Naisasiat

[ruoska]

Itsellä on nyt sellainen tilanne päällä, että tapasin tässä menneellä viikolla mukavan oloisen tytön. No asia johti siihen että tyttö kysyi sitten minua ulos ja suostuin (itsellänikin se oli mielessä mutta ko. henkilö ehti ensin). Olimme sitten viime lauantaina treffeillä ja oli todella mukavaa. Erotessamme tyttö ilmoitti haluavansa nähdä vielä uudestaankin ja olin samaa mieltä, sovimme että soitellaan ja katsotaan koska olisi mahdollista. Myöhemmin tyttö vielä laittoi viestin ja kiitti kivasta illasta jne.... Itsellä on kuitenkin nyt sekava tunne koska koitin eilen sitten soittaa hänelle ihan muuten vaan, mutta hän ei vastannut, noh ei siinä mitään. Ajattelin että hän soittaa minulle sitten takaisin. Näin ei kuitenkaan käynyt. Tänään olen laittanut viestin hänelle mutta vastausta ei vain kuulu...
Tämä on sinänsä outo tilanne, ymmärrän kyllä jos hän ei halua nähdä enää ja ei vastaa sen takia mutta sen voisi sanoa kyllä suoraankin. Sitten ihmetyttää se, että tyttö kuitenkin vaikutti kohtuu kiinnostuneelta minusta, ja itsekkin olen hänestä kiinnostunut...
V*tuttaa vaan tällainen epätietoisuus...

Tuo kuulostaa jotenkin niin samanlaiselta miten myös ruoskalle on käynyt muutamana kertana. Toi on kyllä todellakin vittumaista toi epätietoisuus ja odottelu ja varsinkin tuo, jos annetaan merkkiä että kiinnostusta löytyy ja halua nähdä uudestaan. Eihän tuo pistäisi vituttamaan millään, mutta jos annetaan merkkiä vastakaiusta niin ihmekös tuo. Itse olen kyllä tähän asti aina pyrkinyt siihen, että jos tuntuu että ei kiinnosta kyseinen henkilö niin kertoo sen kohteliaalla tavalla tai vastaavasti ei anna ainakaan merkkiä, että olisi halua jatkaa tapailemista. Mikä siinä on niin vaikeaa vastata edes puhelimeen ja kertoa asia edes sitä kautta. Ikäviä tilanteita ja pää niistä tulee vaan kipeäksi, jos liikaa jää miettimään. Uutta matoa vaan koukkuun.

 

[scholl]

Ei tuossa ole mielestäni mitään ihmeellistä. En itsekään aina huomaa puhelimen soineen ja joskus on huono päivä tai huono hetki, ettei pääse puhelimeen tai jaksa vastata. Viesteissä ei taas välttämättä ole aina asiaa. Muutama päivä sinne tänne. Ei tunteista voi vetää mitään johtopäätöksiä sen perusteella, jos jostain henkilöstä ei ole kuulunut muutamaan päivään. Eriasia jos on vaikka kuukauden ollut hiljaa.

 

[#31]

Ei tuossa ole mielestäni mitään ihmeellistä. En itsekään aina huomaa puhelimen soineen ja joskus on huono päivä tai huono hetki, ettei pääse puhelimeen tai jaksa vastata. Viesteissä ei taas välttämättä ole aina asiaa. Muutama päivä sinne tänne. Ei tunteista voi vetää mitään johtopäätöksiä sen perusteella, jos jostain henkilöstä ei ole kuulunut muutamaan päivään. Eriasia jos on vaikka kuukauden ollut hiljaa.

Eilen illalla sitten kuului, ja selityskin oli ihan kelpo, en tosin sitä tässä ala nyt sanomaan. Huomenna pitäsi taas tavata kyseinen tyttö. Ihan luottavaisin mielin tässä nyt ollaan katellaan mitä tuleman pitää...

 

[Tony Esaias Vaapukka]

Vituttaa

Kesällä alkanut seurustelusuhde päättyi eilen. Alku oli yhtä huumaa, olimme samalla paikkakunnalla töissä. Käytännössä asuimme kesän saman katon alla.Tuli syksy, poika jäi paikkakunnalle töihin, tyttö palasi opiskelujen pariin. Väilimatka oli useita satoja kilometrejä. Nähtiin harvoin ja tulos oli tässä.

Ero oli yhteinen päätös, mutta poikaa sattuu. Vituttaa, kun ei noita hienoja tyyppejä liikaa tapaa, ainakaan minä. Kavereina pitäisi jatkaa ja katsoa, jos tulevaisuus ehkä parantaisi tilannettamme.Tuskinpa. Sattuu ja vituttaa. Kiitos ja anteeksi.

 

[M@rko77]

Toivoisin joululahjaksi nainen-suomi-nainen -sanakirjaa. En muuten ota selvyyttä siitä, mitä kaunokaiset sanomisillaan oikeastaan tarkoittavat (sanomisella ja tarkoittamisella on kuulemma merkitystä)? Ehkä pitäisi pyytää jokaisen lauseen jälkeen suomennos. Ristiriitaiset ja tulkinnanvaraiset viestit ovat kyllä niin syvältä että..Irinaa mukaillen: Miksei voi puhuu suoraan?

 

[Osmo Rapeli]

Toivoisin joululahjaksi nainen-suomi-nainen -sanakirjaa. En muuten ota selvyyttä siitä, mitä kaunokaiset sanomisillaan oikeastaan tarkoittavat (sanomisella ja tarkoittamisella on kuulemma merkitystä)? Ehkä pitäisi pyytää jokaisen lauseen jälkeen suomennos. Ristiriitaiset ja tulkinnanvaraiset viestit ovat kyllä niin syvältä että..Irinaa mukaillen: Miksei voi puhuu suoraan?

Älä saatana rupea ainakaan Irinaa kuuntelemaan, tai vitutuskäyräsi vain pahenee. Kysy vaikka Dr. Arvi von Beastilta, Jatkoajassakin aikanaan lukuisia naispersoonia profiloineelta ihmissuhdepsykologian ja parisuhdetieteiden Herr Professorilta.

 

[Tony Esaias Vaapukka]

Avautumista

Miten ero voi tuntua näin pahalta? Tänään en ole saanut tehtyä töissä mitään, kun ajatukset pyörii vaan erään naisen ympärillä. Mutta kai tää ajan kanssa, taas kertaalleen. Vituttaa vaan se, että meidän eron syy oli lähinnä välimatka, muuten oltaisiin varmaan yhdessä edelleenkin. Hienoja ihmisiä tapaa vaan niin harvoin ja luopuminen on tuskaa, Anteeksi avautuminen.

 

[Bruno]

...Anteeksi avautuminen.

Älähän nyt turhaan anteeksi pyytele. Tämä ketjuhan on olemassa sen takia, että voi purkaa omaa fiilistään, oli sitten hyviä tai huonoja.
Omat naisasiani ovat tällä hetkellä aivan päin persettä, luulin ettei näin huonosti voi mennäkään, mutta kaikkea sitä oppii. Itse olen kaiken muun hyvän lisäksi vielä niin henkisesti herkkä persoona, että kun jossain asiassa menee heikosti, vaikuttaa se kovin kovin paljon kaikkeen muuhunkin elämään. Pitäisi varmaan kovettaa itseään, mutta ei se niin vaan onnistukaan.

 

[Tony Esaias Vaapukka]

Bruno. Olen itse täysin samanlainen ihminen. Jos menee ihmissuhteissa huonosti, niin menee kaikessa muussakin päin persettä. Olen monta kertaa miettinyt sitä, että olisi niin paljon helpompaa kuin ei ottaisi näitä asioita niin raskaasti. Kunpa pystyisi kovettamaan sydämen.

 

[Elazi]

Miten ero voi tuntua näin pahalta? Tänään en ole saanut tehtyä töissä mitään, kun ajatukset pyörii vaan erään naisen ympärillä. Mutta kai tää ajan kanssa, taas kertaalleen. Vituttaa vaan se, että meidän eron syy oli lähinnä välimatka, muuten oltaisiin varmaan yhdessä edelleenkin. Hienoja ihmisiä tapaa vaan niin harvoin ja luopuminen on tuskaa, Anteeksi avautuminen.

Miksi eron syynä oli välimatka? Olen pahoillani, mutta en oikein usko sinua, että pelkkä välimatka tekisi tuota. Yhteisellä päätöksellä erositte, ettekö olisi voineet yhteisellä päätöksellä sopia tapaamisia tai jotain sen suuntaista? Mulla ja tyttöystävälläni on ollut koko 1,5v ajan 500km väliä, eikä ongelmia näy ja rakkaus kukoistaa. :) Muutama sivu taaksepäin enemmänki mun mietiskelyjä tuosta meidän (mun ja tyttöni) tilanteesta. :)

 

[Tony Esaias Vaapukka]

Sanotaan nyt näin, kun vietimme koko viime kesän, niin että asuimme suurin piirtein toistemme luona koko kesän ajan. Muutos siitä, että näemme toisiamme vain noin kerran kuukaudessa on ehkä liian paljon. Itse en usko puhelin/netti suhteeseen. Ikävä toisen luo kuitenkin on koko ajan....

 

[Chambza]

Mulla ja tyttöystävälläni on ollut koko 1,5v ajan 500km väliä, eikä ongelmia näy ja rakkaus kukoistaa. :)

Tosi hienoa että menee hyvin, oikeasti. Mutta usko tai älä, tällaisen tilanteen handlaaminen on varsin erilaista tosi nuorena, kuin pelkästään nuorena, vanhemmasta iästä puhumattakaan. Voin olla väärässä, tekstistäsi kuitenkin käsitin että olet n. 18-vuotias (maininta viimeisestä lukiovuodesta). Tuossa iässä välimatka ei haitannut minuakaan. Nyt, lähempänä kahtaviittä kuin kahdeksaatoista, en lähtisi kovinkaan helposti etäsuhteeseen.
Ja ylipäätään, sinkkuus itsessään on harvalle teini-ikäiselle (puheista huolimatta) kovinkaan suuri ongelma, 2- tai 3-kymppiselle taas se voi olla se elämän suurin ongelma.
Palstan 30+ -kaverit voivat myös kertoa mielipiteensä asiasta. Oh wait, niinhän he ovat tehneetkin, eikä kokemukset kovin hyviä ole...

On a personal note, olispas mukava jos olisi itselläkin edes jotain asiaa johonkin naisasiaketjuun. Kuivaa on :S Vaan minkäs teet, kun olet kiinnostunut sen tyyppisistä naisista, jotka eivät ole kiinnostuneita sinun tyyppisistäsi miehistä.

 

[Koljat Candlelight]

Pitkien välimatkojen suhteissa on muutamia muttia, eli ns. "paluu arkeen" -efekti vaikka lomaviikon/kahden lomaviikon jälkeen, kun ensin on saanut nyhjätä 24/7 yhdessä, ja sitten näkeekin taas kahden- kolmen viikon välein muutaman päivän. Ja jos epäonnistuneen (pitkäkestoisen) välimatkasuhteen jälkeen yrittää uutta samanlaista suhdetta eri ihmisen kanssa, hommasta ja kiinnostuksesta ei tunnu tulevan mitään. Eikä siihen tule edes lähdettyä mukaan. Subjektiivisesti puhun, mutta minulla näin, ja asiasta olen keskustellut, enkä varmaankaan ihan ainoa täälläkään ole, joka näin asian näkee.

Njuh, itse en jaksaisi.

 

[banaaninviljelijä]

Riippuu välimatkasta. Yhden kerran olen seurustellut kaukosuhteessa. Se tosin ei alkanut kaukosuhteena, mutta lyyli otti ja muutti Japaniin, niin silloin se muttui ns. etäsuhteeksi. ei sitä kauaa jaksanut odotella, oli laitettava uusi mato koukkuun. No, sinä vuonna kaikki sitten muuttuikin.

Mitä mä meinaan. Nykyisen vaimoni kanssahan minä aloitin kaukosuhteella. Vaimo (silloin tyttöystävä) asui Göteborgissa ja itse täällä missä majailen yhä edelleen.

 

[scholl]

Ihmisten laatu on heikkenemässä. Ennen pystyttiin sopeutumaan, vaikka miehet olivat sodissa kaukana kotoa. Nykyään jos pitää jotakin tehdä tai jos on vaikkapa muutama metri matkaa niin porukka, jolla housut roikkuvat puolessa reidessä eivät jaksa vaivautua, vaan antavat periksi. Sitten ihmetellään, että avioerot ovat 50 prosentissa.

Kysymyshän on oikean henkilön valitsemisesta. Jos ei löydy, on yksin. Jos löytyy niin on suhteessa. Ja jos niitä sopivia ei kasva puussa niin sitä suuremmalla syyllä on syytä sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Jos ihminen nimittäin tapaa sen kumppaninsa esim. kolmekymppisenä niin voi olettaa yhdessäoloaikaa olevan vaikkapa 50 vuotta. Jos siitä vuosi esimerkiksi on etäisyyttä 500 kilometriä niin se on kuitenkin vain kaksi prosenttia kokonaisajasta se epämukava aika, jolloin pitää pendlata esim. viikonloppuisin. Onko se sitten niin kova uhraus vai onko suomalaisesta miehestä istumaan junassa, autossa tai lentokoneessa eli onko se suomalainen mies sellainen mies, jonka yhä tänä päivänäkin voisi laittaa sotaan tietäen, että se selviytyy edes jostain tehtävistä.

On kolmenlaisia suhteita. Kaikista huterin on sellainen, missä seurustellaan vain harrastuksen vuoksi eli kumpikaan ei ole kummallekaan sopiva. Näissä tapauksissa eroja tulee jo vääränvärisestä paidasta ja herää kysymys, että miksi seurustelevat ylipäätänsä. Toinen esimerkki on sellainen suhde, missä toinen on ohjelmoitu väärin. Eli se täydellinen vastaavuus on yksipuolista. Sekään ei välttämättä toimi, koska toinen ei ole täydellisesti mukana. Kolmas on sitten se vaihtoehto, missä kaksi ihmistä ovat onnistuneet löytämään 6 miljardista ihmisestä sen, joka on ohjelmoitu yhteensopivaksi. Käsittääkseni niitä on yksi jokaiselle paitsi niille, jotka on väärin ohjelmoitu. Heille ei tule onnellista suhdetta missään vaiheessa. Varsinkin jos on kyse kolmannen kategorian suhteesta, missä on se oikea vastapuoli niin silloin joku välimatka on ihan yksi lysti. Silloin pitää osoittaa mistä on tehty.

Kyllä se kaiken järjen mukaan on suurempi ongelma ei ehkä analysoida ihmisiä, vaan löytää se oikea henkilö, jotta voi olla suhteessa kuin se joku mahdollinen maantieteellinen sijainti. Jos on 6 miljardia ihmisiä ja kun ominaisuudet on pyöräytetty lottopallon kautta niin aika epätodennäköistä on se, että se toinen olisi naapurihuoneistossa.

Se on ihan normaalia, että jokaisella on huonoja hetkiä. En mä usko, että se on mitään heikkoutta. Joskus tuntuu, että menee huonosti, mutta siitä pitää vaan nousta. Käydä salilla, juoksulenkeillä, hakata itseään mahaan ja rintakehään. Jossain vaiheessa menee sitten taas paremmin. Ei se tarkoita sitä, että se ikävä mihinkään katoisi, jos joku suhde on katkennut. Turha puhua, että jostain pääsisi yli. Itsellänikin on suvussa tapaus, missä mies kuoli rattijuopon yliajamana ja nainen eli sen jälkeen vielä lähes puoli vuosisataa. Pitää vain oppia kantamaan se suru. Ei se sen kummallisempaa ole. Jos sattuu niin silloin näkee, että onko sellainen mies, joka kestää sen kivun.

Kannattaa myös pohtia sitä, että onko ylipäätänsä tarkoitettu suhteeseen. Analysoikaapa vaikka muurahaiskekoa. Sielläkin on erilaisia tehtäviä. Niin ihmisilläkin on. Joidenkin tehtävä on nussia ja valmistaa lisää ihmisiä. Joillekin muille on saatettu varata ihan toisenlainen vastuu. Esimerkiksi joku CIA:n agentti. Eikö sellaisessa suhteella ole vain negatiivista vaikutusta. Tai joku Michael Connelly samannimisestä elokuvasta. Tai joku hyvin kansainvälisissä tehtävissä oleva henkilö, joka on ilmassa suurimman osan ajastaan matkustaen ympäri maailmaa matkalaukkuelämää eläen.

Joku sanoi aikaisemmin, ettei älykkyys periydy, mistä olen totaalisen eri mieltä, mutta jos näin olisi niin eikö silloin nimenomaan niiden talkkareiden kannata olla suhteessa ja suorittaa se lisääntymistehtävä kuin jonkun CIA:n agentin.

 

[Fordél]

On kolmenlaisia suhteita. Kaikista huterin on sellainen, missä seurustellaan vain harrastuksen vuoksi eli kumpikaan ei ole kummallekaan sopiva. Näissä tapauksissa eroja tulee jo vääränvärisestä paidasta ja herää kysymys, että miksi seurustelevat ylipäätänsä.

Jep, näitä tapauksia näkee silloin tällöin. Seurustelu vain seurustelemisen vuoksi ei kyllä kanna pitkälle. Jotkut vain eivät osaa olla yksin ja silloin lähdetään aivan liian heppoisin perustein seurustelemaan. Itsellä pitää kyllä olla selkeä ihastuminen taustalla, jotta edes viitsii harkita seurustelua. Tällä hetkellä omat asiat ovat järjestyksessä vaikka naista ei ole vähään aikaan ollut edes näköpiirissä. Kuitenkin kun on pitkästä aikaan saanut eri asiat balanssiin niin sitä ei viitti ottaa stressiä naisasioistakaan.

 

[Tony Esaias Vaapukka]

Scholl, puhut paljon, mutta asiaa.

 

[julle-jr]

Jep, näitä tapauksia näkee silloin tällöin. Seurustelu vain seurustelemisen vuoksi ei kyllä kanna pitkälle. Jotkut vain eivät osaa olla yksin ja silloin lähdetään aivan liian heppoisin perustein seurustelemaan. Itsellä pitää kyllä olla selkeä ihastuminen taustalla, jotta edes viitsii harkita seurustelua. Tällä hetkellä omat asiat ovat järjestyksessä vaikka naista ei ole vähään aikaan ollut edes näköpiirissä. Kuitenkin kun on pitkästä aikaan saanut eri asiat balanssiin niin sitä ei viitti ottaa stressiä naisasioistakaan.

Tässä asiassa on myös sellainen näkökulma, että miksi suhteet edes pitää luokitella siten, että joku suhde on seurustelua ja joku jotain muuta? Siis miksi suhteet pitää asettaa aina johonkin tiettyyn kategoriaan? Itse olen ollut huomaavinani, että homma toimii parhaiten siten, että vietetään aikaa yhdessä silloin kun molemmille muilta kiireiltä sopii ja silloin kuin molempia kiinnostaa viettää aikaa yhdessä. Ehkä tällaista toimintaa voisi kutsua tapailuksi, jos se johonkin kategoriaan halutaan laittaa. Erityisesti naisilla tuntuu olevan tarvetta siirtää suhde tästä "eteenpäin", eli tasolle seurustelu. Ikään kuin se merkitsisi siirtymistä parempaan suuntaan. He saattavat ajatella, että tapailun tarkoituksena on jossain vaiheessa muuttua seurusteluksi, mikä taas omasta mielestäni on outoa, koska tällainen kevyt tapailu-suhdehan on nimenomaan paras suhde.

No makuasioita kai nämäkin ovat.

 

[Bruno]

Bruno. Olen itse täysin samanlainen ihminen. Jos menee ihmissuhteissa huonosti, niin menee kaikessa muussakin päin persettä. Olen monta kertaa miettinyt sitä, että olisi niin paljon helpompaa kuin ei ottaisi näitä asioita niin raskaasti. Kunpa pystyisi kovettamaan sydämen.

Niinpä niin. Mutta ei se onnistu noin vain. Selviäisi paljon helpommalla, jos osaisi olla itsekeskeinen mulkku, mutta eipä se onnistu sormia napsauttamalla.
Sekin helpottaisi jo paljon, jos ei aina sekoittaisi koko elämäänsä ihmissuhde sotkuilla. Sellaisia on aina ollut ja tulee aina olemaan, mutta silti se hajottaa yhtä paljon jokaisella kerralla. Tsemppiä kovasti, ja kyllä siitä yli pääsee, vaikkakin se on vaikeaa.

 

[Fordél]

Erityisesti naisilla tuntuu olevan tarvetta siirtää suhde tästä "eteenpäin", eli tasolle seurustelu. Ikään kuin se merkitsisi siirtymistä parempaan suuntaan. He saattavat ajatella, että tapailun tarkoituksena on jossain vaiheessa muuttua seurusteluksi, mikä taas omasta mielestäni on outoa, koska tällainen kevyt tapailu-suhdehan on nimenomaan paras suhde.

No makuasioita kai nämäkin ovat.

No itse koen, että seurustelu tarkoittaa vain sitä, että sitten ei ainakaan tapailla ketään muita vaan keskitytään siihen yhteen. Toki mulla on muutenkin pitelemistä jo yhdessä naisessa niin ei mulla missään vaiheessa tulis mieleenikään pyöritellä montaa naista. Tapailuvaiheessa kuitenkin tämmösen hyväksyn muiltakin, mutta seurustelu on sitten jo tosiaan se seuraava aste, eräänlainen ensimmäinen sitoutumisen aste. Mutta ei senkään tarvitse mun mielestä muuttaa muuten mitää suhteessa eli tapailut voivat jatkua samaan tahtiin kuin ennenkin.

Kaikkihan on kiinni siitä, miten asiat saadaan toisen kanssa sovittua ja puhuttua läpi. Sama koskee myös kaukosuhteita. Ei nekään ole luotu mitenkään ennalta epäonnistumaan vaan kaikki on kiinni siitä, miten asiat saadaan sovittua ja molemmilta löytyy tarpeeksi kärsivällisyyttä sekä joustoa.

 

[Elazi]

Chambza, voin hyvinkin uskoa tuon mitä puhut. Itse en ottanut siitä paineita, että seurustelenko vaiko enkö, mutta minkäs teet kun juuri se tulee vastaan. Nyt ollaan kyydissä ja pidetään tiukasti kiinni. Nyt se on mulle iso asia, että seurustelenko vaiko enkö, sillä uskon ja luotan että tuossa on mun elämäni nainen. Tavoitteenahan on, että etäsuhde muuttuu lähisuhteeksi mahdollisimman pian. Tämä ei tarkoita, että heti kun kirkosta löytyy vapaa aika, vaan koulutus ja raha-asiat otetaan huomioon.

KaunoSaario, ikävä on, sitä en kiellä. Mutta voi sitä onnea, kun taas nähdään, ei sitä voi sanoin kuvata. :)

Täytyy koputtaa puuta, Chambzakin mainitsi, että lienen muita nuorempi täällä, joten voi olla, että en aina ymmärrä teidän mietteitänne ja tilanteitanne, suokaa se minulle anteeksi.

Scholl puhuu todellakin paljon ja kirjoituksensa alusta olen suhteellisen samaa mieltä (en nyt halua syyllistää ketään täällä foorumilla kirjoittelevaa - esimerkkejä on nähty muitakin). Itse en kuitenkaan lähtisi jakamaan suhteita kolmeen kategoriaan. Jokainen ihmilö on yksilö, toista samanlaista ei ole. Kun kaks tämmöstä pistetään yhteen, saadaan sekoitus, suhde, jollaista ei muualla ole. Jokainen suhde on omanlaisensa ja toimii omalla tavallaan.
Toisaalta, suhteethan voidaan jaotella miten vain, on suhteita joissa on rakkautta, on suhteita joissa ei ole rakkautta jne..

Alun huuman tuntee jokainen, joka on joskus rakastunut. Sydämen liekki lepattaa juhannuskokkona jossain syvällä sisimmissä. Valitettavan monesti, kun tämä juhannuskokko hiipuu takan pienempään liekkiin, ihmisistä tuntuu, että liekki on jo sammunut, muutos on niin valtava. Uskoakseni tämä on yks iso syy suuriin eroprosentteihin. Schollin mainitsema ihmisten laatu ei silti ole välttämättä huonontunut, nykyään kun ei tarvitse olla avioliitossa (taikka missään suhteessa miehiin ylipäätänsäkään), voidakseen pitää hyvää huolta itsestään, naiset pystyvät kouluttautumaan ja saamaan hyväpalkkaisia töitä samalla tavalla kuin miehetkin. Näin ollen kun rakkauden juhannuskokko hiipuu, ei ihmisten tarvitse pitää kynsin hampain suhteesta kiinni, koska oma elämä ei ole siitä kiinni.
Ennen vanhaan avioliittoja solmittiin myös rakkaudesta, mutta takana oli varmasti järkisyitä. Avioliiton kautta mies sai tiluksillensa vaimon, joka pyöräyttää miehelle pikkupoikia, jotka vanhempana, kun iskä ei enää jaksa tilaa johtaa, ottavat tilan hoitoonsa. Naimakaupoilla mies myös sai emännän, joka piti taloutta kunnossa sillä välin, kun mies oli päivät töissä. Emäntä taas sai miehen rinnalleen, joka oli eräänlainen onnen merkki, nainen sai naimakaupoilla pysyvän asuinsijan jollain tilalla ja pystyi tilan tuotannon avulla elämään hienon elämän miehensä vierellä. Oli siis win-win -tilanne.

 

[hanu]

Minä taas en allekirjoita menneiden aikojen kultaamista. Ok, avioliitot oli toki kestävämpää sorttia, mutta taloudellinen ja sosiaalinen kynnys sen poikki pistämiseen oli hurjasti suurempi. Muuten siellä on kyllä osattu syntiä tehdä ihan samaan tapaan kuin nykyäänkin.

Omat silmät aukaisi sukututkimusta harrastavan kaverini näyttämät faktat, sekä erään vanhemman naisen kertomukset mm. sota-ajoilta. Lisäksi tässä on vähemmän hauskoja vaiettuja juttuja paljastunut ihan lähipiiristä - vasta kauan sen jälkeen kun maatuminen on alkanut.

Onhan se toki näinkin. Mutta siltikin olen sitä mieltä, että nykyään suhteet laitetaan poikki liian helposti. Parisuhde vaatii hoitamista, nimenomaan sen intohimon liekin pienentyessä. Joskus tuntuu, että jengi hakee vain sitä intohimovaihetta, ei uskalleta laskeutua siihen arkiseen, pysyvään suhteeseen.

Tai mikä minä olen sanomaan, reilu 30v takana saman naisen kanssa. Olemme kasvaneet siitä kaniinivaiheesta rakkauteen ja kiintymykseen. Minulle tämä on se ihannesuhde.

t. yhden naisen mies hanu

 

[scholl]

koska tällainen kevyt tapailu-suhdehan on nimenomaan paras suhde.

Olen samaa mieltä. En itsekään halua seurustella, mutta tuollainen kevyt tapailusuhde on ihan ok. Siinä voi olla esim. leffassa tai safkalla käyntiä, urheilun seuraamista, yleistä hengailua, seksiä ja keskusteluja/väittelyitä politiikasta, taloudesta, urheilusta ja muista ajankohtaisista aiheista. Ongelma on vain se, että usein naiset eivät ole luotettavia eli tämä tapailu ei meinaa pysyä yksityisasiana ja toisekseen naiset saattavat jopa väittää jonkinlaista seurustelua tapahtuneen, vaikken olisi ollut ko. naisesta lainkaan siinä mielessä kiinnostunut.

Kevyet tapailusuhteet ovat hyviä diilejä, mutta naiset eivät jostain syystä arvosta niitä.

Seurustelu sen sijaan on totisinta totta ja siinä on tunteet mukana, joten kannattaa silloin valita hyvin.

 

[Elazi]

Olen samaa mieltä. En itsekään halua seurustella, mutta tuollainen kevyt tapailusuhde on ihan ok. Siinä voi olla esim. leffassa tai safkalla käyntiä, urheilun seuraamista, yleistä hengailua, seksiä ja keskusteluja/väittelyitä politiikasta, taloudesta, urheilusta ja muista ajankohtaisista aiheista.

Wtf, täyttää itsellä ainakin seurustelun tunnusmerkit? Kevyiksi tapailusuhteiksiko näitä kutsutaankin?

 

[Fordél]

Ongelma on vain se, että usein naiset eivät ole luotettavia eli tämä tapailu ei meinaa pysyä yksityisasiana ja toisekseen naiset saattavat jopa väittää jonkinlaista seurustelua tapahtuneen, vaikken olisi ollut ko. naisesta lainkaan siinä mielessä kiinnostunut.

Jälleen kerran; puhumalla nämäkin asiat selviää. Kun molemmat tietää mistä on kysymys ja mitkä ovat molempien motiivit, ei mitään epäselvyyksiä pitäisi tulla.

Samaa mieltä Elazin kanssa, että mulla noi schollin mainitsemat asiat (varsinkin kohta seksi) täyttävät jo vakavankin seurustelusuhteen merkit. Tosin, jos löytyy sellainen nainen, jonka saisi mukisematta seuraamaan esimerkiksi lätkämatseja paikan päälle ilman kysymyksiä "kuinka kauan se kestää?", "onks tää aina näin väkivaltaista?", on jäsen F jo myyty ko. vastakkaisen sukupuolen edustajalle.