Miesasiat

[bisnesman]

Itse laitan puhelimen äänettömälle (vaimenna) jos olen estynyt puhumaan ja soitan takaisin heti kun mahdollista. Eihän se sen vaikeampaa ole. Luuria en lyö koskaan korvaan soittajalle.

 

[Cemetery Gates]

Tunnustan tietäväni yhden kaksimetrisen karpaasin, jota tuollaisella nimellä kutsutaan...

Jep, mäkin tiedän yhden pariskunnan, jossa vaimo kutsuu parimetristä ukkeliaan mm. kilipossuksi, pupuliiniksi yms. Mikäpä siinä, kyseisen pariskunnan kohdalla homma jotenkin toimii ja nuo lempinimet sopivat kuvaan mainiosti.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tunnustan tietäväni yhden kaksimetrisen karpaasin, jota tuollaisella nimellä kutsutaan... Ja sitä lempinimeä taitavat käyttää myös muutamat miespuoliset kaverit perinteisen sukunimellä kutsumisen lisäksi. Hyvien kavereiden keskuudessa kulkeva vitsi.

Moni pidempään urheilua seurannut muistanee judoka Juha "Pupu" Salosen, lajinsa eräs menestyneimmistä suomalaisista. Euroopan mestari ja moninkertainen olympiajudoka. Salonen otteli raskaassa sarjassa, joten hieman järeän sorttisesta jänöstä oli kyse. Lempinimen historiaa en valitettavasti tunne.

 

[Tpip]

Mitä tulee tuohon kommunikaatiopuoleen, niin irGGun miehen kannattaisi opetella hyvän puhelinkäyttäytymisen perusteet. Jos puhelimeen ei palaverin tms. syyn takia voi vastata, niin silloin painetaan punaista luurinkuvaa. Mikäli lyhyt soitan-sulle-kohta -vastaus on tuossa tilanteessa mahdollinen, niin vastataan ja hoidetaan tämä sananvaihto parilla lauseella ja suljetaan puhelu (esim. nyt on kiire, voinko soittaa sulle 10 min päästä... ok, moi). Helppoa kuin heinänteko, mikäli heinänteko on tuttua puuhaa.

Tuo irGGun miehen tyyli kuullostaa todella tutulta. Voin myöntää, että tulee sorruttua samaan. Ei palaverissa, tai niin että on muiden ihmisten kanssa kommunikaatiotilanteessa, silloin itsekin lyön punaista luuria tai vastaan nopeasti ja lopetan puhelun yhdellä lauseella lupaamalla pirauttaa ihan juuri takaisin.

Yleisin tilanne on se, että tekee koneella jotain suunnitteluhommaa, käy oikolukua lävitse tms. mihin keskittyy kohtuullisen tiiviisti. Puhelin soi ja suora vastaus ilman, että katsoo ken soittaa (koska samalla edelleen jatkaa duunin tekemistä). Jos soittaja on asiakas (tai muuten "ei todella tuttu" henkilö), niin keskittyminen siirtyy puheluun ja muu työskentely saa jäädä. Jos taasen soittaja on vaimo, äiti, paras kaveri tms. joku kenen kanssa ei tarvitse välttämättä skarpata puhelimessa, saattaa keskittyminen pysyä itse duunin tekemisessä (varsinkin jos asia ei ole mitenkään kovin tärkeä) ja tämä kuuluu sitten langan toisessa päässä. Yleensä tälläisen puhelun jälkeen havahtuu n. 5min päästä, kun ei ole hajuakaan mitä tuli sovittua. Ärysttävääkö, uskoisin. Parannanko tapani? Tuskin.

 

[korkki]

Ja se on tuota aika usein kun se on töissä. Välillä se puhuu töissä kymmenien minuuttien puheluita ystäviensä kanssa kaikesta muusta paitsi työasioista, välillä se soittaa minulle iloisesti, välillä se jopa vastaa puheluihini ja rupattelee ties kuinka. Mutta sitten se tekee joskus noin. Miksi ihmeessä? Olenko minä vain typerä nainen enkä ymmärrä?

Katos kun töissä ollaan tekemässä töitä. Välillä joutuu jotain tekemäänkin sen eteen että työnantaja sitten korvaa menetetystä vapaa-ajasta. Joskus on tilanne että tarttee keskittyä johonkin toiseen asiaan ja silloin ei vain ehdi/halua/keskittyä muuhun, mutta on vaan niin kohtelias ettei halua sanoa ettei ehdi nyt puhua. Ja eikös se vaan ole hyvä että koittaa tehdä töitään nopeasti että on kotona niin pian kuin mahdollista...

 

[TweetyLeaf]

Ja se on tuota aika usein kun se on töissä. Välillä se puhuu töissä kymmenien minuuttien puheluita ystäviensä kanssa kaikesta muusta paitsi työasioista, välillä se soittaa minulle iloisesti, välillä se jopa vastaa puheluihini ja rupattelee ties kuinka. Mutta sitten se tekee joskus noin. Miksi ihmeessä? Olenko minä vain typerä nainen enkä ymmärrä?

En sitten tiedä mutta omaan korvaan paineilta tuo kuullostaa, ei siis välttämättä työpaineilta, se voi olla muutakin.
Itelle tulee semmonen fiilis että onnistuit ikävästi keskeyttämään sen "Nyt pentti otetaan ihan rauhallisesti ja pidetään homma kasassa..." hetken miehen elämässä.

Itsellä on aika usein hetkiä milloin minkälainen tahansa keskeytys saa semmosen, "ei nyt, perkele" ja kun sitä ei oikein osaa olla vihainenkaan niin sitten se on semmosta "joo, blaa, jeh" juttua.

Tai sitten vastaus on yksinkertaisempi ja sattu olemaan vaan keskittymistä vaativat hommat kesken ja valikoiva kuulo.

 

[katinka]

Uusi kirjoittaja ilmoittautuu myös vapaan keskustelun puolella. Pakko kai, kun kerrankin on miesrintamalla vipinää. Tilannehan on se, että erään nuorukaisen kanssa tapailemme ainoastaan kavereina ja sänkykavereina. Mitään kiinnostusta seurusteluun ei omalta puoleltani ole, ja toinen osapuoli oli myös samoilla linjoilla, kun asian esitin. Parasta on luonnollisestikin se, että tämä kaveri on käymässä armeijaa pitkän kaavan mukaan, eli kovin tiivistä juttua ei voi syntyä.
Kavereille tämä tuntuu olevan ongelma. Varsinkin eräs ahdasmielisempi ystävä kettuilee tilanteesta jatkuvasti. Tyypin ominaisuudet tuntien jätän kommentit omaan arvoonsa, mutta olen muuallakin törmännyt samaan "totuuteen", eli siihen että naiset aina ja kaikkialla tahtovat oman kullan ja pitkän suhteen. Ja jos et tahdo, olet epäilyttävä ja varmaan lesbo. :)
Kovin paljoa ei vielä ikää ole mittariin kertynyt, joten onhan tässä vielä koko elämä aikaa vakiintua ja asettua... Tukka takana ja niin edelleen :)

 

[Germanicus]

Jep, mäkin tiedän yhden pariskunnan, jossa vaimo kutsuu parimetristä ukkeliaan mm. kilipossuksi, pupuliiniksi yms. Mikäpä siinä, kyseisen pariskunnan kohdalla homma jotenkin toimii ja nuo lempinimet sopivat kuvaan mainiosti.

Meidän pesueessa eukko kutsuu minua paskapääksi, mutta silti homma jotenkin toimii. ;o) Pihtarikin tuo on, mutta minulla on hyvä mielikuvitus. Puhelimessa en osaa käyttäytyä lainkaan, tiuskin ja ärjyn asiani eetteriin. Normaalissa kanssakäymisessä olen vielä pahempi, alaiset eivät tahtoisi työskennellä kanssani ja olen siitä vittu vie ylpeä. Muut omistajat pitävät minua firman poliisina, paras kehu, jonka olen saanut. Vaikka olenkin tälläinen psykoottinen kusipää, niin rakastan silti vaimoani ja poikaani. Työntekijöistäkin välitän, mutta tärkeintä mulle on homman toimiminen, eikä se aina ole yksistään selvää kun tehdään nuorten kanssa hommia.

 

[scholl]

90% lähipiirin puhelinsoitoista on huuhaata, jossa ei ole mitään asiaa. Se pitää muistaa, kun pohditaan miten puheluihin reagoidaan. Kaikki eivät aina jaksa länkytystä kuunnella. Itsellenikin tulee soittoja, jossa kysytään esim. "mitä oot tehnyt" tai muuta roskaa. Ei siihen kysymykseen sitten jaksa mitään vastata. Jos ei jaksa vastata niin ei jaksa vastata. Tietysti joskus on hankala miettiä pitäisikö puhelu ottaa ylipäätänsä vai eikö. FST:ltä oppi eilen sen, ettei Linus Torvalds käytä ollenkaan kännykkää. Aika kätevää. Itsekin kieltämättä vastaan välillä aika harvoin, kun ihmiset soittavat. Jos ei ole fiilistä vastata tai on kiire niin painaa siitä puhelimesta niin ettei puhelu hylkäänny, mutta se ei soi äänellä täällä päässä. Kyllä ne sitten taas uudelleen soittavat. No hätä.

Parisuhteissa voi kokeilla sitä, mitä yksi kolleegani teki joku 10 vuotta sitten, kun nainen oli eri maassa duunissa niin tämä kundi sanoi sille, että soita viikonloppuisin. Silloin pystyi keskittymään arkisin täysin duunin puskemiseen vaikka kuinka myöhään, kun ei ollut mitään huuhaapuheluita häiritsemässä. Sitten viikonloppuna pystyi hoitamaan hyvällä mielellä noi suhdeasiat ja kaiken lisäksi viikon aikana oli sitten kertynyt jotain asiaa kerrottavaksikin, kun ei joka päivä jaarittele.

 

[Alamummo]

Itse en tosiaankaan halua, että mulle soitetaan mitään diibadaaba-puheluita kesken päivän ja läheiset ihmiseni tietävät tämän. Asiat hoidetaan yleensä sms:llä, joihin on helpompi vastata sopivalla hetkellä. Vastaan puhelimeen muutenkin vain, jos hetki on sopiva.

 

[girlzilla]

Itse en tosiaankaan halua, että mulle soitetaan mitään diibadaaba-puheluita kesken päivän ja läheiset ihmiseni tietävät tämän. Asiat hoidetaan yleensä sms:llä, joihin on helpompi vastata sopivalla hetkellä. Vastaan puhelimeen muutenkin vain, jos hetki on sopiva.

Tää on mun mielestä hyvää käytöstä. Jos itse soittaa jotain asiaa ja toinen on kaupan kassalla ja sanoo väliin et "odota vähän mä maksan", "eiku puhuin tolle toiselle", niin se ärsyttää. Puhelimeen vastataan jos on hyvä hetki ja voi puhua. En itse soita poikaystävälleni ikinä, jos hän on töissä/opiskelee/tms. Tekstiviestin voi lähettää ja siihen vastaaminen on helpompaa ns. "pahassa paikassa". On muuten ärsyttävä termi tuo "paha paikka".

 

[Teho Ton]

Ei tuossa mielestäni mitään törkeää tai omituista ollut. Kuten aikaisemmin muutkin ovat maininneet, ei puhelimeen aina ihan täysillä jaksa keskittyä. Varsinkin jos on duunissa ja joku projekti vielä meneillä, helposti vaan "joo... joo..." linjalle menee tuossa kohdin, ihan ajattelematta.

 

[Cemetery Gates]

Tekstiviestin voi lähettää ja siihen vastaaminen on helpompaa ns. "pahassa paikassa". On muuten ärsyttävä termi tuo "paha paikka".

Näin on, se on sitä paitsi sinänsä hölmöä kysyä puhelimeen vastaajalta, että "oletko pahassa paikassa", koska oletus lienee, ettei sellaisessa paikassa vastata puhelimeen. Toisaalta taas jos vastaaja sanoo olevansa nimenomaan pahassa paikassa, hän puhunee paskaa, koska on kuitenkin juuri vastannut puhelimeen, joten eihän se kovin paha paikka voi olla. Lopullinen totuus tähänkin asiaan tulee Fingerporin myötä, kun Heimo Vesa vastaa puhelimeen ja sanoo totuudenmukaisesti olevansa pahassa paikassa, seistessään Auschwitzin portilla...

 

[obi-wan]

En kyllä aina jaksa ymmärtää tuota miehen logiikkaa, en vaan jaksa. Taas mielenkiintoinen ote äskeisestä puhelusta:

Tässä kohtaa oli kuvaus puhelusta

Mitä hemmettiä? Meneekö multa joku ohi, kovaa ja korkealta? Patistan? Jos se nyt herranen aika olis sanonut, että mulla menee vielä puol tuntia, laita vasta sitten se, niin tilanne olis ollu siinä. Se olis ollu vaan moimoi ja nähdään. Eli ihan normaalisti.

Ja se on tuota aika usein kun se on töissä. Välillä se puhuu töissä kymmenien minuuttien puheluita ystäviensä kanssa kaikesta muusta paitsi työasioista, välillä se soittaa minulle iloisesti, välillä se jopa vastaa puheluihini ja rupattelee ties kuinka. Mutta sitten se tekee joskus noin. Miksi ihmeessä? Olenko minä vain typerä nainen enkä ymmärrä?

Sihteeri tahi varaston Irma.

Tai sitten opettelet vaan käyttämään niitä tekstiviestejä. Ja ukkeli laittamaan puhelimen sivuun töissä ollessaan.

Ei tää ihmiset mitään rakettitiedettä oo

 

[burning heart]

Ystävänpäivästä

Naisasioiden aatelit pohdiskelevat toisessa ketjussa ystävänpäivän menettelytapoja, joten ajattelin sivaltaa aiheen samalla miesasioihin.

Henkilökohtaisesti tuntuu siltä, että ystävänpäivä on vahvasti naisten mieltymys. Miehillä ei suuria ambitioita koko valentiinusta kohtaan tunnu olevan, joten onko koko setin painoarvo pohjimmiltaan naisen miellyttämisessä? Vai miten muilla, arvon kanssasisaret, haluavatko miehenne viettää ystävänpäivää pyhittämällä sen hempeilylle vai onko kyseessä välttämätön paha? Jos suunnitelmia ja juhlallisuuksia olette suunnitelleet, mitä on luvassa?

Ja miksi Jatkoaikaan postanneet ystävänpäivän naisajattelijat ovat vahvasti sitä mieltä, ettei koko päivää pitäisi viettää? Ollaanko me vain nk. äijänaisia, joille lahjat, lässyttelyt ja kuhertelut ovat tosiseikkoja toisarvoisempia?

Henk. koht. mielipiteeni noudattaa linjaa. Lahjoilla ja muistamisilla ei tiettyinä päivinä ole kovinkaan suurta merkitystä, jos pidemmän aikajanan keskiarvo heilahtaa negatiivisen puolelle. Tarkoitan, että muistaa voi vuoden jokaisena päivänä, jolloin yksittäiset täsmähetket ovat vähän väkisin väännettyjä. Lahjoja olen huono toivomaan/vastaanottamaan muutenkin, joten yksi lisäpäivä vuodessa ei aiheuta suuria intohimoja. Ja sekin on totta, että pakonomaiselta ameriikan juhlapäivältähän koko ystävänpäivä vähän maistuu.

Tosin tänä vuonna ei tarvinne stressata ystävänpäivästä muutenkaan, kun vietämme ajankohdan eri puolilla maapalloa, kiitos eräiden kisojen.

 

[Cemetery Gates]

Eiköhän unohdeta koko ystävänpäivä ja vietetä samaan aikaan sen sijaan kiinalaista uutta vuotta. Uusi vuosi hei! Viinaa naamariin, nakkeja ja perunasalaattia, tinan valamista, ehkä pari rakettiakin (Fingerporin hengessä voi vaikka muutama iso kiinalainen laueta). Pieksee ystävänpäivät koska tahansa.

 

[Käpälä]

Hyvin menee täälläkin. Vähän pelottaa sanoa ääneen, että menee hyvin, koska yleensä tätä julistusta on aina seurannut ajan jakso jonka aikana menee todella huonosti. Kohta on 4,5 vuotta seurusteltu mikä tuntuu toisaalta ikuisuudelta, mutta toisaalta tällä hetkellä tunnen itseni taas todella rakastuneeksi. Tulevaisuus näyttää valoisalta, miekkonen muuttaa takaisin Jyväskylään toivottavasti 8 viikon päästä ja silloin asutaan ensimmäistä kertaa virallisesti yhdessä. Viimeiset 2-3 vuotta on menty aika lailla etäsuhteessa ja nyt vihdoin päästään samaan asuntoon. 4,5 vuotta yhdessä niin ettei asuta samassa osoitteessa tuntuu kyllä aika uskomattoman pitkältä ajalta. Aluksi olisi tarkoitus asua kahdestaan tässä mun nykyisessä yksiössä, saa nähdä kauanko kestää toista ihmistä 35neliön sisällä. Hieno että täällä on syksyllä joku ihminen potkimassa persauksille että saa aikaan jotain, esim. kävisi koulussa silloin tällöin, tämä vuosi on mennyt niin laiskoitteluksi kuin vain voi kuvitella.

Tänä talvena on löydetty tosi hyvä yhteinen ystäväporukka ja paljon yhteistä tekemistä ainaisen makoilun tilalle, ja samalla kumpikin osaa antaa toiselle tilaa kun sitä vain toinen pyytää. Välimatkaa lukuunottamatta ei tässä suhteessa voisi nyt paremmin mennä! Jipii!

Onnittelut myös teille muille joille elämä hymyilee, nauttikaa kun siihen on mahdollisuus!

 

[Noitarumpu]

Tällaista täällä miesten hallitsemassa Jatkoajassa ei näytä olevan. Laitetaan siis tällainenkin, vaikka tuskin tähän tungosta tulee:)

Mikä siinä onkaan, että kerään tietynlaisia miehiä ympärilleni! Miestyyppi: minä ensin, sitten muut. Yritän ymmärtää ja annan periksikin tietyssä määrin, mutta kenenkään kynnysmattona ei pidä olla! Pelottaa ajatella seuraavaa, mahdollista ihmissuhdetta, kun järkeilystä huolimatta tunnun hakeutuvan tietynlaiseen seuraan ja toisinpäin. Millähän tällaisenkin "syöksykierteen"voisi saada katkottua. Itse en ainakaan tällä hetkellä halua ajatellakaan seurustelua.

Miehet voisivat kertoa senkin, miksi aivojaan käyttävä nainen yritetään aina lyödä jossain vaiheessa lyttyyn, poikkeuksetta? Siitäkin huolimatta, ettei nainen tee numeroa omasta erinomaisuudestaan tai sen puutteesta.

 

[Sistis]

Kyllä täällä on ketju, ja vieläpä ihan samalla nimellä:

http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=25781

 

[Kourujärven Ponnistus]

"Aivojaan käyttävä nainen". Se että sä tiedostat tämän itse, kertoo hyvin paljon päähenkilöstämme. Anna kun linkitän sinulle yhden opetusvideon:

http://www.youtube.com/watch?v=LS37SNYjg8w

Got that?

 

[zeitgeist]

Itse pidän kyllä alkeellisena tai kriisin merkkinä, jos parisuhde perustuu toiseen lyttyynlyömiselle tai nokittelulle, yhteistyönhän kai pitäisi olla se homman idis.

Oletettavasti tuollaiset miehet ovat itsetunnoltaan hieman heikkoja ja monelle kai on kunnia-asia, että erityisesti käytännölliset/tekniset asiat olisivat naisia paremmin hallussa.

Missään ei kai kuitenkaan määrätä, että miesten tulisi aina olla teknisiä guruja naisten rinnalla, itse ainakin tunnustaudun usein olosuhteiden pakosta tumpeloksi ja annan mielelläni naisten päteä, jos haluavat...:)

 

[scholl]

Kyllä täällä on ketju, ja vieläpä ihan samalla nimellä

Et ole katsonut riittävästi Spede Shown naisten logiikkaa. Ei se sama nimi tarkoita vielä mitään.

 

[Palstalegenda]

Itse pidän kyllä alkeellisena tai kriisin merkkinä, jos parisuhde perustuu toiseen lyttyynlyömiselle tai nokittelulle, yhteistyönhän kai pitäisi olla se homman idis.

Ehdottomasti kestävässä parisuhteessa pitää 95 %:ssa kaikista parisuhteista olla se toinen osapuoli, joka vie ja toinen alistuu. Siis pidemmän päälle, ei aluksi, koska alussa se olisi pelottavaa ja kauheaa.

On se sitä kyllä keskellä ja lopussakin mutta siihen ollaan silloin jo totuttu.

Vaan ajan myötä toinen pääsee ns. niskan päälle ja toinen alistuu hitusen tai hitusta enemmän. Näin saadaan aikaiseksi toimiva suhde ja sopiva eripura ja skisma. Tuo skisma on kitkaa, eikä ilman kitkaa 95 % ihmisistä tunne olevansa olemassa vaan tylsistyy. Etenkin evankelis-luterilaisen perinnepohjan, kuten suomalaiset, ihmiset ovat niitä, jotka eivät voi vapaasti nauttia auvoisasta olosta vaan aina pitää toisen vähän tai paljon saada alistaa ja toisen pitää olla sillä alistajalle vittuuntunut. Myös Ruotsin ja Venäjän vallan aikaiset alistamiset ovat kollektiivisessä tietoisuusperimässämme.

Näin muodoin (alistaja/alistettava) käyttäydyttyessä ei olla liian onnellisia ja osataan olla olemassa. Kun vituttaa sopivan usein, niin koetaan onnellisuus isompana, kuin jos ei vituttaisi juuri koskaan.

Minä olen sinkku ja se johtuu siitä, etten ole suostunut kenenkään alistettavaksi mutta en myöskään halua, enkä ole halunnut alistaa ketään. Se onkin naisille raivostuttavaa kun huomaavat alistuspaikkansa muka tulleen, kun minä en ole sitä alistamista tehnyt, ja sitten kun en menekään sinne tossun alle ollenkaan, niin siinä ovat naisten pasmat niin sekaisin, ettei sellaisia raivareita näe kuin vanhoissa toisen maailmansodan mustavalkofilmeissä, noissa joissa Hitler riehuu.

Vaikka tekniikka ja muka ihminen ovat kehittyneet, niin noin mustavalkoinen se maailma on - tässä asiassa.

 

[Noitarumpu]

"Aivojaan käyttävä nainen". Se että sä tiedostat tämän itse, kertoo hyvin paljon päähenkilöstämme. Anna kun linkitän sinulle yhden opetusvideon:

http://www.youtube.com/watch?v=LS37SNYjg8w

Got that?

Heh...limititkös ne mullaki tuli sitten miesten suhteen täyteen;) Parhaani olen kyllä yrittänyt, esim. jalkapallostahan en tajua mitään, joten se voisikin olla erittäin hyvä keskustelunaihe seuraavaksi ja voisin ihailevin katsein vain seurata, miten miehet minua siinä opastaisivat silmät loistaen. Lopuksi voisin vain pahoitella ja todeta, että yritys hyvä kymmenen, mutta ymmärrättehän, ettei se voi mitenkään kunnolla upota paksuun kallooni, olenhan vain pieni nainen.Kaikki ovat sitten tyytyväisiä. Ei loukkaa kukaan toistaan:)

 

[Noitarumpu]

Missään ei kai kuitenkaan määrätä, että miesten tulisi aina olla teknisiä guruja naisten rinnalla, itse ainakin tunnustaudun usein olosuhteiden pakosta tumpeloksi ja annan mielelläni naisten päteä, jos haluavat...:)

Muukin oli asiaa, mutta tämä nyt tähän tuli lainattua. Itsekin sorrun joskus siihen, että oletan miehen aina olevan se, joka autonkorjauksesta yms.teknisestä puolesta tietää enemmän. Meillä se on ainakin mennyt yleensä niin. Toisaalta en ole itse mikään käsityöihminen, joten siinä suhteessa oletus naisen "jutuista" ei toimi mun kohdalla. Kirjoittaminen, piirtäminen, laulaminen, kumpaahan sukupuolta nuo painottavat...hmm...tasaväkisiä taitavat olla. Itselläni on ainakin todettu näissä olevan ne vahvimmat taipumukset. Sukatkin toki syntyisivät ja mekkokin tulisi ommeltua, mutta hampaat irvessä. En vaan tykkää tehdä noita asioita.

Onko miehistä puolta sitten yhteiskunnallisten asioiden kiinnostavuus, koska on vaikea keskustella näistä asioista naisten kanssa.
Itse inhoan myös alemyyntien ruuhkia ja yritän välttää minkä voin, mutta pakkohan sinne on välillä mennä, jos jotain edullisemmin aikoo saada. Tämänhän pitäisi olla naisille suorastaan kliimaksin aiheuttava asia. Eikä mua todellakaan kiinnosta tuijottaa itseäni peilistä jatkuvalla syötöllä ja valitella vanhenemista. Aika aikaansa kutakin. Minua ei saisi kirveelläkään mihinkään kauneusleikkauksiin:)Jos ei ihmistä hyväksy siten, että hän vanhenee, sellainen ihminen on lähinnä säälittävä.

No jaa, tästähän saisi väkerrettyä vielä monenlaista, mutta jääköön nyt.