Silti, koska itse uskon Jeesukseen, niin toivoisin kaikkien muidenkin uskovan, en sen takia, että saisin jotain plussapisteitä, enkä sen takia, että haluisin kaikkien ajattelevan kuin minä vaan sen takia, että tiedän Jeesuksen olevan tie, totuus ja elämä. Tämä siis minun mielipiteeni ja vaikka minä tuon asian tiedänkin ja sinä ja moni muu ei nää sitä noin, niin mielestäni minulla on oikeus se kertoa ja tuod julki.
Saarnaatko siis lähimmäisillesi ja muille miten heidän tulisi elää? Miten Jeesus tulee, Jeesus pelastaa. Miten he ovat matkalla helvettiin, jos eivät usko totuuttasi? Vaikka he eivät haluaisi sinua kuunnella?
Joku ihminen uskoo vapaan seksin vapauttavaan voimaan ja julistaa sitä ilosanomanaan (itsekin olen toitottanut tätä joskus ja nykyään tätä julistusta tulee ulos joka tuutista).
Vapaa seksi olisi ihan kiva asia. Mutta eipä tuota nyt julisteta todellakaan, saati joka tuutista. Muutenkin uskovaisten fobistinen suhtautuminen seksiin on hämmentävää.
Kuitenkin kun joku kertoo rakastavansa ja uskovansa Jeesukseen, niin monien kommentit on saunan taakse yms.
Sopivassa tilanteessa, puheenaiheen mennessä aiheeseen tuon jeesus-uskonsa kertominen on varmasti ok, eikä siitä kukaan vedä herneitä nenään. Mutta koska ne tilanteet olisivat tuollaisia?
Eiköhän se yleisin tilanne ole sellainen, jossa julistetaan tätä ainoaa oikeaa totuutta, syyllistetään muita, kun elävät synnissä, eivätkä suostu astumaan tälle ainoalla oikealle tielle. Näin uskovainen korottaa itsensä toisen yläpuolelle, sillä hän tietää totuuden, muut ovat eksyneet.
Kyllähän koko lähetyskäsky on todella ylimielinen, itserakas ja oman erinomaisuuden sekä oikeassa olemisen korostamista.
Kyllä ja itse ainakin ajattelen, että ne ihmiset jotka tappaa ihmisiä ihan päättömästi, olivat sitten mitä kannattajakuntaa tahansa, ovat varmasti myös jotenkin mielenterveydellisesti hajalla ja tosiaan riippumatta mihin uskoo.
Monissa uskonnoissa on lahkoja, tai muita ääriliikkeitä, jotka johtavat helposti mielenterveydellisiin ongelmiin. Aivopesut, ryhmän paine, yhteisön sisäinen ankarakin hierarkia, pahimmillaan yhden diktaattorimaisen messiashahmon sokea seuraaminen.
Niin, kuka määrittelee moraalin? Jos sen määrittelee ihminen, niin niitä määritelmiä on miljardeja eriäviä. Jos taas sen määritelmän tekee Jumala, niin niitä on tasan yksi.
Moraalikysymys onkin mielenkiintoinen. Normaalin ihmisen kannalta varmasti paras moraalisääntö on todellakin se, että kohtelee toisia kuten haluaisi itseään kohdeltavan, tällöin menee varmasti keskimäärin oikein hyvin.
Tämä luonnollisesti poislukien kaikenmaailman tunnekylmät psykopaatit ja muut empatiaa tuntemattomat ihmiset.
Hienoa jos moraalia on vain yksi ja sen on määritellyt Jumala, harmi että tulkintoja siitäkin tuntuu riittävän.
En tiedä paljonko tunnet uskovia ja minkälaisia, mutta uskovatkin ovat vain ihmisiä ja itse en pysty tuolla tavalla kyllä kategorioimaan. Tunnen kymmeniä rakastavia uskovia miehiä ja naisia, enkä pysty kyllä ostamaan tuota väitettä.
Tunnen paljon uskovia, elin koko lapsuuteni ja nuoruuteni uskovaisten keskellä. Varmasti he olivat ja ovat rakastavia ihmisiä, mutta usko tuntui antavan heille sen totuuden ja oikeuden julistaa miten muiden pitäisi elää. Ehkä julistus lähti rakkaudella, mutta kohde jota asia ei kiinnostanut saattoi hyvinkin kokea sen äärimmäisen negatiiviseksi ja ahdistavaksi. Ei rakkaus pyhitä kaikkea.
Tunnen kyllä samoin myös paljon ei uskovia ihmisiä, mutta monesti ihmisellä joka ei yritä kulkea Jumalan asettamia moraalinormeja, käy niin kuin tuossa edellä kysyin, että kuka määrittelee heidän moraalinsa?
Ei moraali ole uskovien etuoikeus vaikka näin tunnut kuvittelevan. Ateistilla on aivan yhtä hyvin moraali, moraali joka lähtee maanläheisemmistä asioista. Meillä on tämä elämä, minä haluan elää elämän mukavasti, varmasti muutkin haluavat samaa, joten on luontevaa tukea myös muiden yritystä elää hyvä elämä. Ei se moraali tarvitse tuon isompia perustuksia.
Ja jos ateisti tekee ikävyyksiä niin hän kantaa sitten sen syyllisyyden, itse. Hän ei käy kippaamassa sitä alttarilla henkimaailman ongelmaksi ja näin puhtaaksi pesemässä itseään.
Niin, jos sinulla on tarkoitus eksyttää muutkin ihmiset, niin enhän minä voi muuta kuin rukoilla ja julistaa omaa hyvää sanomaani ja itseasiassa teen sitä koko ajan.
Tarkoitus eksyttää muutkin ihmiset? Mistähän sinä oikein puhut? En minä ole se messiashahmo, joka vaatii seuraamaan minun polkujani tai muuten..
En minä ole julistamassa sivullisille, en minä ole kertomassa miten muiden pitäisi elää.
Tämänkin ketjun antini on reaktiota uskovamman puolen jutuille.
Monien mielestä meillä ei ole edes ihmisarvoa...
Marttyyriksi heittäytyminen...
Halusin vaan näyttää, että kyllä sitä tekopyhyyttä teidänkin liitostanne löytyy ja ei minulla ole mitään tarvetta vähätellä sitä, etteikö uskovaiset olisi tuomitsevia, varmasti ovat ihan yhtä lailla kuin muutkin, koska se kumpuaa ihmisen syntisestä luonnosta.
Mistä ihmeen liitosta puhut? En minä kuulu mihinkään ideologisiin liittoihin tai vastaaviin. En voisi kuvitella kuuluvani, sillä nojaan elämässäni erittäin paljon omaan itseeni, omiin mietteisiini, ajatuksiini. En voisi kuvitella olevani osa jotain ideologista järjestöä, jos se edellyttäisi minua sitoutumaan sen ajatusten taakse. Järjestäytynyt ajatuksen juoksu, puistattava ajatuskin. Suhtaudun erittäin kriittisesti kaikeen ylhäältä päin johdettuun ajatteluun ja ideologioiden ohjailuun. En siis todellakaan ole jäsen missään vapaa-ajattelijoiden liitoissa, skepsiksessa tms.
Varmasti ateistikin tuomitsee naapurin Jarnan, kun tämä käy potkimassa kissaa pihalla tai ampuu ilmakiväärillä ohikulkijoita. Mutta tuskinpa käy tuomitsemassa naapurin Reijoa, kun tämä elää väärin, koska ajattelee asioista toisin.
Niin sama halveksunta paistaa tässäkin läpi. Mitä tulee Jobin kirjaan, niin itselläni on ollut monesti vaikeita aikoja ja juuri Jobin kirja on ollut avain sille, että olen jaksanut taistella näiden vaikeiden aikojen läpi.
Kun jo aiemmin keskusteltiin moraalista niin kyllä, voidaan todeta, että meillä sittenkin on hyvin erilainen moraalikäsitys. Sinä tunnut täysin hyväksyn Jobin kirjan moraalisen opin, itse pidän sitä kauhistuttavan julmana.
Ei minulle tulisi mieleenkään laittaa jotain itseäni heikompaa kärsimään ja kuolemaan vain, jotta voisi näyttää jollekin, että kato kun oon kova jätkä - kovempi kuin sinä. Saati, että voisin sitten pystypäin kannattaa tuollaisen moraalin omaavaa tyyppiä.
Jos ei minulla olisi kanttia itse ottaa hommasta vastuuta, panna tilanteessa itseäni likoon niin saisi jäädä peniksen mittauskisa väliin. En todellakaan laittaisi jotain muuta kärsimään puolestani.
Itse todellakin koen Jobinkirjan ehkä vastenmielisimpänä osiona raamatussa. Enkä pysty ymmärtämään miten kukaan voisi kunnioittaa Jumalaa, joka käyttäytyy tuolla tavoin. Sadistinen pelkuri ja julmuri.