Olkikuukkeelille sen verran, että en minä sinua ole suoranaisesti vapaa-ajattelijaksi leimannut, mutta tuo lainauskäytäntö vain antoi viitteitä siihen suuntaan.
Hajalainauksillani on funktionsa.
Jos Jumala on kaikkivoipa ja erehtymätön, ei Raamattu voi olla Jumalan sanaa. Ei mikään kosminen viesti, Totuus tai nykyihmisen silmään edes hirveän hyvä eettinen ohjenuora. Vanha Testamentti, jolle Uusi Testamenttikin rakentuu, on täynnä historiallisia virheitä, ristiriitoja ja kummaa etiikkaa. Yksinkertaisesti mikään ei anna olettaa, että kyseessä ei olisi vain yksi mytologia muiden joukossa. Se ei ole myöskään uniikki, vaan sisältää runsaasti vaikutteita muista tuon ajan uskonnollisista liikkeistä. Se on ihmisen aikaansaannosta alusta loppuun.
Pelkästään Vanhan Testamentin historialliskriittinen tarkastelu laittaa vahvasti epäilemään Uutta Testamenttiakin - sehän perustuu nimenomaan juutalaisten pyhään kirjaan, on ikään kuin sen jatko-osa. Uusi Testamentti on ristiriitainen tekstikokoelma. Ei pelkästään asiavirheiden osalta, mutta myös teologialtaan. Siinä voidaan nähdä rinnakkain erilaisia teologioita.
Entä Jeesus, tuo "historiallinen" messiashahmo? Voi tosiaan olla, että Jeesus jopa oli olemassa. Historiallisesta Jeesuksesta emme kuitenkaan tiedä oikeastaan
mitään. Seuraava teksti valaisee asiaa kiinnostuneelle. Kyseessä on teologian professori Robert M. Pricen artikkeli, ja vaikka se löytyy sampion halveksimien vapaa-ajattelijoiden sivulta, ei se ole heidän työtään.
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/2003_0203/jeesus_on_satuolento.html
Summasummarum. Kun Raamattuun kriittisesti tutustuu, jää uskovaiselle (minäkin entinen) ilmaan aika paljon kysymysmerkkejä. Uskon kivijalka paljastuukin hyvin inhimilliseksi teokseksi, jonka totuusarvo on nykymittapuulla mitätön. Kaiken tämän tutkiskelun jälkeen mieleeni nousi kysymys - mihin oikeastaan uskon? Omakohtaiseksi koettu usko olikin pelkkää traditioihin ja kulttuuriin perustuvaa kuvitelmaa. Nykyisin agnostikkona en havaitse jumaluutta missään uskomisen muodossa. Kristinuskokin on vain uskonto muiden joukossa, ei yhtään sen uskottavampi kuin vaikkapa buddhalaisuus.
Uskovaiset itsekään eivät usko luultavasti mihinkään yhtä kevyin perustein kuin Raamattuun ja kristinuskoon. Tämä tiedostetaan ja sanotaan kyseessä olevan "uskon asia". Uskon mihin? Ja miksi järjen käyttö olisi uskolle usein niin tuhoisaa jos kyseessä kuitenkin on universaali totuus?
Yllättävän hankalaltahan tuo tuntuu itseään ilmaista, mutta jospa tämä nyt olisi kohtalaisen tyhjentävä vastaus jumaluskooni(tai sen puutteeseen). Kuten sanottua, mielenkiintoinen keskustelu ja on hyvä, että erilaisen maailmankuvan omaavat henkilöt osallistuvat siihen sortumatta tyhjänpäiväiseen kinailuun ja ad hominem-argumentaatioon :)