Naisasiat

  • 7 489 115
  • 26 542

Kummeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Washington Capitals
Laitetaan tähän jotain tarinaa, on vähän tukala tilanne.

Kun olin ollut armeijassa puoli vuotta (puolet jäljellä siis), tapasin seuraavasta saapumiserästä yhden mukavan varusmiesnaisen. Olemme tapailleet intin jälkeenkin ja nyt olemme oikein alkaneet seurustelemaan, vaikka tytöllä onkin intti vielä kesken. Se ei ole sinäänsä ongelma, nähdään viikonloppuisin ja luotan kyllä tyttöön, vaikka intissä paljon miehiä onkin. Nyt välimatka on n. 100km. Intin jälkeen kuitenkin tyttö lähtee opiskelemaan kauemmaksi ja välimatkamme on silloin yli 500km. Ollaan puhuttu asiasta, ja tultiin siihen tulokseen että nähdään edelleen viikonloppuisin, mutta tuo matka on vaan ihan saatanan pitkä ja kallis kulkea, myös julkisilla. Toisaalta, eihän rakkaus kysy hintaa, jos näin kliseisesti voidaan sanoa. Opiskelun jälkeen hänellä olisi aikeissa palata takaisin samalle paikkakunnalle missä asun.

Onko teillä, arvon palstaveljet ja siskot kokemuksia pitkistä välimatkoista kumppaneihinne?
 

Reverent

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tää on tosi kiva ketju seurata silloin tällöin. Onnea Vanha Lenille nuoresta lemmestä.

Olin juuri kirjoittamassa tänne, kuinka hankalaa naisen kanssa eläminen on ja olin valmis avautumaan eroamisen tuskasta, mutta sitten elämäni Nainen tekstaili ja soittikin vielä, että hän silti rakastaa mua.

Tällastahan tää on ollut viimiset 14 vuotta (26.10 2012. ykstoista vuotta naimisissa), välillä rakastetaan niin helvetisti ja välillä vihataan toisiamme yli kaiken. Oikeasti todellisia eron paikkoja on ollut muutama ja tää viimeinen oli yks sellanen. Ollaan vaan molemmat aika impulsiivisia. Nyt kun taas ollaan sovussa, niin en voi muuta sanoa, että mulla on naisasiat melkoisen hyvin. Ihana nainen.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Onko teillä, arvon palstaveljet ja siskot kokemuksia pitkistä välimatkoista kumppaneihinne?

On kokemusta. Ihan eri mantereilla asuimme välillä ja pisin väli tapaamisissa taisi olla jotain neljä kuukautta. Ihan hyvin tuon kanssa pärjäiltiin ja sitten jossain vaiheessa välimatka lyheni sen verran, että Eurooppaa pidemmälle ei tarvinnut lähteä treffeille. Olihan se raskasta, mutta nyt on sitten jo 11 vuotta tullut asuttua saman katon alla.

Lisäksihän on olemassa sanonta, jonka mukaan etäsuhteessa onnellisia ovat kaikki neljä.
 

Bigmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata & LAK
Senkään takia en ole juuri koskaan mitään vaimolle ostellut etten ole ikinä perillä siitä mitä hän oikeasti haluaisi. On yleensä sovittu että hän käy itse ostamassa lahjansa, ja sitten kiittää minua kivasta lahjasta.

Mitenkään kenenkään perhe-elämää paheksumatta on pakko ihmetellä tuota yllä kuvattua tilannetta, johon aika monessa tuttavapariskunnassanikin olen törmännyt. Ihmettelen vaan, että mistä siellä kotosalla oikein puhutaan jos toiselle ei millään lahjaideaa irtoa. Itsellä ainakin tilanne on se, että aina on plakkarissa useampikin lahjaidea joista osa jää toteuttamatta vain taloudellisista syistä johtuen.
 

DiamondDoll

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Jesse Joensuu
Onko teillä, arvon palstaveljet ja siskot kokemuksia pitkistä välimatkoista kumppaneihinne?

Entisen kanssa seurustelimme kaksi vuotta niin että hän asui Englannissa ja minä Suomessa ja pisin tapaamisväli oli 3 kuukautta. Skype ja mese auttaa ikävään ja tulee sellainen erilainen arvostus toista kohtaan kun ei joka päivä nähdä. Nalkutuskin jää minimiin kun haluaa yhdessä vietetyn ajan olevan kivaa. Suhde lopulta kaatui toisen kusipäisyyteen eikä välimatkaan eli kyllä suhteen saa toimimaan vaikka välimatkaa olisikin.
 
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Minä uskon Lauri Marjamäkeen!
Mikä helvetti suomalaisia naisia vaivaa? tuossa viime talven ja kesän aikana, kun vielä oli orastavaa kaljamahaa niin olivat aina kehumassa ulkonäköä ja seuraakin sai lähes aina kun halusi. Nyt, kun mies on tiukemmassa kunnossa kuin koskaan niin tuntuu, että naiset pelkäävät jopa lähestyä. Johtuuko tämä naisten huonosta itseluottamuksesta vai siitä, että näytän nykyään joltain mastodontilta? Vai kuuluko suomalaisen naisen miesihanteeseen kaljamaha?
 

Jeffrey

Jäsen
Mikä helvetti suomalaisia naisia vaivaa? tuossa viime talven ja kesän aikana, kun vielä oli orastavaa kaljamahaa niin olivat aina kehumassa ulkonäköä ja seuraakin sai lähes aina kun halusi. Nyt, kun mies on tiukemmassa kunnossa kuin koskaan niin tuntuu, että naiset pelkäävät jopa lähestyä. Johtuuko tämä naisten huonosta itseluottamuksesta vai siitä, että näytän nykyään joltain mastodontilta? Vai kuuluko suomalaisen naisen miesihanteeseen kaljamaha?

Tämähän on monitahoinen ja itsessään hyvin jännä kysymys, joihin itse uskoisin olevan useamman syyllisen:

1. Vähän pyöreämpi mies on kiltimmän näköinen. Nainen haluaa kiltin näköisen miehen jota voi sitten esitellä. Moni arvostelee ulkonäköä sillä perusteella mitä muut ihmiset hänestä ajattelisivat. Jos olet kiltimmän näköinen niin sinut on helpompi esitellä esim vanhemmille.

2. Naiset ihastuvat usein isänsä/veljensä oloisiin miehiin. Monella isällä nyt sattuu olemaan se pieni hupikumpu.

3. Treenannut mies ei ole ollut hetkeen muodissa. Vaan muotitietoisista miehistä ovat vastanneet hyvin feminiiniset yksilöt. Laihat, kuikelot ja hipsterit. Naiset haluavat olla muotitietoisia myös miesmakunsa osalta. Kuka nyt bodaria kehtaisi kävelyttää isoroballa?

4. Nainen haluaa olla miestään paremman näköinen. Naiset tunnetusti rakastavat huomiota. Ei hän saa sitä huomiota mikäli sinä olet paremman näköinen. Ja tämä vaikuttaa vääjäämättä naisten ulkonäköihanteisiin.

5. Vallalla on uskomus, että huoliteltu mies on haluttavampi ja siten alttiimpi pettämiselle. Valta osa naisten päätöksistä perustuu itsesuojelulle. Nainen on luonnostaan ollut se suhteen vähempiarvostettu osapuoli. Tällä tarkoitan meidän evolutionääristä kehitystä jossa nainen on oikeastaan aina (ehkä ei viimeinen 50v) ihan paskana jos mies on lähtenyt perheestä. Miehen lähdettyä nainen on ollut paljon alttiimpi luonnon ja ihmiskunnan aiheuttamille vaaroille. Puhumattakaan siitä häpeästä joka on naiselle kohdistunut. Nainen siis tiedostamattaankin hakee yksilöä jonka uskoo pysyvän itsellään.

6. Pieni vatsarasva on myös oikeastaan kaikkina aikoina kielinyt paremmasta elintasosta. Eihän köyhällä ole varaa syödä. Nainen siis haee merkkejä varallisuudestasi. Tänä päivänä siihen kelpaavat myös esimerkiksi merkkivaatteet ja korut. Evoluution kannalta selkein on kuitenkin ollut se vatsa.

7. Hieman rumempaa ihmistä on vain helpompi lähestyä ja hänelle jutella. Kyllä varmasti olet sen itsekin huomannut, että läskille on helpompi jutella kuin oikein timmissä kunnossa olevalle barbille. Barbin kanssa saattaa jäädä sanattomaksi, mutta hieman rumemmalle kun uskaltaa jo puhua niin kehuminenkin helpottuu.

8. Itsetunto. Tietysti lopulta on kysymys asioiden priorisoinnista ja ekonomisen termin kautta rajahyödystä. Eli ihminen tekee jatkuvasti arvioita siitä mitä kannattaa tehdä ja kuinka paljosta on valmis luopumaan asiansa eteen. Jos esimerkiksi mielesi tekee kokista niin käyt hakemassa kokista jos alakerrassasi on R-Kioski. Sen sijaan vaikka olisi parempaa kokista tarjolla, mutta sinne pitäisi kävellä 2 km niin ei tule lähdettyä kokiksen perään. Jos siis nainen kokee sinut paremman näköiseksi kuin jonkin vieressäsi olevan, saattaa hän luopua sinusta koska ei usko saavansa sinua. Tai luulee, että sinun valloittamiseen käytettävä työmäärä olisi kohtuuton, tai ainakin suurempi mihin nainen olisi valmis.

9. Tiukka vartalo kielii ihmisille tiukasta kurista, erityisesti tiukasta itsekurista. Kuka haluaa itselleen ihmisen joka on liian tiukka itselleen ja samalla muille. Nainen ajattelee kahdessa nanosekunnissa läpi ne kodin leffa illat jossa nainen istuu sohvalla leffaa katsoen ja irtokarkkeja syöden. Samalla kun sinä punnerrat parketilla ja tehosekottimessa soseutat itsellesi maggaramarja vegeprode shakea. Pieni kumpu kielii siitä, että et ota asioita liian vakavasti ja osaat välillä rentoutua.

10. Sanonta: älä luota laihaan kokkiin. Olettamuksena on myös se, että jos olet susi keittiössä. Niin et kyllä jaksa pöperöitäsi syödäkkään. Ja tunnetusti tie sydämeen vie vatsan kautta.

11. Ja taas evoluutioon. Ihmisten evoluutio on muokannut myös siihen perusteltuun näkemykseen, että sopivasti lihavilla on paremmat geenit. On ihan todistettu fakta, että laihat esimerkiksi sairastuu helpommin, he eivät ole niin voimakkaita eikä edes arvostettuja. Naisen ensimmäinen nanosekunti miehen nähdessään kohtaa sitä, että olisiko hän hyvä isä. Eikai kukaan halua jatkaa sukua huono geenisen kanssa?

12. Ajankäyttösi. Ennenmuinoin hyväkroppaset miehet oli ruumiillista työtä tekeviä. Nykyään ahkerasti urheilevia. Tämä tarkoittaa sitä, että vietät x -määrän tunteja jossain muualla, joka on pois sinun antamastasi ajasta parisuhteelle.

13. Kai siinä voi olla myös joku ulkonäköjuttu. Itse olen aina suht hyvässä kunnossa ja varsinkin käsivarret ovat näyttävät. Silti kuitenkin löytyy yleinsä pieni pömppis. Kohtasin muutama viikko takaperin ravintolassa naisen joka kehui minun ulkonäön ihan taivaisiin (täysin syyttä). Lopuksi vielä huomasi pienen pömppikseni johon tokaisi "toikin vielä, kyllä miehellä pitää olla pieni pömppis. Sä olet ihan täydellinen".
 

Ck

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, NHL suomalaiset
Jaahas, hieno ketju. On tullut lueskeltua tätä useasti ja aktiivisesti. Itse en ole tänne kirjoitellut, sillä yleensä ja ehkä ei nytkään ole mitään ongelmia naisten/naisen kanssa.

Silti, vähän pitää avautua. Itselläni on nuorempi, eli siis n. parikymppinen, mutta meillä on ikäeroa aika paljon. Kummallekaan tämä ei ole ollut este lähtökohtaisesti ja suhde on todella lyhyt, eli ihan aluillaan. Tosin vanhasta kokemuksesta tiedän miten tämä päättyy 90% varmuudella kun ollaaan tällaisessa tilanteessa.

Aluksi oltiin kuin paita ja perse ja nyt muutaman viikon naisella ollut omia ongelmia, silti moneen saman tapaiseen tilanteeseen verraten hän on halunnut nähdä mua, mutta silti tilannetta voisi kuvailla erittäin epävarmaksi ja siksi olen asennoitunut, että perseelle tämäkin menee.

Sen verran vielä lähtökohtaisesti, että olen aika parkkiintunut yksinolija ja minua ei helposti naiset pysty heiluttelemaan, mutta nyt olen oikeasti ihastunut tähän naiseen ja vituttaa kun ei halua ottaa kontaktia, muutoin kuin hänestä tuntuu. Muutaman kerran on jo ollut lähellä, että sanon - olkoon homma tässä, mutta ei haluaisi kun on niin monta liikkuvaa osaa tässä casessa.

Olen myös luonteeltani joko täysin kylmä tai lämmin ja nyt tämä nainen on saanut minut lämpiämään, mutta olen jo tehnyt vanhojen kokemusten kohdalta itselleni selväksi, että kylmetän itseni heti jos tulee vastaus ei. Kuitenkin harmittaa asia todella paljon, sillä hyviä naisia on harvassa ja nyt tuntuisi, että tässä voisi sellainen olla.

En tiedä avautuiko tästä kenellekään mitään, mutta kysykää jos ei auennut, jos aukesi, niin neuvoista on aina hyötyä.
 
Suosikkijoukkue
Hartford Whalers 92-93
Silti, vähän pitää avautua. Itselläni on nuorempi, eli siis n. parikymppinen, mutta meillä on ikäeroa aika paljon. Kummallekaan tämä ei ole ollut este lähtökohtaisesti ja suhde on todella lyhyt, eli ihan aluillaan.

Paljonhan sitä ikäeroa mahtaa olla jos saan kysyä? Itse tutuistuin erääseen neiti-ihmiseen takavuosina. Hän oli silloin 21-vuotias ja itse 30. Alkuun ei ollut muuta kuin kaveruutta pelissä, mutta puolisen vuotta myöhemmin alettiin seurustelemaan. Ensitapaamisesta on nyt yli 6,5 vuotta aikaa ja 1,5 vuotta ollaan oltu naimisissa. Itse suhtauduin aluksi hyvinkin varauksella koko juttuun kun itse olin ollut nuoruuden hairahduksena naimisissa ja hänkin oli juuri päättänyt parisuhteensa. Eipä voi silti sanoa että kauheasti olisi valittamista ollut toistaiseksi. Tietysti joskus iskee vanhuuskompleksi kun hänen karvan verran yli 20wee opiskelukaverinsa höpisevät omia juttujaan, mutta ei se meikäläisen sieluun koske.
 

Ck

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, NHL suomalaiset
Paljonhan sitä ikäeroa mahtaa olla jos saan kysyä? Itse tutuistuin erääseen neiti-ihmiseen takavuosina. Hän oli silloin 21-vuotias ja itse 30. Alkuun ei ollut muuta kuin kaveruutta pelissä, mutta puolisen vuotta myöhemmin alettiin seurustelemaan. Ensitapaamisesta on nyt yli 6,5 vuotta aikaa ja 1,5 vuotta ollaan oltu naimisissa. Itse suhtauduin aluksi hyvinkin varauksella koko juttuun kun itse olin ollut nuoruuden hairahduksena naimisissa ja hänkin oli juuri päättänyt parisuhteensa. Eipä voi silti sanoa että kauheasti olisi valittamista ollut toistaiseksi. Tietysti joskus iskee vanhuuskompleksi kun hänen karvan verran yli 20wee opiskelukaverinsa höpisevät omia juttujaan, mutta ei se meikäläisen sieluun koske.

Kiitos kysymyksestä ja vastauksesta. Suunnilleen samaa luokkaa, vähän enemmän. Sama tilanne kyseessä varsinkin naisen osalta, paitsi itse olen ollut sinkkuna oikeastaan koko elämän, ei sen takia, etten voisi seurustella, mutta harvoin löytää ihmistä kenen kanssa haluisi oikeasti olla yhdessä.

Toki olen seurustellut ja en pelkää pitkiä suhteita vaan mielelläni haluaisin sellaisen, myöskään en ole vaikea tapaus ja ikä ei itselleni ole mikään ongelma kunhan nainen on yli sen 18-vuotta.

Tuntuu, että nyt on sellainen katselutilanne kun alkuun oli pelkkää sähköä ja yleensä näiden katselutilanteiden jälkeen on jäänyt luu käteen, eli siksi olen nyt jo varautunut tilanteeseen, että tästä ei tulisi mitään. Jos tästä tulee jotain, niin se on vaan plussaa. Mutta hienoa, että sinun tilanteen mukaisia hyviä tapauksiakin on olemassa. Sen verran vielä, että itselleni naisten löytäminen ei ole kovin iso ongelma, ainoastaan sen oikean naisen.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Tullut nyt nähtyä muutaman kerran erästä neitoa ja alkaa fiilikset olemaan hyvät. Muija tuntuu olevan innoissaan ja niin kyllä itsekin. Ainoa mikä haittaa on se että muija on ehkä jonkun 5-6cm pidempi. Sentin parin ero ei mieltäni kaataisi, mutta jotenkin noinkin iso ero alkaa jo tuntumaan, kun toista joutuu katsomaan hiukan ylöspäin. Siihen kun lisätään korkokengät naisen jalkaan, niin ero alkaa olemaan suuri. Minunhan tässä niitä pitäis käyttää...

Olen sosiaalinen ja kuulemma komea naisten mielestä. Naiset tykkäävät kun olen sanavalmis ja osaan kiusoitella heitä oikealla tavalla ja itsekin sen tiedän, joten itsevarmuus naisten ja ihmisten kanssa on hyvä. Ainoa asia mikä sitä musertaa on oma pituus. Mittaa on semmoiset 172cm eli ei kuitenkaan puhuta mistään kääpiömitoista. Silti koko elämän sitä on kaivannut sen 5cm lisää pituuteen, jolloin olisi samanpituinen tai sopivasti pidempi kuin suurin osa naisista.

Esimerkki: Olin tämän neidon kanssa baarissa. Häntä tuli tervehtimään ilmeisesti entinen heila ihan hyvissä merkeissä. Hetken siinä juteltiin kolmisteen ja oma itseluottamus laski lähes nollaan. Mies oli varmasti jonkun 185cm pitkä ja pelkkä tämä pituus sai itseni tuntemaan mitättömäksi naisen rinnalla. Olin komeampi, tyylikkäämpi ja juttujen perusteella tämä kaveri vaikutti tylsältä, mutta silti oma itsevarmuus katosi.

Tätä tapailemaani neitoa asia ei kuulemma haittaa ollenkaan, eikä kahdenkesken ollessa itseäniäkään. Silti "julkinen paine" ja periaate siitä, että mies on pidempi kuin nainen painaa omassa pääkopassa jonkin verran. Tanssilattialle kun katsot ihmisten tanssivan tai ihan yleisestikin katsot pariskuntia niin niissä mies on 99% pidempi tai he ovat suht samanpituisia. Niin sanottu luonnon laki, mutta onneksi poikkeuksiakin löytyy.

Haluan kovasti tätä meidän juttuamme jatkaa, eikä tämä pituusero sitä kaada. Silti se takaraivossa välillä jyskyttää ja tuo itsevarmuuteen säröjä.

Onko muilla kokemuksia pidemmistä naisista ihmissuhteissa ja miten asia vaikutti, jos vaikutti?
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Esimerkki: Olin tämän neidon kanssa baarissa. Häntä tuli tervehtimään ilmeisesti entinen heila ihan hyvissä merkeissä. Hetken siinä juteltiin kolmisteen ja oma itseluottamus laski lähes nollaan. Mies oli varmasti jonkun 185cm pitkä ja pelkkä tämä pituus sai itseni tuntemaan mitättömäksi naisen rinnalla. Olin komeampi, tyylikkäämpi ja juttujen perusteella tämä kaveri vaikutti tylsältä, mutta silti oma itsevarmuus katosi.

Voinkin kertoa sellaisen hauskan huomion, että itse juuri 185 senttisenä ei tule juuri lainkaan pantua merkille, onko joku itseä lyhyempi ja kuinka paljon. Sitten jos kohdalle tulee joku itseä pitempi, niin senhän kyllä huomaa, mutta lyhyyttä ei jostain syystä tulee noteerattua.

Omista naisasioista ja pituudesta voin kertoa sen verran, että pituuseroa on tasan 30 cm. En kerro kumpaan suuntaan.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Muutaman kerran on tullut törmättyä sellaiseen naiseen, joka on pitempi kuin minä. En ole kokenut noissa tilanteissa mitään alemmuuden tunnetta, vaan jollain selittämättömällä tavalla jopa jonkinlaista lisääntynyttä kiinnostusta. Varsinkin silloin, kun ne muutamat ovat olleet erittäin viehättäviä.
Kun joskus alan seurustelemaan, niin tokkopa se pituus ja pituusero mitään merkittävää roolia tuossa parisuhteessa näyttelee.
 
Viimeksi muokattu:

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Onko muilla kokemuksia pidemmistä naisista ihmissuhteissa ja miten asia vaikutti, jos vaikutti?

Ei kokemuksia, mutta annanpa sinulle ajattelemisen aihetta. Suurinta osaa muista ihmisistä ei kiinnosta minkä pituisia olette, ja mitä ne ajattelevat keitä kiinnostaa? Pari esimerkkiä:

  • "Tolla äijällä on varmaan 30 senttinen ja hyvä sängyssä kun on tuollaisen naisen kellistänyt!"
  • "Mies on varmasti menestynyt ja rikas!"
Mielestäni ei huono tilanne. Mietipä katosiko naisesi ex-heilan itsetunto kun hän ajatteli sinut tavatessasi kyseisiä asioita.
 
Suosikkijoukkue
Semo tutti parrucchieri.
Onko muilla kokemuksia pidemmistä naisista ihmissuhteissa ja miten asia vaikutti, jos vaikutti?

Itse oon 177cm tappi, ja exä oli 187cm malli. Ainoa mihin se vaikutti oli käsi kädessä-kävely, ja seisaaltaan naidessa lantio oli just oikealla korkeudella.

Tuo ongelma on vain omissa aivoissasi, ja kukaan muu ei sitä edes ajattele. Joskus miehet saa mahdollisuuden unelmien naiseen, ja suurin osa ryssii sen heikkoon itsetuntoon.

Käsittääkseni Bernie Ecclestone on 70-vuotias kääpiö, ja sillä on puolta pidempi mallivaimo. Bernie tuskin miettii, että mitä vittua?
 

M@rko77

Jäsen
Suosikkijoukkue
LFC, FC Lahti ja Pelicans
Muutaman kerran on tullut törmättyä sellaiseen naiseen, joka on pitempi kuin minä. En ole kokenut noissa tilanteissa mitään alemmuuden tunnetta, vaan jollain selittämättömällä tavalla jopa jonkinlaista lisääntynyttä kiinnostusta. Varsinkin silloin, kun ne muutamat ovat olleet erittäin viehättäviä.
Kun joskus alan seurustelemaan, niin tokkopa se pituus ja pituusero mitään merkittävää roolia tuossa parisuhteessa näyttelee.

Vähän samoja ajatuksia. Eräs kiinnostava ihminen on samanpituinen kuin minä (siis 188cm), joten sinänsä ei tulisi hankaluuksia "minkään" suhteen. Toisaalta taas jotkut kiinnostavat ihmiset ovat minua lyhyempiä ja varmasti suhdekin toimisi. Pituudesta yms. tehdään kysymys vaan ns. tunnusteluvaiheessa. Sitten jos/kun seurustelu alkaa, niin oikeastaan millään ole mitään väliä. Psykologisia juttuja.
 

Fordél

Jäsen
Käsittääkseni Bernie Ecclestone on 70-vuotias kääpiö, ja sillä on puolta pidempi mallivaimo. Bernie tuskin miettii, että mitä vittua?

Ei, mutta kaikki muut miettivät, että mitä vittua?

Mitä tulee muuten keskusteluun niin eipä noilla pituuksilla, painoilla ym. ole merkitystä. Ei niitä kannata kelata. Jos homma toimii ja kipinöi henkisellä tasolla niin fyysisiin juttuihin sopeutuu eikä niillä ole lopulta merkitystä.
 

M@rko77

Jäsen
Suosikkijoukkue
LFC, FC Lahti ja Pelicans
Mutta miksi Bernietä kiinnostaisi vittuakaan, että mitä vittua muut ajattelevat, kun kerran nuorta ja nättiä vittua on tarjolla.

No tuo liitto onkin tosirakkausliitto. Niin varmaan! :D Yleensä jos on pätäkkää, niin saisi varmaan varattuakin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös