Miesasiat

  • 260 728
  • 1 149

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
No ei kyllä ole helppoa tuon perusteella. Varsinkin jos lapsi syntynyt avioliitossa.

En nyt tarkoittanutkaan mitään eksaktia tapausta, vaan ihan yleisellä tasolla löytyy erilaisia esimerkkejä, kun vähän netistä kaivelee.

Jos äiti ei halua, oikeuksia ei ole. Tässäpä se kai pähkinänkuoressa. En oikein pidä ajatuksesta, että vain toisella vanhemmalla on kaikki oikeudet. Eri asia tietenkin, jos on jotain syytä olettaa, että esim. isä on oikeasti uhka lapselle ja tämän äidille. Se ei vaan ihan riitä, että äitiä kaduttaa ja vituttaa omat aikaisemmat tekonsa.
 

fiftyeight

Jäsen
Suosikkijoukkue
Iddrott Förskott Puukädet
- - -
Jos äiti ei halua, oikeuksia ei ole. Tässäpä se kai pähkinänkuoressa.
- - -
Se ei vaan ihan riitä, että äitiä kaduttaa ja vituttaa omat aikaisemmat tekonsa.

Tuli tästä mieleen hieman vastaavan tyyppinen, mutta erilainen omakohtainen tapaus.

Nuorin poikani syntyi kun olimme kihloissa, emme siis aviossa. Kävimme vahvistamassa isyyden henk.koht, ok. Samassa yhteydessä saimme paperit yhteishuoltajuudesta ja ne piti täyttää. Koska siihen piti hankkia kaiken maailman todistuksia, lomake tuotiin kotiin ja täytettiin asianmukaisesti. Nimet alle ja todistajien nimet myös. Avovaimo kun oli kotona lapsen kanssa, lupasi viedä paperin kaupungintalolle ulkoilureissullaan.

Kaikki meni hyvin viisi vuotta, vaan sitten tuli ero ja hetkeä myöhemmin ex-avo ilmoitti lähtevänsä uuden miehensä kanssa Amerikkaan. Ja poika tietysti mukaan. Kun esitin, että yhteishuoltajuuden takia siihen tarvitaan minun lupani, vastauksena olikin että ex-avo onkin yksinhuoltaja. Hän ei ollut koskaan toimittanut kyseistä paperia perille, joten hänet oli katsottu yksinhuoltajaksi. Niinpä hän vei pojan Ameriikkaan, eikä minulla ollut nokan koputtamista ja seuraavan kerran tapasin pojan livenä n. kahden vuoden kuluttua kun tulivat Suomessa käymään.

Jotkut ovat vaan tasa-arvoisempia kuin toiset.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tuli tästä mieleen hieman vastaavan tyyppinen, mutta erilainen omakohtainen tapaus...

Ensiksi haluan esittää pahoitteluni epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, jonka uhriksi olet joutunut. Hiljaiseksi vetää.

Sen mä vielä ymmärrän, että joskus elämässä asiat menevät niin, että esim. ulkomaille muuttaminen tuntuu itselle järkevältä vaihtoehdolta. Myös se, että uusia kumppaneita tulee kuvioihin, on ymmärrettävää. Ja senkin vielä ymmärrän, ettei äiti halua lastaan jättää, vaan haluaa tämän mukaansa. Tässä vaiheessa pitäisi löytyä molemmilta vanhemmilta kanttia punnita asiaa "kliinisesti" ja miettiä, kumpi vaihtoehto lapselle on parempi: jäädä isän kanssa kotimaahan, vai lähteä äidin mukaan ulkomaille. Ulkomailla asuminen on lapselle tietenkin yleisesti ottaen hieno mahdollisuus, mutta sellaista vaihtoehtoa tai mahdollisuutta ei ole olemassakaan, mikä voittaisi toisen vanhemman tiiviin kanssakäymisen. Teidänkin tapauksessanne olisi varmasti ollut muitakin vaihtoehtoja pitää suhdetta yllä kuin noin harvakseltaan tapaaminen.

Mulle on jotenkin täysin vieras ajatus, että ex-vaimosi jätti noinkin tärkeän asian hoitamatta. Kuinka ihminen voi unohtaa noin merkittävän asian hoitamisen?!? Ja vielä hyötyä tästä erheestään noinkin radikaalisti... En pysty edes kuvittelemaan, miten hirveältä susta on mahtanut tuntua. Kaikkein järkyttävintä on, että sulla ei ollut mitään oikeuksia lapseesi.

Moni asia on tässä yhteiskunnassa viturallaan, 58:n tarina on yksi niistä. Tämäkin tarina pistää vakavasti miettimään, onko lapselle todellakin paras paikka sellaisten äitien kanssa, jotka eivät kykene noinkaan merkittävästä asiasta huolta pitämään...

Ex-kiekkoilija Mikael Jämsäsen taistelu oikeudestaan lapseensa on myös todella järkyttävä. Tuntuu siltä, että yhteiskunnalle on monessa mielessä kaikkein tärkeintä onnellisten kulissien ylläpitäminen. Vierastan ajatusta, että avioliitto instituutiona ajaa lapsen oikeuden edelle saada rehellisesti tietää alkuperästään. Kenen etua ajetaan? Lapsen vai aikuisen? Totuudella on tapana tulla selville. Jos ei nyt, niin sitten joskus. Tällaisilla toimilla naulataan kyllä omaakin arkkua. Millainen perintö lapselle jätetään, kun pahimmassa tapauksessa koko elämä ja identiteetti kyseenalaistetaan ja heittää häränpyllyä. Hyi helvetti!

Voimia kaikille, jotka tavalla tai toisella joutuvat lapsistaan taistelemaan!
 

Chambza

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Flyers
Kuinka ihminen voi unohtaa noin merkittävän asian hoitamisen?!? Ja vielä hyötyä tästä erheestään noinkin radikaalisti...<snip>... onko lapselle todellakin paras paikka sellaisten äitien kanssa, jotka eivät kykene noinkaan merkittävästä asiasta huolta pitämään...
Ei näitä kukaan unohda. Propsit toki, hyvä BOL, jonkinlaisesta uskosta naiskunnan vilpittömään typeryyteen, mutta pistäisin pallini pantiksi, että kyse on ollut puhtaasti laskelmoidusta toiminnasta.

Pahoittelut 58:lle että tällainen on käynyt, onnittelut sentään siitä että pääsit ko. naisesta eroon.
 
Kummia siis nuo jotkut naiset, kun ovat miesasioitansa miehen muodossa heti esittelemässä.

Nimetön on kirjoittanut täyttä asiaa. Homman pointtihan on tuossa asiassa juuri se, että mies pitää viedä arvioitavaksi kavereiden eteen ja kaverit sitten etsivät vikoja ja puutteita. Toisaalta sitä voi pitää myös kunnianosoituksena. Ei kukaan nainen veisi mitään variksenpelättiä arvioitavaksi.
 

korkki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porilainen urheilu (ja yks raumalainenkin joukkue)
Merkityksettömämpi syy on sitten se, että Helsinki on Helsinki; enemmän tekemistä ja vähemmän pienen paikkakunnan huonoja puolia kuin Porissa.
Ei ehkä kuulu ketjun aiheeseen, mutta voisiko "kaiken panemisen kuningatar" vielä kertoa että mitä nämä pienen paikkakunnan huonot puolet sisältävät, kun itse löydän Helsingistä paljon enemmän huonoja puolia kuin Porista. Ja tuo enempi tekeminenkin huolestuttaa, onneksi en asu Helsingissä kun sitten eivät enää vuorokauden tunnit riittäisi...
 

Sonny Burnett

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Jos äiti ei halua, oikeuksia ei ole. Tässäpä se kai pähkinänkuoressa. En oikein pidä ajatuksesta, että vain toisella vanhemmalla on kaikki oikeudet. Eri asia tietenkin, jos on jotain syytä olettaa, että esim. isä on oikeasti uhka lapselle ja tämän äidille. Se ei vaan ihan riitä, että äitiä kaduttaa ja vituttaa omat aikaisemmat tekonsa.

Tätä aihetta sivuten olen miettinyt: Kun lähitulevaisuudessa avioliitot muuttuvat sukupuolineutraaleiksi ja niihin Hankitut lapset joutuvat erotilanteissa huoltajuuskiistojen kohteeksi.

Totuus on että heterovanhempien tapellessa nainen on "voittava" osapuoli käytännössä aina. (Joo, tiedän, periaatteessa kaikki tapaukset ovat yksilöllisiä). Käytäntö kuitenkin on että naisen pitää olla rappionarkkari tai pahasti mt-ongelmainen jotta mies "voittaa".

Kuinkahan näitä sukupuolineutraalisti hankittuja lapsia määrätään kiistatapauksissa? Katoaako naisen etu laajemmaltikin. Toivottavasti näitäkin asioita alettaisiin tulevaisuudessa myös tarkastella sukupuolineutraalisti.

Kaipa tämä miesasia- ketjuun sopii hyvinkin. Ehkä jopa paremmin kuin seksuaalivähemmistö- ketjuun. Ainakin näinä täydelliseen tasa-arvoon pyrkivinä aikoina. Eipä vaan ole isien oikeuksista kovin suuria kansanliikkeitä näkynyt ja kuulunut.

Hyvää Isänpäivää kaikille isille tasapuolisesti. Sukupuoleen katsomatta.
 
Viimeksi muokattu:

TQoFE

Jäsen
Suosikkijoukkue
En gång IFK, alltid IFK, FREE SCHOLL!
Ei ehkä kuulu ketjun aiheeseen, mutta voisiko "kaiken panemisen kuningatar" vielä kertoa että mitä nämä pienen paikkakunnan huonot puolet sisältävät, kun itse löydän Helsingistä paljon enemmän huonoja puolia kuin Porista. Ja tuo enempi tekeminenkin huolestuttaa, onneksi en asu Helsingissä kun sitten eivät enää vuorokauden tunnit riittäisi...

Varsin paljon tämän vuoden aikana Porissa aikaa viettäneenä olen huomannut, että Porissa on ainakin prosentuaalisesti enemmän liikaa muiden ihmisten asioista kiinnostuneita ihmisiä ja pahansuopa juoruilu on suorastaan harrastuksena. Harva myöskään vaivautuu esittäytymään tavatessaan uusia ihmisiä.

Positiivisena asiana mainittakoon, että Ässien peleissä on yleensä törmännyt porilaisten parhaimmistoon. Isomäellä käyttäydytään ja ollaan sosiaalisia.
 

Pataprinsessa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Voi miehet.... Mikä ihme siinäkin on, että facebookissa voi kyllä jutella tuntikaupalla, mutta jos näkemisestä tulee puhetta, niin heti on jarrut päällä? Jopa leffailta kaverina tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Voi miehet.... Mikä ihme siinäkin on, että facebookissa voi kyllä jutella tuntikaupalla, mutta jos näkemisestä tulee puhetta, niin heti on jarrut päällä?
Yleensä tuohon on kaksi mahdollista syytä. Joko mies on varattu tai nainen on miehen mielestä liian ruma. Voi myös olla niin, että molemmat syyt ovat samanaikaisesti voimassa.

No, siis voi se olla niinkin, että jos olette vain kavereita eikä pillua ole tiedossa, niin mies mieluummin juoksee sen ajan savannin niillä sektoreilla, joilla pillua voisi olla saatavilla.

Tai jää kotiin katsomaan sen saman - tai paremman - leffan ja runkkaa siinä ohessa.

Paljon on vaihtoehtoja.
 

Pataprinsessa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Mies ei ole varattu. Jäljelle jää siis vaihtoehto, että en täytä hänen naisen ulkonäölle asettamia kriteereitä. Ja kai se nyt vois päätellä, että jos kerran oon jo menny antamaan, ni ei sitä enää lasketa, vaikka uudestaankin niin kävis? Vai meninkö pilaamaan tänki mahdollisuuden sanomalla, et leffailta kaverina on ok?

Näyttääpä idiootilta taas kirjotettuna nää mun ongelmat, pitäis vaan unohtaa koko juttu ja keskittyä johonkin järkevämpään...

p.s. Sinä mies joka tunnistat tästä itsesi, ei tarvi pelätä että jäisin pitkäks aikaa perääsi roikkumaan, kun se muutto lähestyy...

Melkonen avautuminen, mutta helpotti hetkeks :D
 
Mies ei ole varattu. Jäljelle jää siis vaihtoehto, että en täytä hänen naisen ulkonäölle asettamia kriteereitä. Ja kai se nyt vois päätellä, että jos kerran oon jo menny antamaan, ni ei sitä enää lasketa, vaikka uudestaankin niin kävis? Vai meninkö pilaamaan tänki mahdollisuuden sanomalla, et leffailta kaverina on ok?

Näyttääpä idiootilta taas kirjotettuna nää mun ongelmat, pitäis vaan unohtaa koko juttu ja keskittyä johonkin järkevämpään...

p.s. Sinä mies joka tunnistat tästä itsesi, ei tarvi pelätä että jäisin pitkäks aikaa perääsi roikkumaan, kun se muutto lähestyy...

Melkonen avautuminen, mutta helpotti hetkeks :D
Minä voin selventää asiaa hiukan, omasta näkökulmastani. Ei ole todellakaan kyse mistään kauneudesta, vaan vain ja ainoastaan siitä, että meininki on "kaverit". Jos kuvitellaan koko hommeli minun kohdalleni, ja joku tyttö sitten heittäisi, että mennään leffaan kavereina, niin vastaus olisi suoraan ei. Miksikö? Siksi, että ei ole mitään helvetin järkeä mennä maksamaan itseään elokuviin tytön kanssa, joka ei ole edes kiinnostunut sinusta. Jos kavereiden kanssa haluaa mennä, niin minä menisin paljon mielummin jätkäporukalla ja leffan jälkeen voi vaikka lähteä tuopille. Olisi koko reissukin mielenkiintoisempi, kun voi kertoa kaikenlaista härskiä juttua ja ottaa aiheeksi vaikkapa naiset. Kun taas menee naisen kanssa, niin ihmeen jäätävää touhua se on ainakin itselleni JOS tiedän jo ennestään, että tämä on vain ja ainostaan kaverireissu. Ajantuhlausta siis.

Jos kuitenkin tarvitsisi neuvoa antaa, niin ehkäpä kannattaa kokeila jotakin muuta tapaamiskeinoa. Kuten sanoin, niin leffaan enkä muutenkaan mihinkään hengailemaan lähtisi, mutta jokin harrastus voisi olla oikeasti aika hyväkin. Lenkille menisin ilomielin kenen tahansa kanssa, kuka osaa juosta ja jutella hauskoja. Jos ei muuta keksi, niin pelatkaa vaikka pleikkaria kahdella ohjaimella... Kukapa tietää, jos se kehittyykin tuosta, eikä ole enää "kavereina" ;)
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
En tiedä ymmärsinkö viestisi oikein, mutta...

Ja kai se nyt vois päätellä, että jos kerran oon jo menny antamaan, ni ei sitä enää lasketa, vaikka uudestaankin niin kävis? Vai meninkö pilaamaan tänki mahdollisuuden sanomalla, et leffailta kaverina on ok?
Minulla itselläni on silleen, että jos nainen antaa jo heti alussa, niin kyseinen tapaus harvemmin kiinnostaa parisuhdemielessä. Jotenkin en itse osaa luottaa naiseen, jos tämä antaa helpolla.

Muista miehistä en tiedä miten ajattelee, mutta voi olla, että jos nainen on liian helppo, niin jotain miestä ei vaan nappaa. Me miehetkin tykätään haasteista naisen suhteen. Ainakin minä pidän.
 

julle-jr

Jäsen
Minulla itselläni on silleen, että jos nainen antaa jo heti alussa, niin kyseinen tapaus harvemmin kiinnostaa parisuhdemielessä. Jotenkin en itse osaa luottaa naiseen, jos tämä antaa helpolla.
Mutta eikös miehenkin ole tuollaisessa tapauksessa pitänyt antaa naiselle, joten eikö silloin kaksi samankaltaisesti käyttäytyvää ihmistä ole löytänyt toisensa? Ja miten voit luottaa itseesi, jos itsekin olet antanut helpolla? Vai vaaditko naiselta suurempaa pidättyväisyyttä luottamuksen takeeksi kuin mitä vaadit itseltäsi?
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Vai vaaditko naiselta suurempaa pidättyväisyyttä luottamuksen takeeksi kuin mitä vaadit itseltäsi?
No lähinnä se menee siten, että jos nainen on oikeasti miellyttävä, ei ole tarve kiirehtiä seksihommiin, vaan rakentaa suhdetta rauhassa ja maltillisesti. Ts. toisen seura riittää jo pitkälle ja etenee rauhassa. Taas vähän niin ja näin osaston kanssa mieluiten hankaa kusivehkeitä yhteen niin nopeasti kuin mahdollista. Ei ole mitään syytä jahkailla, kun ei kaipaa juuri seksiä enempää.

Lisäksi siis nainen joka nopeasti antautuu luo mielikuvan kevytkenkäisestä tapauksesta, jolla kynnys hypätä sänkyyn ei ole suuri ja voi hairahtua. Mielestäni sellaiset ei ole tyttöystäväainesta yleensä.

Olen siis tavannut sinänsä ihan mielenkiintoisia naisia, mutta ovat käyneet päälle sen verran lyhyellä varoitusajalla, että siinä samalla katoaa tietty luottamus.

Luotan itseeni lähinnä siksi, että tiedän mitä haluan. Jos jonkun naisen haluan todella, niin pystyn olemaan todella kärsivällinen ja periksiantamaton.
 

Pataprinsessa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Vaikeaa olla nainen: Jos ei anna, ei saa, mutta jos antaa, ei saa toista kertaa? Muutenkin tullut todettua, että mihinkään yhden illan säätöihin ei kannata lähteä miehen kanssa, kenestä voisi oikeasti kiinnostua. (Jottette saa ihan kevytkenkäistä kuvaa, niin en myöskään ajatellut lähteä niiden miesten matkaan, joista en ole kiinnostunut.) Pitääkö niille kiinnostaville miehille siis vaan antaa numero, ja odottaa soittoa? Jota koskaan ei kuitenkaan tule...
 
Vaikeaa olla nainen: Jos ei anna, ei saa, mutta jos antaa, ei saa toista kertaa? Muutenkin tullut todettua, että mihinkään yhden illan säätöihin ei kannata lähteä miehen kanssa, kenestä voisi oikeasti kiinnostua. (Jottette saa ihan kevytkenkäistä kuvaa, niin en myöskään ajatellut lähteä niiden miesten matkaan, joista en ole kiinnostunut.) Pitääkö niille kiinnostaville miehille siis vaan antaa numero, ja odottaa soittoa? Jota koskaan ei kuitenkaan tule...

Itseasiassa kyllä. Jos olen jostakin naisesta oikeasti kiinnostunut seurustelumielessä, niin se todellinen kiinnostus lähtee samantien jos ensitreffien jälkeen päätyy sänkyyn. Itse sanoisin, että kolme tapaamista on hyvä ja jos kaikki toimii hyvin, niin voipi sitten alkaa lähenteleekin jo toisiaan :)

Yhdenyönpanot onkin eri asia sitten, mutta itse en lähtisi sellaisten kanssa edes tapaamaan toiseen kertaan. Ylipäätään en kyllä sellaisesta tykkää, mutta kukin tavallaan.
 

Jackie Moon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vihreet ja punaset.
Tuli tästä mieleen hieman vastaavan tyyppinen, mutta erilainen omakohtainen tapaus.

Ei jumalauta. Koko illan tässä miettinyt että korkkaisko sitä vai ei, mutta tämä juttu kyllä ratkaisi sen pulman. Pisti vituttaan kiitettävästi, vaikka itse en jälkeläisiä ole hankkinutkaan niin tuttujen tilanteita on tullut läheltä seurattua. Sanattomaksi vetää kyllä.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Vaikeaa olla nainen: Jos ei anna, ei saa, mutta jos antaa, ei saa toista kertaa? Muutenkin tullut todettua, että mihinkään yhden illan säätöihin ei kannata lähteä miehen kanssa, kenestä voisi oikeasti kiinnostua. (Jottette saa ihan kevytkenkäistä kuvaa, niin en myöskään ajatellut lähteä niiden miesten matkaan, joista en ole kiinnostunut.) Pitääkö niille kiinnostaville miehille siis vaan antaa numero, ja odottaa soittoa? Jota koskaan ei kuitenkaan tule...

Tieteessä on käytössä termi "analysis paralysis", joka pätee monesti ihmissuhteisiin ja niiden alkuvaiheisiin. Ihmiset (miehet ja naiset) voivat pohtia asioita turhankin vaikeasti ja turhan monimutkaisesti, jolloin asia ei edisty suuntaan tai toiseen. Otetaan tästä esimerkki vastakkaisella teemalla, eli vaikeaa olla mies:

Vaikeaa olla mies: jos on liian kiinnostuneen oloinen, ei saa, koska vaikuttaa liian kärkkäältä ja liian helpolta palalta. Silloin tulee hylkäys tai parhaimmillaankin kaverikortti. Jos on etäinen eikä näytä kiinnostustaan, niin ei saa, koska silloin ei ole kiinnostunut tai on ties mikä homo, jolle eivät tosinaiset kelpaa. Jos antaa ymmärtää haluavansa seksiä, on vain pillua kerjäävä säälittävä surkimus. Jos käyttäytyy kuin luolamies, luultavasti saa seksiä (koska rentut vetoavat moniin) mutta voi sanoa hyvästit pidemmälle suhteelle. Jos antaa ymmärtää haluavansa rauhallista etenemistä ja suhteen syventymistä, saa kaverikortin. Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Kenties paras tapa onkin hypätä koko oravanpyörästä pois ja antaa asian olla. Ihmissuhde tulee vastaan jos on tullakseen, mutta yksin eläessä ja asuessa on sen verran mukavaa, ettei sitä kannata osallistua väkisin mihinkään ihmeelliseen piirileikkiin, jonka sääntöjä ei koskaan opi.

Edellisestä huolimatta omat kaksi senttiäni tähänkin keskusteluun näin miehen näkökulmasta. Miehelle puhelinnumeron antamisen sijasta voi pyytää tämän puhelinnumeroa ja soittaa tälle, jos on tästä aidosti kiinnostunut. Ei sitä naisen tarvitse odotella miehen soittoa ja olla passiivinen osapuoli.

Mieskin voi toki naiselle soittaa, mutta oman näppituntumani mukaan vain ns. pelimiehet ovat saman tien soittelemassa toistaiseksi tuntemattomille naisille, ja pelimiehet harvoin haluavat muuta kuin seksiä. Sen sijaan paradoksaalisesti tavalliselle miehelle voi olla sitä korkeampi aloituskynnys soittaa mitä suuremman ensivaikutelman nainen on tehnyt ja viehättävämpi tämä miehen mielestä on, ja mitä enemmän "tositarkoituksella" mies on liikkeellä.

Perustason suomalaisella itsetunnolla varustettu (toisin sanoen vähemmän itsevarma) tavisjamppa alkaa luultavasti pohtimaan mielessään, että ei hänellä kuitenkaan ole saumoja noin hyvännäköiseen/mukavaan/huumorintajuiseen/kiinnostavaan naiseen, ja pohtii epävarmana, että varmaan naiselle onkin eilisillan jälkeen jo soittanut joku pepsodent-hymyinen teollisuusperijä Manolos, joka onkin jo naista jyystämässä metrisellä kestoseisokkikullillaan sen jälkeen kun on saanut Ferrarinsa parkkiin.

Vielä dr. Phil -lisäkommentti tähän "ensitreffeillä paneminen"-ikuisuuskysymykseen. Jos nainen ja mies ovat tunteneet toisensa muista yhteyksistä jo kauemmin ja viettäneet aikaa esim. työtoverien/ystävien/opiskeluporukan jne. seurassa, ja kenties jollain jatkoilla jo vähän lämmitelleet , niin siinä tapauksessa spontaani seksi ensimmäisillä varsinaisilla "virallisilla" treffeillä voi olla ihan paikallaan. Näin kävi aikoinaan itselleni, seurauksena vajaan viiden vuoden suhde/avoliitto. Mutta näitä ns. treffejä edelsi siis vajaan vuoden lähes päivittäinen näkeminen "kaverina" ja yhdet jatkot, joissa pidemmän aikaa muhineet tunteet nousivat pinnalle.

Ennestään tuntemattomien ihmisten (tuntemattomalla tarkoitan tässä sitä, että nettiviestien vaihto yms. ei vielä auta tuntemaan toista) ensitreffeillä seksi ei ole aina suositeltavaa jos tarkoituksena on hakea pidempääkin suhdetta kuin pelkkää kertaluonteista jyystämistä. Saahan sitä toki panna jos siltä tuntuu, mutta ainakin henkilökohtaisesti haluan tuntea naisen tarkemmin ja paremmin.

Muutenkin yläpää on tärkeämpää kuin alapää, sillä en haluaisi yhdessä viettää aikaa sellaisen ihmisen kanssa, jonka pääkopassa ei mikään liiku tai jonka arvomaailma on tietyissä tärkeissä asioissa täysin vastakkainen. Ihan sama vaikka olisi mikä seksipommi, jos kiinnostus maailmanmenoon rajoittuisi Big Brotheriin - tai virsikirjan lisälehtiin ("ahdistus, kiusaus, synti"). Sen sijaan olisi kiinnostavaa keskustella ennen ja jälkeen kiihkeän rakastelun vaikka Muammar Gaddafin kuoleman jälkivaikutuksesta Libyan yhteiskunnallis-uskonnolliseen kehitykseen. Toisaalta tämä selittänee kyllä sen, miksi olen nytkin sinkku...
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Sen sijaan olisi kiinnostavaa keskustella ennen ja jälkeen kiihkeän rakastelun vaikka Muammar Gaddafin kuoleman jälkivaikutuksesta Libyan yhteiskunnallis-uskonnolliseen kehitykseen. Toisaalta tämä selittänee kyllä sen, miksi olen nytkin sinkku...
Sikäli kyllä, jos Muammar Gaddafista keskustelu saa sinut syttymään.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Sen sijaan olisi kiinnostavaa keskustella ennen ja jälkeen kiihkeän rakastelun vaikka Muammar Gaddafin kuoleman jälkivaikutuksesta Libyan yhteiskunnallis-uskonnolliseen kehitykseen. Toisaalta tämä selittänee kyllä sen, miksi olen nytkin sinkku...

Tulevaisuuden Libyassa toiset varmasti syttyvät helpommin kuin toiset, koska maahan neuvotellaan Mustafa Abdel Jalilin mukaan sharia-lakia... Tiedä sitten onko diktatuurista sharia-lakiin hyppääminen se asia mitä tällä vallanvaihdolla ajettiin takaan, vaikka kuinka vakuuttavatkin olevansa maltillisia muslimeja. Sanoisinko, että seuraavat viikot ja kuukaudet voivat olla mielenkiintoista seurattavaa, mihin suuntaan Libya-laivan kurssi kääntyy.

Toisaalta tällä nyt ei sen suuremmin ole mitään tekemistä miesasioiden kanssa, koska miehet eivät (toistaiseksi) kiinnosta minua eivätkä miehet ole kiinnostuneet minusta. Tosin eivät naisetkaan - mutta se nyt ei ole kenellekään yllätys.

vlad.
 

mustaseiska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Pitääkö niille kiinnostaville miehille siis vaan antaa numero, ja odottaa soittoa? Jota koskaan ei kuitenkaan tule...

Itse ainakin vaikuttuisin paljon enemmän naisen pyytämästä numerosta, ja selvinpäin tapahtuvasta yhteydenotosta.

Muutenkin tuntisin itseni jopa tavallista kömpelömmäksi tyrkyttäessäni käyntikorttia jokaiselle bongaamalleni kiinnostavalle naiselle. :)
 

scholl

Jäsen
Lisäksi siis nainen joka nopeasti antautuu luo mielikuvan kevytkenkäisestä tapauksesta, jolla kynnys hypätä sänkyyn ei ole suuri ja voi hairahtua. Mielestäni sellaiset ei ole tyttöystäväainesta yleensä.

Kyllähän sinä voit kuulustella naista ekalla tapaamisella ja ottaa selvää siitä, onko ollut aiemmin kevytkenkäinen. Tottakai on luonnollista, jos naiselle tulee eteen se elämänsä mies, että saattaa innostua heti, mutta silloin sinun pitää ottaa selvää, onko se hänelle tyypillistä käyttäytymistä vai ei.
 
Suosikkijoukkue
Maajoukkue, Esa Tikkanen ja muut gurut
Vaikeaa olla nainen: Jos ei anna, ei saa, mutta jos antaa, ei saa toista kertaa?

Ongelma ei oikeastaan ole (ainakaan omasta näkökulmasta) se, "antaako" nainen ensimmäisenä iltana vai ei. Enemmänkin kysymys on tunteesta. Tarkoitan ihan sitä, että jos nainen tekee miehet ja reteesti haluaa antaa mielikuvaa pelkästä seksistä, niin mikäpä siinä mutta turha on silloin sekoittaa asiaan muita mielikuvia (välittämisestä, jopa seurustelusta yms.)

Mies siis voi harrastaa seksiä tunteettomasti, tunteettoman naisen kanssa mutta eihän "tunteettomasta" naisesta tyttöystäväksi ole. Vähän kuin yrittäisi seurustella miehen kanssa ;). Jos ymmärrätte mitä tarkoitatan?

Jos nainen antaa edes vähäistä mielikuvaa, että tässä nyt puhutaan jostakin erikoisemmasta syistä seksisessioon, niin en usko, että tällöin on mitään erikoista syytä etteikö yhden illan suhteenki jälkeen voisi jotain enemmänki yrittää. Tietenki, jos ei sitten kiinnosta niin ei kiinnosta.

Eri kysymys on sitten miten sitä erikoisen tilanteen tuntua voi ventovieraalle antaa. Ehkä silloin on vain helpompi pidättäytyä, kunnes tuntee toisen paremmin.

Ja kysymys ei ole mistään kaksinaismoralismista eli että olisi eri säännöt miehille ja naisille. Jos haluaa käyttäytyä kuin mies, pitää kestää seurauksetkin kuin mies. Jos ei taas kykene harrastamaan "tunteetonta" seksiä, pitää tunnustaa itsellensä tosiasiat, eikä silloin mene vastaaviin tilanteisiin.
 
Viimeksi muokattu:

Sipulikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Nostellaanpa tätä ketjua, kun pienelle avautumiselle olisi tarvetta. Ja toki palstaveljien neuvot olisivat enemmän kuin tervetulleita.

Tutustuin tosiaan syksyn aikana minua muutamaa vuotta vanhempaan herraan, jonka tapasin yhteisissä opiskelukuvioissa. Vielä kuukausi sitten hän oli lähinnä puolituttu, mutta eräänä viikonloppuna törmäsimme baarissa. Siellä jumituimme juttelemaan tuntikausiksi, ja lopulta päädyin hänen luokseen yöksi. Siitä lähtikin liikkeelle varsin intensiivinen yhdessäolo, ja parin viikon ajan vietin öitä hänen luonaan enemmän kuin kotona. Tuntui, että meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja samanlainen huumorintaju, ja ainakin omasta mielestäni yhdessä vietetty aika oli suorastaan mahtavaa. Samoin seksi sujui erittäin hyvin. Mies kehui minua usein, ja kyseli paljon aiemmista suhteistani - kuten sitä, kauanko ne kestivät ja ovatko eksäni olleet minua vanhempia. Kyselipä jopa kaikenlaista tulevaisuudenhaaveistani (esim. millaiset häät haluaisin joskus aikanaan).

Kuitenkin jokin tuntui muuttuneen yhtäkkiä, emmekä ole nyt nähneet puoleentoista viikkoon. Viikko sitten kysäisin tekstarilla miehen kuulumisia, ja hän soittikin takaisin. Puhelu oli kuitenkin aika pikainen, ja mies sanoi opiskelu- ja työkiireisiin vedoten, että soitellaan vielä myöhemmin. Nyt ei ole kuitenkaan tapahtunut oikein mitään paria Facebook-viestiä lukuun ottamatta, ja nekin olivat minun aloitteistani. Vastaukset olivat kyllä ystävälliseen ja mukavaan tyyliin kirjoitettu, mutta aiemmat, pitkät FB-keskustelut ovat loppuneet kokonaan.

Nyt olenkin aika neuvoton, kun en vain kerta kaikkiaan ymmärrä, mistä moinen hiljaisuus ja vetäytyminen johtuu, sillä aiemmin olimme ainakin jonkinlaisessa yhteydessä päivittäin. Viimeisin tapaaminenkin päättyi oikein mukavissa tunnelmissa, eikä silloin tapahtunut mitään tavanomaisesta poikkeavaa. En ole vielä uskaltanut kysyä asiasta tai soitella/viestitellä hirveästi muuten vain, koska taipumuksenani on aina pelätä vaikuttavani liian takertuvalta tms. Lisäksi vähän mietityttää, miten nuo opiskelukuviot kulkisivat mahdollisen torjunnan jälkeen, koska tulemme kuitenkin vielä jonkin aikaa opiskelemaan samassa pienryhmässä. Pahintahan tässä on se, että menin jo ihastumaan kyseiseen mieheen, joka vaikuttaa kaikin puolin mahtavalta tyypiltä, jonka suhteen en todellakaan haluaisi luovuttaa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös