You´re nothing but a piece of meat..
Mielestäni NHL ja ammattilaisurheilu yleensä pelaa täysin toisinlaisilla säännöillä kuin muu työelämä. Luulen, että eri joukkueilla ja eri ihmisillä on omat tapansa kommunikoida eri tilanteissa. Jotain peluutuksia eri otteluissa saatetaan käyttää horroksissa olevan pelaajan herättelyyn tietyissä tapauksissa.
Mitä pelaajakauppoihin tulee, monta kertaa diilit tehdään niin viime hetkellä, ettei aikaa pelaajan kanssa keskusteluun pahemmin ole. Pelaajan mielipidettä ei näissä tilanteissa kysytä kuin hyvin harvoin, joku Mark Messier Edmontonista viiden Stanley Cupin jälkeen oli erikoistilanne, silloin Sather sijoitti Moosen sinne minne tämä halusi mennä.
Ammattilaisurheilun pelaajakauppojen ja farmiinlähettämisien jne. kulttuuri ja nopeus saatta tuntua julmalta touhulta ja sitä se usein onkin. Mutta en oikein tiedä millä muulla tavalla asian voisi hoitaa. Silti, en tunne minkäänlaista sääliä näitä miljonäärejä kohtaan jos nyt sitä kiekkoa joutuu jahtaamaan huomenna New Yorkissa kun tänään oltiin Bostonissa. Joku Rangersissa pelannut tsekki sanoi kerran, että "In pro sports you are nothing but a piece of meat, but at least in the NHL you are filet mignon."
Pelaajat tietävät toki etukäteen ennen ensimmäisen sopimuksen allekirjoittamista mihin ovat menossa tässä suhteessa. Asiat tulevat hankalimmiksi myöhemmässä vaiheessa kun pelaajalla on vaimo ja lapsia jne.
Nyt salary capin aikanahan treidejä on nähty hyvin vähän - 3 - 4 ennen joulua? Siirtotakarajalla tullee parikymmentä samana päivänä.
Muilta pelaajilta varmasti kysytään joskus kun kauppoja ollaan suunnittelemassa esimerkiksi mitä joku vanha kokenut pelikaveri tästä ajattelee, onko tämän pää vielä paikallaan, asenne hyvä jne. Ihan viisasta toimintaa kysyä "sisäpiiriltä".
Ammattilaiskiekkoilijat ovat työntekijöitä joihin on sijoitettu paljon rahaa ja vaivaa, siksi oman käsitykseni mukaan kommunikaatio farmikomennusten kohdalla on avointa ja huolehtivaa, koska organisaation tavoitteena on aina pitkällä tähtäimellä kouluttaa pelaajasta vakio NHL-pelaaja.
Näin siis oman ulkopuolisen kokemuksesta NHL:ssä. Muuten Pohjois-Amerikkalaisessa työelämässä omat kokemukseni ovat vain aika isoista firmoista, joissa pelinsäännöt ovat selvät, kommunikaatio ja ovet ovat auki vaikka firman CEO:lle jos on ongelmia, kaikesta kerrotaan harvinaisen selvästi ja potkut saattavat tulla nopeasti, mutta aiheesta, yleensä asioista joista on varoitettu. Olen joutunut todistamaan muutaman työkaverin potkuja ja heidät aina heitetään parkkipaikalle asti turvallisuushenkilökunnan toimesta - syy tähän on se, että joku saattaa työpaikkansa menetettyään suutuspäissään tehdä jotain firman omaisuudelle, henkiselle tai muulle.
Työpaikoissa, joissa toimitaan vaikkapa monen miljoonan taalan koneiston kanssa potkut saava ei pääse edes parkkipaikalta sisälle - raaka tapa kertoa, että nyt saat mennä 25 vuoden jälkeen, heh, mutta eipä pääse kaveri tuhoamaan mitään. En tiedä onko näistä ollut ennakkotapauksia, mutta hyvä lopputili yleensä auttaa asiassa. Ja muita duunipaikkoja on kaupunki täynnä.