Naisasiat

[pakki3000]

Onko muilla kokemuksia pidemmistä naisista ihmissuhteissa ja miten asia vaikutti, jos vaikutti?

Itse onneksi sen verran pituutta ettei omien suhteiden kanssa ole ollut lyhyempi osapuoli, mutta monet naiset kyllä sanovat etteivät halua lyhyempää miestä. Ehkä ennakkoasenne unohtuu ihastuksen myötä, mutta en kuitenkaan usko olevan ihan saman tekevää monelle..

 

[Ted Raikas]

Edellinen tyttöystävä oli minua hiukan pidempi. Olen itse 180 cm, joten melkoisen pitkästä naisesta oli siis kyse. Yleensä nyt naiset on minua lyhyempia. Nyt sitten osui aikanaan kohdalle tuollainen pitkänhuiskea nainen jonka kanssa hommat meni suhteen tasolle. Sinänsä olin joskus aiemmin vannonut, että en seurustelisi naisen kanssa joka on minun pituiseni saati pidempi, heh. Niin ne mielipiteet vaan muuttuu jos on tarpeeksi oikeanlainen henkilö. Eli tuolta pohjalta pituudella ei niin väliä ole, vaikka toki yleensä pidän naisista jotka on suhteellisen lyhyitä.

Vaikea sanoa, että häiritsikö tuo pituusero. Ei nyt sinänsä, varsinkin kun olen aika keskipituinen itse, enkä lyhyenläntä. Toisinaan tuntuu, että sitä toista osapuolta vähän häiritsi tuo pituusseikka, etenkin jos halusi käyttää korkeakorkoisia kenkiä, silloinhan tuo pituusero toki korostuu entisestään.

Voisin siltikin tulevaisuudessakin seurustella pitkän naisen kanssa, ei olisi ongelma. Olen tuosta rajoitteesta päässyt eroon.

 

[Palstalegenda]

Käsittääkseni Bernie Ecclestone on 70-vuotias kääpiö, ja sillä on puolta pidempi mallivaimo. Bernie tuskin miettii, että mitä vittua?

Muistelin Ecclestonen syntyneen vuonna 1930, niinpä tuo näyttää, että täyttää ensi viikon sunnuntaina 82 vuotta.

Hänen pankkitilillään on karismaa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Muistelin Ecclestonen syntyneen vuonna 1930, niinpä tuo näyttää, että täyttää ensi viikon sunnuntaina 82 vuotta.

Hänen pankkitilillään on karismaa.

Rahalla on kasvattava vaikutus ihmiseen.

Ecclestonen rahapussilla miehen pituusmitta saisi olla vaikka pakkasen puolella, ja silti tulisi mallivittua ovista ja ikkunoista.

 

[Squit]

Onko muilla kokemuksia pidemmistä naisista ihmissuhteissa ja miten asia vaikutti, jos vaikutti?

Naiseni on minua jonkin verran lyhyempi, mutta käyttää todella korkeakorkoisia korkokenkiä joten joskus voi olla minun kokoinen tai hiukan ylikin. Itse olen 182cm joten en ihan kääpiö. Joskus sitä miettii kun näkee oikein korkeissa korkokengissä, että helvata, mutta kuitenkin kun miettii niin onhan tuo korea ilmestys noissa kengissä. Joskus kysyin että voisiko seurustella lyhyemmän kaverin kanssa kuin hän, niin sanoi että ei. Ei vain jotenkin onnistu. Olen myös monilta pitkiltä naisilta kysynyt että onnistuisiko lyhyemmän kaverin kanssa seurusteleminen, niin kaikki sanonut että ei. Ihan mutu tuntumalla sanoisin, että huomattavan isompi osa miehistä seurustelisi pidemmän naisen kanssa, kuin että nainen seurustelisi lyhyemmän miehen kanssa.

Tältä pohjalta sanoisin että jos se on ongelma, niin ehkä enemmän tälle sun seurustelukumppanille. Jos hän on tosiaan ihan ok asian suhteen, niin ime hänestä voimia. Yleensä naisille tuollaiset pinnalliset asiat, kuten pituusero, on enemmän tärkeitä. Jos hän on sinut asian kanssa, niin mieti onko ongelmasi oikeasti niin iso. Pituudelle kun me ei voida mitään. Itse ajattelisin, että moni huonolla itsevarmuudella varustettu mies katsoo sinua ylöspäin jos jossain baarissa teidät näkee. Täällä Italiassa näkee todella usein pariskuntia joissa mies on lyhyempi (täällä lyhyitä miehiä piisaa), mutta ihan lähtökohtaisesti italialaisilla on parempi itseluottamus joka suhteessa. Joku mainitse jo Eccelstonen, mutta otetaan lähempi vertaus Lenni-Kalle Taipaleesta jolla on päätä pidempi mallivaimo.

Toivottavasti pääset asiassa yli ja jopa kasvat itse henkisesti sen mukana, kun hyväksyt asian paremmin ja tosiaan, ajattele myös millainen paikka se on naisellesi ja kuinka hyvin hän ottaa asian. Ota mallia ja kasvakaa yhdessä sisäisesti.

 

[Klassinen sentteri]

Jeffreyltä hyvää pohdintaa edellisellä sivulla. Jotain tuollaista itsekin olen ajatellut asiasta. Nyt kuitenkin yhden naisen kanssa ollaan viestitelty ja tapaamisesta sovittu, niin ei ne kaikki naiset pelkää onneksi treenattua miestä.

Toi pituus on jännä homma kyllä. Yksi kaverini on noin 166cm pitkä ja useat naiset ovat sanoneet hänelle ,että sori olet kiva mutta liian pätkä. Muutenkin tuo syrjintä lyhyitä miehiä kohtaan on kummallista naisten kohdalla. Lyhyet kaverit vittuilee yleensä, että helppo sun on naisia saada kun olet noin pitkä (186cm) mutta ei se aina niin helppoa ole meillä suhteellisen pitkillä miehilläkään.

 

[Palstalegenda]

Lyhyet kaverit vittuilee yleensä, että helppo sun on naisia saada kun olet noin pitkä (186cm)

Olet siis palstan lyhin pitkä.

En ole koskaan itseäni pitemmän naisen kanssa seurustellut. Voisin kyllä noin teoriassa mutta käytännössä niin tuskin koskaan tapahtuu. Semmoinen 167 cm pitkä nainen nyt vaan viehättää minua enempi kuin esimerkiksi 185 cm.

 

[king of the jungle]

Kiitoksia viesteistä.
Omat kaverini ovat lähes kaikki pitkiä yli 185cm, joten varmasti myös tuokin vaikuttaa omaan mielikuvaani. Aina joutunut katsomaan muita ylöspäin.
Tämän naisen kanssa kutsutaan toisiamme välillä milloin milläkin nimillä ja on hän minua "tapiksi" ja "pätkäksi" kutsunut. Silti hänestä huomaa sen, ettei tarkoita sitä tosissaan vaan pelkästään kiusoitellakseen. En tiedä miksi teen tästä niin ison numeron itselleni, kun asia ei selvästikään häntä haittaa. Asiasta olemme kerran käyneet lyhyen keskustelun ja hän sanoi ettei pituudella ole mitään väliä.

En tiedä ja tuskin liittyy tähän pituusasiaan, mutta nyt tuntuu että pitäisi kokoajan olla puhelin kourassa lähettämässä viestejä hänelle. Viime viikonloppuna hän meni naisporukalla mökkeilemään ja lähetin hänelle ensin yhden "romanttisen" viestin. Ei kuulunut vastausta, joten lähetin parin tunnin päästä uuden viestin. Siihenkään ei tullut mitään ja illalla olin jo kaveriporukalla juomassa ja iski aivan mieletön mustasukkaisuus päälle. Kävi taas kaikki mahdolliset teoriat mielessä läpi, muttei niitä järkeviä. Humalassa sitten tuli lähettyä jotain itkupotkuraivareita. Seuraavana päivänä hän sitten soitti ja sanoi että akku oli loppunut eikä ollut huomannut asiaa, kuin vasta yöllä ja ei viitsinyt vastata, koska olin selvästi tuohtunut.
Tässä jutussa olen löytäny itsestäni uusia puolia. Välillä tulee outoja hetkiä, jolloin mustasukkaisuus ottaa vallan. Siihen riittää ihan hyvin se, ettei hän vastaa pariin tuntiin viestiin. Sitten taas tajuaa rauhoittua.

Pelottaa kun on niin kovasti kiintynyt ja menettämisen pelko iskee välillä. Tuntuu että olen muuttunut "coolista" kaverista täysin nössöksi.

 

[Ck]

Täällä meni hommat jälleen perseelleen. Ei vain taida löytyä oikeaa naista tässä elämässä. Ei mulla muuta, jatkakaa.

 

[Stamkos911]

Onko täällä kellään kokemusta siitä, kun ystävyys-suhde on muuttunut vakavemmaksi? Miten ystävyys alkoi? Kauan olitte ystäviä ja kuinka läheisiä ystäviä? Kumman aloitteesta suhde alkoi?

 

[Rouva Vee]

Onko täällä kellään kokemusta siitä, kun ystävyys-suhde on muuttunut vakavemmaksi? Miten ystävyys alkoi? Kauan olitte ystäviä ja kuinka läheisiä ystäviä? Kumman aloitteesta suhde alkoi?

Vastaan nyt näin naisnäkökulmasta. Nykyisen siippani kanssa oltiin pidemmän aikaan "vain ystäviä", kunnes sitten päädyttiin yhteen. Me tutustuttiin yhteisten ystävien välitykseltä ja ruvettiin pyörimään samassa kaveripiirissä. Ystävystyttiin pikku hiljaa, kun niihin aikoihin järkkäiltiin paljon peli-iltoja, kiekkokatsomoita ja ties mitä häppeninkiä, jossa vietettiin aikaa isommalla porukalla.

Pian se meni niin, että kun jotain piti ruveta järkkäämään, niin tää yksi mies oli sitten niitä ensimmäisiä, jolle soitto lähti. Yhteydenpito oli molemmin puolista, ja hän pyysi minua sitten jossain vaiheessa ihan treffeillekin. Mutta silloin annoin pakit, en nimittäin ajatellut hänestä kovinkaan romanttisesti. Mutta, uskokaa tai älkää, tapa jolla hän otti pakit vastaan, oli sitä luokkaa, että se lopulta herätti kiinnostukseni.

Päätettiin kuitenkin jatkaa ihan vain ystävinä ja lupasin vieläpä etsiä hänelle sopivaa tyttöä. Hänestä tuli yksi parhaista miespuolisista ystävistäni. Hän on yksi rehellisimmistä ja suoraselkäisimmistä miehistä jonka tiedän.

Pakeista meni muutama kuukausi, kun joku lamppu syttyi. Yhteyden pito muuttui aina vain tiiviimmäksi ja kun jouduttiin joulun aikoihin olemaan lähes kaksi viikko erossa, niin itselleni alkoi olla selvää, että jotain tästä on tultava. Laitoin hänelle nöyränä viestiä, että jos jotain meistä voi vielä tulla, niin hän tekisi aloitteen, tai katkaisisi välit kokonaan.

Hän vastasi viestiin pyytämällä minua ulos. Kävimme treffeillä kerran jos toisenkin ja asia johti toiseen. Lopulta kerroimme virallisesti seurustelevamme. Hän oli ensimmäinen mies, jonka vein esittelyyn vanhemmilleni. Ja tästä kaikesta seurasi pian kihlat, ja sitten häät. Ystävinä olimme noin vuoden, ennen kuin kolahti.

Lisäys:

Ei muuten tarvinnut treffeillä jännittää sitä, että tekeekö vaikutuksen vai ei. Kun toinen tuntee jo hyvin, niin siinä on ihan turha vakuuttaa olevansa fiksumpi, hyvin käyttäytyvämpi tai kypsempi, kuin mitä oikeasti on.

 

[Stamkos911]

Vastaan nyt näin naisnäkökulmasta. Nykyisen siippani kanssa oltiin pidemmän aikaan "vain ystäviä", kunnes sitten päädyttiin yhteen. Me tutustuttiin yhteisten ystävien välitykseltä ja ruvettiin pyörimään samassa kaveripiirissä. Ystävystyttiin pikku hiljaa, kun niihin aikoihin järkkäiltiin paljon peli-iltoja, kiekkokatsomoita ja ties mitä häppeninkiä, jossa vietettiin aikaa isommalla porukalla.

Pian se meni niin, että kun jotain piti ruveta järkkäämään, niin tää yksi mies oli sitten niitä ensimmäisiä, jolle soitto lähti. Yhteydenpito oli molemmin puolista, ja hän pyysi minua sitten jossain vaiheessa ihan treffeillekin. Mutta silloin annoin pakit, en nimittäin ajatellut hänestä kovinkaan romanttisesti. Mutta, uskokaa tai älkää, tapa jolla hän otti pakit vastaan, oli sitä luokkaa, että se lopulta herätti kiinnostukseni.

Päätettiin kuitenkin jatkaa ihan vain ystävinä ja lupasin vieläpä etsiä hänelle sopivaa tyttöä. Hänestä tuli yksi parhaista miespuolisista ystävistäni. Hän on yksi rehellisimmistä ja suoraselkäisimmistä miehistä jonka tiedän.

Pakeista meni muutama kuukausi, kun joku lamppu syttyi. Yhteyden pito muuttui aina vain tiiviimmäksi ja kun jouduttiin joulun aikoihin olemaan lähes kaksi viikko erossa, niin itselleni alkoi olla selvää, että jotain tästä on tultava. Laitoin hänelle nöyränä viestiä, että jos jotain meistä voi vielä tulla, niin hän tekisi aloitteen, tai katkaisisi välit kokonaan.

Hän vastasi viestiin pyytämällä minua ulos. Kävimme treffeillä kerran jos toisenkin ja asia johti toiseen. Lopulta kerroimme virallisesti seurustelevamme. Hän oli ensimmäinen mies, jonka vein esittelyyn vanhemmilleni. Ja tästä kaikesta seurasi pian kihlat, ja sitten häät. Ystävinä olimme noin vuoden, ennen kuin kolahti.

Lisäys:

Ei muuten tarvinnut treffeillä jännittää sitä, että tekeekö vaikutuksen vai ei. Kun toinen tuntee jo hyvin, niin siinä on ihan turha vakuuttaa olevansa fiksumpi, hyvin käyttäytyvämpi tai kypsempi, kuin mitä oikeasti on.

Mielenkiintoinen tarina. Niinhän sitä sanotaan, että ystävyydestä kehittyvä suhde tulee kestämään, kuin taas "ensisilmäyksellä" tapahtuva. Sanoit, että kiinnostuksesi heräsi siitä, miten hän otti "pakit" vastaan. Jos viitsit kerrotko vielä tarkemmin millä tavalla hän oikein ne sitten otti.? Ystävinä olitte vuoden, oliko kummallakaan seurustelukumppania tämän aikana? Ja minkä ikäisiä olitte?

 

[Rouva Vee]

Mielenkiintoinen tarina. Niinhän sitä sanotaan, että ystävyydestä kehittyvä suhde tulee kestämään, kuin taas "ensisilmäyksellä" tapahtuva. Sanoit, että kiinnostuksesi heräsi siitä, miten hän otti "pakit" vastaan. Jos viitsit kerrotko vielä tarkemmin millä tavalla hän oikein ne sitten otti.? Ystävinä olitte vuoden, oliko kummallakaan seurustelukumppania tämän aikana? Ja minkä ikäisiä olitte?

Hän otti pakit tyynesti vastaan, ei ruvennut vänkäämään, vakuuttamaan, syyttelemään tai kärttämään mitään, vaan hyväksyi vastaukseni täysin, vaikka se ei ilmeestä päätellen ihan miellyttänytkään. Se oli sellainen suoraselkäinen vastaanotto, jonka jälkeen hän pystyi nielemään pettymyksensä ja jatkamaan juttua normaalisti. Taustaksi voin kertoa, että tätä edeltäneet pakit eivät ole menneet nielemättä alas, vaan reaktioita on ollut joka lähtöön.

Tänä aikana kumpikaan ei seurustellut, mutta kummallakin oli toki katsonta päällä ja jotain pientä säätöä saattoi olla. Silloin oltiin 25 vuoden molemmin puolin, mies pari vuotta päälle ja itse vähän alle.

 

[pernaveikko]

Taustaksi voin kertoa, että tätä edeltäneet pakit eivät ole menneet nielemättä alas, vaan reaktioita on ollut joka lähtöön.

Niin no, silloin ei ole voinut kovin kiinnostunut olla, jos ottaa pakit vain tyynesti vastaan. Jonkunlainen reaktio on täysin luonnollista, jos ihan todella haluaisi juuri tämän henkilön kanssa olla eikä niin, että yksi kaverikortti taas ja uutta matoa koukkuun.

Enkä nyt tarkoita mitään epätoivoista ruikuttamista vaan noin muuten.

 

[Stamkos911]

Niin no, silloin ei ole voinut kovin kiinnostunut olla, jos ottaa pakit vain tyynesti vastaan. Jonkunlainen reaktio on täysin luonnollista, jos ihan todella haluaisi juuri tämän henkilön kanssa olla eikä niin, että yksi kaverikortti taas ja uutta matoa koukkuun.

Enkä nyt tarkoita mitään epätoivoista ruikuttamista vaan noin muuten.

No näitäkin on joka lähtöön. Jotkut osaavat ottaa pakit hillitysti vastaan suurinosa varmasti ei. Varsinkin, jos kyseessä sattuu olemaan oikeasti se ihminen kenestä välittää ja tämän kanssa jakaa elämän. Jonkinlaiset reaktiot ovat kyllä yleisiä. Se ei ehkä välttämättä vielä ekalla kerralla tapahdu vaan myöhemmin tulee esiin. Enkä välttämättä usko, että tässäkään tapauksessa pakit on otettu "ihan tyynesti" vastaan. Tarkoitan sitä, että hän on varmasti miettinyt, että mikä meni pieleen ja mikä minussa on vikana ja jne. Mutta hyvä sitten, että kaikki kääntyi parhainpäin.

 

[TQoFE]

Hän otti pakit tyynesti vastaan, ei ruvennut vänkäämään, vakuuttamaan, syyttelemään tai kärttämään mitään, vaan hyväksyi vastaukseni täysin, vaikka se ei ilmeestä päätellen ihan miellyttänytkään. Se oli sellainen suoraselkäinen vastaanotto, jonka jälkeen hän pystyi nielemään pettymyksensä ja jatkamaan juttua normaalisti.

Tuo on sellainen taito, mikä jokaisen miehen ja naisen olisi syytä opetella. Kuten varsinkin viime aikoina on tullut huomattua, yllättävän moni ihan aikuinen (30 +) mies taantuu teinin tasolle saatuaan pakit ja alkaa kiukutella, pitää mykkäkoulua, ruikuttaa tai vaatii selitystä kirjallisena ja kolmena kappaleena - millä varmistaa sen, että pakit pysyvät voimassa ikuisesti.

Annoin tuossa taannoin pakit, joihin reagoitiin ensin kärttämällä selitystä, mutta pyydettiin myöhemmin anteeksi. Lepyin sen verran, että olen suostunut käymään syömässä muutamaan kertaan, ja meillä on ollut jopa todella hauskaa. Oppivainen mies ainakin: ymmärsi kerrasta, että antamalla tilaa ja omaa rauhaa, saa paljon enemmän.

 

[pernaveikko]

Annoin tuossa taannoin pakit, joihin reagoitiin ensin kärttämällä selitystä, mutta pyydettiin myöhemmin anteeksi. Lepyin sen verran, että olen suostunut käymään syömässä muutamaan kertaan, ja meillä on ollut jopa todella hauskaa. Oppivainen mies ainakin: ymmärsi kerrasta, että antamalla tilaa ja omaa rauhaa, saa paljon enemmän.

Mitäs hän nyt sitten on saamassa? Kaverikortin ja käsittämättömän pettymyksen, kun hän uskoo homman tästä nyt lähtevän.

Enkä edes ymmärrä mistä olet tuossa suuttunut. Hän ei taantunut teinin tasolle, vaan oli äärimmäisen pettynyt ja turhautunut. Kohta hän kokee nuo tunteet moninkertaisena, milloin ajattelit kertoa?

 

[TQoFE]

Mitäs hän nyt sitten on saamassa?

En tiedä vielä. Vähintään muutaman mukavan illan ravintolassa, tai ne on jo saanutkin.

Enkä edes ymmärrä mistä olet tuossa suuttunut. Hän ei taantunut teinin tasolle, vaan oli äärimmäisen pettynyt ja turhautunut.

Eli jos antaa pakit ihan ystävällisesti ja kohteliaasti antamatta sitä ennen ymmärtää jotain muuta, pakit saaneella on silti oikeus kärttää selitystä aina rasittavuuteen saakka?

Kohta hän kokee nuo tunteet moninkertaisena, milloin ajattelit kertoa?

Olen ihan alusta asti sanonut, että en lupaa yhtään mitään. Jos hän siitä huolimatta kaikessa hiljaisuudessa valitsee frakkia ja suunnittelee häämenua, se on silloin hänen ongelmansa, ei minun.

 

[Leon]

En tiedä vielä. Vähintään muutaman mukavan illan ravintolassa, tai ne on jo saanutkin.

Miksi tuli mieleeni sanonta "lypsävää lehmää ei kannata teurastaa"? Vai oletinko stereotyyppisesti, että hän hoitaa laskut?

 

[TQoFE]

Miksi tuli mieleeni sanonta "lypsävää lehmää ei kannata teurastaa"? Vai oletinko stereotyyppisesti, että hän hoitaa laskut?

Oletit stereotyyppisesti. Välillä hän on maksanut, välillä minä ja joskus on laitettu lasku puoliksi.

 

[Bruno]

Tuo on sellainen taito, mikä jokaisen miehen ja naisen olisi syytä opetella. Kuten varsinkin viime aikoina on tullut huomattua, yllättävän moni ihan aikuinen (30 +) mies taantuu teinin tasolle saatuaan pakit ja alkaa kiukutella, pitää mykkäkoulua, ruikuttaa tai vaatii selitystä kirjallisena ja kolmena kappaleena - millä varmistaa sen, että pakit pysyvät voimassa ikuisesti.

Totta. Sehän tosiaan toimii myös naisilla, toiset ei vaan ymmärrä. Minulla on joitakin sellaisia naispuolisia kavereita, jotka ymmärtävät mitä "ei onnistu" tarkoittaa, mutta silti tulee kymmenen viestiä viikossa ja siihen päälle vielä aina juttelemassa, kun Facebookissa satutaan samaan aikaan paikalle.
Koskaan en itse laita viestiä, en myöskään aloita keskustelua Facessa, ja olen muutamaan kertaan jo sanonut, että kavereita voidaan olla, mitään muuta ei ole eikä tule.
Silti tulee tällaisia viestejä:

"Mulla on kylmä, mä tarviin lämmittäjää, sä oisit hyvä siinä."

"Tuu pelastaa mun baari-ilta, mulla on ikävä sua."

"Mä ajattelen sua tosi paljon joka päivä."

Viesti menee perille, mutta sitten ei menekään. Siksi en koskaan lähde baariin kyseisten tyttösten kanssa, ettei vain kuvitella mitään liikoja.

 

[Cover]

Uusi nainen, uudet murheet.

Olen seurustellut uuden naisystäväni kanssa nyt noin 2kk. Pientä juttua meillä on ollut jo edellisestä parisuhteeen päättymisestä asti mikä kariutui huhtikuussa. Silloin pantiin, ja välillä ei oltu missään tekemisissä. Myöhemmin kesällä alkoi vakavaa juttua, ja nyt siis seurusteltu parisen kuukautta.

Tänään muija tiputti pommin. Olin kysynyt häneltä, onko hän harrastanut seksiä meidän ekan kerran jälkeen kenenkään muun kanssa, ja hän vastasi ei. Olen myös kysynyt (3 päivää sitten) onko hän säätänyt exänsä kanssa mitään heidän eronsä jälkeen (erosivat vuosi sitten). Vastaus oli ei ole. Kesäkuun alussa hän kuitenkin oli kännipäissään päätynyt samaan porukkaan exänsä kanssa, ja mennyt yöllä heille. Oli alkamassa nukkumaan, eksä hiplas, ja he panivat. Kahden kysymiskerran jälkeenkään hän ei minulle kertonut että näin on käynyt. Tilannetta vaikeuttaa se, että harrastetaan jalkapalloa samassa joukkueessa hänen exänsä kanssa. Mitään tunteita ei heillä ole ollut suhteen jälkeen, ja pillun tiukkuudesta huomasin ettei myöskään seksi todennäköisesti hirveän iloista ole ollut. Ja niinhän hän sanoi suoraan, sillä oli pieni kyrpä, ja kesti max 10min. Nyt minua ihmetyttää helvetisti se että hän päätyy panemaan häntä silti, ja tämän jälkeen ei kerro minulle asiasta. Silloin meillä ei ollut kylläkään juttua, muutakun panosuhde, ja muiden kanssa oli kyllä ihan sallittua säätää, mutta asiassa vituttaa se, ettei hän ole myöntänyt tuota seksikertaa, kun olen siitä kysynyt.

Nyt olen ihan sekaisin, ja toisaalta tekis mieli antaa asian olla, koska se on tapahtunut ennen sitä, kun meillä alkoi juttu, ja olen samaan aikaan suudellut/nuollut muiden naisten kanssa, kun olen häntä pannut. Mutta tuo pano exän kanssa, jota hän ei myöntänyt kun kysyin onko pannut muita meidä'n ekan kerran jälkeen, on helvetin outoa ja ahdistavaa. Jeesatkaa..

 

[Jippo]

Noista pakkien saamisesta:

On se vähän niinkin, että sama reaktio eri ihmisillä aiheuttaa erilaisen mielikuvan ja lopputuloksen.

Kuvitellaan, että henkilö A ja henkilö B saavat pakin ihmiseltä X.

A yrittää uudestaan ja kärttää selitystä. X ajattelee, että jumalauta, kun on säälittävä ruikuttaja, joka ei kerrasta usko. Seurauksena totaalinen dissaus, ulos mun elämästä ja halveksunta päälle.

B yrittää uudestaan ja kärttää selitystä. X ajattelee, että oi ihanaa, kun on sinnikäs tyyppi, jolla riittää itsetuntoa olemaan hyväksymättä ei-vastausta. Seurauksena B saa, mitä haluaa.

Kuka tahansa toivoo olevansa B, mutta tosiasiassa niitä ovat... No, tietenkin ne, jotka muutenkin pärjäävät näissä peleissä.

 

[Flip#51]

Cover:
Se, kenen kanssa mimmisi on harrastanut seksiä sitä ennen, kun olette päättäneet alkaa seurustella, ei lähtökohtaisesti kuulu sinulle. Edes kysyttäessä. Ei sinullakaan ole velvollisuutta kertoa hänelle pussailemistasi kimmoista ajalta ennen seurusteluanne, vaikka hän siitä kysyisi. Jos ei ole mitään syytä olettaa, että hän edelleen kaipailee eksänsä kainaloa tai pientä munaa, antaisin asian olla.

Jos edelleen kuitenkin vaivaa, miksi hän pimitti tuon keissin sinulta, paras ratkaisu olisi varmasti kysyä sitä häneltä itseltään.

 

[Cover]

Jos edelleen kuitenkin vaivaa, miksi hän pimitti tuon keissin sinulta, paras ratkaisu olisi varmasti kysyä sitä häneltä itseltään.

Ei varmasti niin kuulukkaan, mutta mun edellinen suhde katkes kusettamisee ja tää uus tietää kyllä siitä. Ollaan puhuttu kaikesta ihan avoimesti niin vituttaa että samalla kun se on pannu mua, ni on pannu myös eksäänsä, kerran ja kännissä mutta kuitenkin. Ehkä jos tajuais ettwi meillä ollu juttua sillo ni tää ois helpompi ohittaa, mut oon tottunu siihe et ollaan keerottu suoraan kun on kysytty ni vituttaa ettei tuota oo kertonut. Vaikka oikeessahan sä olet siinä ettei se mulle kuulu.


Sent from my GT-I9300 using Tapatalk 2