Mainos

Yrittäjät – kansakunnan asialla

  • 89 388
  • 427

er_bai_wu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, LOFC, JJK, NYR, S.S. Lazio, v. Sacher-Masoch
Nostetaanpa tätä ketjua ylös, kun on omalta kohdaltani ajankohtainen asia. Eli kaikessa lyhykäisyydessään olen kypsynyt palkansaajana töiden pätkittäisyyteen ja projektiluonteeseen, josta en saa kiitokseksi kuin huonon palkan, jos sitäkään. Yrittäjäksi ryhtyminen ei tietenkään poista kahta ensimmäistä ongelmaa, jos kohta tuo myös kosolti muita huomionarvoisia asioita, mutta olen päätökseni tehnyt ja perustan siis yrityksen.

Suurin tekijä omalta kohdaltani on kai ollut jo sekin seikka, että työni on sen luonteista, että sellaista pitkää ja pysyvää työsuhdetta ei tule kuunaan tästä maasta löytymään. Osittain ongelma on rakenteellinen, mutta ei siitä sen enempää. Kun olen kuitenkin huomannut kysyntää olevan ja olen jo nykyisen toimenkuvani kautta freelancerina (asiantuntija/konsultti/tutkimus) toiminut, niin kynnys on pieni ja askel nähdäkseni tarpeellinen. Eli jos työssä on joka tapauksessa yrittäjän riskit, niin miksi sitten antaa kenenkään tulla väliin vetämään yhtään senttiä?

Mutta ei minulla tähän hätään muuta. Olisi toisaalta mukavaa kuulla kokemuksia, positiivisia tai negatiivisia. Onnea teille kaikille omissa yrityksissänne.
 

Kassu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Aika moni on ajatellut asiaa pienen yrityksen perustamisen kautta, missä ei todellakaan mitään väärää ole. Itsekin olen vastaavaa pyöritellyt, ja itse yrittämistä oikein opiskellutkin. Opiskelut nyt johtivat siihen että yrittämisen vaatimukset oikeasti ymmärrettyäni olen pysynyt toisen palveluksessa. Lukaisin kuitenkin tuossa vast ikään erittäin raflaavan nimen omaavan kirjan: How to get rich, kun sellainen best seller lähti Heathrow:n lentokentältä pitkää lentomatkaa viihdyttämään.

Kirjoittaja Felix Dennis on nollasta omaisuutensa (600-800milj) kerännyt lehtimoguli, joka kirjoittaa viihdyttävää tekstiä ja kaiken lisäksi vielä asiaa. Ylimääräinen teoria on jätetty pois ja asiaa on käsitelty enemmänkin mentaalipuolella. Tässä kuitenkin kyseisen kirjan kuusi askelta todelliseen rikkauteen:
1. Sitoudu täydellisesti (ei puolittaisia sitoutumisia)
2. Hankkiudu eroon kaikista negatiivisista vaikutuksista (joo kyllä sukulaiset ja tuttavat voivat kuulua joukkoon)
3. Valitse oikea "vuori"
4. Elä pelkää mitään
5. Aloita NYT!
6. Mene!

Siis ettei asiasta jäisi liian ruusuista kuvaa niin kirja maalaa todellisen kuvan vaaditusta sitoutumisesta ja työmäärästä mikä on todella kova. Eikä rikkaus tämänkään kirjan mukaan takaa onnea. Puhumattakaan siitä että onneakin kyllä tarvitaan myös, mutta tämän kirjan teema on ennemminkin "onni pitää ansaita"...
 

wilco

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK,LiPu
Lukaisin kuitenkin tuossa vast ikään erittäin raflaavan nimen omaavan kirjan: How to get rich.

Kirjoittaja Felix Dennis on nollasta omaisuutensa (600-800milj) kerännyt lehtimoguli.

Tässä kuitenkin kyseisen kirjan kuusi askelta todelliseen rikkauteen:
1. ...
2. ...
3. ...
4. ...
5. ...
6. ...

7. Kirjoita kirja kuinka rikastua. Kaikki sen kuitenkin ostavat.

Sitähän tuntuvat kaikki yrittäjät valittavan, että aikaa kuluu aivan älyttömästi ja pitää olla varattuna koko ajan. Mutta ei se nyt kovin paskaa voi olla, kun useimmat sitä kuitenkin jatkavat yhä.

Että silleen...
 

HekeK

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jääkiekkojoukkue
Vai että yrittämistä.

Itse olen toiminut yrittäjänä tovin. Aluksi liikeidea oli toisarvoinen juttu. Halusin toimia yrittäjänä koulun ohessa. Melkein kaksi vuotta toimin palkollisena, opiskelin sekä suoritin projekteja toisille yrityksille oman firman nimissä. Olin päättänyt, että kun valmistun koulusta, lopetan työt muualla ja panostan yritykseeni täysipäiväisesti. Minulla oli vain yksi "pieni" pulma. Minulla ei ollut kantavaa liikeideaa. Mutta...

Tyttöystäväni on vaihto-oppilaana Etelä-Ranskassa. Lähdin häntä katsomaan ihan paikanpäälle. Elettiin loppukesää 2007. Olin päättänyt etsiä Ranskasta jotain sellaista mielenkiintoista tavaraa tai palvelua, jota ei täällä härmässä vielä ollut.

Joka ikisellä kauppareissulla minulla oli muistilappu, johon merkitsin näkemiäni mielenkiintoisia tuotteita. Ranskalainen kauppajätti Carrefour oli mitä parhain tällaiseen pongailuun.

Ensimmäisen viikon aikana sain muistilapulleni jotain elektronisia tuotteita. Mikään näistä tuotteista ei kuitenkaan aiheuttanut minussa mitään "Wau!"-reaktiota. Ajattelin jo, että se oli sitten siinä. Ei täältä mitään hyvää löydy.

Toinen, ja viimeinen viikko kaiken muuttaa voi. Tyttöystäväni lähdettyä luennolle päätin vielä kerran mennä Carrefouriin ja tonkia koko kaupan ympäri. Meni sitten tunti taikka viisi.

Kaupassa ollessani näin yhden kehitysvammaisen pojan kuljeskelemassa pitkin käytäviä. Niin haappuvin askelin hän matkaansa teki, että hän joutui ottamaan nojaa hyllyköistä. Minulle tuli pakottava tarve seurata pojan tekemisiä, ettei hän vain loukkaisi itseään kaatamalla hyllyköistä jotain päällensä. Tässä hötäkässä olin vahingossa ajautunut huonekaluosastolle. Osastolle, jota en ollut aikaisemmin edes vilkaissut. En silloin tiennyt huonekaluista juuri mitään. Tuntui että kaikki ne näyttävät aina samanlaisilta.

Pojan ottaessa nojaa taas erääseen hyllyssä lojuneeseen pahvilaatikkoon, se tapahtui! Löysin itselleni mielenkiintoisen tuotteen maahantuotavaksi. Poika oli nimittäin ottanut tukea erään saksalaisen huonekaluvalmistajan nojatuolista, joka oli vielä paketissa.

Vaikka minä en huonekaluista mitään niin ymmärtänyt, niin tajusin heti, että tämä tuote oli jotain, mitä en ollut ennen nähnyt. Kyseessä kun oli nojatuoli, joka taipuilee kaikenmaailman suuntiin ja siitä sai kaiken hyvän päälle vielä varavuoteenkin. Nerokasta, ajattelin.

Ei muuta kun muistilappuun paketissa olleet tiedot, eli tuotteen nimi, valmistajan nettiosoite, valmistajan nimi sekä vapaa piirros tuotteesta.

Kun nämä oli tehty, katsoin, että skidi oli löytänyt turvallisesti perheensä luokse, lähdin oikopäätä tyttöystäväni huoneistolle ja siellä netin ääreen. Linjat yhtiökumppanille, että nyt tais löytyä jotain mielenkiintoista.

Suomeen päästyäni otimme yhtiökumppanini kanssa yhteyttä Saksaan ja kysyimme heidän mielenkiintoaan Pohjois-Euroopan markkinoille. Heillä oli suuret intressit ja saimme kutsun Saksaan heidän tehtailleen ja varastolleen. He tarjosivat pakettia, jossa olisi maahantuontioikeus koko pohjoiseen Eurooppaan, ja me tämän ilomielin otimme vastaan.

Nyt yrityksellemmä on maahantuontioikeus neljään tuoteperheeseen kuudessa maassa. Suomi ja Viro tosin vasta aluillaan. Ruotsi ja Norja ensi vuoden ohjelmassa.
 

Dante

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Olen kai aina tiennyt olevani yrittäjä, tai siis lopulta sellaiseksi päätyväni. Nyt kolmekymppisenä on jotenkin sellainen olo, että jo viisitoistavuotiaana olen aavistanut, mikä minusta täytyy tulla. Kaikki sen jälkeen tekemäni asiat olen tehnyt tiedostamatta, tai vain hämärästi tiedostaen, päätyäkseni juuri tähän kotitoimiston entiseltä työnantajalta pöllittyyn tuoliin kirjoittamaan Jatkoaikaan siitä, miksi olen päätynyt yrittäjäksi. Monta lientä ja soppaa on kyllä pitänyt keittää ja lusikoida, ennen kuin päädyin sinne, minne piti.

Kotoa kai kaikki on lähtöisin ja sieltä minäkin sen yrittäjäksi tarpeellisen määrän hulluutta olen perinyt. Molemmat vanhemmat ovat yrittäjiä tahoillaan ja kotona on tullut sitä yrittäjän arkea nähtyä. Olen kohtuullinen kokki ainakin osittain sen vuoksi, että olen kymmenkesäisenä väsännyt itselle ja broidille iltapäivisin safkaa, kun vanhempien päivät loppuivat yleensä lähempänä iltayhdeksää, kuin neljää. Eikä tämä ole mikään katkera tilitys. Se oli tuolloin ja on edelleen täysin luonnollinen ja hyvä juttu. Emme me olleet heitteillä. Nykyään lehtiä lukiessa tuntuu, että vanhemmat ovat rikollisia, jos 10-vuotias on iltapäivällä pari tuntia ihan omin päin. MitVit? Sellainen kölvihän haluaa olla ja mennä omin nokkineen. Mua olisi voinut olla vaikea saada minkään sortin iltapäiväkerhoon. Ja opinpahan pärjäämään. Kotona sain myös nähdä omin silmin yrittäjyyden tuloksia hyvässä ja pahassa. 80-luvun alussa nelihenkinen paluumuuttajaperhe asui karuissa lähiöissä. Muutto-Volvo meni ensi kaksion käsirahaksi. Ladalla ajettiin. Mutsi jakoi lehtiä ja faija lakkoili telakalla.
Faijan yrittäjäksi ryhtymisen myötä elitaso nousi aika pian. Lada vaihtui maasturiin ja lähiökaksio puutaloon. Näin itse omin silmin ja ymmärsin, että parantunut elintaso oli seurausta otetuista riskeistä, tsäkästä ja kovasta työstä. Siitä kai yrittämisessä on kaikenkaikkiaan kysymys.

Valmistuin ammattiin ja olin jo valmistuessani varustettu hyvällä määrällä kokemusta. Olenhan tehnyt pennusta asti kaikki lomat töitä ja oma ala oli selvillä jo aika varhain. Pari vuotta hyvässä työssä asiantuntijaorganisaatiossa ja aloin olla kypsä yrittäjäksi. Rohkeutta tehdä kaikki yksin kai puuttui, kun jaoin ideani työ- ja opiskelukaverini kanssa. Tässä vaiheessa kokeneemmat yrittäjät varoittelivat kumppanuudesta täysin samoin sanoin kuin Senior tässä ketjussa tuossa ylempänä. Suunnittelimme hommaa hyvin pitkälle. Kun kaikki alkoi olla päivämääriä myöden selvää, vetäisi partneri komeat oharit ja perusti ko yrityksen kolmannen henkilön kanssa. Minulta meni työpaikka samassa hässäkässä. Vuoden lähinnä katselin ikkunasta ulos, kun vitutti niin paljon.

Kaikella on kuitenkin tarkoitus. Tuon vuoden aikana selvitin itselleni, mitä oikeasti haluan. Ja mitä en halua. Haluan hankkia leivän, ja sen päälle vähän voita, itselleni ja perheelleni tekemällä kohtuullisen määrän sitä työtä, jossa olen hyvä ja jota haluan tehdä. En halua olla vastuussa tekemisistäni muille, kuin on välttämätöntä. Asiakkaille, verottajalle ja vaimolle. Tuohon, jos lisätään rahanahne liikekumppani ja liuta työntekijöitä, saattaisi se olla henkilökohtaiselle kantokyvylleni liikaa.
Yhden hengen yritys on ollut nyt puoli vuotta toiminnassa ja toistaiseksi olen valintaani tyytyväinen. Liiketoiminta on lähtenyt niin mukavasti käyntiin, että asiakashankintaa en ole ehtinyt harrastaa, kun töitä on sopivasti. Vielä on paljon oppimista, mutta nöyrällä asenteella tinkimättömän hyvällä työllä olen varma, että pärjään. Tulen vuoden päästä kertomaan, mitkä on tunnelmat kun olen tutustunut karhuun ja byrokraatteihin vähän paremmin.
 
Viimeksi muokattu:

Dante

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Aika karuja kokemuksia tuntuu muuten ihmisillä olevan yrittämisestä. Mutta ei se "varma päivätyökään" enää niin ruusuista ole. Hyvin monessa firmassa on kiristetty ruuvia aikalailla viimevuosina. Nuorista tekijöistä otetaan mehut irti nopeasti. Päivästä pitää tehdä työnantajalle selkoa kahdenkymmenen minuutin tarkkuudella, "että keneltäs tämä aika laskutetaan?" Aika on sellainen. Tässä myös yksi suuri syy omaan ratkaisuuni ryhtyä yrittäjäksi. Ei huvita sellainen meininki. Jos töitä pitää tehdä niin, että veri lentää perseestä, niin haluan saada siitä myös hyödyn itselleni, enkä vain lupausta mahdollisesta palkankorotuksesta ja pidemmästä lomasta "sitten joskus."
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
...mutta olen päätökseni tehnyt ja perustan siis yrityksen.

Kun olen kuitenkin huomannut kysyntää olevan ja olen jo nykyisen toimenkuvani kautta freelancerina (asiantuntija/konsultti/tutkimus) toiminut, niin kynnys on pieni ja askel nähdäkseni tarpeellinen. Eli jos työssä on joka tapauksessa yrittäjän riskit, niin miksi sitten antaa kenenkään tulla väliin vetämään yhtään senttiä?

.

Entisenä yrittäjänä, 4 vuoden putki, voisin muutaman sanan sanoa. Varsinkin kun oma yritykseni sijoittui myös konsultoinnin/yritystoiminnan kehittämisen asiantuntijatehtäviin. Jos/kun sinulla on mahdollisuus käydä jonkinlainen yrittäjäkurssi; mennä mukaan liikeideasi kanssa yrityshautomoon tai johonkin vastaavaan, niin suosittelen sen toteuttamista jo siinä vaiheessa, kun olet vielä nykyisessä palkkatyössäsi. OK, joudut uhraamaan vapaa-aikaa ja jonkin verran rahaa, mutta jokainen sijoitettu euro tulee sinulle korkojen kanssa takaisin.

Toiseksi suosittelen opiskelemaan taloushallinnon ja kirjanpidon perusteet, niin hyvin, että osaat asiat itse. Siitä huolimatta suosittelen hyvän tilitoimiston & kirjanpitäjän palkkaamista ihan ensimmäisenä. Tilitoimisto on tilitoimisto, ei yrityskonsultti. Sitä kautta saatavilla tunnusluvuilla on hyvä peilata suuntaa, mihin yritystäsi pitää viedä eteenpäin ja toki hyvä tilitoimisto voi säästää itsensä takaisin hyvillä käytännön neuvoilla alkavalle yrittäjälle/yritykselle. kaiken A&O on kuitenkin oma ymmärrys myös tältä puolen

Kolmanneksi suosittelen keräämään riittävästi pääomaa ja/tai muulla tavoin varmistamaan, että sinulla riittää raha elämiseen vähintään vuodeksi siitä hetkestä lähtien, kun heittäydyt yrittäjäksi. Alussa raha ja asiakkaat ovat tiukassa ja sisääntulevalle rahavirralle on paljon muutakin käyttöä kuin palkkojen maksu. Onko sinulla kenties mahdollisuus rakentaa jonkun pätkä/projektityösi ympärille ns. "laskuvarjoa" yrittäjyyteen siirtymisessä? Siltoja entiseen työnantajaasi - tai ylipäätään minnekään suuntaan - ei kannata kuitenkaan polttaa (mikäli nykyinen työnantajasi on tulevaisuudessa kilpailijasi..) sillä Suomessa piirit ovat pienet. Mikäli taas nykyinen työnantajasi on suuri peluri, heillä saattaa olla omissakin intresseissä käyttää asiantuntemustasi jatkossakin alihankintana. Varo kuitenkin, varsinkin konsultointialalla, ettei isommat pelurit osta lyhytkestoisella sopimuksella itselleen osaamistasi ja asiakkaitasi. Sitäkin nimittäin sattuu...

Neljänneksi - jos et koe yrityshautomoa itsellesi mahdollisena ratkaisuna - neuvon käyttämään asiantuntija-apua liiketoimintasuunnitelmasi arviointiin. Kokeneet yritysneuvojat, esim. TEKES, mahdollisesti Finnvera, Yrittäjien etujärjestöt jne. tarjoavat konsultointia kohtuullista korvausta vastaan. He arvioivat liiketoimintasuunnitelmasi realistisuuden ja puutteet ja saatpa parhaimmassa tapauksessa myös kultaakiin kalliimpia vinkkejä liikeideasi siirtämiseen paperilta käytäntöön.

Yrittäjyys on erinomainen "koulu", vaikkei siitä tulisikaan loppuelämää kestävää työuraa. Itse kyllästyin siihen, että yrityksen kasvumahdollisuudet valitsemallani konsultointialalla olivat varsin rajalliset. Itseäni kiinnostivat kansainväliset asiantuntijatehtävät ja niihin oli pienen yrityksen (minun alallani) vaikea päästä käsiksi. Siksi päädyin pistämään pillit pussiin ja siirtymään isompiin ympyröihin, palkkarengiksi. Oletko miettinyt, että se mihin olet ryhtymässä on jotain jota haluat sitoutua pitkäksi aikaa?

Kummassakin, sekä palkansaajana, että yrittäjänä on omat hyvät puolensa. Itse ainakin olisin katunut syvästi, jos en oman yrityksen perustamista olisi toteuttanut. Pari käytännön hyötyäkin yrittäjyydestä on ollut myös tänne palkansaajapuolelle. Ensinnäkin osaan paljon paremmin "hinnoitella" osaamiseni. Toiseksi niin paljon töitä ei olekaan, etteikö nykyinen elämä olisi ihan suffelia verrattuna yrittäjänä oloon :-) Veikkaisin tämän johtuvan siitä, että sressinsietokyky on nykyisin aivan toista luokkaa

Ai niin - jos sinulla perhettä; puoliso, lapsia.. niin keskustele myös heidän kanssaan asiasta, ettei tule ikäviä yllätyksiä kenellekään. Itselläni neljän vuoden aikana pisin yhtäjaksoinen loma oli 13 päivää, yhden kerran. Tuskin olin yrittäjänä poikkeus siinä suhteessa! Toisaalta päiviä on helppo muokata. Jos tarvitsee ottaa keskellä päivää vapaata, lasten harrastusten, koulujuttujen tms vuoksi, niin päivää voi aina jatkaa sitten toisesta päästä...

Tahdon myös julkisesti osoittaa kunnioitukseni kaikkia yrittäjiä kohtaan, olipa yrityksen koko tai toimiala mikä tahansa. Teidän harteilla Suomi lepää!
 

er_bai_wu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, LOFC, JJK, NYR, S.S. Lazio, v. Sacher-Masoch
Onko sinulla kenties mahdollisuus rakentaa jonkun pätkä/projektityösi ympärille ns. "laskuvarjoa" yrittäjyyteen siirtymisessä? Siltoja entiseen työnantajaasi - tai ylipäätään minnekään suuntaan - ei kannata kuitenkaan polttaa (mikäli nykyinen työnantajasi on tulevaisuudessa kilpailijasi..) sillä Suomessa piirit ovat pienet.

Ai niin - jos sinulla perhettä; puoliso, lapsia.. niin keskustele myös heidän kanssaan asiasta, ettei tule ikäviä yllätyksiä kenellekään.

Lainaan sinua näin, koska koko viestisi oli silkkaa asiaa!

Todellakin, on paljon asioita, joita miettiä. Olen kuitenkin sikäli "valveutunut", että olen hautonut ideaa erittäin pitkään ja "konsultoinut" yrittäjätovereita, niin sukulaisia kuin ystäviäkin. Minulla on sillä tavalla hommaan pehmeä lasku, että oikeastaan perheen puolelta se kipinä on tullut ja toisekseen alalla on juuri tällä spesifillä alueella vähän toimijoita; omaan "kovia" suhteita. Toki se tarkoittaa myös riskiä asiakkaiden riittävyydestä, mutta eräiden tässä mainitsematta jäämättä olevien seikkojen vallitessa en muuta mieltäni. Jonkin verran omaan myös nimeä, joten itseluottamus on kunnossa.

Koulutusta ja tietoa olen hankkinut, hankin yhä, tutkijaluonne kun kuitenkin pohjimmiltani olen. En hae mitään valtavaa kasvua, koska se ei ehkä ole edes mahdollista, mutta se mitä haen on oman asiantuntijapalvelun hyödyntäminen omaan laskuuni. Liikun myös julkisen ja yksityisen rahan välimaastossa, joten onhan tämä mielenkiintoista. Siltoja en polta koskaan, vaikka, perkele, mieli tekisi.

Nyt kuitenkin keskityn JYP:n peliin. Kiitos kuitenkin vielä realistisesta viestistäsi!
 
Mitkäs on plussat ja miinukset, kun vertailee ihan palkkatyöläisenä oloa ja että tekisikin toiminimellä hommia?
Olen syksyllä todnäk vaihtamassa työpaikkaa ja mietinkin vaan, että mitä etua/haittaa olisi olla toiminimellä hommissa palkkatyöläisyyden sijaan. Tätä siis aloin ajattelemaan, kun tiedän muutamankin henkilön, jotka ovat "normaalisti" töissä, mutta kaikki kulkeekin heidän tmi:nsä kautta.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Mitkäs on plussat ja miinukset, kun vertailee ihan palkkatyöläisenä oloa ja että tekisikin toiminimellä hommia?

Suurin miinus on ainakin sosiaalikulut, eli kun on toiminimellä niin itse pitää hoitaa eläkemaksut joista kuitenkin kertyy kohtuullisia summia jos nyt haluaa jotain eläkettä saada, sekä tapaturmavakuutusta ei työnantajan puolesta tarjota. Palkallisia lomia ei myöskään ole.

Suurin kuluerä on mielestäni eläke, mutta toki siinäkin riippuu tasosta. Eli yrittäjänä ei välttämättä hirvittävästi tarvitse maksaa eläkettä mutta sitten se eläke tuleekin olemaan ihan muruja. Toisaalta yrittäjäneläkkeen maksut vaikuttavat myös KELA:n korvauksiin joten sillä on muutakin vaikutusta kuin eläkkeen suuruus.
 

AnFa

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Suurin miinus on ainakin sosiaalikulut, eli kun on toiminimellä niin itse pitää hoitaa eläkemaksut joista kuitenkin kertyy kohtuullisia summia jos nyt haluaa jotain eläkettä saada, sekä tapaturmavakuutusta ei työnantajan puolesta tarjota. Palkallisia lomia ei myöskään ole.

Suurin kuluerä on mielestäni eläke, mutta toki siinäkin riippuu tasosta. Eli yrittäjänä ei välttämättä hirvittäväti tarvitse maksaa eläkettä mutta sitten se eläke tuleekin olemaan ihan muruja.

Pitää hinnoitella oma työnsä sen verran kalliimmaksi, että on varaa pitää lomat ja maksaa sosiaalikulut, eläkkeet sun muut. Ei se sen vaikeampaa ole.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Pitää hinnoitella oma työnsä sen verran kalliimmaksi, että on varaa pitää lomat ja maksaa sosiaalikulut, eläkkeet sun muut. Ei se sen vaikeampaa ole.

Tietenkin pitää. Eikä tarkoitus ollut väittää että yrittäminen ei näistä syistä kannattaisi, mutta kun kysyttiin miinuksia kontra palkkatyö niin kyllä nuo ovat miinuksia mitä yrittämiseen liittyy.
 

AnFa

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Tietenkin pitää. Eikä tarkoitus ollut väittää että yrittäminen ei näistä syistä kannattaisi, mutta kun kysyttiin miinuksia kontra palkkatyö niin kyllä nuo ovat miinuksia mitä yrittämiseen liittyy.

Ei nuo oikeastaan ole edes miinuksia, kun niihin saa kuitenkin rahat. Miinukseksi voisi laskea kaiken kuittien lähettelyt tilitoimistolle, laskujen teot ym. pikku hommat joita et voi asiakkaalta laskuttaa "tunti tunnista". Parhaita puolia taas on et voi itse määrätä työajat ja kukaan ei vittuile, jos lukee jatkoaikaa keskellä työpäivää.
 
No siis.. Kun esimerkiksi entinen pomoni oli tällä tavoin töissä, niin en itse huomannut ainakaan mitään poikkeavaa hänen toiminnassaan verrattuna "normaalityöläiseen"; piti lomat siis normaalisti jne. Mutta kuitteja tosiaan rävelteli enemmänkin. En tiedä tarkkaan kuinka hänelle "palkka" maksettiin jne.

Itselläni siis tuo työ tulisi olemaan käytännössä myyntiedustajan hommia.
 

Brett

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, Peliitat ja muut jotka eivät voita
Kai se on tähänkin kyselyyn sitten vastattava. Eli en ole yrittäjä liike-elämässä.
 

Brett

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, Peliitat ja muut jotka eivät voita
Kai se on tähänkin kyselyyn sitten vastattava, kun kerran kysytään. Eli en ole yrittäjä ainakaan liike-elämässä.
 

Vekurinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki altavastaajat
No siis.. Kun esimerkiksi entinen pomoni oli tällä tavoin töissä, niin en itse huomannut ainakaan mitään poikkeavaa hänen toiminnassaan verrattuna "normaalityöläiseen"; piti lomat siis normaalisti jne. Mutta kuitteja tosiaan rävelteli enemmänkin. En tiedä tarkkaan kuinka hänelle "palkka" maksettiin jne.

Itselläni siis tuo työ tulisi olemaan käytännössä myyntiedustajan hommia.

Ehkä tärkein ero on siinä, että työntekijä on työsuhteessa ja yrittäjän ja toimeksiantajan välillä on toimeksiantosuhde.

Tämä tarkoittaa sitä, että kaikissa suhteissa (lomat, työolot, työsuhteen päättäminen jne.) työntekijän asemaa sääntelee heikomman sopimuspuolen intressit huomioon ottava pakottava tai semi-dispositiivinen lain-, työehtosopimuksen tai työsopimuksen säännös, kun taas yrittäjän status määräytyy vain ja ainoastaan sopimuksen perusteella. Tältä osin huomionarvoista on meikäläisissä oikeusoloissa varsin runsas oikeuskäytäntö työntekijän ja itsenäisen elinkeinonharjoittajan välisestä rajanvedosta. On itse asiassa melko yllättävää, kuinka itsenäisissä tehtävissä olevien "yrittäjien" on oikeuskäytännössä katsottu olevan työsuhteessa. Näin ollen, jos esimerkiksi suoritat työn työnantajan välineillä ja hänen tiloissaan, ja vielä lisäksi on sovittu siitä, että juuri sinä henkilökohtaisesti suoritat tehtävät, niin ollaan ainakin todella lähellä TSL:n soveltamisalaa. Tällöin valistunut työnantaja kyllä miettii asiaa kahdesti. Mutta se ei tietysti ole sinun ongelmasi.

Kuten AnFa tuossa totesi, eivät sosiaalimaksut ole kovinkaan merkittävä kysymys, koska sinulla on mahdollista hinnoitella veloitukseesi. Itse samoin voit tehdä hallinnointikulujakin kanssa, ne eivät tässä suhteessa eroa mitenkään sos.maksuista. Eri asia on, suostuuko toimeksiantaja tähän (ilmeisen korkeaan) veloitukseen.

Työsuhteessa on myös irtisanomisturva, tämänkaltaisen asian voi toki sopimusehdoilla määrätä tulemaan myös toimeksiantosuhteeseen, jonkinlainen irtisanomisaika siis. Toinen kysymys on se, onko toimeksiantosi sillä tavalla yksinomainen, että olet kyseisellä alueella ainoa myyntiedustaja. Elikkä jos toimeksiantaja määrää alueelle pari muutakin väsynyttä käsiparia, niin mitä sitten tapahtuu? Tästäkin voi luonnollisesti määrätä sopimusehdoin.

Loma-asioissa voi tietysti sopimuksessa määrätä, ettei toimeksiantoja tarvitse suorittaa x ajanjaksolla.

Yleisesti ottaen voisi sanoa, että kannattaa kirjallisella sopimuksella määrätä mahdollisimman monista asioista. Joku voi olla eri mieltä, mutta henkilökohtaisesti olen kuullut liian monta kertaa sen perinteisen repliikin, eli "ei me ajateltu että tässä mitään sopimusta tarttettais".
 
Kuulostaa kohtuullisen naurettavalle, eikä vain?

Työntekijöille sunnuntailisät on kaiketi suotu, koska Sunnuntai on lepopäivä raamatun mukaan. Tätä ajatusta on sittemmin laajennettu koskemaan myös lauantaita, sekä muita pyhäpäiviä. Ajatus on mielestäni erinomainen, enkä sitä missään muotoa paheksu. Tähän on totuttu ja se on hinnoittelussa huomioitu. Erityisen tärkeää on huomata alkuperäinen perustelu, eli korvata työntekijälle hänen menettämänsä, pyhänkirjan määräämä lepopäivä, kirkonmenoineen kaikkineen.

Kuitenkin itseni kaltaiset yrittäjät ovat väliinputoajia, tässä meidän yhteisessä hali-hali-, pusu-pusuyhteiskunnassa. Itselläni on pieni pitopalvelu, jossa teen kaikkea mitä työntekijänikin tekevät. Minut siis voitaneen rinnastaa työntekijään, ei toki juridisesti vaan pyhänkirjan perusteella. Kuitenkaan minun menettämääni pyhää lepopäivää ei korvata mitenkään.

Esitänkin siis teille, arvon palstatoverit, kysymyksen:"Eikö kaiken kohtuuden mukaan lauantaina ja Sunnuntaina tehty liiketoiminta tulisi olla yrittäjälle vapaata veroista".

Tällaisia mietiskelin saunassa muutaman oluen jälkeen. Ajatus lähti liikkeelle, kun naureskelin itsekseni:"Ei tämä noin 24 tuntia työtä sisältänyt lauantai ja Sunnuntai ollut niin paha, kun kuitenkin sunnuntailisät juoksivat".

Itseni luonnollisesti jäävään kannanilmaisusta, economicus maximus-hypoteesiin vedoten.

PS. Tässä olisi SDP:lle mahdollisuus puolustaa pientä ihmistä pahaa maailmaa vastaan, näin SDP:kin voisi osoittaa että vastaikkainasettelun aika on ohi!

Edit. Lisättäköön vielä avaukseen maininta yhteiskuntamme todellisesta kantavasta peruspilarista, eli kansalaisten yhdenvertaisuudesta, riippumatta uskonnosta, poliittisesta kannasta, ihonväristä tai muusta ulkoisesta seikasta.
 

Timppa73

Jäsen
Esitänkin siis teille, arvon palstatoverit, kysymyksen:"Eikö kaiken kohtuuden mukaan lauantaina ja Sunnuntaina tehty liiketoiminta tulisi olla yrittäjälle vapaata veroista".
Missään nimessä ei tulisi olla vapaata veroista, muutenhan muutosta ei eduskunnassa/hallituksen tasolla koskaan ehdotettaisi.

Olen itse ihmetellyt pitkään, miksei esim kaupoissa ole kassalla lappua malliin:
+x% klo20 jälkeen, +y% lauantaisin ja +z% sunnuntaisin verottomaan hintaan.
Näin ei jäisi viikonlopun lisät saamatta myöskään yrittäjillä ja uskoakseni vain "vanha kansa", jolla ennen oli kaikki niin paljon paremmin, ei nielisi mukisematta.

Miksi yöllä, lauantaisin ja sunnuntaisin esim elintarvikkeet tulisi maksaa saman kuin arkena päivällä? Miksi kauppa ei saisi olla 24/7 avoinna jos kauppias haluaa pitää?

Ihme holhousta, jos tekee baarin jälkeen mieli ostaa sixpack keppanaa niin luulisi kaupassa kassan osaavan 5aikaan aamulla sen verran katsahtaa ostajan kuntoa.
 

avatar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raimon Rakuunat
näin SDP:kin voisi osoittaa että vastaikkainasettelun aika on ohi!

Siinäpä se, kun eihän se ole ohi.

En aivan ymmärrä sitä, että meidän yhteiskunnassamme kuvitellaan, että olisi jokin poliittinen ryhmittymä, joka voisi ajaa kaikkien asiaa, kun sehän on käytännössä mahdotonta.

Eri puolueilla on eri ihmisille tarkoituksensa tulotasosta ja henkilökohtaisen elämän tilanteista riippuen.

Sitten kun demokratiassa ihmiset äänestävät niitä puolueita, jotka ajavat eri asioita, pyritään luomaan jonkinlainen konsensus, joskus parempi ja joskus vähän huonompi ja niin edelleen. Ja jotkut ovat aina oppositiossa.

Lause, "vastakkainasettelun aika on ohi" on aivan käsittämätöntä tuubaa.

Kokoomuksen asiahan olisi ajaa moista ajatusta, ei vasemmiston.
 
Missään nimessä ei tulisi olla vapaata veroista, muutenhan muutosta ei eduskunnassa/hallituksen tasolla koskaan ehdotettaisi.

Kuitenkin tämä on näkemykseni mukaan ainoa vaihtoehto korvata suorittavaatyötä tekevälle yrittäjälle hänen menettämänsä pyhä vapaa. Yhdenkään ihmisen ei tulisi joutua tilanteeseen, jossa hän joutuu perustelemaan korkeamman hinnan halullaan viettää raamatun määräämä vapaapäivä. Se ei ole pelkästään eettisesti arvelluttavaa, se on suorastaan sairasta pienen ihmisen kiusaamista!

Miksi yöllä, lauantaisin ja sunnuntaisin esim elintarvikkeet tulisi maksaa saman kuin arkena päivällä? Miksi kauppa ei saisi olla 24/7 avoinna jos kauppias haluaa pitää?

Erittäin hyvä huomio, erityisesti koskien hinnoittelua jossa sunnuntailisät ovat mukana myös arkena ostettujen hyödykkeiden hinnoissa.

En aivan ymmärrä sitä, että meidän yhteiskunnassamme kuvitellaan, että olisi jokin poliittinen ryhmittymä, joka voisi ajaa kaikkien asiaa, kun sehän on käytännössä mahdotonta.

Kuitenkin yrittäjä joka tekee suorittavaa työtä on suuressa määrin rinnastettavissa työntekijään. Luonnollisesti suuressa kuvassa työntekijän ja yrittäjän edut ovat osittain risteäviä, mutta kun puhutaan kansalaisten yhdenvertaisuudesta lain edessä en ymmärrä kuinka tässä kysymyksessä voidaan asettua vastakkain. Muistetaan toki työlainsäädäntö, jossa säädetään mm. sunnuntailisistä. Kuinka voi olla mahdollista että työtä tekevistä ihmisistä osa on oikeutettu lain mukaan lisiin ja osa ei?
 

jussi_j

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
....
Kuitenkin yrittäjä joka tekee suorittavaa työtä on suuressa määrin rinnastettavissa työntekijään.....

Jos yrittäjät maksaisivat samat verot kuin työntekijät, niin tämä rinnastaminen kävisi paljon helpommin. Yrittäjä kuitenkin nostaa pääosan tuloistaan pääomatulona sekä kevyemmin verotettuina luontaisetuina, joten tätä rinnastusta on ihan turha haikailla.

Tasaverohan tämänkin epäoikeudenmukaisuuden korjaisi.
 
Jos yrittäjät maksaisivat samat verot kuin työntekijät, niin tämä rinnastaminen kävisi paljon helpommin. Yrittäjä kuitenkin nostaa pääosan tuloistaan pääomatulona sekä kevyemmin verotettuina luontaisetuina, joten tätä rinnastusta on ihan turha haikailla.

Tasaverohan tämänkin epäoikeudenmukaisuuden korjaisi.

Kuten aiemmin totesin tulisi jokaisen kansalaisen olla yhdenvertainen lainsäädännön silmissä. Ennen kaikkea kenelläkään ei tulisi olla oikeutta ostaa lakia puolelleen maksamillaan veroilla.
 

FreezingHell

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Kuitenkin itseni kaltaiset yrittäjät ovat väliinputoajia, tässä meidän yhteisessä hali-hali-, pusu-pusuyhteiskunnassa. Itselläni on pieni pitopalvelu, jossa teen kaikkea mitä työntekijänikin tekevät. Minut siis voitaneen rinnastaa työntekijään, ei toki juridisesti vaan pyhänkirjan perusteella. Kuitenkaan minun menettämääni pyhää lepopäivää ei korvata mitenkään.
Korvataanhan se sillä, että saat isomman tulon kuin työntekijä. Jos et saa isompaa tuloa, niin et ole työssäsi tarpeeksi hyvä tai saat yrittämisestä jotain muuta hyötyä, kuten "yrittäjän vapaus", vältät työttömyyden tms. Tai sitten olet tyhmä, jos siis viikonlopputyö on sinulle isompi haitta kuin 8-16-duuni.
 

jussi_j

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Kuten aiemmin totesin tulisi jokaisen kansalaisen olla yhdenvertainen lainsäädännön silmissä. Ennen kaikkea kenelläkään ei tulisi olla oikeutta ostaa lakia puolelleen maksamillaan veroilla.

Minulle ainakin melko käsittämätön kommentti.

Mitä lakia tässä nyt palkansaaja on ostamassa? Palkansaaja saa palkkansa ja työnantaja on sopinut maksavansa sunnuntaisin enemmän liksaa. Kuka tässä mitään lakia on ostamassa? Jos ei yrittäminen kiinnosta, niin pulju kiinni ja palkansaajaksi jos se kerran niin helvetin kivaa on. Suomessa on paljon vaihtoehtoja itsensä elättämiseksi ja yrittäminen on niistä yksi. Siinä on varmaan kivat puolensa, mutta monille se ei sovi. Itse mm. en viitsisi yrittäjäksi lähteä. En ihan helpolla varmaan edes saavuttaisi nykyistä tulotasoa aloittelevana yrittäjänä, enkä varsinkaan työaikoja ja muita etuja. Niin, ja en saa sunnuntaitöistä erillistä liksaa eikä muutenkaan maksella mitään lisiä paitsi bonarit tuloksesta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös