Yhdysvaltain presidentti Donald J. Trump

[Analyzer]

Eihän nuo Trumpin viimeaikaiset puheet hyvältä kuulosta, mutta ei niille kannata kauheasti painoarvoakaan laskea.

Ilman alueluovutuksia ei rauhaa tule. Venäjää ei saada lyötyä takaisin ilman länsijoukkojen osallistumista ja sitä ei tule tapahtumaan. Se onko se fiksua sanoa ääneen, en tiedä, mutta kaikki osapuolet sen kuitenkin tietävät.

Putinin kanssa neuvottelupöytään ei varmaankaan pääse mesoamalla ja uhkailemalla vaan tietynlainen näennäisymmärtäminen vaaditaan. Putinilla pitää rakentaa tästä jonkinlainen kunniakas perääntyminen, että rauha voi syntyä.

Tilannehan on aivan perseestä, mutta joka ikinen päivä ukrainalaisia kuolee rintamalla ja ilman hyvää neuvotteluyhteyttä ei ole edes toivoa rauhasta. Tällainen molemminpuolinen mielistely Trump vs Putin kuuluu tähän performanssiin vaikka se kaikkia vituttaakin katsella.

 

[yki]

Tämähän oli odotettavissa, kun Trump palaa valtaan. Trumpin tiedetään ihailevan Putinia ja tänään hän antoi esikuvalleen lahjoista parhaimman: takuut siitä, että Venäjä on todellinen voittaja, sitten kun jonkinlainen rauha saadaan joskus aikaan. Ukraina joutuu luopumaan alueistaan (ikävä kyllä realismia), luonnonvaroistaan ja lisäksi joutunee tyytymään Euroopan ”turvatakuihin”, joita ei voi pitää minkäänlaisena pelotteena.

Eurooppa häviää ja kokee aikamoisen nöyryytyksen, kun Trump tekee itselleen parhaimman mahdollisen diilin Putinin kanssa.

 

[BitterX]

Ihan hyvä vauhti Euroopan Nato-mailla on puolustuspanostusten kasvattamisen kanssa. Vuodesta 2016 nykypäivään asti näiden maiden puolustusmenot ovat nousseet noin 1,3 prosentista 2 prosenttiin ja vuodesta 2022 noin 1,5 prosentista 2 prosenttiin. Tänä vuonna menot / BKT nousevat yli sen tason, mitä ne olivat kylmän sodan päättyessä, koska puolustusmenojen kasvu jatkaa kiihtymistään.

Ongelma ei ole vauhti tai hidastelu, vaan tolkuttoman alhainen lähtötaso.

Miksi tuo lähtötaso sitten on ollut noin alhainen?

Yhdysvallat ei ole ottanut noin suurta vastuuta Euroopan puolustuksesta hyvää hyvyyttään ja valkoisena ritarina, vaan sen omien taloudellisten intressien takia. Kauppasuhteet poliittisesti vakaaseen Eurooppaan ovat sen taloudelle elintärkeitä. Sotilaallista vakautta se on turvannut mieluiten itse omalla vahvalla sotilaallisella läsnäolollaan ja absoluuttisilla turvatakuilla, koska se ei ole pätkääkään luottanut Euroopan sotilaallisen ja taloudellisen vakauden säilymiseen tilanteessa, jossa Euroopan maat alkavat kilpailemaan keskenään, haastamaan Yhdysvaltoja ja varustamaan itse itseään. Ja tälle epäluottamukselle on kiistatta ollut äärimmäisen vahvat perusteet, kun katsoo sitä, mihin tuo johti kahteen otteeseen aikavälillä n. 1910-1945.

USA:n intressissä oli pitää Eurooppa demokraattisena, sotilaallisesti heikkona ja näiden kautta poliittisesti sekä taloudellisesti vakaana. Siksi se antoi Euroopalle Naton kautta täydet turvatakuut ja otti roolin transatlanttisen puolustusliiton kiistattomana johtovaltiona.

Tästä muodostui Euroopan ja Yhdysvaltain symbioosi. Eräänlainen equilibrium, jota kaikki Yhdysvaltain ja Euroopan johtajat ovat vaalineet. Ennen Trumpia.

 

[Analyzer]

Sekin on vähän paradoksi, että kyllähän Euroopan (jos kaikki isoimmat sotilasmahdit mukana) antamat turvatakuut olisivat asevoimien puolesta aivan riittävät pelotteeksi.

Ongelma tulee siinä, että kukaan ei usko että niitä turvatakuita käytettäisiin, jos punainen linja ylitettäisiin.

 

[MegaForce]

Tämähän oli odotettavissa, kun Trump palaa valtaan. Trumpin tiedetään ihailevan Putinia ja tänään hän antoi esikuvalleen lahjoista parhaimman: takuut siitä, että Venäjä on todellinen voittaja, sitten kun jonkinlainen rauha saadaan joskus aikaan. Ukraina joutuu luopumaan alueistaan (ikävä kyllä realismia), luonnonvaroistaan ja lisäksi joutunee tyytymään Euroopan ”turvatakuihin”, joita ei voi pitää minkäänlaisena pelotteena.

Eurooppa häviää ja kokee aikamoisen nöyryytyksen, kun Trump tekee itselleen parhaimman mahdollisen diilin Putinin kanssa.

Tulee mieleen tämä: "Chamberlain allekirjoitti kohutun Münchenin sopimuksen Adolf Hitlerin kanssa syyskuussa 1938. Chamberlainia pidetään 1900-luvun epäsuosituimpana pääministerinä, koska hänen myöntyväisyyspolitiikkansa johti Tšekkoslovakian luovuttamiseen Saksalle."

Here we go again..

 

[Jymäkkä]

Trumpin hallinto vaan jatkaa syöttöjä lapaan

Linkki: https://x.com/front_ukrainian/status/1889740126848245988

Tätä henkilöähän on luonnehdittu jopa mahdolliseksi Venäjän agentiksi. No, ei ehkä ihan sitä, mutta Venäjännarratiivia hän on koko ajan suoltanut. Samalla kun siivotaan tiedustelupuolen väkeä, niin voi olla, että ihan totutun tarkkaa infoa ei jenkkien tiedustelulta tule.

 

[Jymäkkä]

Tulee mieleen tämä: "Chamberlain allekirjoitti kohutun Münchenin sopimuksen Adolf Hitlerin kanssa syyskuussa 1938. Chamberlainia pidetään 1900-luvun epäsuosituimpana pääministerinä, koska hänen myöntyväisyyspolitiikkansa johti Tšekkoslovakian luovuttamiseen Saksalle."

Here we go again..

Venäjä oppinee tästä, että järjettömällä tuhoamisella, tappamisella ja puskemisella saavuttaa tavoitteitaan. Olen sanonut ennenkin, ja sanon taas. Venäjän naapureille tämä on äärimmäisen vaarallista. Suomi nyt ei ole ensimmäisenä tulilinjalla, mutta ei pidä todellakaan täällä tuudittautua siihen, että Suomeen hyökkääminen tulisi liian kalliiksi. Ei tunnu tunkiolla missään, kuten Ukrainasta olemme huomanneet. Ja Venäjän lopullinen tavoite on edelleen uusi maailmanjärjestys, johon ei kuulu Nato sen rajoilla.

Uskon kyllä Naton pitävän Venäjän omalla puolellaan, mutta tilanne muuttuu heti huomattavasti vaarallisemmaksi, jos Nato alkaa osoittaa murenemisen merkkejä.

 

[Leopold Isopanda]

Eihän tästä nyt voi juurisyytä hyvällä tahdollakaan laittaa minkään äärioikeiston piikkiin, koska tämä eurooppalaisen puolustuksen alasajo on ollut systemaattista jo edellisellä vuosituhannella ja jatkunut tähän päivään asti. Nyt on sentään jonkinlaista heräämistä näkynyt osassa valtioita, vaikka aivan liikaa niitä vapaamatkustajiakin on edelleen.

En minä mistään juurisyystä ole puhunutkaan, vaan tilanteesta juuri tällä hetkellä. Vai kiistätkö, etteivätkö juuri ääri- tai laitaoikeistolaiset puolueet Euroopassa ole juuri niitä, jotka pelaavat Venäjän pussiin ja Venäjästä hyötyvät, samalla hajottaen Euroopan rivejä Ukraina-paketeissa ja -päätöksissä?

Jos tämän tilanteen historiaa ruvetaan kaivelemaan, niin kaitpa tässä ”syyllisiä” silloin kaivettaisiin niistä, joille puhe ”historian lopusta” 1990-luvulla meni täydestä. Uusliberalististen unelmien mukaan kaikki valtiot sitovat toisensa keskinäisiin taloudellisiin riippuvuussuhteisiin, ja sodista tulisi turhia. Näin toki onkin, jos maailmaa katsoo uusliberalistisin linssein. Putinin tai Trumpin kaltaisten ihmisten kohdalla hyödyllisempi metriikka löytyy kuitenkin fasismintutkimuksen puolelta.

Noh, ysärin optimismi näiltä osin on haudattu eikä maailmaa nähdä enää talouskasvulla korjattavana yhtälönä paitsi ehkä Helsingin Sanomien toimituksessa. Senpä takia en hirveästi jaksa syyllistää niitä päättäjiä, jotka ajoivat puolustusmenoja alas tuon ajan hengessä.

Nyt tilanne on kuitenkin toinen ja 2020-luvun ”kotiryssä” on se, joka mouhottaa wokesta, väestönvaihdosta, koronahuijauksesta, transhumpasta ja milloin mistäkin täkystä, jonka Kreml kierrättää USA:n kautta Eurooppaan.

 

[MegaForce]

Maailman tilanne on kuvottava ja suoraan sanottuna fyysisesti etova. Putinille pedataan paraatikelpoisia voitonpäivän juhlia, joissa Xi seisoo rinnalla, kun taas Eurooppa jää tyhjin käsin, kykenemättömänä puolustamaan omia etujaan. Samaan aikaan Trump, Orbanin tapaan, soittelee myötämielisesti Putinin suuntaan ja haaveilee jostain Nobelin rauhanpalkinnosta, vaikka hänen toimintansa on tosiasiassa Ukrainan ja koko Euroopan uhraamista suurvaltapelin pelinappuloina.

Tämän lisäksi Musk, joka käyttäytyy kuin riehuva aikuislapsi, näyttää valmistautuvan horjuttamaan demokratiaa Yhdysvalloissa entistä voimakkaammin. Hän avoimesti tukee Euroopan äärioikeistoa, suoraan tai epäsuorasti, piittaamatta siitä, millaisiin seurauksiin tämä voi johtaa. Hänen toimillaan on laajamittaisia vaikutuksia, jotka horjuttavat jo valmiiksi epävakaata maailmanjärjestystä.

Pitäisikö tässä vain pakata laukut ja lähteä Uuteen-Seelantiin tai Australiaan elämään hedonistisesti, kun maailma ympärillä sortuu? Synkät ajat edessä.

 

[Cobol]

En minä mistään juurisyystä ole puhunutkaan, vaan tilanteesta juuri tällä hetkellä. Vai kiistätkö, etteivätkö juuri ääri- tai laitaoikeistolaiset puolueet Euroopassa ole juuri niitä, jotka pelaavat Venäjän pussiin ja Venäjästä hyötyvät, samalla hajottaen Euroopan rivejä Ukraina-paketeissa ja -päätöksissä?

Jos tämän tilanteen historiaa ruvetaan kaivelemaan, niin kaitpa tässä ”syyllisiä” silloin kaivettaisiin niistä, joille puhe ”historian lopusta” 1990-luvulla meni täydestä. Uusliberalististen unelmien mukaan kaikki valtiot sitovat toisensa keskinäisiin taloudellisiin riippuvuussuhteisiin, ja sodista tulisi turhia. Näin toki onkin, jos maailmaa katsoo uusliberalistisin linssein. Putinin tai Trumpin kaltaisten ihmisten kohdalla hyödyllisempi metriikka löytyy kuitenkin fasismintutkimuksen puolelta.

Noh, ysärin optimismi näiltä osin on haudattu eikä maailmaa nähdä enää talouskasvulla korjattavana yhtälönä paitsi ehkä Helsingin Sanomien toimituksessa. Senpä takia en hirveästi jaksa syyllistää niitä päättäjiä, jotka ajoivat puolustusmenoja alas tuon ajan hengessä.

Nyt tilanne on kuitenkin toinen ja 2020-luvun ”kotiryssä” on se, joka mouhottaa wokesta, väestönvaihdosta, koronahuijauksesta, transhumpasta ja milloin mistäkin täkystä, jonka Kreml kierrättää USA:n kautta Eurooppaan.

Käyt samaa keskusteluasi kahdessa ketjussa. Todettakoon faktana, että laitavasemmiston suora ja epäsuora tuki EU:ssa Venäjälle on vienyt siihen, että he ovat Venäjän osaltaan parhaita ystäviä. Revealed: Russia’s best friends in the EU Parliament

Kesällä 2024 vasemmistoryhmän mepit äänestivät EU:ssa Ukrainan aseapua vastaan. Vasemmistoryhmän mepit äänestivät: Ei aseapua Ukrainalle – Näin Li Andersson kommentoi

Laitaoikeisto äänesti puolestaan todella selvänä enemmistönä Ukrainan aseavun puolesta. Äärioikeisto ei. Euroopan tasolla Ukrainan aseapua vastustaa erittäin iso osa vasemmistosta,

 

[MegaForce]

Olemme vedenjakajalla. Jos EU-maat alistuvat Yhdysvaltojen politiikan linjaan, se tarkoittaa käytännössä Ukrainan uhraamista. Ennen sitä kannattaisi miettiä, mitä tapahtuu Euroopalle, jos Venäjä saa haltuunsa Ukrainan viljavarannot, eikä tämä ole mikään vähäpätöinen asia. Putinin seuraavia liikkeitä ei edes uskalleta sanoa ääneen. Tilanne näyttää synkältä.

 

[Cobol]

Olemme vedenjakajalla. Jos EU-maat alistuvat Yhdysvaltojen politiikan linjaan, se tarkoittaa käytännössä Ukrainan uhraamista. Ennen sitä kannattaisi miettiä, mitä tapahtuu Euroopalle, jos Venäjä saa haltuunsa Ukrainan viljavarannot, eikä tämä ole mikään vähäpätöinen asia. Putinin seuraavia liikkeitä ei edes uskalleta sanoa ääneen. Tilanne näyttää synkältä.

Nyt on liian myöhäistä odottaa Euroopan ryhtiliikettä. Se olisi tullut tehdä viimeistään 2014. Pieni toivo oli siinäkin, jos Saksa ja Ranska sekä Britannia olisivat ottaneet tavoitteeksi Venäjän hallinnon kaatamisen Venäjän hyökättyä 2022 laajalla rintamalla Ukrainaan.

EU:n demokratioiden linjattomuus on ajamassa Euroopan USA:n tapaan siihen, että kansalaiset kokevat ääripuolueet aiempaa luotettavampana. Biden, Scholz ja Macron eivät tehneet sitä mihin Euroopan ja demokratian historia heidät haastoi. Tätä on turha kiepauttaa äärioikeiston syyksi. Se on itsepetoksellinen tie.

 

[-Kantor-]

En minä mistään juurisyystä ole puhunutkaan, vaan tilanteesta juuri tällä hetkellä. Vai kiistätkö, etteivätkö juuri ääri- tai laitaoikeistolaiset puolueet Euroopassa ole juuri niitä, jotka pelaavat Venäjän pussiin ja Venäjästä hyötyvät, samalla hajottaen Euroopan rivejä Ukraina-paketeissa ja -päätöksissä?

Suomessa vasen laita (yksittäisiä Kiljusia ja Yrttiahoja lukuunottamatta) toki ymmärtää vaikkapa Venäjä-pakotteiden tärkeyden, koska maantieteellisen sijainnin vuoksi kaikki muu olisi silkkaa poliittista itsemurhaa, mutta näin ei ole kaikkialla Euroopassa. EU:n vasemmistoryhmä on rakoillut pahasti mm. Ukrainan hätälainaäänestyksessä. Venäjä-pakotteiden kasvattamista ja Venäjän laajempaa eristämistä puoltavaa päätöslauselmaa kannatti ainoastaan pari yksittäistä vasemmisto-ryhmän edustajaa, loppujen äänestäessä tyhjää.

Robert Ficon Smer SD -puolue lasketaan poliittiseen vasemmistoon ja Sahra Wagenknechtin johtama vasemmistolaispopulistinen Bündnis-puolue harjoittaa hyvinkin Venäjä-myönteistä politiikkaa. Ei ole järkevää puoluepolitiikan nimissä ummistaa silmiään tosiasioilta ja nähdä Venäjä-myönteisyyttä pelkkänä äärioikeiston agendana.

 

[Mojo]

Vai kiistätkö, etteivätkö juuri ääri- tai laitaoikeistolaiset puolueet Euroopassa ole juuri niitä, jotka pelaavat Venäjän pussiin ja Venäjästä hyötyvät, samalla hajottaen Euroopan rivejä Ukraina-paketeissa ja -päätöksissä?

Jostain syystä sulta tuntuu nyt unohtuvan kokonaan laitavasemmiston rooli nykyisessä tilanteessa. Yrittäisit edes.

edit. @Cobol ja @-Kantor- kirjoittivatkin jo samasta asiasta.

 

[MegaForce]

Nyt on liian myöhäistä odottaa Euroopan ryhtiliikettä. Se olisi tullut tehdä viimeistään 2014. Pieni toivo oli siinäkin, jos Saksa ja Ranska sekä Britannia olisivat ottaneet tavoitteeksi Venäjän hallinnon kaatamisen Venäjän hyökättyä 2022 laajalla rintamalla Ukrainaan.

EU:n demokratioiden linjattomuus on ajamassa Euroopan USA:n tapaan siihen, että kansalaiset kokevat ääripuolueet aiempaa luotettavampana. Biden, Scholz ja Macron eivät tehneet sitä mihin Euroopan ja demokratian historia heidät haastoi. Tätä on turha kiepauttaa äärioikeiston syyksi. Se on itsepetoksellinen tie.

Eurooppa on elänyt niin pitkään Yhdysvaltojen takaaman rauhan ajassa, että sopeutuminen uuteen maailmanjärjestykseen on ollut vaikeaa.

EU ei ole hajoamassa. Eiköhän pakon edessä Eurooppa ala hitsautumaan yhteen, koska vanhat itsestäänselvyydet eivät enää päde: Yhdysvallat ei ole enää se luotettava Yhdysvallat, ja ryssä edelleen ryssä, vaikka moni oli jo ehtinyt kuvitella toisin.

Eurooppa on jo alkanut palauttaa vanhoja vahvuuksiaan, ja vauhti tulee vain kiihtymään. Sotataito ja sotateollisuus eivät ole Euroopasta kadonneet, ja ongelma ei ole kyvyssä puolustautua, vaan siinä, että tilannekuva on muuttunut nopeammin kuin asenne.

 

[Ujcik#11]

Eurooppa/ länsi pelkäsi punaisia rajoja, ydinaseita, sodan eskaloimista. Vitun tunarit ja housuun paskojat.

Eurooppa/ länsi pasko kriittisillä hetkillä pöksyihin ja jäätyi. Annettiin aseapua ja lahjoitettiin vanhoja aseita, vitkuteltiin ja uskottiin johonkin. Niin mitäköhän ja mihin esimerkiksi EU maiden johtajat sitten kuvittelivat uskovansa? Ihmettelen, että mikä oli se suuri pyrkimys ja tavoite. Vai oliko sellaista edes olemassa. Mentiinkö me aivan tuurilla tämä kriittinen vaihe läpi?
Unkari sooloilee, Saksa sekoilee, Britit seuraavat, Ranska ja Espanja jäävät itsensä ulos… Ei tästä tule mitään.

Nyt saadaan rauha Eurooppaan, lähes itsenäinen Ukraina, Venäjä, jonka nälkä rupeaa kurnimaan viipymättä, kun vähän laineet tasoittuvat.

Kiina joka kaivaa ja kaivaa lännen alle kuoppaa, jota muka kukaan ei huomaa, vaikka kaikki näkevät niiden olevan pahan alku ja juuri.

Isot ovat isoja ja pienet pelkäävät ja tekevät niinkuin käsketään. Haikeana muistelee 1900 luvun loppua/ 2000 luvun alkua. Maailma oli tuolloin auki ja tulevaisuus kirkas ja valoisa. 25 vuotta ja olemme takaisin 60 - luvulla. Vitun masentavaa. Demokratia vetelee viimeisiään eikä lännessä sitä taideta edes tajuta.

Ukraina taisteli ja osti näille luusereille aikaa. Ei kelvannut, eikä kaikki edes ymmärtäneet mistä oli kyse.

 

[Cobol]

Eurooppa on elänyt niin pitkään Yhdysvaltojen takaaman rauhan ajassa, että sopeutuminen uuteen maailmanjärjestykseen on ollut vaikeaa.

EU ei ole hajoamassa. Eiköhän pakon edessä Eurooppa ala hitsautumaan yhteen, koska vanhat itsestäänselvyydet eivät enää päde: Yhdysvallat ei ole enää se luotettava Yhdysvallat, ja ryssä edelleen ryssä, vaikka moni oli jo ehtinyt kuvitella toisin.

Eurooppa on jo alkanut palauttaa vanhoja vahvuuksiaan, ja vauhti tulee vain kiihtymään. Sotataito ja sotateollisuus eivät ole Euroopasta kadonneet, ja ongelma ei ole kyvyssä puolustautua, vaan siinä, että tilannekuva on muuttunut nopeammin kuin asenne.

EU tuskin järjestönä hajoaa, mutta useat sen jäsenet tekevät mahdollisesti aiempaa enemmän ratkaisunsa itse. Saksa ja Ranska ovat näin toimineet jo tovin omaksi edukseen mm. ilmastopolitiikassa, valtion tukipolitiikassa ja monessa muussakin asiassa. Tämä syö Suomea. Tätä on toistaiseksi vaikea muuttaa ja vähän epäilen, että Trumpin kauden jälkeen ei enää ole paluuta aikaan ennen koronaa. Koronan varjolla avointa kilpailua ja markkinataloutta rajoitettiin EU:ssa.

 

[Laiskiainen]

Eurooppa/ länsi pelkäsi punaisia rajoja, ydinaseita, sodan eskaloimista. Vitun tunarit ja housuun paskojat.

Eurooppa/ länsi pasko kriittisillä hetkillä pöksyihin ja jäätyi. Annettiin aseapua ja lahjoitettiin vanhoja aseita, vitkuteltiin ja uskottiin johonkin. Niin mitäköhän ja mihin esimerkiksi EU maiden johtajat sitten kuvittelivat uskovansa? Ihmettelen, että mikä oli se suuri pyrkimys ja tavoite. Vai oliko sellaista edes olemassa. Mentiinkö me aivan tuurilla tämä kriittinen vaihe läpi?
Unkari sooloilee, Saksa sekoilee, Britit seuraavat, Ranska ja Espanja jäävät itsensä ulos… Ei tästä tule mitään.

Nyt saadaan rauha Eurooppaan, lähes itsenäinen Ukraina, Venäjä, jonka nälkä rupeaa kurnimaan viipymättä, kun vähän laineet tasoittuvat.

Kiina joka kaivaa ja kaivaa lännen alle kuoppaa, jota muka kukaan ei huomaa, vaikka kaikki näkevät niiden olevan pahan alku ja juuri.

Isot ovat isoja ja pienet pelkäävät ja tekevät niinkuin käsketään. Haikeana muistelee 1900 luvun loppua/ 2000 luvun alkua. Maailma oli tuolloin auki ja tulevaisuus kirkas ja valoisa. 25 vuotta ja olemme takaisin 60 - luvulla. Vitun masentavaa. Demokratia vetelee viimeisiään eikä lännessä sitä taideta edes tajuta.

Ukraina taisteli ja osti näille luusereille aikaa. Ei kelvannut, eikä kaikki edes ymmärtäneet mistä oli kyse.

Tosiaan etenkin Euroopan näkökulmasta ollaan loppujen lopuksi tekemässä todella komeaa omaa maalia monessa mielessä. Toki sekin on sanottava, ettei ydinuhitteluja etenkään talvella 22 olisi kukaan vastuullinen politiikko lännessä varmaankaan olisi voinut tyystin jättää huomiotta, mutta etenkin tilanteen Ukrainassa hieman stabiloitumusen jälkeen olisi pitänyt tehdä paljon enemmän. Nyt puolestaan on vaikeaa nähdä, miten maailmassa asiat voisivat nähtävillä olevissa skenaariossa olla paremmin.

 

[-Kantor-]

Eurooppa on elänyt niin pitkään Yhdysvaltojen takaaman rauhan ajassa, että sopeutuminen uuteen maailmanjärjestykseen on ollut vaikeaa.

EU ei ole hajoamassa. Eiköhän pakon edessä Eurooppa ala hitsautumaan yhteen, koska vanhat itsestäänselvyydet eivät enää päde: Yhdysvallat ei ole enää se luotettava Yhdysvallat, ja ryssä edelleen ryssä, vaikka moni oli jo ehtinyt kuvitella toisin.

Eurooppa on jo alkanut palauttaa vanhoja vahvuuksiaan, ja vauhti tulee vain kiihtymään. Sotataito ja sotateollisuus eivät ole Euroopasta kadonneet, ja ongelma ei ole kyvyssä puolustautua, vaan siinä, että tilannekuva on muuttunut nopeammin kuin asenne.

Tiedostaen isot kysymykset mitä aiheen ympärille liittyy, niin pakostakin sitä tulee välillä pohtineeksi, että onko maailma kääntymässä vähitellen sellaiseen asentoon, että EU joutuu tosissaan harkitsemaan askeleita kohti liittovaltiota. Tietenkin tämä mahdollistaisi paremman kilpailukyvyn sekä taloudellisesti että sotilaallisesti kun nykytilanteessa pirstoutunut kasa itsenäisiä valtioita omine lainsäädäntöineen lähinnä jarruttaa kaikkea kehitystä sekä päätöksentekoa. Globaalissa suurvaltain välisessä kilpailussa se vaikuttaa juuri nyt tuhoon tuomitulta tieltä. Nythän EU yrittää ikäänkuin leikkiä liittovaltiota olematta kuitenkaan sellainen, jolloin se menettää ison osan suuruuden hyödyistä, mutta niin, että haitat kuitenkin jäävät byrokratian sekä sääntelyn muodossa.

E: Ja minulla siis ei ole varsinaista mielipidettä asiasta, mutta tällaistakin skenaariota on tullut pohdittua. Ehkä Venäjänkin laajenemishalut jäisivät vähän ohkaisemmiksi jos vastassa olisi 449 miljoonan ihmisen ydinasevaltio.

 

[DAF]

Eurooppa tässä tietenkin jää osin välinpitämättömäksi (tätähän meillä ei vieläkään ymmärretä - ei Ukraina ole ollenkaan samasta kulmasta issue valtaosassa unionia kuin meillä, ja juuri siksi näitä ongelmia on), osin sitten siihen tilaan, jossa hypitään ja todetaan että "ei ole oikein, että tällä tavalla voi ryövätä toiselta alueita". Ei olekaan, mutta sellaista on voimapolitiikka, kun ollaan yksin. Oli se yksin oleva sitten pieni tai kuten tässä, kohtalaisen isokin, mutta hyvin sekavassa tilassa ollut valtio. Tämä epäreiluuden kokemus vain on jaettu lopulta aidosti aika harvoissa maissa niin, että sillä olisi mitään merkitystä. Baltiassa, Pohjolassa - onko lopulta oikeasti muualla?

Realismia on myös se, ettei Ukraina ole ollut eikä olisi NATO-kelpoinen todella pitkään aikaan. Eikä tämän toteaminen ole "putinismia" vaan realismia. Ukraina on tehnyt hämmästyttävän hyvän suorituksen tässä sodassa hyökkääjää vastaan suhteessa siihen, kuinka sekava ja korruptiivinen valtio se oli vielä kolme vuotta sitten. Yhtä lailla realismia on ollut, ettei Ukraina Krimiä takaisin saa oikein millään. Joitain muita alueita, vähempimerkityksisiä voi saada sopimuksessa. Turvatakuut olisivat toisella Yhdysvaltain valtarakenteella olleet mahdolliset ehkä, NATO ei silloinkaan.

Tekisi mieleni tässäkin, ehkä vähän väärässä ketjussa todeta, kuinka paljon hallaa nämä pekkatoverien "Venäjän ammukset loppuvat kohta" ja toisaalta jopa valtionjohdon "Ukraina on jo voittanut sodan" puheet luovat monelle peruskansalaisen ajattelulle. Toiveikkuutta on hyvä ylläpitää, mutta jos - ja Trumpin myötä varmaan lopulta kun - tämä sota päättyy Ukrainan kannalta erittäin raskaisiin ehtoihin ja de facto jäämiseen välitilaan kahden erilaisen alueen väliin, ei se ainakaan näiden puhujien ja vaikkapa unionin uskottavuutta nosta. Se taas on Suomelle aivan helvetin huono asia, kuten Cobolkin aiemmin taisi viitata.

 

[teroz]

Nyt sitten EU johtajat huutelee, että ei rauhaa ilman heidän mukanaoloa. Valitettavasti tämä pumpuli-tohelojoukko antoi päätösvaltansa asiaan pois olemalla pelokas ja puoliksi messissä omalla maaperällään.

Kyllä siis kerrassaan vituttaa miten Eurooppa - Saksa ja Ranska erityisesti - tämän antoi kehittyä ja se, että nyt tästä johtuen nimenomaan Trump tulee sitten sanelemaan yhteistyössä Putinin kanssa miten homma saatetaan finaaliin - Ukraina toistelee Trumpin termejä ja on ihan loppu.

Mahtavasti pelattu.

 

[mjr]

No, elämme uusia aikoja, uudet tuulet puhaltavat. En odota kovin hyviä ehtoja Ukrainalle, mutta toivottavasti siellä säilyy edes itsenäinen toimintakyky, kuten Suomella säilyi Talvisodan raskaan rauhan jälkeen.

Mitä tulee EU:hun niin monelle valtiolle tästä tulee kätevä alibi luopua lopustakin Ukrainan tukemisesta, ikään kuin se halu olisi kauhean suuri koskaan ollut. Britannia, Pohjoismaat, Baltia, Puola ja Tsekki lienevät ne luotettavimmat tahot Euroopassa, mistä siis mm. meille olisi tukea odotettavissa, jos Venäjän ruokahalu kasvaisi syödessä. Mielenkiintoista aikaa, mielenkiintoista on myös tämä oikeistopopulismi valtaan päästyään.

 

[Jay79]

Tulee mieleen tämä: "Chamberlain allekirjoitti kohutun Münchenin sopimuksen Adolf Hitlerin kanssa syyskuussa 1938. Chamberlainia pidetään 1900-luvun epäsuosituimpana pääministerinä, koska hänen myöntyväisyyspolitiikkansa johti Tšekkoslovakian luovuttamiseen Saksalle."

Here we go again..

Luettu mielipide palstaa kun tämän asian sait kaivettua esiin tähän, ollaan aika kaukana näistä asioista mitä silloin tapahtui Saksan kanssa. Jotain tolkkua olisi hyvä olla näissä asioissa sekä perehtymistä kunnolla historiaan.

 

[mjr]

Luettu mielipide palstaa kun tämän asian sait kaivettua esiin tähän, ollaan aika kaukana näistä asioista mitä silloin tapahtui Saksan kanssa. Jotain tolkkua olisi hyvä olla näissä asioissa sekä perehtymistä kunnolla historiaan.

Etteikö nyt olisi kuitenkin jotain analogiaa - jos aloittaa irvokkaan fasistisen hyökkäyssodan ja voittaa sillä myönteisen rauhan niin eikö tosiaan ole mitään vaaraa että ruokahalu siitä vain kasvaa?

 

[olkikuukkeli]

EU:n demokratioiden linjattomuus on ajamassa Euroopan USA:n tapaan siihen, että kansalaiset kokevat ääripuolueet aiempaa luotettavampana. Biden, Scholz ja Macron eivät tehneet sitä mihin Euroopan ja demokratian historia heidät haastoi. Tätä on turha kiepauttaa äärioikeiston syyksi. Se on itsepetoksellinen tie.

Onko heillä ollut siihen joku mahdollisuus? Itse näkisin ennemminkin niin, että eurooppalaiset eivät ole halunneet tiiviimpää yhteistyötä. Olemme edelleen kiinni nationalistisessa heimoajattelussa ja kun se on johtanut globaalien suurvaltojen ajamiseen meidän ohi, takerrumme siihen näköjään entistä tiukemmin. Suomenkin somesuosikit (lue: PS) menestyy puhumalla Euroopan tiivistymistä vastaan. Ylipäätään eurooppalaisille on ollut vetoavampaa haukkua paperipillejä kuin organisoida vaikkapa yhteinen puolustus. Sitä saa mitä tilaa.