Miesasiat

[Noitarumpu]

Ehdottomasti kestävässä parisuhteessa pitää 95 %:ssa kaikista parisuhteista olla se toinen osapuoli, joka vie ja toinen alistuu. Siis pidemmän päälle, ei aluksi, koska alussa se olisi pelottavaa ja kauheaa.
On se sitä kyllä keskellä ja lopussakin mutta siihen ollaan silloin jo totuttu.

Pätkäisin vain tuon kirjoituksestasi.

Uskon, että maailma on niin kauan ollut miesvaltainen johtamisessa, että se on muokannut moniakin katsomuksiamme. Onhan niitä naishallitsijoiden kausiakin olemassa, mutta lähinnä pureudun tavallisemman naiseläjän maailmaan. Edelleenkin tarvitaan naiskiintiöitä ym., joten onko maailma sitten kauheasti edistynyt. Ei.

Kun seuraa maailmanmenoa, huomaa, että suurin osa maailman naisista on edelleen se alistettu osa. Ei ihmisoikeuksia. Alistaja on kyllä se "luomakunnan kruunu". pelosta. Nainenhan on niin arvaamaton miehen silmissä ja sitä pitää ennaltaehkäistä väkivallalla. Sekä fyysisellä että henkisellä tasolla.

Miten se naisen palkkakin länsimaissa meneekään, ainakin Suomessa. Ei vieläkään samaa palkkaa samasta työstä, vaikka koneet tänä päivänä tekevätkin sen fyysisesti raskaimman työn. Sekin on tietynlaista alistamista.

Tiedän, että arkimaailman Justiinoita kaulimineen löytyy, mutta niin löytyy Jussejakin nyrkkeineen. Kun vanhan sanonnan mukaan loppuu sanat nousee nyrkki. On vaikea ymmärtää, miksi toista pitäisi muuttaa. Jokainen kasvaa iän myötä ja hyvät ja huonot puolet vaihtelevat. Se on vain hyväksyttävä ja täydellistä ihmistähän ei kukaan varmasti sietäisi. Sellaista ei onneksi olekaan.

 

[eagle]

Jos toista tarvitsee alistaa, niin ei silloin ole kovinkaan itsevarma. Alistaminen teoin/sanoin osoittaa juuri sitä itsevarmuuden puuttumista. Tällä siis tarkoitan sitä että suhteessa itsessään toista osapuolta alistaa, enkä sitä että se tapahtuu seksielämän puolella molempien tahdosta.

Ne jotka käyttävät nyrkkiä, kokevat tarpeelliseksi rajoittaa toisen elämistä viemällä esim. toisen rahat, ne jotka sanoin alistavat toista, ne kaikki miehet(ja myös naiset) edustavat juuri niitä joiden kanssa ei voi olettaakkaan saavansa suhdetta joka olisi täyspainoinen ja molempia kaikinpuolin palkitseva.

Se ettei osaa vaatia parempaa, niin se on vain oma häpeä. Jos tyytyy siihen "kohtalaiseen" suhteeseen tai "muuten hyvään suhteeseen", niin on jokaisen oma asia(ainakin tiettyyn pisteeseen saakka). Itse en koskaan voisi tyytyä ja ihmettelenkin ajoittain miksi jotkut tyytyvät.

 

[ms.qvist]

Miten se naisen palkkakin länsimaissa meneekään, ainakin Suomessa. Ei vieläkään samaa palkkaa samasta työstä, vaikka koneet tänä päivänä tekevätkin sen fyysisesti raskaimman työn. Sekin on tietynlaista alistamista.

Työehtosopimuksissa tai eri alojen palkkataulukoissa ei kyllä määritellä tuntipalkkaa 80 snt naisille ja 1 € miehille vaan samasta työstä palkka on lähes sama, vaikka media muuta koettaakin toitottaa. Tutkimusten mukaan samasta työstä palkkaero on vain muutamia prosentteja - 3-6 % riippuen siitä onko kyseessä julkishallintoon vai yksityiseen sektoriin kuuluva työpaikka (vatt:n tutkimus). Mutta eroja alkaa sitten tulla siinä, kun miehet hakeutuvat edelleen naisia enemmän johtotehtäviin ja toistaalta heitä myös valitaan naisia enemmän johtotehtäviin* - tämä alkaa vääristää tilastoja miesten eduksi. Toinen vääristävä tekijä on se, että on aloja jotka ovat edelleen voimakkaasti miesvaltaisia ja hyvin palkattuja ja vastaavasti on edelleen paljon aloja, jotka ovat naisvaltaisia mutta palkkaus on huonompi ja jälleen tämä lisää eroa miesten eduksi, mutta painotan, tismalleen samasta työstä samassa työppaikassa maksetaan sama palkka jos ei ole kokemuslisiä tms. korottamaan palkkaa mutta nekään eivät näy tuntipalkassa vaan palkan lisissä.

Se on tietenkin toinen asia voidaanko edes puhua vääristävistä tekijöistä kun hakeudutaan erilaisille aloille töihin tai onko se vääristävä tekijä kun paperimies ansaitsee tuplaten sen minkä sairaanhoitaja, joka ei tee vuorotyötä. Sitä voidaan joissain tapauksissa pitää vääristävänä tekijä kun johtotehtäviin hakijoiden kohdalla edelleen suositaan miehiä.

vlad

*: eikä aina oikein perustein.

 

[scholl]

Miten se naisen palkkakin länsimaissa meneekään, ainakin Suomessa. Ei vieläkään samaa palkkaa samasta työstä, vaikka koneet tänä päivänä tekevätkin sen fyysisesti raskaimman työn. Sekin on tietynlaista alistamista.

Väittäisin, että Suomessa ainakaan ei ole tasa-arvoa, vaan miehiä alistetaan. Mitä tule palkkaan niin naiset ovat yksinkertaisesti kunnianhimottomia. Menevät paskoille aloille ja tekevät vähemmän duunia. Jossainhan oli tutkittu, että mies tekee huomattavasti enemmän duunia per pvä kuin nainen. Aina on poikkeuksia ja esimerkkejä fiksuista naisista, mutta keskimäärin nainen ei ole riittävän sitoutunut ja valmis panostamaan riittävästi menestyksen eteen. Yllättävän moni päätyy ihan huuhaa-aloille, joille ei pitäisi asettaa kuin maahanmuuttajia. Entä kuinka usein firmojen perustajat ovat naisia verrattuna siihen, että kuinka moni nainen tuhlaa aikaansa naurettavaan lapsipuuhasteluun himassa.

 

[julle-jr]

Yllättävän moni päätyy ihan huuhaa-aloille, joille ei pitäisi asettaa kuin maahanmuuttajia. Entä kuinka usein firmojen perustajat ovat naisia verrattuna siihen, että kuinka moni nainen tuhlaa aikaansa naurettavaan lapsipuuhasteluun himassa.

Pitäisikö sitten myös "lapsipuuhastelu" jättää maahanmuuttajille? Tai miten ajattelet, että lisääntyminen pitäisi hoitaa, jos siihen ei ole hyväksyttävää käyttää aikaa ja jos lastenhoito ja muu on naurettavaa? Vai onko hyvä tie sellainen, että ihmiskunta yksinkertaisesti lakkaa olemasta? Eikö silloin työntekokin ole melko turhaa?

Ps. Milloin aiot selittää naisasiaketjussa esittämääsi täysin uudenlaista evoluutioteoriaa?

 

[TQoFE]

Pahoittelut heti kärkeen kinaamisen keskeyttämisestä.

Omat miesasiat tai pikemminkin oma miesasia on loistavalla mallilla; ymmärrystä, luottamusta ja rakkautta riittää. Satunnaiset riidat ovat kovaäänisiä mutta lyhyitä. Yhdessä on hyvä olla, mitä nyt välimatka ajoittain aiheuttaa suunnatonta vitutusta ja ikävää (iso käsi Saunalahdelle siitä liittymästä, jolla saa puhua 50 tuntia kuukaudessa maksutta muihin Saunalahden liittymiin). Alusta asti on voitu puhua kaikesta avoimesti ja molemmat ovat oma-aloitteisesti ilmoitelleet menemisistään ja tekemisistään, joten etäsuhteissa helposti syntyviltä mustasukkaisuusriidoilta ja epäilyiltä on vältytty.

Loppuelämää ei kuitenkaan ole tarkoitus reissata Helsingin ja Porin väliä, joten sitten joskus - jos asiat jatkuvat näin hyvin - tuo ukkokulta suunnistanee tänne. Siitä ollaan yksimielisiä, että muuttoliike suuntautuu Porista Helsinkiin eikä toisin päin; porilainen voisi nähdä itsensä asumassa täällä mutta minä en voisi nähdä itseäni Porissa jo töidenkään takia.

Onkos palstaveljillä ja -siskoilla kokemusta parisuhteen perässä muuttamisesta? Sujuiko kaikki kivuttomasti? Mikä helpotti tai vaikeutti sopeutumista muutokseen?

Omalta osaltaan paikkakunnalla pysyvä voinee tehdä muuttamisen toiselle osapuolelle helpommaksi ainakin esittelemällä kaupunkia perinpohjaisesti ja ottamalla toista etenkin alkuun omiin menoihinsa mukaan, ettei toinen vaan jää kotiin ihmettelemään kun itse huitelee milloin missäkin. Lisäksi molemmilta vaadittaneen ymmärrystä ja kykyä ottaa iisisti, jos jommalle kummalle tulee "muutosta aiheutuva stressiperäinen kiukku".

Onko muita vinkkejä?

 

[eagle]

Onko muita vinkkejä?

Jos mies muuttaa sinun perässäsi Helsinkiin, niin voit varmaan ennakkoon miettiä sen "esittelemisen" lisäksi että mikä toista kiinnostaa. Eli siis missä voisi olla ne miehen mielenkiinnon kohteet. Eli missä vaikka se sopivin sali, paras lenkkipolku, sopivin baari tai mukavin ravintola. Se että saa siitä kodin ulkopuoleltakin heti joitain virikkeen kohteita sinun itsesi lisäksi luulisi auttavan sopeutumista paikkaan.

 

[Squit]

Onkos palstaveljillä ja -siskoilla kokemusta parisuhteen perässä muuttamisesta? Sujuiko kaikki kivuttomasti? Mikä helpotti tai vaikeutti sopeutumista muutokseen?

Itsellä ei ole kokemuksia, mutta luultavasti kohta voi olla, kun joutunee muuttamaan jopa ulkomaille, joten olen jo muilta kokemuksia kysellyt ja asiaa kovasti miettinyt. Tuossa jo itse otit muutaman asian järkevästi esiin ja uskon, että teet muuton helpoksi hänelle, kun mietit näitä asioita. Mitä itse mietin asiasta, niin riippuu siitä muutatteko yhteen heti vai asutteko erillään. Erillään jos tulette aluksi asumaan niin toista on huomioitava todella paljon enemmän tottakai. Isoin ongelmahan toiselle paikkakunnalle muutossa on se, että toinen jättää perheensä, ystävänsä ja tutut kulmat (= turvaverkko) toiselle paikkakunnalle, joten sinä korvaat aluksi tämän kaiken hänelle uudella paikkakunnalla. Mies tulee tarvitsemaan sinua paljon ja sinun tarvitsee itsesi hänelle antaa liiankin usein, siinä joutuu hiukan tekemään kompromisseja ja venyttämään. Totta kai toinen ajattelee "olen muuttanut tänne sinun takiasi" ja jos hän joutuu yksin kököttämään niin siitä tulee pahat riidat. Tietenkin hänen olisi hyvä sopia muuttaessa koska seuraavan kerran käy Porissa, se voi helpottaa oloa.

Kyllä siinä se oma aika menee, kun toinen joutuu rakentamaan uuden oman verkkonsa uudella paikkakunnalla. Aika äkkiä se rakentuu sitten kun töihin pääsee. Toivottavasti kaikki menee ok teillä. Kyllä vahva ja aito parisuhde silti tuollaiset kestää. Aika diipadaapa oli minun viestini ja tiedätkin varmaan kaikki, kunhan pääsin itsekin hiukan avautumaan.

Edit: Ja tottakai mahdollisimman aikaisin tutustuttaa hänet perheeseesi ja ystäviisi. Kehut ystävillesi jos he haluaisivat auttaa sinua hänen sopeuttamisessa esim. poikaporukka voisi viedä hänet kaljalle, harrastuksiin jne.

 

[TQoFE]

Jos mies muuttaa sinun perässäsi Helsinkiin, niin voit varmaan ennakkoon miettiä sen "esittelemisen" lisäksi että mikä toista kiinnostaa. Eli siis missä voisi olla ne miehen mielenkiinnon kohteet.

Tuota juuri esittelemisellä tarkoitinkin =)

Kaupungilla kierrellessä tulee toki joskus mainittua nähtävyyksistäkin tai selvitettyä jotain pientä kaupunkiin liittyvää nippelitietoa, mutta pääasiassa esittely on ollut ja on jatkossakin sitä, että näytän arkielämän kannalta ns. oikeasti tärkeitä paikkoja. Tyyliin "tuolta saa Stadin parhaat nuudelit", "älä syö tuolla, safka on karmeaa", "tuolla on Stadin laajin viskivalikoima", "tästä pääsee sillä-ja-sillä sporalla The Jäähallille"...

Viestissäsi lenkkipolut oli hyvä pointti. Saapi vinkkailla, jos tietää hyviä rullaluistelureittejä Stadissa.

Mies tulee tarvitsemaan sinua paljon ja sinun tarvitsee itsesi hänelle antaa liiankin usein, siinä joutuu hiukan tekemään kompromisseja ja venyttämään. Totta kai toinen ajattelee "olen muuttanut tänne sinun takiasi" ja jos hän joutuu yksin kököttämään niin siitä tulee pahat riidat.

Tätä juuri olen miettinytkin. Onneksi syksystä kevääseen suurin osa omasta ulkoilusta on peleissä käymistä, ja sinne on helppo ottaa toinen mukaan. Samaten kaveripiirissä on paljon miespuolisia, niin on "helpompaa" lähteä porukalla kaljalle kuin niin, että ukkokulta joutuisi kerrasta toiseen kuuntelemaan vain akkain kälätyksiä.

Kovasti tsemppiä sinnekin ja raportoihan, miten sujuu =)

 

[Leon]

Onkos palstaveljillä ja -siskoilla kokemusta parisuhteen perässä muuttamisesta? Sujuiko kaikki kivuttomasti? Mikä helpotti tai vaikeutti sopeutumista muutokseen?

On. Kyllä. Kun Suomessa kaupunki vaihtuu kaupunkiin, sopeutuminen on lähes automaattista. Kun oppii liikenteen ja joukkoliikenteen metkut, homma on jo aika hyvin hallussa. T. nimim. "Otat seiskan spåran ja jäät sen-ja-sen-nimisen kioskin kohdalla pois, hyppäät kuuskolmoseen ja jäät jonkun mystisen lempinimen omistavan paikan kohdalla veke". Onneksi oli hyvä paikallisopas. Navigaattorit hoitavat loput.

Toki sopeutumista helpotti se, että sosiaalinen verkosto oli jo olemassa. Ja kun työssä ainoastaan käyntiosoite vaihtui, ei tarvinnut uhrata energiaa siihenkään.

 

[Palstalegenda]

Onkos palstaveljillä ja -siskoilla kokemusta parisuhteen perässä muuttamisesta? Sujuiko kaikki kivuttomasti? Mikä helpotti tai vaikeutti sopeutumista muutokseen?"

On kokemusta. Joensuusta Helsinkiin muutin. Kaikki sujui täysin kivuttomasti eikä meillä ollut ensimmäisen vuoden aikana ainuttakaan riitaa. Muutosta aiheutuva stressiperäinen kiukku on minun mielestäni... tuota... jotenkin lapsellista... että semmoista ei ollut. Ihmisethän ovat erilaisia, niin mitään patenttivastausta ei tietenkään ole.

Mies tulee tarvitsemaan sinua paljon ja sinun tarvitsee itsesi hänelle antaa liiankin usein.

Kuulostaa siltä kuin miestä pidettäisiin vajokkina, joka on kuin peura ajovaloissa. Minä ainakin tykkäsin ihan vain itsekseni rauhassa tutustua kaupunkiin ilman, että joku hyysää ja höpöttää vieressä, niin että menee ihan sekaisin kaikesta. Tokihan toinenkin oli toisinaan ikään kuin oppaana, kun kävimme yhtä aikaa kylillä. Ei tuo sen ihmeempää ole, ei Helsinki mikään sadan miljoonan asukkaan metropoli kuitenkaan ole ja vaikka olisikin, niin mitäpä siitäkään. Ongelmia on jos niitä tekee. Tämäkin on tosin ihmiskohtaista, että kuinka herkästi hermo menee.

Ja tottakai mahdollisimman aikaisin tutustuttaa hänet perheeseesi ja ystäviisi.

Periaatteessa noin juuri. Ei varsinaisesti liity tähän, kun ovat olleet pidempään, mutta muuan halusi minut Tampereelle ja haluna on esitellä heti ensimmäisellä kerralla minut ystäväpariskunnalleen. Ei kiinnosta pätkääkään ja kerroin sen heti saman tien. Siis mitä vittua, minusta on rasittavaa tutustua toisen osapuolen kavereihin, ainakin alussa, myöhemmin sen sijaan ihan ok, että jos heihin meinaa tutustua, niin pitää siinä jo parisuhde olla hyvin vankalla pohjalla, että siihen hommaan viitsii ryhtyä. Muutama kuukausi, niin mikäpä se sitten, sitä ennen joutavaa näytteille asettamista ja naivismia.

 

[Squit]

Kuulostaa siltä kuin miestä pidettäisiin vajokkina, joka on kuin peura ajovaloissa.

No joo, hainkin sitä miten asiat voisi olla pahimmassa tapauksessa. Paras olisi tietenkin selvittää onko mies päässyt irti äidistä. Vaikka olisikin asunut omassa kämpässä vuosia, silti moni vie äidille pyykit pesuun ja käy aikas usein safkaamassa kotona jne. Se on monelle niin helppoa tehdä näin, kun mamma asuu lähellä. Jos näin on niin ongelmia saattaa olla luvassa. Sitten toinen asia mitä kannattaa selvittää, että onko tässä muutossa ristiriitoja hänellä. Onko toinen joutunut harkitsemaan pitkään asiaa ja päätöksen tekeminen on ollut vaikeaa. Jos on vääntänyt pitkään kättä ja sitten päättänyt lopulta muuttaa yhteisen tulevaisuuden takia (eikä esim. töiden tai vaihtelun takia), silloin tälläinen "muutin sinun takiasi" käyttäytyminen voi korostua, koska hän voi tuntea tekevänsä enemmän toisen takia ja hän odottaa toiselta enemmän myös takaisin.

 

[SamSpade]

No joo, hainkin sitä miten asiat voisi olla pahimmassa tapauksessa. Paras olisi tietenkin selvittää onko mies päässyt irti äidistä. Vaikka olisikin asunut omassa kämpässä vuosia, silti moni vie äidille pyykit pesuun ja käy aikas usein safkaamassa kotona jne. Se on monelle niin helppoa tehdä näin, kun mamma asuu lähellä. Jos näin on niin ongelmia saattaa olla luvassa.

Minkälaisia miehiä te oikein tapailette?? Samalla kannattaa selvittää onko jo tissistä vieroittu.
Ei hyvää päivää. Ihan sama kuin kirjoittaisin jostain naisesta että kannattaa selvittää osaako se keittää vettä, useimmat kun eivät osaa, on niin helppoa soittaa isälle ja pyytä rahaa että voi käydä ulkona syömässä tai ostaa pakastepizzaa.

 

[TQoFE]

Siis mitä vittua, minusta on rasittavaa tutustua toisen osapuolen kavereihin, ainakin alussa, myöhemmin sen sijaan ihan ok, että jos heihin meinaa tutustua, niin pitää siinä jo parisuhde olla hyvin vankalla pohjalla, että siihen hommaan viitsii ryhtyä. Muutama kuukausi, niin mikäpä se sitten, sitä ennen joutavaa näytteille asettamista ja naivismia.

Ukkokulta esiteltiin osalle jo parin viikon jälkeen. Vaan outoahan se olisi ollut, jos oltaisiin menty peliin ja piiloteltu toisella puolen hallia, "ettei vaan nähdä ketään tuttuja". Kiekkoporukan ulkopuolelta tapasi porukkaa vasta joidenkin kuukausien jälkeen, pl. baarissa työskentelevät kaverit.

Paras olisi tietenkin selvittää onko mies päässyt irti äidistä. Vaikka olisikin asunut omassa kämpässä vuosia, silti moni vie äidille pyykit pesuun ja käy aikas usein safkaamassa kotona jne. Se on monelle niin helppoa tehdä näin, kun mamma asuu lähellä. Jos näin on niin ongelmia saattaa olla luvassa.

Äiti asuu melko lähellä, mutta ei laita ruokaa eikä pese pyykkejä, joten tätä ongelmaa ei ole. Välillä kyllä soittelee pojalleen ja pyytää kantamaan jotain painavaa tms.

Sitten toinen asia mitä kannattaa selvittää, että onko tässä muutossa ristiriitoja hänellä. Onko toinen joutunut harkitsemaan pitkään asiaa ja päätöksen tekeminen on ollut vaikeaa. Jos on vääntänyt pitkään kättä ja sitten päättänyt lopulta muuttaa yhteisen tulevaisuuden takia (eikä esim. töiden tai vaihtelun takia), silloin tälläinen "muutin sinun takiasi" käyttäytyminen voi korostua, koska hän tuntee tekevänsä "enemmän" toisen takia ja hän odottaa toiselta enemmän myös takaisin.

Kai tuo ukkokulta pääasiassa mun takia olisi mahdollisesti muuttamassa. Merkityksettömämpi syy on sitten se, että Helsinki on Helsinki; enemmän tekemistä ja vähemmän pienen paikkakunnan huonoja puolia kuin Porissa.

 

[JZZ]

Paras olisi tietenkin selvittää onko mies päässyt irti äidistä. Vaikka olisikin asunut omassa kämpässä vuosia, silti moni vie äidille pyykit pesuun ja käy aikas usein safkaamassa kotona jne. Se on monelle niin helppoa tehdä näin, kun mamma asuu lähellä.

Ihme miehiä kyllä Squitin elämässä jos voi sanoa että "monet" tekevät näin. Itse en tunne yhtäkään miestä joka tekisi näin, mutta tunnen kyllä kymmeniä naisia, jotka eivät saa asennettua digiboksia / dvd-soitinta / tietokonetta / hehkulamppua tms ilman jonkun miespuolisen apua. Samoin näin omakohtaisella kokemuksella uskallan heittää, että kyllä nykyään pyykkäys ja ruoanlaitto on aika samalla tasolla sukupuolesta riippumatta, joka tarkoittaa siis, että naisilla nuo taidot on laskeneet miesten tasolle.

 

[Squit]

Minkälaisia miehiä te oikein tapailette?? Samalla kannattaa selvittää onko jo tissistä vieroittu.

Onneksi tässä maailmassa ei ole mikään tauti tai muu vastaava kaikkia naisia tappanut, niin ei tarvitse vielä ruveta miehiä tapailemaan. Lisäksi kasvaessani huomasin kuinka tissi vasta rupesikin kiinnostamaan.

Kyllä niitä kaikenmoisia mammanpoikia näkee, varsinkin nykyaikana. Italialais tyyppinen tiivis suhde äidin ja pojan välillä on minusta yleistynyt täällä päin viime aikoina. Lisäksi edelleen annan vain ajatuksia miten asiat voisi huonoimmassa tapauksessa mennä, jotta ne osaa ottaa huomioon. TQoFE ilmiselvästi haluaa ottaa kaiken huomioon. Miksi muuten sitä täällä kyselisi, koska emmhän tiedä oletusarvoisesti tunne hänen miestään.

 

[Palstalegenda]

Ukkokulta esiteltiin osalle jo parin viikon jälkeen. Vaan outoahan se olisi ollut, jos oltaisiin menty peliin ja piiloteltu toisella puolen hallia, "ettei vaan nähdä ketään tuttuja". Kiekkoporukan ulkopuolelta tapasi porukkaa vasta joidenkin kuukausien jälkeen, pl. baarissa työskentelevät kaverit.

Tuohan nyt onkin aivan eria asia. Tämä yksi haluaisi, että tuttavapariskuntansa tulisi kylään tai me menisimme heille kylään. Vaikka tämä onkin miesasia-ketju, niin hänhän on nainen... Kun sinä olit ensi kertaa menossa Poriin, niin ei kai siinä heti alkuunsa suunniteltu, että kenelle mennään kylään tai ketä kutsutaan kylään. Siinähän on muutakin tekemistä päällimmäisenä mielessä - kirjeshakkimme siirtoja ajattelin analysoida.

 

[Kirjoittelija]

En oikein tiennyt, mihin ketjuun tämä sopisi, mutta melkoisia satsauksia joutuvat nykyajan nuoret naiset tekemään löytääkseen hyvän miehen:

http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema/asiat_paajutut/10426940.shtml

 

[pikkukatti]

Laitetaas päivitystä omiin miesasioihin. On nyt tullut muutama kuukausi seurusteltua. Kyseisen miehen olen tosin tuntenut ja pari vuotta. Sinänsä itselle hieman outo tilanne, kun näkee toista joka päivä. Yleensä kun nuo suhteet on ollut enemmän tai vähemmän etäsuhteita. Tai sitten muuten ei ole nähnyt kuin sen muutaman kerran viikkoon. Itsellä kun on sen verran epäsäännölliset nuo työajat.

Ja muutenkin aika pikaista vauhtia etenee tällä hetkellä. Yhteen muutostakin ollaan puhuttu. Tosin siihen menee vielä vähintään jokunen kuukausi, ennenkuin se on mahdollista. Monen mielestä varmaan on aikaista, mutta tosiaan on entuudestaan jo tuttu mies. Tuossa ei oikeastaan muu mietitytä, kuin se, että en ole koskaan kenenkään kanssa asunut yhdessä. Olisi hieman sopeutumista, kun itsekseen on asunut 7 vuotta. Siis sen jälkeen kun kotoa muutin.

Tällä hetkellä ei siis voisi olla parempi fiilis. Aiemmissa suhteissa on ollut jo alussa jollain tavalla epävarmuutta, omista tai sen toisen tunteista. Nyt kuitenkin vaikuttaa kovasti siltä, että toinen on myös täysillä mukana, joten itsekin uskaltaa olla. Pitää vaan toivoa, että jatkuukin samanlaisena.

 

[Kental]

Periaatteessa noin juuri. Ei varsinaisesti liity tähän, kun ovat olleet pidempään, mutta muuan halusi minut Tampereelle ja haluna on esitellä heti ensimmäisellä kerralla minut ystäväpariskunnalleen. Ei kiinnosta pätkääkään ja kerroin sen heti saman tien. Siis mitä vittua, minusta on rasittavaa tutustua toisen osapuolen kavereihin, ainakin alussa, myöhemmin sen sijaan ihan ok, että jos heihin meinaa tutustua, niin pitää siinä jo parisuhde olla hyvin vankalla pohjalla, että siihen hommaan viitsii ryhtyä. Muutama kuukausi, niin mikäpä se sitten, sitä ennen joutavaa näytteille asettamista ja naivismia.

Täytyy ihmetellä että tahallasiko haet naisia joiden ystävät ovat hanurista vai miten tuollainen kuva on syntynyt kavereihin tutustumisesta? Ei kai sen mitään näytteille asettamista tai velvollisuutta tarvitse olla - jos valioyksilö on löytynyt rinnalle niin johan tuo kaiken järjen mukaan hengaa keskimäärin laadukkaitten ihmisten kanssa joihin on mielenkiintoista tutustua. Ja toisin päin katsottuna tulee toimeen omien kavereitten kanssa kun niihin törmää.

 

[Palstalegenda]

Täytyy ihmetellä että tahallasiko haet naisia joiden ystävät ovat hanurista vai miten tuollainen kuva on syntynyt kavereihin tutustumisesta?

Missä kohtaa sanoin, että naisten ystävät ovat yleensä hanurista? Aivan, en missään. Tokihan on usein olemassa semmoisiakin kavereita joiden jutut ovat minun mieleeni aivan liian tavanomaisia eli arkisia eli tylsiä. Minullakin on keskenään hyvin erilaisia kavereita. Minua ei vain kiinnosta tutustua muihin siinä yhteydessä, kun olen vasta aivan alkutaipaleella tutustumassa siihen mahdolliseen parisuhdekumppaniini.

Kummia siis nuo jotkut naiset, kun ovat miesasioitansa miehen muodossa heti esittelemässä. Minä en missään nimessä alkaisi toisella tapaamiskerralla raahata kämpilleni jotakuta ystäväpariskuntaa. Ehkä se sopii joillekin mutta minua ei kiinnosta minkään vertaa.

 

[Kental]

Minä en missään nimessä alkaisi toisella tapaamiskerralla raahata kämpilleni jotakuta ystäväpariskuntaa.

Okei, lihavoimani kohta kieltämättä muuttaa asian. Tulkitsin ilmeisesti edellisen viestisi väärin (sain sen kuvan, että olisit pitänyt naisen ystäviin tutustumista yleensäkin pakkopullana, mutta kyllähän tuossa vaiheessa luulisi tosiaan olevan olennaisempaa tutustua toisiinsa), mutta asia selvä tämän lisätiedon valossa.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Tuli tuossa mieleeni eräs ajatuksen tynkä, jota en suuremmin ole jalostanut. Toivottavasti teistä on apua.

Suomessahan isyys varmistetaan vain naisosapuolen eli oikeuslaitoksen kautta, eikö totta? Entä jos sattumoisin vahingossa siementään kylvänyt mies olisi kiinnostunut mahdollisesta jälkikasvustaan? Toimiiko tämä toisinpäin, eli siemenlinko kaipaisi varmistusta mahdollisesta jälkikasvustaan?

Miten tällaisen voisi varmentaa, sillä mitään DNA-pankkia ei liene automaattisesti olemassa? Hakuammuntaa ei voi eikä pidä voida käyttää, mutta jos siemenet vastaanottaneen tunnistaa ja aikajanaan sopisi se maailmaan putkahtanut naikkosen jälkikasvu... niin onko olemassa reittiä miehille, jota kautta selvittää jälkikasvunsa?

Nimim. Arvo Tasa.

 

[BOL]

Hakuammuntaa ei voi eikä pidä voida käyttää, mutta jos siemenet vastaanottaneen tunnistaa ja aikajanaan sopisi se maailmaan putkahtanut naikkosen jälkikasvu... niin onko olemassa reittiä miehille, jota kautta selvittää jälkikasvunsa?

KVG "isyyden selvittäminen" ja sieltä vain tietoa onkimaan.

 

[Gags]

KVG "isyyden selvittäminen" ja sieltä vain tietoa onkimaan.

No ei kyllä ole helppoa tuon perusteella. Varsinkin jos lapsi syntynyt avioliitossa.