Mainos

Naisasiat

  • 7 615 301
  • 26 646
Suosikkijoukkue
HIFK
Tullut nyt nähtyä muutaman kerran erästä neitoa ja alkaa fiilikset olemaan hyvät. Muija tuntuu olevan innoissaan ja niin kyllä itsekin. Ainoa mikä haittaa on se että muija on ehkä jonkun 5-6cm pidempi. Sentin parin ero ei mieltäni kaataisi, mutta jotenkin noinkin iso ero alkaa jo tuntumaan, kun toista joutuu katsomaan hiukan ylöspäin. Siihen kun lisätään korkokengät naisen jalkaan, niin ero alkaa olemaan suuri. Minunhan tässä niitä pitäis käyttää...

Olen sosiaalinen ja kuulemma komea naisten mielestä. Naiset tykkäävät kun olen sanavalmis ja osaan kiusoitella heitä oikealla tavalla ja itsekin sen tiedän, joten itsevarmuus naisten ja ihmisten kanssa on hyvä. Ainoa asia mikä sitä musertaa on oma pituus. Mittaa on semmoiset 172cm eli ei kuitenkaan puhuta mistään kääpiömitoista. Silti koko elämän sitä on kaivannut sen 5cm lisää pituuteen, jolloin olisi samanpituinen tai sopivasti pidempi kuin suurin osa naisista.

Esimerkki: Olin tämän neidon kanssa baarissa. Häntä tuli tervehtimään ilmeisesti entinen heila ihan hyvissä merkeissä. Hetken siinä juteltiin kolmisteen ja oma itseluottamus laski lähes nollaan. Mies oli varmasti jonkun 185cm pitkä ja pelkkä tämä pituus sai itseni tuntemaan mitättömäksi naisen rinnalla. Olin komeampi, tyylikkäämpi ja juttujen perusteella tämä kaveri vaikutti tylsältä, mutta silti oma itsevarmuus katosi.

Tätä tapailemaani neitoa asia ei kuulemma haittaa ollenkaan, eikä kahdenkesken ollessa itseäniäkään. Silti "julkinen paine" ja periaate siitä, että mies on pidempi kuin nainen painaa omassa pääkopassa jonkin verran. Tanssilattialle kun katsot ihmisten tanssivan tai ihan yleisestikin katsot pariskuntia niin niissä mies on 99% pidempi tai he ovat suht samanpituisia. Niin sanottu luonnon laki, mutta onneksi poikkeuksiakin löytyy.

Haluan kovasti tätä meidän juttuamme jatkaa, eikä tämä pituusero sitä kaada. Silti se takaraivossa välillä jyskyttää ja tuo itsevarmuuteen säröjä.

Onko muilla kokemuksia pidemmistä naisista ihmissuhteissa ja miten asia vaikutti, jos vaikutti?
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Esimerkki: Olin tämän neidon kanssa baarissa. Häntä tuli tervehtimään ilmeisesti entinen heila ihan hyvissä merkeissä. Hetken siinä juteltiin kolmisteen ja oma itseluottamus laski lähes nollaan. Mies oli varmasti jonkun 185cm pitkä ja pelkkä tämä pituus sai itseni tuntemaan mitättömäksi naisen rinnalla. Olin komeampi, tyylikkäämpi ja juttujen perusteella tämä kaveri vaikutti tylsältä, mutta silti oma itsevarmuus katosi.

Voinkin kertoa sellaisen hauskan huomion, että itse juuri 185 senttisenä ei tule juuri lainkaan pantua merkille, onko joku itseä lyhyempi ja kuinka paljon. Sitten jos kohdalle tulee joku itseä pitempi, niin senhän kyllä huomaa, mutta lyhyyttä ei jostain syystä tulee noteerattua.

Omista naisasioista ja pituudesta voin kertoa sen verran, että pituuseroa on tasan 30 cm. En kerro kumpaan suuntaan.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Muutaman kerran on tullut törmättyä sellaiseen naiseen, joka on pitempi kuin minä. En ole kokenut noissa tilanteissa mitään alemmuuden tunnetta, vaan jollain selittämättömällä tavalla jopa jonkinlaista lisääntynyttä kiinnostusta. Varsinkin silloin, kun ne muutamat ovat olleet erittäin viehättäviä.
Kun joskus alan seurustelemaan, niin tokkopa se pituus ja pituusero mitään merkittävää roolia tuossa parisuhteessa näyttelee.
 
Viimeksi muokattu:

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Onko muilla kokemuksia pidemmistä naisista ihmissuhteissa ja miten asia vaikutti, jos vaikutti?

Ei kokemuksia, mutta annanpa sinulle ajattelemisen aihetta. Suurinta osaa muista ihmisistä ei kiinnosta minkä pituisia olette, ja mitä ne ajattelevat keitä kiinnostaa? Pari esimerkkiä:

  • "Tolla äijällä on varmaan 30 senttinen ja hyvä sängyssä kun on tuollaisen naisen kellistänyt!"
  • "Mies on varmasti menestynyt ja rikas!"
Mielestäni ei huono tilanne. Mietipä katosiko naisesi ex-heilan itsetunto kun hän ajatteli sinut tavatessasi kyseisiä asioita.
 
Suosikkijoukkue
Semo tutti parrucchieri.
Onko muilla kokemuksia pidemmistä naisista ihmissuhteissa ja miten asia vaikutti, jos vaikutti?

Itse oon 177cm tappi, ja exä oli 187cm malli. Ainoa mihin se vaikutti oli käsi kädessä-kävely, ja seisaaltaan naidessa lantio oli just oikealla korkeudella.

Tuo ongelma on vain omissa aivoissasi, ja kukaan muu ei sitä edes ajattele. Joskus miehet saa mahdollisuuden unelmien naiseen, ja suurin osa ryssii sen heikkoon itsetuntoon.

Käsittääkseni Bernie Ecclestone on 70-vuotias kääpiö, ja sillä on puolta pidempi mallivaimo. Bernie tuskin miettii, että mitä vittua?
 

M@rko77

Jäsen
Suosikkijoukkue
LFC, FC Lahti ja Pelicans
Muutaman kerran on tullut törmättyä sellaiseen naiseen, joka on pitempi kuin minä. En ole kokenut noissa tilanteissa mitään alemmuuden tunnetta, vaan jollain selittämättömällä tavalla jopa jonkinlaista lisääntynyttä kiinnostusta. Varsinkin silloin, kun ne muutamat ovat olleet erittäin viehättäviä.
Kun joskus alan seurustelemaan, niin tokkopa se pituus ja pituusero mitään merkittävää roolia tuossa parisuhteessa näyttelee.

Vähän samoja ajatuksia. Eräs kiinnostava ihminen on samanpituinen kuin minä (siis 188cm), joten sinänsä ei tulisi hankaluuksia "minkään" suhteen. Toisaalta taas jotkut kiinnostavat ihmiset ovat minua lyhyempiä ja varmasti suhdekin toimisi. Pituudesta yms. tehdään kysymys vaan ns. tunnusteluvaiheessa. Sitten jos/kun seurustelu alkaa, niin oikeastaan millään ole mitään väliä. Psykologisia juttuja.
 

Fordél

Jäsen
Käsittääkseni Bernie Ecclestone on 70-vuotias kääpiö, ja sillä on puolta pidempi mallivaimo. Bernie tuskin miettii, että mitä vittua?

Ei, mutta kaikki muut miettivät, että mitä vittua?

Mitä tulee muuten keskusteluun niin eipä noilla pituuksilla, painoilla ym. ole merkitystä. Ei niitä kannata kelata. Jos homma toimii ja kipinöi henkisellä tasolla niin fyysisiin juttuihin sopeutuu eikä niillä ole lopulta merkitystä.
 

M@rko77

Jäsen
Suosikkijoukkue
LFC, FC Lahti ja Pelicans
Mutta miksi Bernietä kiinnostaisi vittuakaan, että mitä vittua muut ajattelevat, kun kerran nuorta ja nättiä vittua on tarjolla.

No tuo liitto onkin tosirakkausliitto. Niin varmaan! :D Yleensä jos on pätäkkää, niin saisi varmaan varattuakin.
 

pakki3000

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Onko muilla kokemuksia pidemmistä naisista ihmissuhteissa ja miten asia vaikutti, jos vaikutti?

Itse onneksi sen verran pituutta ettei omien suhteiden kanssa ole ollut lyhyempi osapuoli, mutta monet naiset kyllä sanovat etteivät halua lyhyempää miestä. Ehkä ennakkoasenne unohtuu ihastuksen myötä, mutta en kuitenkaan usko olevan ihan saman tekevää monelle..
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Edellinen tyttöystävä oli minua hiukan pidempi. Olen itse 180 cm, joten melkoisen pitkästä naisesta oli siis kyse. Yleensä nyt naiset on minua lyhyempia. Nyt sitten osui aikanaan kohdalle tuollainen pitkänhuiskea nainen jonka kanssa hommat meni suhteen tasolle. Sinänsä olin joskus aiemmin vannonut, että en seurustelisi naisen kanssa joka on minun pituiseni saati pidempi, heh. Niin ne mielipiteet vaan muuttuu jos on tarpeeksi oikeanlainen henkilö. Eli tuolta pohjalta pituudella ei niin väliä ole, vaikka toki yleensä pidän naisista jotka on suhteellisen lyhyitä.

Vaikea sanoa, että häiritsikö tuo pituusero. Ei nyt sinänsä, varsinkin kun olen aika keskipituinen itse, enkä lyhyenläntä. Toisinaan tuntuu, että sitä toista osapuolta vähän häiritsi tuo pituusseikka, etenkin jos halusi käyttää korkeakorkoisia kenkiä, silloinhan tuo pituusero toki korostuu entisestään.

Voisin siltikin tulevaisuudessakin seurustella pitkän naisen kanssa, ei olisi ongelma. Olen tuosta rajoitteesta päässyt eroon.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Muistelin Ecclestonen syntyneen vuonna 1930, niinpä tuo näyttää, että täyttää ensi viikon sunnuntaina 82 vuotta.

Hänen pankkitilillään on karismaa.
Rahalla on kasvattava vaikutus ihmiseen.

Ecclestonen rahapussilla miehen pituusmitta saisi olla vaikka pakkasen puolella, ja silti tulisi mallivittua ovista ja ikkunoista.
 

Squit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK ja KaMa
Onko muilla kokemuksia pidemmistä naisista ihmissuhteissa ja miten asia vaikutti, jos vaikutti?

Naiseni on minua jonkin verran lyhyempi, mutta käyttää todella korkeakorkoisia korkokenkiä joten joskus voi olla minun kokoinen tai hiukan ylikin. Itse olen 182cm joten en ihan kääpiö. Joskus sitä miettii kun näkee oikein korkeissa korkokengissä, että helvata, mutta kuitenkin kun miettii niin onhan tuo korea ilmestys noissa kengissä. Joskus kysyin että voisiko seurustella lyhyemmän kaverin kanssa kuin hän, niin sanoi että ei. Ei vain jotenkin onnistu. Olen myös monilta pitkiltä naisilta kysynyt että onnistuisiko lyhyemmän kaverin kanssa seurusteleminen, niin kaikki sanonut että ei. Ihan mutu tuntumalla sanoisin, että huomattavan isompi osa miehistä seurustelisi pidemmän naisen kanssa, kuin että nainen seurustelisi lyhyemmän miehen kanssa.

Tältä pohjalta sanoisin että jos se on ongelma, niin ehkä enemmän tälle sun seurustelukumppanille. Jos hän on tosiaan ihan ok asian suhteen, niin ime hänestä voimia. Yleensä naisille tuollaiset pinnalliset asiat, kuten pituusero, on enemmän tärkeitä. Jos hän on sinut asian kanssa, niin mieti onko ongelmasi oikeasti niin iso. Pituudelle kun me ei voida mitään. Itse ajattelisin, että moni huonolla itsevarmuudella varustettu mies katsoo sinua ylöspäin jos jossain baarissa teidät näkee. Täällä Italiassa näkee todella usein pariskuntia joissa mies on lyhyempi (täällä lyhyitä miehiä piisaa), mutta ihan lähtökohtaisesti italialaisilla on parempi itseluottamus joka suhteessa. Joku mainitse jo Eccelstonen, mutta otetaan lähempi vertaus Lenni-Kalle Taipaleesta jolla on päätä pidempi mallivaimo.

Toivottavasti pääset asiassa yli ja jopa kasvat itse henkisesti sen mukana, kun hyväksyt asian paremmin ja tosiaan, ajattele myös millainen paikka se on naisellesi ja kuinka hyvin hän ottaa asian. Ota mallia ja kasvakaa yhdessä sisäisesti.
 
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Minä uskon Lauri Marjamäkeen!
Jeffreyltä hyvää pohdintaa edellisellä sivulla. Jotain tuollaista itsekin olen ajatellut asiasta. Nyt kuitenkin yhden naisen kanssa ollaan viestitelty ja tapaamisesta sovittu, niin ei ne kaikki naiset pelkää onneksi treenattua miestä.

Toi pituus on jännä homma kyllä. Yksi kaverini on noin 166cm pitkä ja useat naiset ovat sanoneet hänelle ,että sori olet kiva mutta liian pätkä. Muutenkin tuo syrjintä lyhyitä miehiä kohtaan on kummallista naisten kohdalla. Lyhyet kaverit vittuilee yleensä, että helppo sun on naisia saada kun olet noin pitkä (186cm) mutta ei se aina niin helppoa ole meillä suhteellisen pitkillä miehilläkään.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Lyhyet kaverit vittuilee yleensä, että helppo sun on naisia saada kun olet noin pitkä (186cm)
Olet siis palstan lyhin pitkä.

En ole koskaan itseäni pitemmän naisen kanssa seurustellut. Voisin kyllä noin teoriassa mutta käytännössä niin tuskin koskaan tapahtuu. Semmoinen 167 cm pitkä nainen nyt vaan viehättää minua enempi kuin esimerkiksi 185 cm.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Kiitoksia viesteistä.
Omat kaverini ovat lähes kaikki pitkiä yli 185cm, joten varmasti myös tuokin vaikuttaa omaan mielikuvaani. Aina joutunut katsomaan muita ylöspäin.
Tämän naisen kanssa kutsutaan toisiamme välillä milloin milläkin nimillä ja on hän minua "tapiksi" ja "pätkäksi" kutsunut. Silti hänestä huomaa sen, ettei tarkoita sitä tosissaan vaan pelkästään kiusoitellakseen. En tiedä miksi teen tästä niin ison numeron itselleni, kun asia ei selvästikään häntä haittaa. Asiasta olemme kerran käyneet lyhyen keskustelun ja hän sanoi ettei pituudella ole mitään väliä.

En tiedä ja tuskin liittyy tähän pituusasiaan, mutta nyt tuntuu että pitäisi kokoajan olla puhelin kourassa lähettämässä viestejä hänelle. Viime viikonloppuna hän meni naisporukalla mökkeilemään ja lähetin hänelle ensin yhden "romanttisen" viestin. Ei kuulunut vastausta, joten lähetin parin tunnin päästä uuden viestin. Siihenkään ei tullut mitään ja illalla olin jo kaveriporukalla juomassa ja iski aivan mieletön mustasukkaisuus päälle. Kävi taas kaikki mahdolliset teoriat mielessä läpi, muttei niitä järkeviä. Humalassa sitten tuli lähettyä jotain itkupotkuraivareita. Seuraavana päivänä hän sitten soitti ja sanoi että akku oli loppunut eikä ollut huomannut asiaa, kuin vasta yöllä ja ei viitsinyt vastata, koska olin selvästi tuohtunut.
Tässä jutussa olen löytäny itsestäni uusia puolia. Välillä tulee outoja hetkiä, jolloin mustasukkaisuus ottaa vallan. Siihen riittää ihan hyvin se, ettei hän vastaa pariin tuntiin viestiin. Sitten taas tajuaa rauhoittua.

Pelottaa kun on niin kovasti kiintynyt ja menettämisen pelko iskee välillä. Tuntuu että olen muuttunut "coolista" kaverista täysin nössöksi.
 

Ck

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, NHL suomalaiset
Täällä meni hommat jälleen perseelleen. Ei vain taida löytyä oikeaa naista tässä elämässä. Ei mulla muuta, jatkakaa.
 

Stamkos911

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Russian Players
Onko täällä kellään kokemusta siitä, kun ystävyys-suhde on muuttunut vakavemmaksi? Miten ystävyys alkoi? Kauan olitte ystäviä ja kuinka läheisiä ystäviä? Kumman aloitteesta suhde alkoi?
 

Rouva Vee

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Onko täällä kellään kokemusta siitä, kun ystävyys-suhde on muuttunut vakavemmaksi? Miten ystävyys alkoi? Kauan olitte ystäviä ja kuinka läheisiä ystäviä? Kumman aloitteesta suhde alkoi?


Vastaan nyt näin naisnäkökulmasta. Nykyisen siippani kanssa oltiin pidemmän aikaan "vain ystäviä", kunnes sitten päädyttiin yhteen. Me tutustuttiin yhteisten ystävien välitykseltä ja ruvettiin pyörimään samassa kaveripiirissä. Ystävystyttiin pikku hiljaa, kun niihin aikoihin järkkäiltiin paljon peli-iltoja, kiekkokatsomoita ja ties mitä häppeninkiä, jossa vietettiin aikaa isommalla porukalla.

Pian se meni niin, että kun jotain piti ruveta järkkäämään, niin tää yksi mies oli sitten niitä ensimmäisiä, jolle soitto lähti. Yhteydenpito oli molemmin puolista, ja hän pyysi minua sitten jossain vaiheessa ihan treffeillekin. Mutta silloin annoin pakit, en nimittäin ajatellut hänestä kovinkaan romanttisesti. Mutta, uskokaa tai älkää, tapa jolla hän otti pakit vastaan, oli sitä luokkaa, että se lopulta herätti kiinnostukseni.

Päätettiin kuitenkin jatkaa ihan vain ystävinä ja lupasin vieläpä etsiä hänelle sopivaa tyttöä. Hänestä tuli yksi parhaista miespuolisista ystävistäni. Hän on yksi rehellisimmistä ja suoraselkäisimmistä miehistä jonka tiedän.

Pakeista meni muutama kuukausi, kun joku lamppu syttyi. Yhteyden pito muuttui aina vain tiiviimmäksi ja kun jouduttiin joulun aikoihin olemaan lähes kaksi viikko erossa, niin itselleni alkoi olla selvää, että jotain tästä on tultava. Laitoin hänelle nöyränä viestiä, että jos jotain meistä voi vielä tulla, niin hän tekisi aloitteen, tai katkaisisi välit kokonaan.

Hän vastasi viestiin pyytämällä minua ulos. Kävimme treffeillä kerran jos toisenkin ja asia johti toiseen. Lopulta kerroimme virallisesti seurustelevamme. Hän oli ensimmäinen mies, jonka vein esittelyyn vanhemmilleni. Ja tästä kaikesta seurasi pian kihlat, ja sitten häät. Ystävinä olimme noin vuoden, ennen kuin kolahti.

Lisäys:

Ei muuten tarvinnut treffeillä jännittää sitä, että tekeekö vaikutuksen vai ei. Kun toinen tuntee jo hyvin, niin siinä on ihan turha vakuuttaa olevansa fiksumpi, hyvin käyttäytyvämpi tai kypsempi, kuin mitä oikeasti on.
 
Viimeksi muokattu:

Stamkos911

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Russian Players
Vastaan nyt näin naisnäkökulmasta. Nykyisen siippani kanssa oltiin pidemmän aikaan "vain ystäviä", kunnes sitten päädyttiin yhteen. Me tutustuttiin yhteisten ystävien välitykseltä ja ruvettiin pyörimään samassa kaveripiirissä. Ystävystyttiin pikku hiljaa, kun niihin aikoihin järkkäiltiin paljon peli-iltoja, kiekkokatsomoita ja ties mitä häppeninkiä, jossa vietettiin aikaa isommalla porukalla.

Pian se meni niin, että kun jotain piti ruveta järkkäämään, niin tää yksi mies oli sitten niitä ensimmäisiä, jolle soitto lähti. Yhteydenpito oli molemmin puolista, ja hän pyysi minua sitten jossain vaiheessa ihan treffeillekin. Mutta silloin annoin pakit, en nimittäin ajatellut hänestä kovinkaan romanttisesti. Mutta, uskokaa tai älkää, tapa jolla hän otti pakit vastaan, oli sitä luokkaa, että se lopulta herätti kiinnostukseni.

Päätettiin kuitenkin jatkaa ihan vain ystävinä ja lupasin vieläpä etsiä hänelle sopivaa tyttöä. Hänestä tuli yksi parhaista miespuolisista ystävistäni. Hän on yksi rehellisimmistä ja suoraselkäisimmistä miehistä jonka tiedän.

Pakeista meni muutama kuukausi, kun joku lamppu syttyi. Yhteyden pito muuttui aina vain tiiviimmäksi ja kun jouduttiin joulun aikoihin olemaan lähes kaksi viikko erossa, niin itselleni alkoi olla selvää, että jotain tästä on tultava. Laitoin hänelle nöyränä viestiä, että jos jotain meistä voi vielä tulla, niin hän tekisi aloitteen, tai katkaisisi välit kokonaan.

Hän vastasi viestiin pyytämällä minua ulos. Kävimme treffeillä kerran jos toisenkin ja asia johti toiseen. Lopulta kerroimme virallisesti seurustelevamme. Hän oli ensimmäinen mies, jonka vein esittelyyn vanhemmilleni. Ja tästä kaikesta seurasi pian kihlat, ja sitten häät. Ystävinä olimme noin vuoden, ennen kuin kolahti.

Lisäys:

Ei muuten tarvinnut treffeillä jännittää sitä, että tekeekö vaikutuksen vai ei. Kun toinen tuntee jo hyvin, niin siinä on ihan turha vakuuttaa olevansa fiksumpi, hyvin käyttäytyvämpi tai kypsempi, kuin mitä oikeasti on.

Mielenkiintoinen tarina. Niinhän sitä sanotaan, että ystävyydestä kehittyvä suhde tulee kestämään, kuin taas "ensisilmäyksellä" tapahtuva. Sanoit, että kiinnostuksesi heräsi siitä, miten hän otti "pakit" vastaan. Jos viitsit kerrotko vielä tarkemmin millä tavalla hän oikein ne sitten otti.? Ystävinä olitte vuoden, oliko kummallakaan seurustelukumppania tämän aikana? Ja minkä ikäisiä olitte?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös