vastustanut näitä näkemyksiä, jos se kerran hänelle on tärkeää, nyt vaan on ruvennut ahdistamaan, kun aika uhkaa loppua..kihlajaisjuhlatkin, ei kuulosta kivalta.

Onnittelut sulle tuosta pitkästä kihlauksesta, mutta minun naiseni ei tuohon suostuisi.

 

[Bigmouth]

Miksei? Ihmetyttää vain tämä joidenkin suhdeputki, jossa kihlauksesta pitää tukka putkella painaa avioliittoon. Mikä peruste kiirehdinnällä voi olla.

En siis vittuile, uteliaisuuttani kyselen. Lähipiirissä on aika monta muutakin 5-10 vuoden kihlauksen jälkeen avioitunutta. Ne muutamat vuoden aikana avioituneet ovat sitten muussakin elämässään enempi hätähousuja.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

mihin sitä kihlautumistakaan tarvitsee, menee suoraan naimisiin vaan jos on mennäkseen?

Varmistaa selustan?

Kihlaus on yhtä tyhjän kanssa, jos ei ole aikomustakaan mennä naimisiin. Tuota kutsutaan itsensä ja sen toisen kusettamiseksi. Ajan pelaaminen ja -tuhlaaminen myös hyviä vaihtoehtoja tuolle itsepetokselle.

Toisaalta kihlaus on hyödyllinen, jos ei ole ihan varma siitä naimisiin menemisestä. Molemmat ovat tyytyväisiä siitä, että kyllä tässä ehkä jotain vielä: varmistavat selustan. Samaan aikaan molemmat ovat koko ajan pelokkaita ottamaan sen huikaisevan suuren ja ratkaisevan askeleen, eivätkä tietysti ole sulkeneet myös muita vaihtoehtoja pois omasta tulevaisuudestaan, joka ei välttämättä enää sisällytä sitä kihlattua. Kaikki voi tietysti tuon harkinta-ajan myötä päättyä onnellisestikin: vihkivaloihin.

Avioliitto instituutiona sopii mielestäni parhaimmin sitä kaipaaville, eli vanhoillisille ja täten myös homopareille. Kihlautumisen merkitys on vain ajan pelaamista, syystä tai toisesta.

 

[Bigmouth]

Eriävä mielipide. Kihlaus voi olla suhteessa oleville aivan yhtä vakava suhteen virallistaminen kuin avioliittokin. Itsekin olen vähän niillä linjoilla, että kihlaus on puhtaammin itseä varten ja avioliitto seremonioineen siksi, että saadaan näyttää sukulaisille.

Jos jollekin aviotumisen hetkellä tapahtuu suuri henkinen muutos, niin onnea heille jotka näin kokevat. Itse vaan en asiaa samoin koe.

 

[MustatKortit]

Olen aika varma, että tyttöystäväni liittyisi tukemaan tuota Jääkoneenkuljettajan esittämää kantaa.

Omassa tapauksessani ja naiseni puolelta kyse on myös jonkin sortin konservatismista, kuulumme kummatkin kirkkoon (tapakristittyjä) jne..

 

[Bigmouth]

Olen aika varma, että tyttöystäväni liittyisi tukemaan tuota Jääkoneenkuljettajan esittämää kantaa.

Omassa tapauksessani ja naiseni puolelta kyse on myös jonkin sortin konservatismista, kuulumme kummatkin kirkkoon (tapakristittyjä) jne..

No meillä varmaan sitten tämä pitkä kihlaus heijastelee näkemyksiä myös. Äsken mainitsin tästä keskustelusta ja vastauksena tuli, että mitään perinteisiä pönötyshäitä ei tahdo missään nimessä. Kuten en tahdo minäkään.

Meillä varmaan aikaa on kulunut paljolti siihen, kun emme ole vieläkään sopivaa formaattia keksineet. Parhaat ideat ovat kaatuneet hintaan.

Mutta teillä on ihan hyvät lähtökohdat kun keskenänne olette samalla sivulla.

 

[TQoFE]

Avioitumisen perimmäinen merkitys ei ole kyllä tosiaan koskaan avautunut oikein minulle, mutta tuskin tässä ihan äkkiä tulee tilannettakaan jossa pitäisi sitä tajutakaan, että sikäli.

Verotuksellisista syistä kannattaa mennä naimisiin, mikäli aikoo olla yhdessä kunnes kuolema erottaa. Pienempi perintöveroprosentti.

Itsekin olen vähän niillä linjoilla, että kihlaus on puhtaammin itseä varten ja avioliitto seremonioineen siksi, että saadaan näyttää sukulaisille.

Jos jollekin aviotumisen hetkellä tapahtuu suuri henkinen muutos, niin onnea heille jotka näin kokevat. Itse vaan en asiaa samoin koe.

Täysin eri mieltä. Kihlauksella ei ole muuta virkaa kuin näytellä rinkuloita sukulaisille. Lain silmissä jotain muuttuu ja johonkin ihan oikeasti sitoutuu vasta avioliitossa - riippumatta siitä, pitääkö minkäänlaisia hääjuhlia ollenkaan.

 

[Footless]

Verotuksellisista syistä kannattaa mennä naimisiin, mikäli aikoo olla yhdessä kunnes kuolema erottaa. Pienempi perintöveroprosentti.

Jos on yhteisiä lapsia, niin sitten ei ole silläkään väliä.

Avovaimo joku aika sitten juuri kysyi, että miksi ihmiset yleensä menevät naimisiin. Epäilin myös jotain verotuksellisia asioita, mutta suurimpana syynä ei-uskovaisille on varmaankin ne juhlat. Me ei tosiaan hirveän uskonnollisia olla, joten ihan heti ei häitä ole tulossa. Ehkä joskus sitten, niin saadaan vanhemmat tyytyväiseksi. Ja kyllähän tuo serkkupoika kai ihan kohtuullisen pesämunan sai lahjarahoina häissään...

 

[Snakster]

Täysin eri mieltä. Kihlauksella ei ole muuta virkaa kuin näytellä rinkuloita sukulaisille. Lain silmissä jotain muuttuu ja johonkin ihan oikeasti sitoutuu vasta avioliitossa - riippumatta siitä, pitääkö minkäänlaisia hääjuhlia ollenkaan.

Itsehän en edes kertonut sukulaisille, että olin mennyt kihloihin, eikä myöskään mitään sormuksia tullut hankittua. Enemmän meillä kai kysymyksessä olikin ihan vaan sen asian sopiminen, että kun tässä näyttää pyyhkivän melko hyvin, niin mitäs jos mentäisiin myös jossain välissä naimisiin.

Itse edustan muuten sitä ilmeisen harvalukuista joukkoa, joka ei ole koskaan ollut avoliitossa. Menimme vaimon kanssa suoraan naimisiin eri osoitteista, joskin käytännön syillä oli tässä oma osuutensa. Aiemmissa, kohtuullisen lukuisissa, suhteissa en koskaan päässyt edes siihen asti, että mistään yhteisasumisesta olisi edes tullut mieleen keskustella.

 

[Alamummo]

Jotenkin en vaan pääse kiinni tähän innostukseen näistä hääsuunnitteluista ja -hössötyksistä..

Onko minussa jotain vikaa?

Ei ole, päinvastoin. Itse en ole koskaan ymmärtänyt naisten kuukausia kestävää häähössötystä ja kaikkea siihen liittyviä epämiellyttäviä lieveilmiöitä. Ihan kuin mahdollisimman mahtipontinen häähumu olisi se juttu eikä naimisiin meno itse.

 

[Stonewall]

Miksiköhän me suomalaiset inhotaan juhlia? Monissa maissa häitä juhlitaan monta päivää, ja niistä on kurjuus kaukana. Musiikki soi ja jengi rokkaa. Kumma juttu. Ei itseänikään huvita lähteä kaukaisen sukulaisen häihin, mutta toki mitä lähemmästä henkilöstä on kyse niin sitä mieluummin häihin menee.

Omalla kohdalla kun vaimo viimein tuli vastaan, niin homma oli selvä. Tapaamisesta alle vuosi ja oltiin naimisissa ja esikoinen tulossa. Mutta exiin verrattuna tiesikin jo ekan viikon jälkeen, että nyt Stonewallin vaskooliin osui kaiken soran jälkeen se isomushippu, jota moni etsii koko elämänsä, ja jos onni kohdalle kerran osuu, niin toista ei koskaan tule.

 

[Ted Raikas]

Miksiköhän me suomalaiset inhotaan juhlia? Monissa maissa häitä juhlitaan monta päivää, ja niistä on kurjuus kaukana.

En minä inhoa juhlia - päinvastoin. En vaan pidä äärimmäisen sovinnaisista ja ylisuunnitelluista juhlista, joissa on liian tarkat etiketit ja kaiken pitää mennä piirulleen juuri niin kuin on suunniteltu eikä melkein.

Vapaamuotoisemmat, improvisoidummat ja omalaatuisia, jopa spontaaneja piirteitä sisältävät juhlat on ihan viihdyttäviä, yleensä. Kaavamaiset juhlat ei nappaa.

Kenties se on hiukan minun ongelmani, että vastustan kaikkea sovinnaista ja perinteitäkin jossain määrin ja en viihdy sellaisissa tapahtumissa. Eritoten kristilliset juhlat, kuten kirkkohäät ja kastetilaisuudet on vastenmielisiä.

 

[Midnight Rambler]

Onnellisin tuntemani pitkäaikainen pari ei ole koskaan edes aikonut mennä naimisiin tai edes kihloihin. Vastapainoksi tälle olen kyllä nähnyt turhautumista, vittumaisia avioeroja, hajonneita koteja, tappelua lapsista ja koiristakin ym. paskaa. Huipentumana olen ollut erään sulhon mukana etsimässä sormusta eräältä sohjoiselta parkkipaikalta johon se oli kaiken avio-onnen keskellä ehditty heittää. Kun on avioon astuttu, niin kynnys eroamiseen muuttuu kuristavan korkeaksi. Siinä sitten kärvistelet ihmisen kanssa jota ei jaksaisi edes katsella enää, mutta josta ei sosiaalisen häpeän tai/ja kakaroiden vuoksi uskalla erotakaan. Nice.

Häät ovat lisäksi juhlina todella vaivaannuttavat, ellei ole suht tukevassa jurrissa. Tarkoitan tällä siis sukulaisten häitä, koska kavereiden vastaavat sen sijaan ovat yleensä ihan ookoo bileet. Siis ai että osaa vituttaa ne kysymykset omasta parisuhteesta, sen puutteesta, lapsista(!) ja kaikesta muusta jonninjoutavasta. Tuntuu siltä, että mitä "huonommin" kaikki tietävät minullakin menevän, niin sitä innokkaammin ovat tenttaamassa ja neuvomassa. Paskiaiset. Onneksi jo seuraavalla kerralla voinen hönkäistä oluen hajuisella hengitykselläni jollekin uteliaalle tantalle tai taatolle, että kävinpä tuossa huorissa. Rehellisesti jopa.

 

[Timbit]

Mielenkiintoista keskustelua kihlautumisesta ja naimisiin menemisestä. Oma mielipiteeni asiaan on se, että kihlautuva/avioituva pariskunta päättää itse, mikä on se oikea tapa (pariskunnan osapuolten välillä tietty on usein erilaisia mielipiteitä asiaan, mutta pidetään se nyt tästä pois). Jos hääpäivä päätetään jo kihloihin mennessä, niin sitten päätetään. Se voi olla kuukauden tai kuuden vuoden päässä, pariskunta päättää sen itse. Tai kihloihin voi mennä ja sopia hääpäivästä sen verran, että päätetään se sitten joskus. Itse menin tuolla tavalla kihloihin, ja hääpäivä päätettiin sitten myöhemmin. Muistaakseni kerroin täällä asiasta silloin aikanaan, ja jonkun mielestä teimme väärin, mutta toisaalta tuosta on jo yli kymmenen vuotta ja naimisissä olemme edelleen, joten ei se nyt ihan täysin pieleen mennyt.

Toimikoon jokainen pari siis omalla tavallaan. Jos se jotakuta ulkopuolista häiritsee, niin entä sitten.

 

[penkinlämmittäjä]

Tai kihloihin voi mennä ja sopia hääpäivästä sen verran, että päätetään se sitten joskus. Itse menin tuolla tavalla kihloihin, ja hääpäivä päätettiin sitten myöhemmin. Muistaakseni kerroin täällä asiasta silloin aikanaan, ja jonkun mielestä teimme väärin, mutta toisaalta tuosta on jo yli kymmenen vuotta ja naimisissä olemme edelleen, joten ei se nyt ihan täysin pieleen mennyt.

Minäkin kihlasin avopuolisoni päivälleen vuosi sitten, eikä tuolloin ollut tietoakaan hääpäivästä. Puhuimme, että se voisi olla joskus vuonna 2015. Minulle kihlaus merkitsee lupausta avioliitosta ja siitä, että on sitoutunut elämään kyseisen ihmisen kanssa lopun elämäänsä. Toisille se kihlaus ei merkitse yhtään mitään. Valitsin muuten hyvin tarkkaan päivän, jona kihlaus tapahtuu ja Zlatanmaisesti annoin lahjaksi itseni avopuolisoni syntymäpäivänä. Väitän, että mikään lahja ei pysty sitä lahjaa päihittämään. Ikinä! Se ei ollut siis itsekeskeinen teko, tai mikään säästötoimenpide, vaan annoin lahjaksi rakastamansa ihmisen lupauksen avioliitosta ja sitä myötä elämästä kuolemaan saakka.

Ja ei, en ole nykyään kovinkaan uskonnollinen, korkeintaan hengellinen. Mutta yksi minulle pyhistä asioista on avioliitto.