Naisasiat

[Palstalegenda]

siltikin olen sitä mieltä, että esim. yksi vuoden pituinen seurustelusuhde on kehittävämpi kuin 15 yhden illan juttua.

Itse nuorempana järjestin asiat siten, että vuoden parisuhteissani samaan aikaan hankin myöskin 15 yhden yön suhdetta! Se vasta kehittävää, josta syystä olenkin nyt naisista perillä, heidän jokaisesta mielenlonkerostaan! Suosittelen kaikille lämpimästi vastaavaa, tosin sitten 25 ikävuoden jälkeen en enää suosittele tuota lähestysmistapaa naismaailmassa, silloin on aika soveltaa oppimaansa siihen yhteen ja sehän on onnistuu, kun on laajamittaista perspektiiviä hankittuna. Sitä hankittua perspektiiviä ja kokemusta eivät ymmärrä monet ja tulet kuulemaan kuinka sikamainen olet ollutkaan. Sikailua se ei ole, jos et ole jäänyt koskaan kiinni, kuten en minäkään tehnyt. Paha mielihän siitä toiselle tulisi, ei sellaista saa lähimmäiselle aiheuttaa.

Mitä sitä siis viivyttelemäänkään, jos tuntuu hyvältä ja oikealta.

Tuon ajattelutavan seurauksena Suomen avioerotilastot näyttävät kaameilta. Ihmisen mieli kun on usein semmoinen, että vaikka tuntuu pahalta ja vituttaa, niin tottumuksesta ajatellaan, että näinhän sen kuitenkin kuuluu mennäkin. Jottei avoliitto johtaisi eroon, hankitaan lapsia ja mennään avioliittoon, jossa kitkutellaan pari vuotta ennen kuin käydään pikkujouluissa nussimassa pomon tai sihteerin kanssa ja sen jälkeen jossain kohtaa haetaan lähestymiskieltoa ja avioeroa. Jotkut kylläkin saattavat venyttää lasten maailmalle lähtemiseen saakka avioliittoaan, käyden välillä vieraissa ja tutuissa, jotta saisivat vähän happea ja tekohengitystä ummehtuneeseen elämäänsä.

Miettikää nyt, hittolainen, todellakin, tuntuuko se suhde aidosti hyvältä, vai toivotteko vain sitä, että tuntuisi joskus, vaikkei juuri nyt. Se, ettei ole perspektiiviä, johtaa siihen, ettei osata todellisesti verrata, miten hyvin parisuhde voikaan toimia, silloin kun se todellakin toimii.

 

[Morgoth]

Itse nuorempana järjestin asiat siten, että vuoden parisuhteissani samaan aikaan hankin myöskin 15 yhden yön suhdetta!

Moni osaa tuon kuule kymmenienkin avioliittovuosien jälkeen sekä lapsikatraankin kanssa. Ovat varmaan melkoisia mestareita naisasioissa?

 

[Palstalegenda]

Moni osaa tuon kuule kymmenienkin avioliittovuosien jälkeen sekä lapsikatraankin kanssa. Ovat varmaan melkoisia mestareita naisasioissa?

Et sitten ilmiselvästi lukenut kirjoitustani kokonaan:

Suosittelen kaikille lämpimästi vastaavaa, tosin sitten 25 ikävuoden jälkeen en enää suosittele tuota lähestysmistapaa naismaailmassa, silloin on aika soveltaa oppimaansa siihen yhteen ja sehän on onnistuu, kun on laajamittaista perspektiiviä hankittuna

Sama asia, kuin ikiopiskelijoillekin sanoisin; aikansa kutakin mutta jossain kohtaa on hyvä soveltaa oppimaansa. Jos pitää vielä kymmenienkin vuosien päästä opiskella naisia useiden eri naisten kanssa, se on osoitus vain ja ainoastaan siitä, etteivät he ole aikoinaan sitä oppiaan oppineet tai ehkäpä edes harjoittaneet, josta syystä sitä pitää sitten myöhemmällä iällä harjoittaa ja jota pidän huonompana vaihtoehtona kuin nuorempana suoritettua harjoituskappaleiden kanssa harjoittelua.

 

[tutzba]

Mä en oikein ymmärrä, miksi ei voisi tai pitäisi seurustella ns. vakavasti aikuisuuden kynnyksellä.

Kaksi ensimmäistä suhdettani sijoittuvat johonkin teini-iän alkuun. Eiväthän ne mitään ihmeellisiä suhteita olleet. Nuorena sitä tuli vain kokeiltua kaikenlaista. Opinpahan ainakin naisista jonkin verran.

Ensimmäinen kunnon suhteeni alkoi syksyllä 2006. Silloin tuntui oikeastaan ensimmäistä kertaa siltä, että nyt on jotain suurempaa menossa. Siitä syystä sanonkin sitä ensimmäiseksi kunnolliseksi suhteeksi, jos ette vielä keksineet. Nuoruuden sinisilmäisyydessämme suunnittelimme kaikenlaista tulevaisuuden varalle. Joskus tosissaan, mutta kenties useimmiten leikillään. Jos suhdetta pitäisi kuvata jotenkin, olisi se tie, jonka alusta vaihtelee usein. Välillä kuljetaan kivalla pehmeällä hiekalla, mutta yhtäkkiä voi tulla helvetin teräviä pikkukiviä jalkojen alle. Opin naisten maailmasta huomattavasti enemmän. Kokonaisuudessaan olin onnellinen, vaikka joitakin pikkuasioita haluaisin jälkeenpäin tehdä toisin.

Suhde päättyi alkuvuodesta 2008. Suurin ongelma oli kai minussa, vaikka en sitä ihan heti lähtisi myöntämään. Uskottelin itselleni, että olemme jo yrittäneet kaiken mahdollisen, jonka avulla suhteen voisi saada toimimaan. Oikeastaan suhteessa ei kai sinällään ollut mitään korjattavaa, paitsi se, että minun korjaushalut rikkoivat harmoniaa. Samoihin aikoihin kuvioihin oli tullut nykyinen tyttöystäväni, joten suhteessa jatkaminen olisi ollut valehtelua itselleni, silloiselle tyttöystävälleni, sekä nykyiselle tyttöystävälleni.

Nykyinen suhde on kestänyt jotain puolitoista vuotta. Ainakin noin suunnilleen. Sitä en jaksa analysoida, ei siitä oikeastaan mitään vakavempaa valittamista löydy.

Jos vertaan itseäni ei-seurusteleviin ikätovereihin, jotka viettävät aikansa miesporukassa kännäten ja festareita kierrellen, voisin sanoa olevani tyytyväinen omaan valintaani. Ei-seurustelevien puolustuspuhe henkilökohtaiselle statukselleen on yleensä se, että saanpahan ainakin tehdä mitä haluan ja koska haluan, seurasta nyt puhumattakaan. Teoriassa se toimii noin, mutta entäpä sitten käytännössä? Kuinka moni ns. käyttää hyväkseen tuota sinkkuuttaan raahaamalla joka viikonloppu kotiinsa yökerhosta löytyneen naisen, jota painaa sen yhden yön aikana? Aika harva loppujen lopuksi. Ainakin uskoisin niin. Kärjistetysti sanottu, eihän sen noin tarvitse siis mennä.

Ei-seurustelevat väittävät myös aika usein, että seurustelevien pitää koko ajan kertoa kumppanilleen missä minäkin hetkenä on ja kenen kanssa. Minulle ei tuota mitään ongelmaa lähettää illanvieton aikana paria viestiä siitä, missä olen ja missä seurassa. Kuitenkin tuo on valintakysymys. Jos suhteen alussa sovitaan, että ei tarvitse jokaista liikettä erikseen kertoa, ei sitä myöskään tarvitse kertoa. Se nyt vain tuntuu olevan sinkuille joku ongelma ymmärtää se.

Jos pitäisi valita mieluisin illanviettotapa, löytyisi se jostakin tyttöystävän kanssa löhöilyn tai hyvän ystäväpiirin kanssa vietetyn illan välimaastosta. Esimerkiksi juhannusta vietin itseni lisäksi viiden ihmisen kanssa grillaten ja saunoen. Paketti oli kokonaisuudessaan helvetin toimiva. Oikeastaan ilta muodostui kolmesta parista, joten kenelläkään ei ollut mitään tarvetta lähteä yökerhoon etsimään yhden illan panoa tai suorittaa mitään muuta sinkkuuteen liitettävää etsintää. Mikäs siinä saunoessa ja hyvästä seurasta nauttiessa.

En voi väittää, että olisin ei-seurusteleviin ikätovereihini verrattuna kokeneempi, mutta jollakin tietyllä tavalla olen ehkä kuitenkin aikuismaisempi. He, keiden kanssa vietin lukioajat, ovat hyvin pitkälti jääneet taakse. Heidän elämänsä on minun elämääni verrattuna niin erilaista. Yhteistä ei ole oikeastaan mikään muu kuin ikä.

Kuitenkin aikoinaan olin kateellinen kyseisille henkilöille heidän vapaasta elämästään. Onneksi eräs tapahtuma sai minut tajuamaan, mikä tässä elämässä oikeastaan on tarpeellista ja mikä ei. Sen jälkeen ei ole ollut mitään tarvetta ns. esittää muuta kuin on.

Ai niin, mikäköhän tämän viestin tarkoitus oli? No vastataan nyt lainaamani henkilön kirjoitukseen sen verran, että en minäkään. Jokainen tekee päätöksensä sen mukaan, mitä haluaa.

 

[sixtus]

En voi väittää, että olisin ei-seurusteleviin ikätovereihini verrattuna kokeneempi, mutta jollakin tietyllä tavalla olen ehkä kuitenkin aikuismaisempi. He, keiden kanssa vietin lukioajat, ovat hyvin pitkälti jääneet taakse. Heidän elämänsä on minun elämääni verrattuna niin erilaista. Yhteistä ei ole oikeastaan mikään muu kuin ikä.

Kerro lisää mitä tarkoitat tällä aikuismaisemmalla? Käyttäydyt korrektimmin/asiallisemmin vai olet tylsempi/et enää revittele tai irrottele/olet kaavoihin kangistunut?

 

[Blame Me]

Onko kenelläkään yhtään hyvää kokemusta uudelleenlämmitetystä suhteesta btw? En nimittäin jaksa ollenkaan uskoa sellaisen toimivuuteen.

Itselläni on juuri tällä hetkellä menossa "uudelleenlämmitetty suhde". Seurustelin nykyisen naiseni kanssa aikanaan vajaa pari vuotta liian nuorena ja kokemattomana. Eroajan pysyimme hyvinä ja uskollisina kavereina toisillemme, ja pystyimme kertomaan kaikki ilot ja surut. Siinä sitten vajaa nelisen vuotta oltiin kavereina ja molemmilla oli enempi tai vähempi suhteita siinä välissä.

Aluksi yhteenpaluu kuulosti hullulta idealta, koska hän tuntui liian läheiseltä KAVERILTA ollakseen jälleen tyttöystävä. Mutta nyt jonkin aikaa yhdessä olleina tuntuu niin pirun hyvältä ja onnelliselta. Molemmat olemme muuttuneet ja kasvaneet fiksummiksi vuosien saatossa, erityisesti allekirjoittanut. Joten itse ainakin voin vielä todeta, että voihan se uudelleenlämmitetty suhde toimiakin. Ainakin tuntee naisen jokaisen käytöksen ja eleen ennestään, ja tämän avulla pystyy joskus välttämään riitojakin kun tietää mitä nainen haluaa tai ei halua.

 

[tutzba]

Käyttäydyt korrektimmin/asiallisemmin vai olet tylsempi/et enää revittele tai irrottele/olet kaavoihin kangistunut?

Aikuismaisella tarkoitin lähinnä sitä, että en koe oloani hyväksi viettäessäni aikaa tiettyjen ihmisten kanssa, jotka ovat aiemmassa viestissä kuvaillun kaltaisia. Toki he edustavat ääripäätä, eli sillä on vaikutusta asiaan.

Viihdyn paljon paremmin esimerkiksi siinä JWC-/Jatkoaikaporukassa, jonka kanssa olimme Vierumäellä kiekkoturnauksessa. Ikäero minun ja toiseksi nuorimman välillä taisi olla kolme vuotta, kun taas vanhin voisi ikänsä puolesta olla minun isä.

En osaa sitä niin fiksusti selittää kuin mitä päässäni ajattelen. Kyllä sen eron kuitenkin huomaa. Irrottelun tai kaavoihin kangistumisen kanssa aikuismaisuudella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä, ainakaan minun osallani.

En siis viihdy jos teen kaikkea sitä, mitä nuorten oletetaan tekevän. Toki käytän alkoholia ja kierrän yökerhoja, mutta se tietty örveltäminen ei sytytä yhtään. Ei tästä selityksestä kyllä tule yhtään mitään.

 

[sixtus]

No kyllähän tossa jo juttua oli ja uskoakseni hoksasin ainakin noin suurinpiirtein mitä ajoit takaa. Tämä 'aikuistuminen' on vaan sen verran yleinen kommentti vastaavassa tilanteessa, että siksi mielenkiintoni heräsi ja asiaa tiedustelin.

 

[tutzba]

'aikuistuminen' on vaan sen verran yleinen kommentti vastaavassa tilanteessa

Juu, en minä itseäni aikuiseksi vielä tituleeraa. Olen aina tykännyt kantaa itsestäni vastuuta ja tulla toimeen ns. omillaan. Samaa ei pysty sanomaan kaikista ikätovereistani - yhtään itseäni korostamatta.

 

[Ted Raikas]

Yleensä ne nuoret jotka väittää itseään aikuismaisemmaksi kuin muut ikätoverinsa ja noin muutenkin, ovat itse niitä kaikkein keskenkasvuisimpia. Ihmisellä kas kun on useasti todella suuria luuloja itsestään.

En nyt suoraan meinaa sinua tutzba, mutta ihmisten arviointi ja heidän henkisen kypsyytensä mittaaminen on aika arvelluttavaa touhua ja usein myös juuri merkki omasta kypsymättömyydestä tai väärästä ylemmyydentunteesta.

Tästä syystä en itse arvota ihmisiä heidän ikänsä mukaan, vaan sen mukaan miten he ajattelevat ja toimivat käytännössä. Ei se älykkyys ja harkintakykykään aina mene käsi kädessä iän mukana. Toisinaan valitettavastikin näin.

Kokemus on tietysti sitten asia erikseen, mutta moni iältään hyvin nuorikin on voinut käydä jo kovan elämän koulun syystä tai toisesta. En siis tuossakaan aina tuijottaisi suoraan ikään.

 

[tutzba]

ihmisten arviointi ja heidän henkisen kypsyytensä mittaaminen on aika arvelluttavaa touhua ja usein myös juuri merkki omasta kypsymättömyydestä tai väärästä ylemmyydentunteesta.

Riippuu asiayhteydestä ja siitä, kuinka väitettään perustelee. Kun sanoin olevani ehkä aikuismaisempi kuin ikätoverini, kohdistui viittaukseni minun tuntemiin ikätovereihin. Vertaukseni perustui siis omien kokemusten pohjalle, eikä pelkän arvailun varaan. Enhän minä missään nimessä voisi verrata itseäni kaikkiin ikätovereihin ja väittää olevani kaikkia muita aikuismaisempi. Se olisi kypsymättömyyttä ja egoismia.

Voi hyvin olla mahdollista, että ilmaisin itseni edellisessä viestissä epäselvästi.

 

[obi-wan]

Kerro lisää mitä tarkoitat tällä aikuismaisemmalla? Käyttäydyt korrektimmin/asiallisemmin vai olet tylsempi/et enää revittele tai irrottele/olet kaavoihin kangistunut?

Saanko huudella sivusta, vaikkakin kyseessä on täysi off topic. tutzba ei tosiaan iske minuunkaan "perusnuorena". Kyse ei ole silti siitä, että kyseinen henkilö olisi pikkuvanha, tai koittaisi olla jotain muuta kuin oikeasti on. Se on vain tietyt tavat ja asiat mitä tehdään ja miten asioita hoidetaan.

Ei ole helppoa selittää. Tule joskus pelaamaan kiekkoa niin ymmärät mitä haen takaa :D

 

[Koirapoika]

Saanko huudella sivusta, vaikkakin kyseessä on täysi off topic. tutzba ei tosiaan iske minuunkaan "perusnuorena". Kyse ei ole silti siitä, että kyseinen henkilö olisi pikkuvanha, tai koittaisi olla jotain muuta kuin oikeasti on. Se on vain tietyt tavat ja asiat mitä tehdään ja miten asioita hoidetaan.

Ei ole helppoa selittää. Tule joskus pelaamaan kiekkoa niin ymmärät mitä haen takaa :D

Taidan itsekin iskeä mailani soppaan. tutzbassa on ehkä jotain sitä mitä monilta ikäisiltään vielä puuttuu, se mystinen jokin. Sitäpä ei tiedä mitä sisällä myllertää mutta ulosanti ja käytös antaa vaikutelman vanhemmasta miehestä. Olenko jannulta edes yhtä kirosanaa kuullut, mikä joillain ikäisillään on välimerkin korvike. Ja mitä irroitteluun tulee, voin sanoa senkin onnistuvan, todisteena Jatkoaika Winter Classicin jälkihaminat. Mutta löytyypä niitä huomattavasti ikäistään nuoremmin käyttäytyviä meistä ikämiessarjalaisistakin.

 

[banaaninviljelijä]

Olenko jannulta edes yhtä kirosanaa kuullut, mikä joillain ikäisillään on välimerkin korvike. Mutta löytyypä niitä huomattavasti ikäistään nuoremmin käyttäytyviä meistä ikämiessarjalaisistakin.

Tästä tulee heti mieleen 42-vuotias serkkuni, jonka joka toinen sana on valehtelematta kirosana. Sitä vaan ihmettelen, että miten hän on joskus onnistunut saamaan vaimon ja kaksi lasta.

Omista naisasioista sen verran, että hermot tässä menee. Yksillä treffeillä olen erään neitokaisen kans käynyt. Tarkoitus on ollut treffata senkin jälkeen, mutta ikään kuin jokin voima olisi sitä vastaan. Ensin treffaaminen siirtyi pari päivää, sen takia, kun sillä oli keuhkoputkentulehdus, sitten sen takia, koska mulle tuli lapset (liian aikaista tutustua kenties), sitten minä taas lähin viikoksi matkalle, josta sain keuhkokuumeen ja nyt mulla on taas lapset ja veli perheineen tulee kyläilemään joksikin toviksi. Eli nyt nämä treffit on siirtyneet jo yli kolme viikkoa. Kohta lienee aika heittää lusikka nurkkaan tämän asian osalta.

 

[Vanha Len]

Jos nainen käy kärsimättömäksi niin laita mulle vaikka privassa sen yhteystiedot, voin hoitaa hommat tässä välissä kun sukuloit ja sairastat.

Säälittävää haaskalla kyttäämistä. Ja aivan turha selitellä...:D

 

[moby]

Taidan itsekin iskeä mailani soppaan. tutzbassa on ehkä jotain sitä mitä monilta ikäisiltään vielä puuttuu, se mystinen jokin. Sitäpä ei tiedä mitä sisällä myllertää mutta ulosanti ja käytös antaa vaikutelman vanhemmasta miehestä.

"Mies" joka antaa toiselle neuvon, että mene ensitreffeile leffaan, niin ei tarvitse puhua naisen kanssa, ei ainakaan minulle anna vaikutelmaa "siitä mystisestä jostakin".

Toki miesseurassa voi antaa hyvän vaikutelman, kun puhutaan kumpi on parempi Windows vai MacOS, mutta naisasioista puhuttaessa ei ko. henkilön ajatukset ainakaan minua vakuuta.

 

[palle fontän]

Huonosti on naisasiat jatkoajassa, kun täälläkin on meno muuttunut lähes homosteluksi. Mitä tulee ensitreffeihin, niin parasta ohjelmaa ei ole olemassakaan. Riippuu siis aika paljon, että minkälainen pariskunta (ketjun nykyhenkeen sopien, sukupuoleen katsomatta) siellä treffeillä on. Jos on hiljainen ja hitaasti lämpenevä pari, niin leffa saattaa olla ihan hyväkin ratkaisu. Jollekin toiselle tuo tietysti saattaa olla kauhistus.

 

[Ted Raikas]

Enhän minä missään nimessä voisi verrata itseäni kaikkiin ikätovereihin ja väittää olevani kaikkia muita aikuismaisempi. Se olisi kypsymättömyyttä ja egoismia.

Sitä vähän arvelinkin. =)

Voi hyvin olla mahdollista, että ilmaisin itseni edellisessä viestissä epäselvästi.

No se on aina mahdollista ja tiedän sen oikein hyvin, helposti voi antaa ymmärtää itsensä ihan väärin. Särähti vaan jotenkin, koska olen pitänyt sinua kirjoitusten perusteella asiallisena ja juuri mainostamanasi aikuistuneena tyyppinä. Korostettakoot tässä vielä, että sitä sopivaa vastuullista ja järkevää aikuisuutta, mitä täysikäisen tulisi olla. Aikuinen voi toki sitten tarkoittaa myös muitakin asioita, joissa kaikki positiivinenkin lapsenmielisyys on kuin jotain kirottua ja kaiken tilalle astuu sellainen kaavoittunut jäykkyys ja vakavuus.

No onneksi Jatkoajasta löytyy paljon lapsenmielisiäkin tyyppejä, se on ihan tervettä se.

Eipä liity naisasioihin enää juurikaan, joten se tästä offtopicista. Muuten toteutuu se viimeyönä näkemäni uni jossa sain kolme viikkoa penalttia järjestysmääräysten rikkomisesta, heh.

 

[tutzba]

"Mies" joka antaa toiselle neuvon, että mene ensitreffeile leffaan, niin ei tarvitse puhua naisen kanssa

No ei se nyt noin koville voinut ottaa.

Annoin sen vaihtoehdon Jomppa_Koolle, en kaikille maailman miehille. Pikaisen analyysini jälkeen nimittäin totesin, että Jomppa_Koo on ujo. Siitä syystä ensitreffit olisi mielestäni parempi järjestää johonkin sellaiseen paikkaan, missä Jomppa_Koo saa olla tytön kanssa kaksin, mutta missä he eivät ole pelkästään kaksin. En mielestäni sanonut missään vaiheessa, että heidän pitäisi olla koko ilta hiljaa.

Kahvittelun lisäksi elokuvailta on toinen hyvä vaihtoehto. Oikeastaan ainoa hyvä asia siinä on se, että teidän ei tarvitse jutella leffan aikana. Elokuvan jälkeen teillä pitäisi olla keskusteltavaa, puhutte sitten vaikka elokuvasta.

Kenellekään ei liene tulleen yllätyksenä, että elokuvateatterissa ollaan hiljaa leffan pyöriessä.

 

[Fordél]

Mikä muuten on porukan mietteet siitä kuin nopeasti olette olleet valmiita eron jälkeen uuteen suhteeseen? Tämä siis vain tällaisena mielenkiintoisena kysymyksenä ja heittona keskustelun aiheeksi. Kovinhan tuo on yksilökohtaista ja riippuen pitkälti sen suhteen vakavuudesta, jonka koittaa jättää taakseen. Oletteko kokeneet ongelmia jos olette hypänneet liian nopeasti uuteen suhteeseen? Entä ruostuvatko taidot ja nouseeko kynnys lähteä seuraavaan suhteeseen, jos taas tuota väliä venyttää liiankin pitkäksi?

Itsellä on nyt se tilanne, että seuraavaan suhteeseen lähteminen tuntuu jotenkin pelottavalta, koska tässä tuntuu menevän jokainen suhde päin metsähallitusta. Tosin sen verran tuore juttu on kyseessä, että tällaisillä asioilla ei viitsi edes vaivata päätään vaan nyt on keskityttävä vain itseensä ja annettava ajan tehdä tehtävänsä. Kuitenkin mielenkiinnolla kuulisi muiden mietteitä asiasta.

 

[Wicci]

*Sarkasmia*
Universumin kovimpana panomiehenä en itse tietenkään seksiskenaariota uuden ihmisen kanssa pelkää, mutta joillekkin se voi olla erittäin vaikeaa.

En nyt sano että sä oot seuraavan videon panomies mutta ainakin itse siihen viittaat :)

Ja edelliseen kysymykseen niin sama homma mulla, exän uus ukko saa hermot kireelle, se on selvä, vaikken ees tiedä miks. Näin se vaan menee. Ja tosiaan niin helppoo se toisinaan itelle oli mennä suhteesta toiseen mutta ne vähän pidemmän suhteen jälkeiset "jutut" alko yllättävän nopeesti maistuun ns. puulta ja kuihtu pois vaikka olikin ihan hyvä muija muuten mutta ei vaan ite pystyny...

ps. linkki on Kummelin sketsi eikä oikeasti paljasta nimimerkki Setit:n henkilöllisyyttä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Mikä muuten on porukan mietteet siitä kuin nopeasti olette olleet valmiita eron jälkeen uuteen suhteeseen? Tämä siis vain tällaisena mielenkiintoisena kysymyksenä ja heittona keskustelun aiheeksi. Kovinhan tuo on yksilökohtaista ja riippuen pitkälti sen suhteen vakavuudesta, jonka koittaa jättää taakseen. Oletteko kokeneet ongelmia jos olette hypänneet liian nopeasti uuteen suhteeseen? Entä ruostuvatko taidot ja nouseeko kynnys lähteä seuraavaan suhteeseen, jos taas tuota väliä venyttää liiankin pitkäksi?

Kynnys voi nousta, mutta siitä ei ole välttämättä haittaa. Siihen en usko että taidot ruostuvat odotellessa.

Joskus kauan sitten kun huomasin olevani noruuden ekan avosuhteen jälkeen taas poikamies, niin minulla kesti jopa vuosia jättää edellisen suhteen resonanssit taakseni. Edellistä avovaimoa tulin väkisinkin käyttäneeksi jonkinlaisena vertailukohteena, kun tein uusien tarjokkaiden kanssa tuttavuutta. Tuollaisesta ajattelusta ei ollut sanottavaa hyötyä. Alitajuisesti etsin naista joka korvaisi täysin ihmisen josta olin eronnut, kaikkien hyvien puoliensa osalta, ja muutoin olisi vielä parannettu painos entiseen verrattuna. Eihän tuossa ollut mitään järkeä, lapsellista ja epäkypsää ajattelua itseltäni. Jos joku nainen tuntui edes jossain mielessä "kehnommalta" tai "vähemmän sopivalta" kuin ex-eukko, niin fiilikset katosivat hyvin nopeasti. Ei auttanut vaikka nainen olisi ollut muutoin kuinka hieno ihminen tahansa.

Jälkeenpäin ajatellen aika tarpeettomankin vauhdikkaasti pistin ainakin yhden naisen kierrätykseen, vaikka edellytykset toimivaan pariutumiseen olivat hienosti olemassa. Syy tähän oli täysin itsessäni. Ongelma johtui yksinkertaisesti siitä, etten ollut tuossa vaiheessa valmis minkäänlaiseen seurusteluun edellisen suhteen jäljiltä. Nuorelta mieheltä puuttui vielä elämänkokemusta ja suhteellisuudentajua.

Mihinkään suhteisiin on kylläkään turha kiirehtiä vain sen vuoksi, että olisi joku jonka kanssa olla yhdessä, kuvitellen että parisuhteessa on kivempaa kuin yksin. Olen nähnyt ympärilläni useita tapauksia, joissa eronnut tai miehestä/naisesta irtaantunut tuttava on hypännyt uuteen suhteeseen aika nopeasti entisen päätyttyä. Melkein poikkeuksetta noista jutuista ei ole kehkeytynyt mitään kestävää. Ihmiset ovat muuttaneet yhteen, menneet kihloihin ja yksikin pariskunta jopa naimisiin, ja lähipiiri on vaistonnut ihan kirkkaasti ettei yhteensopivuus ole alkuunkaan kunnossa. Sitten kun seksielämän alkuviehätys on ohi ja puoliskosta alkaa paljastua iso kuva esille, on suhteesta ilmat kohta pihalla. Lähipiirissä on ollut tapauksia, joissa tuttavan uusi puolisko on osoittautunut huomattavan erilaiseksi ihmiseksi kuin mitä kyseinen tuttava aluksi kuvitteli. Nuokin suhteet olisi voinut skipata, jos parisuhteenkipeä henkilö olisi edes vähän malttanut raaputtaa pintaa esille ennen kuin lähti ostamaan sormuksia ja uusia huonekaluja.

 

[Ender00]

Josko sitä taas pitkästä aikaa avautuisi omista suhdetilanteistaan tähän topikkiin, edellisen kerran varmaan joskus viime vuonna.

Eli syksyllä päättyi pitkä, lähes vuosikymmenen jatkunut suhde. Talven aikana ei ollut minkäänlaista intoa naissukupuolta kohtaan, mutta hitaasti kevään aikana se alkoi taas löytyä. Minulta vei noin puolivuotta, että jaksoin taas naisista innostua.

Sitten kevään mittaan löysinkin erään naisen, hänen kanssaan tutustuimme ensin netin kautta kirjoitellen paljon. Hänkin oli eronnut syksyllä, joten meillä riitti jutun aihetta ja olimme varmasti erittäin hyvää terapiaa toisillemme, kun saimme purkaa sydäntämme ja tiesi, että toinen ymmärtää, koska samanlaiset kokemukset oli takana. Viestittelyä kesti kuukausia ja lopulta päätimme tavata. Nainen asuu toisessa kaupungissa, mutta välimatkaa ei kuitenkaan kuin parisataa kilometriä. Naisella on kaksi lasta ja hän on jokseenkin saman ikäinen kanssani, mikä on minulla myös uutta, sillä aiemmin tapailin ja seurustelin aina itseäni huomattavasti (min. 6 vuotta) nuorempien naisten kanssa.

Tapaamisemme sujui hyvin, ja tapasimme toisen kerran, kolmannen ja juhannuksena neljännen. Tällä hetkellä olemme kumpikin hyvin ihastuneita toisiimme. Silti minua vähän pelottaa ja olen hieman varauksellinen, en ole uskaltanut täysin heittäytyä. Minua pelottaa se, että kun kummallakin on tuore ero taustalla, että miten se vaikuttaa. Kukaties se alitajuisesti ajaa meitä ns. laastarisuhteeseen eli vaikka tuntuu hyvältä, vaikka ollaan ihastuksissaan ja vaikka mitä, mutta entä jos tämä on kuitenkin vain laastarisuhde, joka on tuomittu epäonnistumaan. Aivan toipunut en selvästikään vielä ole, sillä ex tulee välillä ajatuksiini vaikka en hänen kanssaan enää suhdetta kaipaakaan. Samoin olen huomannut, että sängyssä en ole vielä saanut yhtä merkittävää elintäni yhteistyökykyiseksi eroni jälkeen. Kerta kerralta sujuu paremmin, mutta taitaa tuo olla yhdenlainen tunteiden tulkki. Kun ei liki vuosikymmeneen tullut harrastettua seksiä kuin exän kanssa niin näin aluksi tuo askel on tuntunut henkisesti isolta, sillä psyykkistähän tuo on. Mutta kuten sanottua, onneksi kerta kerralta sujunut paremmin.

Päivä päivältä ja tapaaminen tapaamiselta sitä kiintyy toiseen enemmän ja enemmän. Olen saanut mieleeni ajatuksia, joita en ole koskaan aiemmin halunnut tai tosissani ajatellut. Edes ajatus ryhtyä kahden lapsen isäpuoleksi ei kauhistuta. Toki tämä varmaan osaltaan johtuu siitä, että ihastusvaihe on menossa, joten ei ajattele rationaalisesti ja osaltaan siitä, että asumme eri kaupungeissa eikä hän puheidensa mukaan ole mitään uutta isää lapsilleen etsimässä, joten jos tuohon mennään niin todennäköisesti ainakaan pitkään aikaan minusta ei tulisi mitään täysipäiväistä isäpuolta. Vielä ei lapsia ole sotkettu kuvioon lainkaan, sillä olemme tapailleet vain silloin kun lapset ovat olleet isänsä hoidossa.

Mikähän tämän koko viestini pointti oikein oli..no, ehkä se että sainpahan purkaa ajatuksia ja se, että vaikka nyt menee hyvin ja vaikka tuntuu hyvältä niin pelottaa se, että olemmeko sittenkään valmiita uuteen suhteeseen, kumpikaan. Mutta tässä vaiheessa ei kumpikaan enää pysty laittamaan hommaa seis, joten pyrimme vain etenemään hyvin rauhallisesti. Eli mitään pika yhteen muuttoja, sormusten vaihtoja jne ei ole tulossa. Oi kunpa tietäisi, että missä vaiheessa voi luottaa siihen, että nämä tunteet ovat ihan aitoja ja sitä itseään, eikä vain osa edellisen suhteen paranemisprosessia ja näin tuhoon tuomittua laastarisuhdetta.

 

[Palstalegenda]

Mikä muuten on porukan mietteet siitä kuin nopeasti olette olleet valmiita eron jälkeen uuteen suhteesee?

Ehdottomasti kannattaa pahan eron jälkeen hankkia laastarisuhteita jos ei ole jo aiemmin kokenut kovasti kolahtanutta eroa, sillä myöhemminhän, muutaman eron jälkeen, ne erot eivät niin enää kolahda, laastareita ei enää tarvita. Ja kyllä ne taidotkin voivat ruostua jos niitä ei käytä.

Itsekin joskus aikoinaan yllättäen kuin seinään kariutuneen avoliiton jälkeen laitoin nettiin ilmoituksen ja tapasin varmaan 10 naista alle kuukaudessa. Baareistakin tuli samaan aikaan jokunen bongattua. Mikäs siinä, kesäterasseilla oli alati uutta seuraa. Ei kannata antaa toisen ihmisen masentaa itseään, josta syystä kannattaa käyttää kaikki mahdolliset keinot piristää mieltään! Laatu korvaa määrän, tilapäisesti, siten ne tunteet voi haihduttaa, eikä kannata uskoa niitä, jotka sanovat, että "kyllä lopulta sinun on kohdattava se ero ja plaa plaa plaa....". Voi sen eron jälkeisen tilan kohdata ehdottamallanikin tavalla. Minulla tuo toimi erittäin hyvin!

Mieti kumpi haluat olla eron kohdatesssa: Haluatko olla johnwaynemainen oman tiensä kulkija, joka ei jää kärvistelemään toisten mielentilojen vuoksi, vaan osaa jatkaa elämäänsä vauhdikkaasti ja minimaalisilla henkisillä vaurioilla vaiko joku nykyajan jonnaeinari, joka aamulla pehmolelun sylkystä herättyään ajelee ekopyörällään pyöräilykypärä päässä kohti terapiaa käsittelemään kohdattuja traumojaan ja käsittelemättömiä tunteitaan. Vittu, kyllä asioista saa vaikeita ja pitkiä, kun alkaa vatvomaan niitä nykyajan malliin!

 

[Vanha Len]

Mulla meni aikoinaan noin viiden vuoden avoliitto nurin kun nainen tokaisi eräänä perjantaina "Hei Len...mä en rakasta sua enää". No meitsi ihan paskana seuraavat viikot ja taisi painoakin lähteä parikymmentä kiloa. Siitä sitten noustiin vaivaisesti ja alkoi uusi suhde noin neljän kuukauden kuluttua.

Nyt tätä avioliittoa on kestänyt 14 vuotta ja silloin aikoinaan sain ns "kaupan päälle" pari poikaakin. Yksi yhteinen kundi tuossa vielä hääräilee...13 vuotias. Oltiin tosin tunnettu jo exän aikanakin ja oltiin perhetuttuja. Sitten vaan tiet veivät yhteen ja tässä ollaan. Ei mitään suunnitelmallisuutta vaan tunteiden mukaan kärppänä sekaan.

En mä tiedä mikän tän viestin tarkoitus oli mutta kirjoitinpa kuiteskin.