Yhdysvaltain presidentti Donald J. Trump

  • 4 277 320
  • 29 138

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Olemme vedenjakajalla. Jos EU-maat alistuvat Yhdysvaltojen politiikan linjaan, se tarkoittaa käytännössä Ukrainan uhraamista. Ennen sitä kannattaisi miettiä, mitä tapahtuu Euroopalle, jos Venäjä saa haltuunsa Ukrainan viljavarannot, eikä tämä ole mikään vähäpätöinen asia. Putinin seuraavia liikkeitä ei edes uskalleta sanoa ääneen. Tilanne näyttää synkältä.

Nyt on liian myöhäistä odottaa Euroopan ryhtiliikettä. Se olisi tullut tehdä viimeistään 2014. Pieni toivo oli siinäkin, jos Saksa ja Ranska sekä Britannia olisivat ottaneet tavoitteeksi Venäjän hallinnon kaatamisen Venäjän hyökättyä 2022 laajalla rintamalla Ukrainaan.

EU:n demokratioiden linjattomuus on ajamassa Euroopan USA:n tapaan siihen, että kansalaiset kokevat ääripuolueet aiempaa luotettavampana. Biden, Scholz ja Macron eivät tehneet sitä mihin Euroopan ja demokratian historia heidät haastoi. Tätä on turha kiepauttaa äärioikeiston syyksi. Se on itsepetoksellinen tie.
 

-Kantor-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Feikkiheikit
En minä mistään juurisyystä ole puhunutkaan, vaan tilanteesta juuri tällä hetkellä. Vai kiistätkö, etteivätkö juuri ääri- tai laitaoikeistolaiset puolueet Euroopassa ole juuri niitä, jotka pelaavat Venäjän pussiin ja Venäjästä hyötyvät, samalla hajottaen Euroopan rivejä Ukraina-paketeissa ja -päätöksissä?
Suomessa vasen laita (yksittäisiä Kiljusia ja Yrttiahoja lukuunottamatta) toki ymmärtää vaikkapa Venäjä-pakotteiden tärkeyden, koska maantieteellisen sijainnin vuoksi kaikki muu olisi silkkaa poliittista itsemurhaa, mutta näin ei ole kaikkialla Euroopassa. EU:n vasemmistoryhmä on rakoillut pahasti mm. Ukrainan hätälainaäänestyksessä. Venäjä-pakotteiden kasvattamista ja Venäjän laajempaa eristämistä puoltavaa päätöslauselmaa kannatti ainoastaan pari yksittäistä vasemmisto-ryhmän edustajaa, loppujen äänestäessä tyhjää.

Robert Ficon Smer SD -puolue lasketaan poliittiseen vasemmistoon ja Sahra Wagenknechtin johtama vasemmistolaispopulistinen Bündnis-puolue harjoittaa hyvinkin Venäjä-myönteistä politiikkaa. Ei ole järkevää puoluepolitiikan nimissä ummistaa silmiään tosiasioilta ja nähdä Venäjä-myönteisyyttä pelkkänä äärioikeiston agendana.
 
Viimeksi muokattu:

Mojo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Buli
Vai kiistätkö, etteivätkö juuri ääri- tai laitaoikeistolaiset puolueet Euroopassa ole juuri niitä, jotka pelaavat Venäjän pussiin ja Venäjästä hyötyvät, samalla hajottaen Euroopan rivejä Ukraina-paketeissa ja -päätöksissä?
Jostain syystä sulta tuntuu nyt unohtuvan kokonaan laitavasemmiston rooli nykyisessä tilanteessa. Yrittäisit edes.

edit. @Cobol ja @-Kantor- kirjoittivatkin jo samasta asiasta.
 

MegaForce

Jäsen
Nyt on liian myöhäistä odottaa Euroopan ryhtiliikettä. Se olisi tullut tehdä viimeistään 2014. Pieni toivo oli siinäkin, jos Saksa ja Ranska sekä Britannia olisivat ottaneet tavoitteeksi Venäjän hallinnon kaatamisen Venäjän hyökättyä 2022 laajalla rintamalla Ukrainaan.

EU:n demokratioiden linjattomuus on ajamassa Euroopan USA:n tapaan siihen, että kansalaiset kokevat ääripuolueet aiempaa luotettavampana. Biden, Scholz ja Macron eivät tehneet sitä mihin Euroopan ja demokratian historia heidät haastoi. Tätä on turha kiepauttaa äärioikeiston syyksi. Se on itsepetoksellinen tie.
Eurooppa on elänyt niin pitkään Yhdysvaltojen takaaman rauhan ajassa, että sopeutuminen uuteen maailmanjärjestykseen on ollut vaikeaa.

EU ei ole hajoamassa. Eiköhän pakon edessä Eurooppa ala hitsautumaan yhteen, koska vanhat itsestäänselvyydet eivät enää päde: Yhdysvallat ei ole enää se luotettava Yhdysvallat, ja ryssä edelleen ryssä, vaikka moni oli jo ehtinyt kuvitella toisin.

Eurooppa on jo alkanut palauttaa vanhoja vahvuuksiaan, ja vauhti tulee vain kiihtymään. Sotataito ja sotateollisuus eivät ole Euroopasta kadonneet, ja ongelma ei ole kyvyssä puolustautua, vaan siinä, että tilannekuva on muuttunut nopeammin kuin asenne.
 

Ujcik#11

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Eurooppa/ länsi pelkäsi punaisia rajoja, ydinaseita, sodan eskaloimista. Vitun tunarit ja housuun paskojat.

Eurooppa/ länsi pasko kriittisillä hetkillä pöksyihin ja jäätyi. Annettiin aseapua ja lahjoitettiin vanhoja aseita, vitkuteltiin ja uskottiin johonkin. Niin mitäköhän ja mihin esimerkiksi EU maiden johtajat sitten kuvittelivat uskovansa? Ihmettelen, että mikä oli se suuri pyrkimys ja tavoite. Vai oliko sellaista edes olemassa. Mentiinkö me aivan tuurilla tämä kriittinen vaihe läpi?
Unkari sooloilee, Saksa sekoilee, Britit seuraavat, Ranska ja Espanja jäävät itsensä ulos… Ei tästä tule mitään.

Nyt saadaan rauha Eurooppaan, lähes itsenäinen Ukraina, Venäjä, jonka nälkä rupeaa kurnimaan viipymättä, kun vähän laineet tasoittuvat.

Kiina joka kaivaa ja kaivaa lännen alle kuoppaa, jota muka kukaan ei huomaa, vaikka kaikki näkevät niiden olevan pahan alku ja juuri.

Isot ovat isoja ja pienet pelkäävät ja tekevät niinkuin käsketään. Haikeana muistelee 1900 luvun loppua/ 2000 luvun alkua. Maailma oli tuolloin auki ja tulevaisuus kirkas ja valoisa. 25 vuotta ja olemme takaisin 60 - luvulla. Vitun masentavaa. Demokratia vetelee viimeisiään eikä lännessä sitä taideta edes tajuta.

Ukraina taisteli ja osti näille luusereille aikaa. Ei kelvannut, eikä kaikki edes ymmärtäneet mistä oli kyse.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Eurooppa on elänyt niin pitkään Yhdysvaltojen takaaman rauhan ajassa, että sopeutuminen uuteen maailmanjärjestykseen on ollut vaikeaa.

EU ei ole hajoamassa. Eiköhän pakon edessä Eurooppa ala hitsautumaan yhteen, koska vanhat itsestäänselvyydet eivät enää päde: Yhdysvallat ei ole enää se luotettava Yhdysvallat, ja ryssä edelleen ryssä, vaikka moni oli jo ehtinyt kuvitella toisin.

Eurooppa on jo alkanut palauttaa vanhoja vahvuuksiaan, ja vauhti tulee vain kiihtymään. Sotataito ja sotateollisuus eivät ole Euroopasta kadonneet, ja ongelma ei ole kyvyssä puolustautua, vaan siinä, että tilannekuva on muuttunut nopeammin kuin asenne.

EU tuskin järjestönä hajoaa, mutta useat sen jäsenet tekevät mahdollisesti aiempaa enemmän ratkaisunsa itse. Saksa ja Ranska ovat näin toimineet jo tovin omaksi edukseen mm. ilmastopolitiikassa, valtion tukipolitiikassa ja monessa muussakin asiassa. Tämä syö Suomea. Tätä on toistaiseksi vaikea muuttaa ja vähän epäilen, että Trumpin kauden jälkeen ei enää ole paluuta aikaan ennen koronaa. Koronan varjolla avointa kilpailua ja markkinataloutta rajoitettiin EU:ssa.
 

Laiskiainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, AC Oulu
Eurooppa/ länsi pelkäsi punaisia rajoja, ydinaseita, sodan eskaloimista. Vitun tunarit ja housuun paskojat.

Eurooppa/ länsi pasko kriittisillä hetkillä pöksyihin ja jäätyi. Annettiin aseapua ja lahjoitettiin vanhoja aseita, vitkuteltiin ja uskottiin johonkin. Niin mitäköhän ja mihin esimerkiksi EU maiden johtajat sitten kuvittelivat uskovansa? Ihmettelen, että mikä oli se suuri pyrkimys ja tavoite. Vai oliko sellaista edes olemassa. Mentiinkö me aivan tuurilla tämä kriittinen vaihe läpi?
Unkari sooloilee, Saksa sekoilee, Britit seuraavat, Ranska ja Espanja jäävät itsensä ulos… Ei tästä tule mitään.

Nyt saadaan rauha Eurooppaan, lähes itsenäinen Ukraina, Venäjä, jonka nälkä rupeaa kurnimaan viipymättä, kun vähän laineet tasoittuvat.

Kiina joka kaivaa ja kaivaa lännen alle kuoppaa, jota muka kukaan ei huomaa, vaikka kaikki näkevät niiden olevan pahan alku ja juuri.

Isot ovat isoja ja pienet pelkäävät ja tekevät niinkuin käsketään. Haikeana muistelee 1900 luvun loppua/ 2000 luvun alkua. Maailma oli tuolloin auki ja tulevaisuus kirkas ja valoisa. 25 vuotta ja olemme takaisin 60 - luvulla. Vitun masentavaa. Demokratia vetelee viimeisiään eikä lännessä sitä taideta edes tajuta.

Ukraina taisteli ja osti näille luusereille aikaa. Ei kelvannut, eikä kaikki edes ymmärtäneet mistä oli kyse.
Tosiaan etenkin Euroopan näkökulmasta ollaan loppujen lopuksi tekemässä todella komeaa omaa maalia monessa mielessä. Toki sekin on sanottava, ettei ydinuhitteluja etenkään talvella 22 olisi kukaan vastuullinen politiikko lännessä varmaankaan olisi voinut tyystin jättää huomiotta, mutta etenkin tilanteen Ukrainassa hieman stabiloitumusen jälkeen olisi pitänyt tehdä paljon enemmän. Nyt puolestaan on vaikeaa nähdä, miten maailmassa asiat voisivat nähtävillä olevissa skenaariossa olla paremmin.
 

-Kantor-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Feikkiheikit
Eurooppa on elänyt niin pitkään Yhdysvaltojen takaaman rauhan ajassa, että sopeutuminen uuteen maailmanjärjestykseen on ollut vaikeaa.

EU ei ole hajoamassa. Eiköhän pakon edessä Eurooppa ala hitsautumaan yhteen, koska vanhat itsestäänselvyydet eivät enää päde: Yhdysvallat ei ole enää se luotettava Yhdysvallat, ja ryssä edelleen ryssä, vaikka moni oli jo ehtinyt kuvitella toisin.

Eurooppa on jo alkanut palauttaa vanhoja vahvuuksiaan, ja vauhti tulee vain kiihtymään. Sotataito ja sotateollisuus eivät ole Euroopasta kadonneet, ja ongelma ei ole kyvyssä puolustautua, vaan siinä, että tilannekuva on muuttunut nopeammin kuin asenne.
Tiedostaen isot kysymykset mitä aiheen ympärille liittyy, niin pakostakin sitä tulee välillä pohtineeksi, että onko maailma kääntymässä vähitellen sellaiseen asentoon, että EU joutuu tosissaan harkitsemaan askeleita kohti liittovaltiota. Tietenkin tämä mahdollistaisi paremman kilpailukyvyn sekä taloudellisesti että sotilaallisesti kun nykytilanteessa pirstoutunut kasa itsenäisiä valtioita omine lainsäädäntöineen lähinnä jarruttaa kaikkea kehitystä sekä päätöksentekoa. Globaalissa suurvaltain välisessä kilpailussa se vaikuttaa juuri nyt tuhoon tuomitulta tieltä. Nythän EU yrittää ikäänkuin leikkiä liittovaltiota olematta kuitenkaan sellainen, jolloin se menettää ison osan suuruuden hyödyistä, mutta niin, että haitat kuitenkin jäävät byrokratian sekä sääntelyn muodossa.

E: Ja minulla siis ei ole varsinaista mielipidettä asiasta, mutta tällaistakin skenaariota on tullut pohdittua. Ehkä Venäjänkin laajenemishalut jäisivät vähän ohkaisemmiksi jos vastassa olisi 449 miljoonan ihmisen ydinasevaltio.
 
Viimeksi muokattu:

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Eurooppa tässä tietenkin jää osin välinpitämättömäksi (tätähän meillä ei vieläkään ymmärretä - ei Ukraina ole ollenkaan samasta kulmasta issue valtaosassa unionia kuin meillä, ja juuri siksi näitä ongelmia on), osin sitten siihen tilaan, jossa hypitään ja todetaan että "ei ole oikein, että tällä tavalla voi ryövätä toiselta alueita". Ei olekaan, mutta sellaista on voimapolitiikka, kun ollaan yksin. Oli se yksin oleva sitten pieni tai kuten tässä, kohtalaisen isokin, mutta hyvin sekavassa tilassa ollut valtio. Tämä epäreiluuden kokemus vain on jaettu lopulta aidosti aika harvoissa maissa niin, että sillä olisi mitään merkitystä. Baltiassa, Pohjolassa - onko lopulta oikeasti muualla?

Realismia on myös se, ettei Ukraina ole ollut eikä olisi NATO-kelpoinen todella pitkään aikaan. Eikä tämän toteaminen ole "putinismia" vaan realismia. Ukraina on tehnyt hämmästyttävän hyvän suorituksen tässä sodassa hyökkääjää vastaan suhteessa siihen, kuinka sekava ja korruptiivinen valtio se oli vielä kolme vuotta sitten. Yhtä lailla realismia on ollut, ettei Ukraina Krimiä takaisin saa oikein millään. Joitain muita alueita, vähempimerkityksisiä voi saada sopimuksessa. Turvatakuut olisivat toisella Yhdysvaltain valtarakenteella olleet mahdolliset ehkä, NATO ei silloinkaan.

Tekisi mieleni tässäkin, ehkä vähän väärässä ketjussa todeta, kuinka paljon hallaa nämä pekkatoverien "Venäjän ammukset loppuvat kohta" ja toisaalta jopa valtionjohdon "Ukraina on jo voittanut sodan" puheet luovat monelle peruskansalaisen ajattelulle. Toiveikkuutta on hyvä ylläpitää, mutta jos - ja Trumpin myötä varmaan lopulta kun - tämä sota päättyy Ukrainan kannalta erittäin raskaisiin ehtoihin ja de facto jäämiseen välitilaan kahden erilaisen alueen väliin, ei se ainakaan näiden puhujien ja vaikkapa unionin uskottavuutta nosta. Se taas on Suomelle aivan helvetin huono asia, kuten Cobolkin aiemmin taisi viitata.
 

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
Nyt sitten EU johtajat huutelee, että ei rauhaa ilman heidän mukanaoloa. Valitettavasti tämä pumpuli-tohelojoukko antoi päätösvaltansa asiaan pois olemalla pelokas ja puoliksi messissä omalla maaperällään.

Kyllä siis kerrassaan vituttaa miten Eurooppa - Saksa ja Ranska erityisesti - tämän antoi kehittyä ja se, että nyt tästä johtuen nimenomaan Trump tulee sitten sanelemaan yhteistyössä Putinin kanssa miten homma saatetaan finaaliin - Ukraina toistelee Trumpin termejä ja on ihan loppu.

Mahtavasti pelattu.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
No, elämme uusia aikoja, uudet tuulet puhaltavat. En odota kovin hyviä ehtoja Ukrainalle, mutta toivottavasti siellä säilyy edes itsenäinen toimintakyky, kuten Suomella säilyi Talvisodan raskaan rauhan jälkeen.

Mitä tulee EU:hun niin monelle valtiolle tästä tulee kätevä alibi luopua lopustakin Ukrainan tukemisesta, ikään kuin se halu olisi kauhean suuri koskaan ollut. Britannia, Pohjoismaat, Baltia, Puola ja Tsekki lienevät ne luotettavimmat tahot Euroopassa, mistä siis mm. meille olisi tukea odotettavissa, jos Venäjän ruokahalu kasvaisi syödessä. Mielenkiintoista aikaa, mielenkiintoista on myös tämä oikeistopopulismi valtaan päästyään.
 

Jay79

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers
Tulee mieleen tämä: "Chamberlain allekirjoitti kohutun Münchenin sopimuksen Adolf Hitlerin kanssa syyskuussa 1938. Chamberlainia pidetään 1900-luvun epäsuosituimpana pääministerinä, koska hänen myöntyväisyyspolitiikkansa johti Tšekkoslovakian luovuttamiseen Saksalle."

Here we go again..
Luettu mielipide palstaa kun tämän asian sait kaivettua esiin tähän, ollaan aika kaukana näistä asioista mitä silloin tapahtui Saksan kanssa. Jotain tolkkua olisi hyvä olla näissä asioissa sekä perehtymistä kunnolla historiaan.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Luettu mielipide palstaa kun tämän asian sait kaivettua esiin tähän, ollaan aika kaukana näistä asioista mitä silloin tapahtui Saksan kanssa. Jotain tolkkua olisi hyvä olla näissä asioissa sekä perehtymistä kunnolla historiaan.
Etteikö nyt olisi kuitenkin jotain analogiaa - jos aloittaa irvokkaan fasistisen hyökkäyssodan ja voittaa sillä myönteisen rauhan niin eikö tosiaan ole mitään vaaraa että ruokahalu siitä vain kasvaa?
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
EU:n demokratioiden linjattomuus on ajamassa Euroopan USA:n tapaan siihen, että kansalaiset kokevat ääripuolueet aiempaa luotettavampana. Biden, Scholz ja Macron eivät tehneet sitä mihin Euroopan ja demokratian historia heidät haastoi. Tätä on turha kiepauttaa äärioikeiston syyksi. Se on itsepetoksellinen tie.

Onko heillä ollut siihen joku mahdollisuus? Itse näkisin ennemminkin niin, että eurooppalaiset eivät ole halunneet tiiviimpää yhteistyötä. Olemme edelleen kiinni nationalistisessa heimoajattelussa ja kun se on johtanut globaalien suurvaltojen ajamiseen meidän ohi, takerrumme siihen näköjään entistä tiukemmin. Suomenkin somesuosikit (lue: PS) menestyy puhumalla Euroopan tiivistymistä vastaan. Ylipäätään eurooppalaisille on ollut vetoavampaa haukkua paperipillejä kuin organisoida vaikkapa yhteinen puolustus. Sitä saa mitä tilaa.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Onko heillä ollut siihen joku mahdollisuus? Itse näkisin ennemminkin niin, että eurooppalaiset eivät ole halunneet tiiviimpää yhteistyötä. Olemme edelleen kiinni nationalistisessa heimoajattelussa ja kun se on johtanut globaalien suurvaltojen ajamiseen meidän ohi, takerrumme siihen näköjään entistä tiukemmin. Suomenkin somesuosikit (lue: PS) menestyy puhumalla Euroopan tiivistymistä vastaan. Ylipäätään eurooppalaisille on ollut vetoavampaa haukkua paperipillejä kuin organisoida vaikkapa yhteinen puolustus. Sitä saa mitä tilaa.
Niinpä, kansallisradikaalit voimat ovat vain voimistumassa, ja ne käytännössä vihaavat EU:ta ja kaikkia yrityksiä vahvistaa sitä sisäisesti. Niitä on myös systemaattisesti lietsottu ja tuettu vihollistemme toimesta. On totta että asiat menevät tällä hetkellä hyvin semi- tai kokofasististen tyrannioiden kannalta, mutta ei mitenkään sattumalta, ne ovat myös tehneet urakalla töitä asian eteen.

Kuten toki myös oma armoton, liberalistinen talousjärjestelmämme, mikä automaattisesti rapauttaa vanhoja yhteisöllisyyksiä ja arvoja sekä syrjäyttää kilpailusta tyytymättömyyteen ja kaunaan yhä suurempia kansalaisryhmiä, joiden villitseminen oikeistoradikalismiin on tullut jatkuvasti yhä helpommaksi ja houkuttelevammaksi.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Onko heillä ollut siihen joku mahdollisuus? Itse näkisin ennemminkin niin, että eurooppalaiset eivät ole halunneet tiiviimpää yhteistyötä. Olemme edelleen kiinni nationalistisessa heimoajattelussa ja kun se on johtanut globaalien suurvaltojen ajamiseen meidän ohi, takerrumme siihen näköjään entistä tiukemmin. Suomenkin somesuosikit (lue: PS) menestyy puhumalla Euroopan tiivistymistä vastaan. Ylipäätään eurooppalaisille on ollut vetoavampaa haukkua paperipillejä kuin organisoida vaikkapa yhteinen puolustus. Sitä saa mitä tilaa.

Ehdottomasti Euroopan ja USA:n liberaalijohtajilla on ollut mahdollisuus. On mahdollista ja oikeastaan nyt jo todennäköistä, että he pettivät Ukrainan ja Euroopan. Sen seurauksena radikaalioikeiston Trump voi tehdä melkeinpä mitä haluaa Ukrainan suhteen. Näyttää yhä enemmän siltä, että pahimpia pelkoja Ukrainan ja Euroopan osalta voi käydä toteen.

Muuan ex-pääministeri totesi, että Ukrainan sodan lopputulos on myös länsimaisen yhteisön ja Euroopan poliittinen valinta. Kyse on puhtaasti poliittisesta tahdosta, ei kyvyistä. Allekirjoitan.

Samassa raportissa todetaan, että pelkästään Euroopan bruttokansantuote on yli 10 kertaa suurempi kuin Venäjän. Vain 0,2 prosenttia Euroopan BKT:sta riittäisi kuromaan umpeen Ukrainan ja Venäjän välisen resurssikuilun, raportissa todetaan. A Secure Future: The Price of Peace in Ukraine and Europe
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Robert Ficon Smer SD -puolue lasketaan poliittiseen vasemmistoon ja Sahra Wagenknechtin johtama vasemmistolaispopulistinen Bündnis-puolue harjoittaa hyvinkin Venäjä-myönteistä politiikkaa. Ei ole järkevää puoluepolitiikan nimissä ummistaa silmiään tosiasioilta ja nähdä Venäjä-myönteisyyttä pelkkänä äärioikeiston agendana.
Ilman muuta näin. Vasemman laidan venäjä-myönteisyys on kuitenkin "vanha perinne", siksi tästä äärioikeiston venäjämyönteisyydestä puhutaan varmaan enemmän. Samoin varsinkin "vanhan lännen" puolella äärioikeisto porskuttaa nyt paljon vahvemmin kuin äärivasemmisto. Ja tosiaan nuo woke-mamu taivastelut lähtee kyllä vain tietyltä laidalta.
 

Kilgore Trout

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Meppi Aaltolalla on twitter-viestien määrän ja laadun perusteella pettymys ja paniikki päällä, kun ei sitä "rauhaa voiman kautta" tullutkaan. Toivottavasti Trumpin fanitus loppui tähän.
 
Jostain syystä sulta tuntuu nyt unohtuvan kokonaan laitavasemmiston rooli nykyisessä tilanteessa. Yrittäisit edes.

edit. @Cobol ja @-Kantor- kirjoittivatkin jo samasta asiasta.
En minä vasemmistoa unohda, mutta palstaveli @Cobol tekee niin ansiokasta työtä ”entä vasemmisto” -puheissaan, että minä voin keskittyä ihan täysin voimin äärioikeiston ruotimiseen. Tuskin tällä palstalla vasemmistoa päästetään kuin koira veräjästä. Totta kuitenkin on, että EU-parlamentista löytyy laitavasemmistolaisia edustajia, jotka toimivat täysin Kremlin käsikassarana samalla pyrkien pirstomaan EU:ta sisältä käsin, ja he ovat samaa viidettä kolonnaa kuin äärioikeisto. Silti äärioikeiston nousu Euroopassa on kiistämättä isompi ilmiö ja myös isompi uhka monien eurooppalaisten kansallisvaltioiden sekä Euroopan unionin yhtenäisyydelle. Sen myötä myös äärioikeisto vaikuttaa Ukrainan-politiikkaan kansallisella ja EU-tasolla hyvin voimakkaasti.

International Centre for Counter-Terrorism julkaisi vuonna 2024 raportin, jossa tarkasteltiin Venäjän ja eurooppalaisen äärioikeiston suhdetta. Raportissa tutkittiin siis väkivaltaisia terrorijärjestöjä mutta myös poliittisia äärioikeistopuolueita tietyissä kohdemaissa.

Näitä olivat Itävalta ja Saksa, joissa Itävallan FPÖ sekä Saksan AfD ovat äärioikeistopuolueita, joihin Venäjä käyttää raportin mukaan ”merkittävää valtaa”. Unkarin tilanteen jokainen tietää. Viktor Orbanin ”kristillisten arvojen” puolesta taistelu on pelkkää Kremlin propagandan pelaamista ja EU:n yhteisen päätöksenteon jarruttelua.

Kolmas esimerkki olivat Ranska ja Italia, joista jälkimmäisessä äärioikeisto on kyllä pidättäytynyt tukemasta suoraan Venäjää. Näissä maissa Venäjän toimintamalli onkin raportin mukaan tiettyjen yksilöiden tai puolueiden kautta tuoda poliittiselle kentälle puheenaiheiksi esimerkiksi antifeminismiä, anti-LGBTQ-agendaa ynnä muuta, jotka ovat sekä Kremlin agendalla että ennen kaikkea jakavat kohdemaan poliittista kenttää entisestään.

Eli äärioikeiston hyödylliset idiootit sekä tulevasta quislingin roolista haaveilevat tietoiset pahantekijät eivät siis toimi pelkästään EU-parlamentin äänestyksissä, vaan myös kotirintamalla puhuessaan asioista, jotka eivät suoraan liity millään tavalla Ukrainaan. Vai miksi luulette, että Venäjä muistuttaa puhuvien päidensä suulla tavan takaa miten Eurooppa on ihan homo ja ämmämäinen ja wokesta seonnut? Koska se tarttuu ja toimii, ja sillä lyödään kiilaa koko arvoyhteisön väliin. Jos saatana 20 % kansasta meilläkin sekoaa siitä, että muovipullojen kierrekorkkeja ei saa enää irti pullosta, niin miten tässä kollektiivina voidaan ikinä käydä vastustamaan tuollaista autoritaarista mörköä, mikä itänaapurissa nauraa partaansa.

Summa summarum: Jos ei kykene näkemään, kenen laskuun äärioikeisto pelaa kaiken aikaa näissä puheissaan – liittyivätpä ne suoraan Ukrainaan tai eivät – niin tukee ymmärtämättömyyttään tai ihan vain tietoisesti (”kunhan suvakkia vituttaa”) Venäjää.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
En minä vasemmistoa unohda, mutta palstaveli @Cobol tekee niin ansiokasta työtä ”entä vasemmisto” -puheissaan, että minä voin keskittyä ihan täysin voimin äärioikeiston ruotimiseen. Tuskin tällä palstalla vasemmistoa päästetään kuin koira veräjästä. Totta kuitenkin on, että EU-parlamentista löytyy laitavasemmistolaisia edustajia, jotka toimivat täysin Kremlin käsikassarana samalla pyrkien pirstomaan EU:ta sisältä käsin, ja he ovat samaa viidettä kolonnaa kuin äärioikeisto. Silti äärioikeiston nousu Euroopassa on kiistämättä isompi ilmiö ja myös isompi uhka monien eurooppalaisten kansallisvaltioiden sekä Euroopan unionin yhtenäisyydelle. Sen myötä myös äärioikeisto vaikuttaa Ukrainan-politiikkaan kansallisella ja EU-tasolla hyvin voimakkaasti.

Lähinnä vasemmistoliberaalinen Tony Blair -instituutti on vastikään julkaissut raportin Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan ja USA:n sekä Euroopan tuesta Ukrainalle.

Raportissa todetaan, että sodan lopputulos on ennen kaikkea Euroopan poliittinen valinta. Sanna Marin painottaa esipuheessaan, että Ukrainan sodan lopputulos on myös länsimaisen yhteisön ja Euroopan poliittinen valinta. Pelkästään Euroopan bruttokansantuote on yli 10 kertaa suurempi kuin Venäjän. Vain 0,2 prosenttia Euroopan BKT:sta riittäisi kuromaan umpeen Ukrainan ja Venäjän välisen resurssikuilun, raportissa todetaan. Kyse on puhtaasti poliittisesta tahdosta, ei kyvyistä, Marin lisää.

Mikä ero siis on laitavasemmistolaisella ja liberaalivasemmistolaisella tulkinnalla? Tietenkin se, että ääri- ja laitavasemmistolainen tulkinta syyttää kaikesta äärioikeistoa. Liberaalivasemmisto näkee Ukrainan mahdollisen pakottamisen rauhaan länsimaisen yhteisön valintana. Tämän valinnan ovat tehneet johtavat liberaalipoliitikot, ei äärioikeisto.

Monta kertaa unohdetaan sekin, että Euroopassa konservatiiviset valtiot (kuten Puola, osin Britannia) olivat useampaan otteeseen Venäjän vastaisten kovempien toimien esittäjiä. He eivät saaneet vastakaikua USA:n ja Euroopan isojen maiden liberaalijohtajilta.
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Ehdottomasti Euroopan ja USA:n liberaalijohtajilla on ollut mahdollisuus. On mahdollista ja oikeastaan nyt jo todennäköistä, että he pettivät Ukrainan ja Euroopan. Sen seurauksena radikaalioikeiston Trump voi tehdä melkeinpä mitä haluaa Ukrainan suhteen. Näyttää yhä enemmän siltä, että pahimpia pelkoja Ukrainan ja Euroopan osalta voi käydä toteen.

Muuan ex-pääministeri totesi, että Ukrainan sodan lopputulos on myös länsimaisen yhteisön ja Euroopan poliittinen valinta. Kyse on puhtaasti poliittisesta tahdosta, ei kyvyistä. Allekirjoitan.

Yritän muotoilla pointtiani uudestaan: Euroopan yhtenäisyys ja puolustuspolitiikka ei saa riittävästi kannatusta, ts. liberaalijohtajilla ei ole mandaattia niiden ajamiseen. Monet suomalaiset EU-virkamiehet ovat ainakin sitä mieltä, että poliitikkojen käsiä sitoo lisääntynyt nationalismi ja EU:n pelko siitä, että esim. määräenemmistöpäätöksien käyttäminen nykyistä useammin johtaisi kapinointiin. Siksi kunnianhimoiset puheet eivät johda tekoihin: se on sitä reaalipolitiikkaa.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Yritän muotoilla pointtiani uudestaan: Euroopan yhtenäisyys ja puolustuspolitiikka ei saa riittävästi kannatusta, ts. liberaalijohtajilla ei ole mandaattia niiden ajamiseen. Monet suomalaiset EU-virkamiehet ovat ainakin sitä mieltä, että poliitikkojen käsiä sitoo lisääntynyt nationalismi ja EU:n pelko siitä, että esim. määräenemmistöpäätöksien käyttäminen nykyistä useammin johtaisi kapinointiin. Siksi kunnianhimoiset puheet eivät johda tekoihin: se on sitä reaalipolitiikkaa.

Erityisesti USA:n presidentti Bidenilla oli suuri vaikutus siihen, että mandaattia ei mahdollisesti ollut. Hän totesi moneen kertaan höpinänsä, mitä länsi ei tee. Kyse on johtajuudesta. Kun Suomi oli NATO:n ulkopuolella, 20 prosenttia kannatti liittymistä. Jos presidentti ja hallitus olisivat olleet itse NATO-jäsenyyden kannalla, valtaosa suomalaisista olisi myös kannattanut jäsenyyttä.

Voi sanoa, että jos Biden, Scholz ja Macron olisivat olleet johtajia tänä länsimaisen demokratian kohtaamaan suuren uhan aikana, he olisivat johtajuudellaan saaneet enemmistön mukaansa ja yhdistäneet kansoja demokratiaa puolustamaan. Venäjän karkotus Ukrainasta olisi mahdollisesti johtanut siihenkin, että Trumpin valinta olisi vaikeutunut. Loppu olisi ollut demokraattipuolueen johdon käsissä.

Nyt mennään radikaalioikeiston johtajuudella USA:ssa ja se tulee säteilemään myös Eurooppaan. Äärioikeisto voimistuu vähitellen.
 
Tämä Trumpin kausi on alkanut ulkopoliittisesti pahemmin kuin odotinkaan. Siinä ei ole mitään uutta ja yllättävää, että Trump ei näe mitään arvoa Ukrainan suvereniteetille vaan on valmis hyväksymään sen, että Venäjän valtaamat alueet liitetään Venäjään ja Ukrainalle sanotaan ei käy -Nato-jäsenyyden suhteen. Jo ensimmäisellä pressakaudellaan Trump söi tapaamisissa Putinin kädestä. Silloin tilanne oli erilainen siinä mielessä, että republikaaninen puolue ei ollut täysin hänen hallussaan vaan siellä oli vielä merkittävässä määrin vanhan liiton "reaganilaisia haukkoja" jotka vanhastaan kokivat USA:n olevan maailman demokratian puolustuslinnake, jolle varsinkin Venäjä on vihollinen aina ja kaikkialla. Nyt nämä on kaikki puhdistettu. Venäjän tavoitteiden myötäily on puettu rauhan aatteen kaapuun aivan samoin mitä esim. Viktor Orban on tehnyt koko Ukrainan sodan ajan.

Se mikä on tullut nyt uutena ja järkytyksenä, on että Trump on kohdistanut suurimmat aggressionsa omiin liittolaisiinsa, kuten Tanskaan ja Panamaan. Putinia hän sen sijaan ihailee ja ylistää. Trump ei näe arvoa demokraattisten maiden yhteisillä instituutioilla mukaan lukien puolustusliitto NATO. Pelottaa kyllä mitä tästä vielä seuraa. Neljä vuotta on hirveän pitkä aika.
 
Raportissa todetaan, että sodan lopputulos on ennen kaikkea Euroopan poliittinen valinta. Sanna Marin painottaa esipuheessaan, että Ukrainan sodan lopputulos on myös länsimaisen yhteisön ja Euroopan poliittinen valinta. Pelkästään Euroopan bruttokansantuote on yli 10 kertaa suurempi kuin Venäjän. Vain 0,2 prosenttia Euroopan BKT:sta riittäisi kuromaan umpeen Ukrainan ja Venäjän välisen resurssikuilun, raportissa todetaan. Kyse on puhtaasti poliittisesta tahdosta, ei kyvyistä, Marin lisää.

Mikä ero siis on laitavasemmistolaisella ja liberaalivasemmistolaisella tulkinnalla? Tietenkin se, että ääri- ja laitavasemmistolainen tulkinta syyttää kaikesta äärioikeistoa. Liberaalivasemmisto näkee Ukrainan mahdollisen pakottamisen rauhaan länsimaisen yhteisön valintana. Tämän valinnan ovat tehneet johtavat liberaalipoliitikot, ei äärioikeisto.

Monta kertaa unohdetaan sekin, että Euroopassa konservatiiviset valtiot (kuten Puola, osin Britannia) olivat useampaan otteeseen Venäjän vastaisten kovempien toimien esittäjiä. He eivät saaneet vastakaikua USA:n ja Euroopan isojen maiden liberaalijohtajilta.
Ei kai tuosta ensimmäisestä lihavoidusta virkkeestä kukaan eri mieltä olekaan. Marin ei myöskään esipuheessaan ottanut kantaa siihen, miksi se poliittinen tahto puuttuu, kun taas minä yritin omassa vastauksessani tarjota siihen näkemystä.

Mitä tuohon jälkimmäiseen lihavoituun kohtaan tulee, niin tuskinpa tätä on kukaan unohtanut. Monet eurooppalaiset "liberaalijohtajat", Saksan Scholz nyt parhaimpana esimerkkinä, ovat todellakin suureksi häpeäkseen empineet Ukrainan asianmukaisessa tukemisessa. Itse uskaltaisin väittää, että Saksan empimisen syynä ei ole mikään toisen maailmansodan jättämä häpeä ja painolasti, kuten usein väitetään, vaan puhtaasti sisäpoliittinen tilanne. Saksan itäisissä osissa AfD:n kannatus vetelee huippulukemissa, ihmiset ovat tyytymättömiä Euroopassa läpi 2000-luvun vallinneeseen oikeistohegemoniaan, ja nostalginen kaipuu Itä-Saksan aikoihin on myös yllättävänkin korkealla. Tämä kun yhdistetään vielä opportunistiseen ja heikkoon johtajaan, niin saadaan eurooppalainen talous- ja sotilasmahti, joka toisella kädellä tukee Ukrainaa ja toisella kädellä estelee.

En usko, että olemme tässä asiassa oikeasti kovinkaan kaukana toisistamme. Minä näen tämän eurooppalaisen poliittisen kentän vuosikymmenten kollektiivisena epäonnistumisena, jossa kansallisella ja EU-tasolla hukattiin kosketus kansaan ja veisattiin talouskurin ja markkinaliberalismin virttä kyllästymiseen asti. Tähän tyytymättömyyteen äärioikeisto iski monissa maissa, mutta heidän analyysinsä tilanteen syypäistä oli virheellinen. Milloin maahanmuutto, milloin Bilderberg-kokoukset, milloin koronahuijaukset, milloin woke ja DEI, milloin mitäkin. Nyt koko maanosa on ajautunut siihen, että keskeiset toimijat (Ranska, Saksa) uskovat yhä edelleen voivansa padota äärioikeiston nousun olemalla varovaisia kannanotoissaan ja pidättäytymällä oikeasta arvojohtamisesta. Sitten on myös useita Euroopan maita, Suomi mukaan lukien, joissa ääri- tai laitaoikeistoa liehitellään, koska se on tarpeellinen pelinappula poliittisen vallan haalimisessa. Meillä sentään onneksi oma laitaoikeistopuolueemme on pro-Ukraina.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös