Suomessa 90% miehistä on noita mukautuvaisia vässyköitä.
Roman Schatzhan on oikein todennut, että tästä on tullut matriarkaalinen yhteiskunta. Ei ole tasa-arvosta tietoakaan. Kannattaa tarkkailla tilannetta niin se pitää ihan takuulla paikkansa. Moni ihan järkeväkin tyyppi, joka vakuuttaa ettei ikinä tule olemaan tossun alla niin ajautuu kuitenkin sinne.
Ongelma on naisten kaveripiiri. Jokaisessa ryhmässä on sellainen ruma kaveri, joka aivopesee illanistujaisissa muut feministipuheilla, joissa ei ole edes tarkoituksena mikään tasa-arvo, vaan miesten alistaminen. Sitten nainen alkaa mussuttaa himassa niistä asioista, missä on väärässä. Perustelee kantaansa sillä, että se liisankin mies tekee niin. Moni mies ei sitten siinä vaiheessa tajua vittuuntua ja sanoa, että kyseinen liisa ja tämän mies ovat kaatopaikkaporukkaa ja väärässä, vaan menee mukaan siihen väärin toimimiseen. Vähän ajan päästä kaikki toimii niinkuin ne feministit haluavat ja miehillä ei ole mitään oikeuksia. Näin Suomessa on tapahtunut. Hyvin harvat esim. alle nelikymppiset miehet ovat sellaisia, joilla on munaa olla oikeassa.
Miehethän eivät keskustele keskenään mistään henkilökohtaisista asioista tai juoruile, vaan katsovat urheilua, vetävät viinaa ja pitävät hauskaa. Niinpä heiltä puuttuu sellainen joukkovoima noissa asioissa ja usein sitten hätäpäissään menevät tekemään vääriä ratkaisuja painostuksen alla. Moni nainen tehostaa argumentointiaan itkemällä silloin, kun on väärässä. Ja jos mies kerrankin katsoo itkemistä niin siltä tieltä ei ole paluuta. Aika vaikea enää pitää oikeuksistaan kiinni, jos ne on kerran mennyt luovuttamaan pois.
Säälittävintä tässä on se, että noissa epätasapainoisissa suhteissa valtaosassa tilanne on se, että miehellä on parempi asema, hän on fiksumpi tyyppi ja on näyttävämmännäköinenkin. Naiset ovat useimmiten ihan tusinatavaraa ja silti alistavat. Luulisi, että silloin tasa-arvo pitäisi olla heille se maksimisaavutus. Saisivat olla oikeastaan onnellisia siitä, että on joku mies edes tassussa.