Naisasiat

[Ted Raikas]

Niin se vain menee, ymmärrän sen itsekin nyt. Rakkaus on ikuista, sen kohde vain vaihtuu.

Tuon takia en ihmettelekään, että polygamia lisääntyy. Yhteiskuntamme rakenne ja suhtautuminen liittoihin on murroksessa ja en pitäisi lainkaan outona, että suhteet joihin kuuluu useampi ihminen yleistyisi voimakkaasti tulevaisuudessa. Nyt on jo viitteitä, että yksiavioisuus ei enää niin toimi ja tunnu kestävältä.

 

[Midnight Rambler]

Jostain syystä vallalla sellainen ajattelutapa, että kaiken tekemisen ja olemisen pitäisi synnyttää äärikokemuksia tai ihminen kokee hukkaavansa elämänsä. Ja elämän hukkaaminen tasaiseen taapertamiseen nähdään jotenkin vässykkyytenä ja heikkoutena.

Edit: Tämä on enemmänkin yleisluonteista pohdintaa tämän ketjun ajattelumalleista kuin nimenomaan nimimerkki Vanha Lenille suunnattu.

Olet erittäin oikeassa, hyvin kirjoitettu. Naisilla tämä ajattelumalli kiteytyy parhaiten L'Oréalin siirappisessa mainoslauseessa "Because You’re Worth It". Eli jokainen nainen on muka poikkeuksellisen kaunis ja prinsessan arvoinen, jolle vain absoluuttinen paras riittää. Tämä koskee niin vaatteita kuin miehiäkin, sekä kaikkea siltä väliltä. Sitten kun alkuhuuma menee esim. suhteessa ohi, niin muistetaan että "I'm worth it!" ja vaihdetaan suurin toivein lihaksikkaampaan, paremmin paskaa puhuvaan tai mihin vaan toiseen mieheen, että saisi taas elää sen "rakastumisen" uudelleen.

 

[Tadu]

Olet erittäin oikeassa, hyvin kirjoitettu. Naisilla tämä ajattelumalli kiteytyy parhaiten L'Oréalin siirappisessa mainoslauseessa "Because You’re Worth It". Eli jokainen nainen on muka poikkeuksellisen kaunis ja prinsessan arvoinen, jolle vain absoluuttinen paras riittää. Tämä koskee niin vaatteita kuin miehiäkin, sekä kaikkea siltä väliltä. Sitten kun alkuhuuma menee esim. suhteessa ohi, niin muistetaan että "I'm worth it!" ja vaihdetaan suurin toivein lihaksikkaampaan, paremmin paskaa puhuvaan tai mihin vaan toiseen mieheen, että saisi taas elää sen "rakastumisen" uudelleen.

Ei se nyt aina ihan näin mene. Jos ei toisen ihmisen kanssa tunnu hyvältä, niin hittoakas siinä suhteessa silloin on. Samalla tavalla voisi yleistää, että miehet odottavat naisen pysyvän suhteessa ihan sama kuinka huonosti menee.

 

[Midnight Rambler]

Ei se nyt aina ihan näin mene. Jos ei toisen ihmisen kanssa tunnu hyvältä, niin hittoakas siinä suhteessa silloin on. Samalla tavalla voisi yleistää, että miehet odottavat naisen pysyvän suhteessa ihan sama kuinka huonosti menee.

Jep, mutta mitä siltä suhteelta sitten odotetaan, jos pelkästään arki tuntuu käyvän monelle liian ahdistavaksi asiaksi? Kumppanin hakkaamiset, jatkuva dokaaminen ja vieraissa käynti ovat tietysti ihan erikseen, silloin pitääkin häipyä, mutta nyt puhutaan ihan "normaalista" elämästä. Vaikuttaa välillä siltä, että monelle akalle tulee hirveänä shokkina suunnilleen jo se, että kumppanilla voi olla ns. oma elämä, se toisinaan haisee pahalle ja saattaa omata "vääriä" mielipiteitä. Viimeisin käytännössä tarkoittaa siis sitä, että ei ole nyökyttelijä ja taivu jokaisen kiukuttelun tai mökötyksen myötä. Tämän lisäksi monet naiset odottavat miehen tekevän kaikki, siis kaikki vaikeat ratkaisut, päätökset ym. mahdollisen vastuunoton suhteessa naisen puolesta - ja luonnollisesti oikein. Paitsi tietysti eroamisen, koska siihen "itsenäinen, vahva ja omatoiminen" neiti/rouva cosmopolitan on aina kykenevä itsekin saaden kavereiltaan raikuvat aplodit luonteen näyttämisestä "sille tohvelieläimelle".

Naisilla odotukset suhteesta ja kumppanista tuntuvat olevan paljon suuremmat, kuin monella miehellä. Siinä missä miehelle riittää rento ja kotoisa yhteiselo, niin nainen odottaa pääsevänsä glamourin ja "paremman elämän" makuun sanan varsinaisessa merkityksessä. Miehen toki pitäisi olla komea, edustava, kiltti ja hauska näyttelyponi, jota kelpaa esitellä facebookissa ja juhlissa. Äärimmäisessä tapauksessa toki tarpeeksi paksu lompakko korvaa kaikki edellä mainitut.

 

[Musta Nuoli]

Ei se nyt aina ihan näin mene. Jos ei toisen ihmisen kanssa tunnu hyvältä, niin hittoakas siinä suhteessa silloin on. Samalla tavalla voisi yleistää, että miehet odottavat naisen pysyvän suhteessa ihan sama kuinka huonosti menee.

Monesti se, miksi ei tunnu suhteessa hyvältä (eikä siinä seuraavassakaan suhteessa, ja sitä seuraavassa jne) voi johtua muusta kuin siitä, että kumppanit ovat aina vääriä ja suhde on pistettävä vaihtoon. Vääristynyt minäkäsitys voi aiheuttaa alkuhuuman jälkeen ongelmia enemmän kuin mikään puolison varsinainen vika. Aina sitä toisesta vikoja löytää kunhan vain etsii, ja jos pään sisällä pyörivää jatkuvaa excel-taulukkoa ei missään vaiheessa pysäytetä, niin sitten on aina "haku päällä" ja pyrkimys vaihtaa parempaan, jolloin ei edes voi muodostua vakaampaa ja tasapainoista parisuhdetta.

Midnight Ramblerin mainitsema, markkinamiesten ja PR-niljakkeiden monen naisen ajatusmaailmaan täsmäupottama prinsessa-syndrooma on yllättävän yleinen. Deittipalstojenkin vakiokamaa ovat hieman kärjistettynä ilmoitukset, joissa etsitään pitkää, komeaa, varakasta, korkeakoulutettua ja sivistynyttä unelmien prinssiä, joka on samaan aikaan sekä miehekkään dominoiva alfauros että hellän kuunteleva pehmomies. Ja tätä prinssiä etsiskelee sitten lihava, alkoholia runsaasti maisteleva työtön ja kouluttamaton tuittupää, joka on ylpeä siitä, että on vittupäinen känkkäränkkä.

Saattaa jäädä se prinssi saamatta. Tavallinen mies voi löytyä, koska naisilla on suhdeasioissa etulyönti ja myyjän markkinat eli mervitapola-luokan edustajakin yleensä aina itselleen äijän löytää. Mutta tähänkään mieheenkään ei sitten olla tyytyväisiä, koska haku on päällä ja illuusio omasta tasosta ja viehätysvoimasta estää realistisen perusarjen muotoutumisen.

Johanna Tukiainenkin mieltää itsensä prinsessaksi.

 

[Jippo]

Sitten kun alkuhuuma menee esim. suhteessa ohi, niin muistetaan että "I'm worth it!" ja vaihdetaan suurin toivein lihaksikkaampaan, paremmin paskaa puhuvaan tai mihin vaan toiseen mieheen, että saisi taas elää sen "rakastumisen" uudelleen.

Näin juuri. Mutta olen kyllä sitäkin mieltä, että miehet toteuttavat tätä samaa vähän eri tavalla. Se saattaa näkyä vaikkapa "renttumaisuutena" eli siinä, että halutaan poimia orastavasta suhteesta rusinat pullasta, mutta ei sitoutua.

Toki on rehellisempää olla sitoutumatta, mikäli ei aio tosissaan sitä tehdä. Useinhan se kuitenkin on sitä, ettei "ihan ok" ole riittävästi, vaan aina pitää laskelmoida ja uskotella, että nurkan takana on jotain aivan ihmeellistä. Ei siellä ole, samaa arkea vain, johon pitää opetella tyytymään.

Pohjimmiltaan kyse taitaa olla siitä, että parisuhdearjen pelätään johtavan "Levottomat"-elokuvasta tuttuun "Mikään ei tunnu miltään" -fraasiin. Eikä se ole mikään ihme, kun mietitään tätä "itsetunnon pumppaamista", mitä nykyään niin ylenpalttisesti näkee.

Harmi vaan, että se tapahtuu oman elämän realistisen odotustenhallinnan kustannuksella.

 

[Tadu]

Monesti se, miksi ei tunnu suhteessa hyvältä (eikä siinä seuraavassakaan suhteessa, ja sitä seuraavassa jne) voi johtua muusta kuin siitä, että kumppanit ovat aina vääriä ja suhde on pistettävä vaihtoon. Vääristynyt minäkäsitys voi aiheuttaa alkuhuuman jälkeen ongelmia enemmän kuin mikään puolison varsinainen vika.

Kyllä sulla ja Midnight Ramblerilla on pointtinne, enkä niitä kielläkään. Uskon silti, että suurin osa eroista johtuu yksinkertaisesti siitä, että kaksi ihmistä ei vain sovi yhteen. Olette kuitenkin varmaan kanssani samaa mieltä, että se tavallinen arkikin voi tuntua henkilön A kanssa paremmalta kuin henkilön B kanssa? Jos tuntuu ettei itse suhteesta saa mitään irti, niin miksi sellaisessa suhteessa pitää olla? En puhu nyt mistään glamourista tai muusta, vaan ihan omista tunteista. Kaikissa suhteissa arki koittaa ja se eroaa alkuhuumasta. Eikö ole kuitenkin mahdollista, että arki henkilön B kanssa ei vain tunnu hyvältä, vaikka alkuhuuma tuntuikin. Henkilön A kanssa arki tuntuu hyvältä kuten alkuhuumakin. Jos eroaa henkilö B:stä, niin ei silloin välttämättä ole kyse vääristyneestä minäkuvasta tai ylisuurista odotuksista.

 

[Alamummo]

Naisilla odotukset suhteesta ja kumppanista tuntuvat olevan paljon suuremmat, kuin monella miehellä. Siinä missä miehelle riittää rento ja kotoisa yhteiselo, niin nainen odottaa pääsevänsä glamourin ja "paremman elämän" makuun sanan varsinaisessa merkityksessä. Miehen toki pitäisi olla komea, edustava, kiltti ja hauska näyttelyponi, jota kelpaa esitellä facebookissa ja juhlissa. Äärimmäisessä tapauksessa toki tarpeeksi paksu lompakko korvaa kaikki edellä mainitut.

Olisit kirjoittanut edes monelle naiselle. Nyt yleistit utopiasi koskemaan kaikkia naisia. En tunnista itseäni kuvauksestasi, enkä sen puolen ystäviänikään.

Mulla on hyvä duuni ja maksan itse glamourini, mitä se sitten tarkoittaakaan. Puolisonikaan ei ole poni vaan suomalainen mies, jonka kukkaron paksuus on mulle täysin toissijainen asia.

Jos sinun kokemuksesi naisista ovat tämän kaltaisia, niin ehkäpä metsä vastaa niin kuin sinne huutaa. Paskalla on tapana kasaantua.

 

[Midnight Rambler]

Näin juuri. Mutta olen kyllä sitäkin mieltä, että miehet toteuttavat tätä samaa vähän eri tavalla. Se saattaa näkyä vaikkapa "renttumaisuutena" eli siinä, että halutaan poimia orastavasta suhteesta rusinat pullasta, mutta ei sitoutua.

Toki on rehellisempää olla sitoutumatta, mikäli ei aio tosissaan sitä tehdä. Useinhan se kuitenkin on sitä, ettei "ihan ok" ole riittävästi, vaan aina pitää laskelmoida ja uskotella, että nurkan takana on jotain aivan ihmeellistä. Ei siellä ole, samaa arkea vain, johon pitää opetella tyytymään.

Se voi olla, mutta naisten mielestä suhteessakin täytyy toisen olla sitoutuneempi kuin toinen. Ikään kuin miehen pitäisi joka helvetin päivä jotenkin todistaa uskollisuutensa, kelpoisuutensa ja se, ettei enää tee niin, näin ja noin. Olet koko ajan tarkkailun alla, mikä on aika rasittavaa pidemmän päälle. Tämän monet kokevat käsitteenä "takertuminen" tai pahimmillaan "tohvelin alle jääminen". Tämä on aika isossa ristiriidassa siihen nähden, että yleensä mies luottaa naiseen ja antaa tälle tilaa paljon helpommin ihan lähtökohtaisesti. Ei siis ihme, jos monella alkaa ahdistus nousta pintaan ja piiloon pääsee vain paskalle tai töihin.

Nykyäänhän on suorastaan kiellettyä tyytyä mihinkään, vaan koko ajan täytyy tavoitella joka asiassa parempaa, kovempaa, nopeampaa, kauniimpaa ja kalliimpaa. Juostaan lopulta kuin kuoleva mies aavikolla kangastuksien perässä. Hankala alkaa jäljittämään, että missä vaiheessa tilanne on tähän mennyt, mutta mielenkiintoista katsella sivusta mihin se johtaa.

 

[Midnight Rambler]

Olisit kirjoittanut edes monelle naiselle. Nyt yleistit utopiasi koskemaan kaikkia naisia.

Jos sinun kokemuksesi naisista ovat tämän kaltaisia, niin ehkäpä metsä vastaa niin kuin sinne huutaa. Paskalla on tapana kasaantua.

Eli naisista naisten kautta saamani mielestäsi totuudenvastaiset kokemukset ja käsitykset ovat nekin lopulta mun oma vika? Ok, no olkoon niin, vaikka nekin naiset tulivat kaikki mun tykö, ei toisinpäin.

Ps. yleistäminen on mukavaa, koska vähemmistöt älähtävät.

 

[Freya]

Naisilla odotukset suhteesta ja kumppanista tuntuvat olevan paljon suuremmat, kuin monella miehellä. Siinä missä miehelle riittää rento ja kotoisa yhteiselo, niin nainen odottaa pääsevänsä glamourin ja "paremman elämän" makuun sanan varsinaisessa merkityksessä.

Höpö höpö, ihan yhtälailla miehillä on odotuksia ja toiveita koskien sekä parisuhdetta että naista itsessään. Toivotaan että nainen pukeutuisi " tyylikkäästi ", näyttäisi hyvälle, olisi kuitenkin sellainen kiva naapurintyttö mut kuitenkin tarvittaessa omistaisi sopivasti särmää. Semmonen kenet kehtaisi esitellä äitille. Niin ja kyllä olis kivaa jos löytyisi sieltä ylhäältäkin jotakin, eikä kyllä naisen parane olla mikään löllyvä sohvaperuna - läskille kiitos ei. Plussaa on jos ei ihan heti ala valittamaan jos katsotaan lätkää tai futista, eikä kalsareista kylpyhuoneen lattialla.

Miesten vaatimukset on erillaisia kuin naisten, mut tietenkin katkeruuden keskeltä on vaikea niitä nähdä. On ihan fakta ettei monelle miehelle todellakaan riitä mikään rento kotielämä, eikä moni mies ole valmis katselemaan kumppaninaan mitään 100 kiloista variksen pelätintä. Sen näkee ihan jo menemällä treffipalstalle ja lukemalla muutaman ilmoituksen. Maailma ei ole ihan niin mustavalkoinen kuin jotkut näköjään kuvittelee...

 

[Carlos]

Itse kovasti jaksan vaan hämmästellä tätä "nykyajan" menoa, ihmissuhteet ovat jotenkin kärsineet totaalisen inflaation. Ongelma tuntuu olevan varsinkin nk. länsimaissa, ehkä yksi syy tähän on liian hyvä elintaso.

Joka paikassa naisia ja miehiä tulee ja menee, kokeillaan homo- ja bi-seksualismia, otetaan 1, 2, 3, 4, 10, 15, 25, 116 tatuointia kun mikään ei riitä, halutaan "elää" ja saada koko ajan fantastisempia elämyksiä, mennään joihinkin uusiin ja jänniin sosiaalisen median tapahtumiin, jnejnejne.

En tiedä muista, mutta minua ainakin oksettaa nykymeno. Joo, arki on välillä helvetin rankkaa, toinen haisee pahalle ja kuorsaa, sitten se on piru flunssassakin 2 viikkoa ja köhii joka yö, ja nyt se ei sitten muistanut meidän hääpäivää kaiken säätämisen keskellä. Välillä huudetaan ja tapellaan, välillä vihataan toista ja tiesmitä.

Mutta sou what? Se on sitä elämää, mitä nykyään puoli maapalloa tuntuu haluavan paeta. Ei se parinvaihto tai uuden tatskan ottaminen poista niitä arjen ongelmia, vaikka hetkellisesti ehkä luokin sen illuusion että "nyt mä taas nautin elämästä". Harvemmin (poislukien ääritapaukset) se puoliso on se syy arjen puutteeseen ja kurjuuteen. Sillä hetkellä kun tuntuu että pitää ottaa ero, voi miettiä että miten se ero parantaa elämänlaatuani. Itse keksin heti ainakin 10 merkittävää asiaa mitkä takuuvarmasti heikentävät elämänlaatua eron kohdalle osuessa. Niitä parantavia tekijöitä voi ehkä saada väännettyä pari-kolme, jotka eivät ole edes enää kivoja sitten kun ne ovat arkipäivää.

Helppoa matematiikkaa. Elämä on ja sitärataa, parhaalta se maistuu kun sitä maistaa.

 

[Bigmouth]

Jos sinun kokemuksesi naisista ovat tämän kaltaisia, niin ehkäpä metsä vastaa niin kuin sinne huutaa. Paskalla on tapana kasaantua.

Tässähän tämä olennainen pointti tulikin.

Kyllä vakka kantensa valitsee ja niin edelleen.

 

[Midnight Rambler]

Itse kovasti jaksan vaan hämmästellä tätä "nykyajan" menoa, ihmissuhteet ovat jotenkin kärsineet totaalisen inflaation. Ongelma tuntuu olevan varsinkin nk. länsimaissa, ehkä yksi syy tähän on liian hyvä elintaso.

Joka paikassa naisia ja miehiä tulee ja menee, kokeillaan homo- ja bi-seksualismia, otetaan 1, 2, 3, 4, 10, 15, 25, 116 tatuointia kun mikään ei riitä, halutaan "elää" ja saada koko ajan fantastisempia elämyksiä, mennään joihinkin uusiin ja jänniin sosiaalisen median tapahtumiin, jnejnejne.

En tiedä muista, mutta minua ainakin oksettaa nykymeno.

Heh, tervetuloa nykyaikaan. Itsekään, jossain määrin "nykyajan" tuotteena, en jaksa tätä paskaa ollenkaan. Olen todennut parhaaksi ratkaisuksi hypätä sivuun ja hylätä "ajan hengen" totaalisesti keskittyen olemaan itsekseen tai tekemisissä muutaman samanhenkisen kanssa. Ei facebookeja, älypuhelimia, "bailaamista", BB:a, jatkuvaa adrenaliinin ja fantastisuuden puutetta sekä turhautumista kumppaneihin, jotka yksi toisensa jälkeen paljastuvat vain toisiksi ihmisiksi heikkouksineen. Kieltämättä oksettamaan alkaisi, jos koettaisi nousta kieppuvaan sosiaaliseen oravanpyörään takaisin ja täyttämään muiden odotuksia ajatuksista sekä olemuksesta. Parempi vain sanoa, että haistakaa paska.

 

[mikse]

Heh, tervetuloa nykyaikaan. Itsekään, jossain määrin "nykyajan" tuotteena, en jaksa tätä paskaa ollenkaan. Olen todennut parhaaksi ratkaisuksi hypätä sivuun ja hylätä "ajan hengen" totaalisesti keskittyen olemaan itsekseen tai tekemisissä muutaman samanhenkisen kanssa. Ei facebookeja, älypuhelimia, "bailaamista", BB:a, jatkuvaa adrenaliinin ja fantastisuuden puutetta sekä turhautumista kumppaneihin, jotka yksi toisensa jälkeen paljastuvat vain toisiksi ihmisiksi heikkouksineen.

Ei kai tässä nykyajan ilmiöiden sivuuttamisessa tai ignooraamisessa ole sinänsä mitään pahaa ja on tuossa mukana asiaakin. Vähän kuitenkin tuntuu, siltä, että tässä ollaan kuin juoppo, joka ratkeaa heti ensimmäisestä kaljasta tai vaihtoehtoisesti se saarnaava raivoraitis. Yhtälailla ärsyttäviä molemmat.

Kieltämättä oksettamaan alkaisi, jos koettaisi nousta kieppuvaan sosiaaliseen oravanpyörään takaisin ja täyttämään muiden odotuksia ajatuksista sekä olemuksesta. Parempi vain sanoa, että haistakaa paska.

Eivät nämä manaukset muiden odotusten täyttäminen nyt aivan täysin normaalilta kuulosta. Yleensä kannattaa hieman relata, ja jättää noi haistattelut. Siinä saattaa elämässä jopa positiivisesti yllättyä.

 

[Midnight Rambler]

Eivät nämä manaukset muiden odotusten täyttäminen nyt aivan täysin normaalilta kuulosta. Yleensä kannattaa hieman relata, ja jättää noi haistattelut. Siinä saattaa elämässä jopa positiivisesti yllättyä.

Ja paskat. Kysehän pariutumisessa (tai miksi sitä haluaakaan kutsua) on nimenomaan siitä, että täyttää ajan hengen mukaiset odotukset. Tässä pelissä ei voi voittaa, ainoastaan hävitä mahd. vähän.

 

[Bigmouth]

Ja paskat. Kysehän pariutumisessa (tai miksi sitä haluaakaan kutsua) on nimenomaan siitä, että täyttää ajan hengen mukaiset odotukset. Tässä pelissä ei voi voittaa, ainoastaan hävitä mahd. vähän.

Tietysti totta on sekin, että jos ei pysy pystyssä luistimilla, on viitosdivarinkin taso liikaa. Änäristä puhumattakaan.

Siinä tilanteessa voi sitten joko luovuttaa tai opetella luistelemaan. Tai sitten voi ryhtyä valmentajaksi. Se on ihan up yours, kuten Nykänen sanoisi.

 

[mikse]

Tietysti totta on sekin, että jos ei pysy pystyssä luistimilla, on viitosdivarinkin taso liikaa. Änäristä puhumattakaan.

Siinä tilanteessa voi sitten joko luovuttaa tai opetella luistelemaan. Tai sitten voi ryhtyä valmentajaksi. Se on ihan up yours, kuten Nykänen sanoisi.

Noilla kommenteilla taidetaan MR kyllä nauraa jo pukukopin ovelta ulos ennenkuin ehtii edes varustekassiaan avata.

 

[Midnight Rambler]

BM:n luistinallegoria on aika hauska, vaikka vähän asian ohi meneekin. :) No, onneksi ei tartte mennä sinne "pukukoppiin" itseään nöyryyttämään enää nykyään. Helpommalla pääsee, kun torjuu systemaattisesti ne vähätkin "tilaisuudet" kokea (eli pettyä) naisseikkailuja.

 

[Rod Weary]

Nyt herää enää kysymys, kummassa joukkueessa ja mihin päätyyn MR pelaa.

 

[änähaim]

BM:n luistinallegoria on aika hauska, vaikka vähän asian ohi meneekin. :) No, onneksi ei tartte mennä sinne "pukukoppiin" itseään nöyryyttämään enää nykyään. Helpommalla pääsee, kun torjuu systemaattisesti ne vähätkin "tilaisuudet" kokea (eli pettyä) naisseikkailuja.

Et näytä kuitenkaan olevan sujut asian kanssa. Miksi muuten edes vierailisit täällä antamassa noita lausuntojasi? Katkeruus paistaa kilometrin päähän. Minua ei kiinnosta politiikka etkä löydä poliittisista keskusteluista minun viestejäni...

 

[Midnight Rambler]

Et näytä kuitenkaan olevan sujut asian kanssa. Miksi muuten edes vierailisit täällä antamassa noita lausuntojasi? Katkeruus paistaa kilometrin päähän. Minua ei kiinnosta politiikka etkä löydä poliittisista keskusteluista minun viestejäni...

Olet oikeassa. Tämä "katkeruus" tietyllä tapaa kohdistuu omaan itseen siinä, ettei ole nähnyt metsää puilta ajoissa ja lyönyt arvokasta aikaa hukaten päätä seinään sekä uskonut olemattomiin asioihin. Olen kuitenkin vakuuttunut, että aika ja analysointi parantavat jatkossakin.

Aihepiirinä ihmiset ja ihmissuhteet ovat kuitenkin, jos ei mielenkiintoinen, niin ainakin ajankohtainen. Parisuhteet etenkin ovat kärsimässä massiivisen inflaation ja ilmiötä sekä sen muutosta on mielenkiintoista seurata sivusta, kun ei ole enää mitään itsellä pelissä mukana.

 

[Rod Weary]

Aihepiirinä ihmiset ja ihmissuhteet ovat kuitenkin, jos ei mielenkiintoinen, niin ainakin ajankohtainen. Parisuhteet etenkin ovat kärsimässä massiivisen inflaation ja ilmiötä sekä sen muutosta on mielenkiintoista seurata sivusta, kun ei ole enää mitään itsellä pelissä mukana.

Onko sinulla jotain perusteita väitteesi tueksi? Varsinkin tuo massiivinen inflaatio kaipaa hiukan pureskelua.

 

[Midnight Rambler]

Onko sinulla jotain perusteita väitteesi tueksi? Varsinkin tuo massiivinen inflaatio kaipaa hiukan pureskelua.

Olisi mukava heittää tilastoja ja taulukoita, mutta valitettavasti en pysty. Tuskin kuitenkaan käy sen kieltäminen, etteivätkö ihmissuhteet olisi aina 1960-luvun loppupuolelta alkaen yhä kiihtyvämmällä vauhdilla muuttuneet sanoisinko enemmän "kertakäyttöisiksi". En tietenkään halua viedä onnea pois pareilta joilla sitä on, mutta kyllä nykyään tuntuu perinteinen kumppanuus yms. korvautuneen kaikella ihme hötöllä. Tuntuu, että pitäisi olla koko ajan "menossa" ja tehdä "jännittäviä" asioita, että mielenkiinto pysyy edes hetken yllä. Sitoutuminen on esimerkkinä pelkkä korusana, joka unohtuu sillä hetkellä kun tulee vaikeuksia tai joltain toiselta saa isompaa kullia/tiukempaa persettä. Ikään kuin ei olla valmiita "tyytymään" mihinkään, vaan tähyillään levottomasti koko ajan jotain parempaa ja kauniimpaa. Because I'm worth it!

Voihan se toki olla, ettei edellä mainitsemani merkitse toisille käsitteen parisuhde inflaatiota. Omaan ideaani siitä ei kuitenkaan mahdu keinotekoisen lifestylen, narsismin ja epäluonnollisen elämyshakuisuuden jatkuva lisääntyminen. Parisuhde ei tunnu monelle edustavan rauhan ja asettumisen etsimistä elämään, vaan yhtä "huikeeta elämystä" lisää. Sitten yllätytään, kun kumppanin naama kuluu, lapset onkin rasittavia ja rahat ei riitä glamouriin.

 

[CaliforniaNuts]

Jaahas treffeille kohta menossa, tässähän oikein jännittää!