Sivusta sen verran kokemusperusteisesti, että ratkaisevaa on työstä tai palvelusta tms laskutettavan asiakasyrityksen luottoluokitus ja millainen on laskurahoituksen kokonaissumma vuositasolla. Tilanne voi olla erilainen, mutta omassa firmassa vuosia sitten laskurahoituksesta maksettiin noin 3 prosenttia. Jo silloin jättiyritykset vaativat normaalia pidempiä maksuaikoja ja tämän takia päädyttiin laskurahoitukseen joksikin aikaa. Kokonaisuus huomioiden se oli järkevä siirto.
Jos aloittaisin nyt yrittäjänä ja asiakkaina olisivat joukko hyvin luottokelpoisia suuria yrityksiä, pyytäisin tarjoukset useammalta laskurahoittajalta. Esimerkiksi 1.5-2.0 kk maksuajat tietyille suurille yrityksille - jotka vielä muutaman kerran tuppasivat venymään tuostakin - ovat sen verran haastavia, että tekisin laskelman laskurahoituksen järkevyydestä. Olennaisin osa on tietenkin saadut tarjoukset hintana ja kattavuus.
Usein laskurahoitus ajatellaan osana kokonaisrahoituspakettia, eikä se varmasti ole ensimmäinen vakuudellinenkaan rahoitus jota kannattaa ajatella. Yleensä kun yritys alkaa olla tai on keskikokoinen, on kuitenkin kysymys vaihtoehtojen vertailusta, koska asiakkuus on rahoituslaitoksille lähtökohtaisesti kiinnostava. Jos laskurahoituksella saavutetaan esimerkiksi yrityskiinnitysten käyttämättä jättäminen tai hallitaan kassavirtaa vaikka yrityskauppatilanteessa voi se olla useinkin järkevä vaihtoehto. Pari kertaa olen yrityskaupan yhteydessä pyytänyt tarjouksen ja vienyt asian niin pitkälle, että tarvittaessa vakuudellinen laskurahoitus olisi tullut käyttöön äkkiä. Klassinen shekkitililimiitti oli ainakin näillä toimialoilla selvästi vakuudellista laskurahoitusta kalliimpi vaihtoehto backupiksi. No, molemmat kaupat rahoitettiin lopulta puhtaasti tulorahoituksella, eli sikäli omaa käytännön kokemusta laskurahoituksesta ei rahoitusasiakkaan näkökulmasta ole. Exitiä en siis ole ollut tekemässä mutta haltuunoton pari kertaa :)
Kurkkasin vanhoja tarjouksia, ja vakuudellisen laskurahoituksen limiitin marginaali oli 1% ja toisella kerralla 1,4%. Kiinteine kertakuluineen todellinen vuosikorko asettui aika lähelle 2% + viikkoeuribor. Nämä olivat vuosina 2013 ja 2018. Limiitin koon suhteen pitää tietysti olla hereillä.
Maksuaikojen venymisestä suuryritysasiakkaissa olen huomannut myös sen, että ylimääräiset laskutusosoitteiden tai detaljien säätämiset loppuivat kuin seinään kun perintä automatisoitiin ja alettiin systemaattisesti ja kylmästi vaatia viivästyskorkoja. Myös tälläistä maksuajan venyttämistä esiintyy paljon suuryrityksissä. Perinnästä yleensä vastaa pankin laskurahoituksissa pankki ja se on tällöin varsin tylyä automaatiota.
Toki näin, tässä toistuu yritysrahoituksen dilemma.
Ne ketkä eivät rahaa tarvitse, saavat sitä edullisesti.
Ne keillä olisi tarvetta, eivät saa sitä ilman henkilö- tai julkista takausta lainkaan tai hinta on aivan järjetön.
Sanoisin notta reilu 90% Suomessa toimivista yrityksistä menee siihen osastoon, jolle ei alle 20 pinnan vuosikoron irtoa laskurahoitusta.
Haitari on varmasti iso ja minulla lienee oma näköharhani, koska toimiala on joka suhteessa matalariskinen ja riskit ovat hyvin hajautunutta silppua. Tuo aiemmin mainitsemani erittäin leveästi hajautunut asiakasriskikin taitaa olla varsin poikkeuksellinen, kun se hajautuu myös toimialoittain varsin laajalle.
Kappalemääräisesti arviosi saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Valtaosa yrityksistä on todella pieniä ja isojen pankkien näkökulmasta ne tuovat lähinnä siivottavaa hiekkaa lattialle. Tuskin rahoituspäätöksiä taustoitetaan valtaosassa asiakkaita kovin yksilöllisesti.