Mielenkiintoinen tarina. Niinhän sitä sanotaan, että ystävyydestä kehittyvä suhde tulee kestämään, kuin taas "ensisilmäyksellä" tapahtuva. Sanoit, että kiinnostuksesi heräsi siitä, miten hän otti "pakit" vastaan. Jos viitsit kerrotko vielä tarkemmin millä tavalla hän oikein ne sitten otti.? Ystävinä olitte vuoden, oliko kummallakaan seurustelukumppania tämän aikana? Ja minkä ikäisiä olitte?
Hän otti pakit tyynesti vastaan, ei ruvennut vänkäämään, vakuuttamaan, syyttelemään tai kärttämään mitään, vaan hyväksyi vastaukseni täysin, vaikka se ei ilmeestä päätellen ihan miellyttänytkään. Se oli sellainen suoraselkäinen vastaanotto, jonka jälkeen hän pystyi nielemään pettymyksensä ja jatkamaan juttua normaalisti. Taustaksi voin kertoa, että tätä edeltäneet pakit eivät ole menneet nielemättä alas, vaan reaktioita on ollut joka lähtöön.
Tänä aikana kumpikaan ei seurustellut, mutta kummallakin oli toki katsonta päällä ja jotain pientä säätöä saattoi olla. Silloin oltiin 25 vuoden molemmin puolin, mies pari vuotta päälle ja itse vähän alle.