Yrittäjät – kansakunnan asialla

  • 89 273
  • 427

ervatsalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
ХПК ja Tuukka "T-73" Mäkelä
Niin, olempa tässä vuosikaudet ihmetellyt sitä, miksi kukaan ihminen on niin tavattoman tyhmä, että rupeaa yrittäjäksi.


Nimittäin. Kaikki mediathan ovat pullollaan yhteiskuntaan tai muihin ihmisiin suivaantuneiden, pettyneiden, raivostuneiden ja jopa suoranaiseen yhteiskunnalle haistatteluun taipuvaisten yrittäjien jokapäiväisestä via dolorosasta kertovia yleisönosastokirjoituksia ja sapekkaita artikkeleita.

Kaikkia em. juttuja yhdistää se asia, että kaikki ovat aina ja kaikkialla yrittämistä ja yrittäjiä vastaan.

Ko. juttujen sydäntäsärkevissä tilityksissä verottaja nylkee niin, että ei ole varaa ostaa enään pajalle uusia hehkulamppuja, vaan käsikopelolta joutuu itse hommat painamaan yötä myöten koska kaikki sikakalliilla palkatut työntekijät ovat luistaneet makaroonilaatikon ja keskioluen ääreen tasan klo 16, jopa minuuttia ennen ylemmän keskiluokan perheautollaan.

Itse sitä joutuu junnaamaan -88:n mersunräppänällä, koska ei ole aikaa, eikä etenkään rahaa lorvailla ja jauhaa paskaa autokauppojen kiiltävillä tiskeillä nilkkimäisten autokauppiaskusettajien kanssa.

Em. työntekijätkin ovat suorastaan saatanasta. Vaativat kovaa palkkaa, etuja ja pitävät vielä kaikenmaailman kahvitunnitkin, vaikka urakka kusee. Tämän lisäksi kaikki irtoava tavara varastetaan tai ainakin firman kaluja lainaillaan ja käpistellään miten sattuu.
Sairaslomalla lorvaillaan jatkuvasti kaikenmaailman pikku nuhien takia. Mikäli itse ei olle kipeitä, niin sitten lapsi sairastaa. Silkkaa tekosairautta sairastellaan jatkuvalla syötöllä.

Kaikki asiakkaat ovat mulkkuja, koska kitisevät pikkuasioista, tinkaavat kuin perkeleet ja vittuilevat huonosta työstä. Jalkansakin jättävät pyyhkimättä ja likaavat pajan ja etenkin byroon lattiat nuoskalumella ja koiranpaskalla! Selän takana naureskelevat, koska luulevat olevansa parempia ihmisiä, koska ovat jo itse päässet ajat sitten töistä.

Kotiasiatkin menevät päin helvettiä. Muija ravaa ulkomailla ja vieraissa, koska itsellä ei ole aikaa olla mukana verhojenvalinnassa ja hieromassa mukamas kipeitä hartoita. Vieraat äijät ja naiset ovat jopa niin röyhkeitä, että istuvat koinimisen lomassa olkkarin sohvalla kuin omistajat konsanaan. Viinakaappia verottavat ja paskaraitansa pönttöön jättävät.
Mikäli asiaa vaimolta / mieheltä tivaa, on vastauksena pelkkää vittuilua ja syyllistämistä.

Tämän kaiken kärsityn jälkeen kun pikkuisen tekee pikku fiksauksia kirjanpitoon saadakseen edes vähän maistaa elämän makeampaa puolta ja mansikkapaikkojen menoa, niin eikös heti ole vähintään karhukopla niskassa ja verottaja jakamassa henkistaloudellisia niskalaukauksia.
Tavallinen palkansaaja saa tehdä verolapuissaan mitä vain vilunkia ja kaikki vain naureskelevat kannustavasti noita "pikku kepposia", eikä kukaan takuulla kantele asiain oikeaa tilaa verottajalle. Niin kuin tekevät yrittäjän kohdalla. Runkut!


Asiain tässä valossa ihmettelenkin suuresti, että miksi yleensä kukaan ryhtyy yrittäjäksi, jos kerran on kerran näin selvästi ja yleisesti tiedossa, että elämä on sen jälkeen pelkkää vittuilua ja riistyksi joutumista.

Kristallinkirkas tosiasiahan on, että koskaan tai missään ei ikinä ole nähty juttuja yrittäjistä, joilla menisi lähellekään yhtä hyvin kuin muiden palveluksessa olevilla.

Loppukaneetiksi päädynkin kysymään kaikilta yrittäjiltä, että oletteko te ihan typeriä, koska teette moista älyvapaata hommaa elääksenne? Helpommallakin pääsee, sen voin teille pöntöille ja valopäille kertoa! En malta olla kysymättä, että ettekö te pääse mihinkinkään muualle töihin, jos joudutte ominpäin painamaan. Oletteko te sopeutumattomia, vai niin törppöjä, ettei kukaan teitä omissa nurkissaan katsele?

Täältä tähän
 
Viimeksi muokattu:

E

Jäsen
Suosikkijoukkue
K-Espoo
No Suomi on nyt maana hieman sellainen, että työtä tekemällä ei käytännössä oikeasti voi rikastua. Yrittämisellä taas voi oikeasti rikastua, ainakin mikäli joku iso firma haluaa ostaa omistamasi pikkufirman ulos. Eräs oppiahjoni yrittäjyyden professoreista sanoi, että yrittäjäksi ei kannata siirtyä, ellet voi kuvitella sillä päätöksellä nelinkertaistavasi tulotasoasi, sekä mikäli alalla ei ole mahdollista ottaa tuotteista tai palveluista 40% katetta. Muuten teet itsellesi ongelmia.

Ja lähes kaikki "kiukuttelevat" yrittäjät ovat niitä, jotka ovat kilpaillulla alalla, jolla katetta ei voida ottaa kunnolla. Palvelualan työpaikkojen luominen on kuitenkin Suomessa tärkeää, kun perinteinen teollisuus karkaa halvempiin maihin. Ja sen vuoksi kyllä yrittäjien elämää voisi lainsäädöntöä löysäämällä ja verotusta keventämällä tukea.
 

Twite

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hämeenlinnan Pallokerho
Kiukuttelijoilla voi olla oma lehmä ojassa. Miksipä he auvoisuutta kehuisivat ja siten suorastaan pyytäisivät kilpailua alalleen?

Toki suurin osa marinasta on varmaan ihan aiheellista ja marisematta ja kohtaloonsa tyytyen asioita ei ainakaan saa muuttumaan.
 

teemu73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Itse en ainakaan haluaisi yrittäjäksi.

Se mitä olen yrittäjien elämää saanut jonkun verran sivusta seurata, niin enpä ole yhtään kadehtinut.

Töissä olet käytännössä 24 tuntia vuorokaudessa. Jos et välttämättä itse työpaikalla, niin vähintään puhelimitse on oltava tavoitettavissa. Tämä taas estää esimerkiksi päiväkännäämisen, romanttiset tuokiot rakastetun kanssa ja vähänkään pidemmät lomat. Jos ei asiakas soita, niin vähintään kusessa oleva alainen kinkkisten tehtävien äärestä.

Lisäksi ikuisena riesana ovat kaiken maailman kerjäläiset, lehtikauppiaat ynnämuut rahanruinaajat unohtamatta tietenkään joka junaan olevaa asiakaskuntaa. Aina olisi osattava olla suu virneessä kaikkien idioottienkin kanssa asioidessa, joten ei kai se ihme jos joskus vähän kiukuttaakin.

Yrittäminen ehkä sopii työnarkomaaneille ja niille, jotka tavoittelevat sillä rikkauksia riskienkin uhalla. Jos jotakuta sillä saralla onnistaa, niin vilpittömät onnittelut. Itse tyydyn 8 tuntisiin työpäiviin, kuukauden kesälomaan ja ei-niin-isoon palkkaan, mutta se palkka kuitenkin tulee tilille varmasti.
 

Luiro

Jäsen
Minulla vanha pomo joskus kiinteistöalalla oli joutunut niihin hommiin vähän pakon edessä. Usein myös kuljetusalan pikkurengit ovat syntyneet tätä kautta.

Hommia joutuu paiskimaan perkeleesti. Itse olen sitä mieltä, että työntekijämaksuihin pitäisi saada joku progressio. On erikoista, jos Nokia ja Mommilan konepaja maksavat samanlaisia työntekijämaksuja. Nokia taitaa maksaa vähemmän, kun Koreassa ei välttämättä se homma niin tarkkaa ole.
 

Rööri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
ervatsalo kirjoitti:
Niin, olempa tässä vuosikaudet ihmetellyt sitä, miksi kukaan ihminen on niin tavattoman tyhmä, että rupeaa yrittäjäksi.
Niin miksikö? No sehän on tietenkin tämä kaikkia yrittäjiä yhdistävä hurmoksellinen vapaus, joka ajaa meitä itsenäisen puuhastelun pariin.

Aamuisin yrittäjällä on vapaus valita laittaako jalkaansa ne siniset tennissukat, joissa on kantapäässä reikä, vaiko valkoiset, mistä puskee ukko-varvas ulos. Se on itsellistä päätösten tekemistä, johon ei esimerkiksi puolustusvoimain upseereilla ole mahdollisuutta. Hyytyköön hiiret harmaisiin sukkiinsa – meillä on vapautemme!

Oliko muita sukkasillaan?
 

Vakio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Man City
Rööri kirjoitti:
Oliko muita sukkasillaan?

Kyllä ja tarvittaessa vaikka munasillaan.

Eihän tämä yrittäminen aina herkkua ole, mutta mukavasti tälläkin on naapurin ja sukulaiset saanut kateelliseksi.
 

zore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Columbus Blue Jackets
kuvauksesi oli aika osuva, minä jaksoin sitä touhua 9,5 vuotta, sitten 3-kymppisenä möin paskan pois ja nyt en olekaan reiluun vuoteen tehnyt muuta kuin lyönyt golf-palloa (jäi vähän lomia pitämättä..), golf se vasta vittumaista onkin, surkeinkin päivä yrittäjänä voittaa parhaan päivän golfkentällä 6-0.. menisin heti töihin, palkattakin olen tarjoutunut duunia tekemään, rahaa kun ehti yrittäjänä kertyä riittävästi, mutta kukapa sitä golfaria töihin ottaisi...
 

ervatsalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
ХПК ja Tuukka "T-73" Mäkelä
Omat vapaudet?

zore kirjoitti:
kuvauksesi oli aika osuva, minä jaksoin sitä touhua 9,5 vuotta, sitten 3-kymppisenä möin paskan pois ja nyt en olekaan reiluun vuoteen tehnyt muuta kuin lyönyt golf-palloa...

Niin, eli olet sitten ottanut pikkuisen vapauksia ja lähtenyt maistelemaan elämän makeampaa puolta? Tai no, ainakin pelaamaan golffia.

Täältä tähän
 

scholl

Jäsen
Riippuu siitä millainen ihminen olet luonteeltasi ja millaisessa ympäristössä olet elänyt, kun valitset tai valikoidut työurallesi.

Itse sanoisin niin, että vaikka olet yrittäjä (kioskeja ja muita yhden miehen juttuja lukuunottamatta) et silti joudu tekemään tuhottoman pitkää työpäivää, vaan voit itse asiassa tehdä työtä silloin, kun haluat ja juuri sen verran kuin tarvitaan. Tottakai osa on työnarkomaaneja, mutta sitten on myöskin henkilöitä, jotka lähtevät vaikkapa matkalle, golfkentälle tai veneilemään ja ajattelevat asioita. Parhaimmat ideat yleensä kuitenkin syntyvät operatiivisen toiminnan ulottumattomissa toimiston ulkopuolella.

Miksi sitten joku siirtyy mielummin yrittäjäksi kuin palkkatyöhön. Useinhan syynä on se, että elämä on peliä. On jossain määrin hauskaa kantaa vastuu ja katsoa mihin omat päätökset johtavat. Siinä myöskin oppii lyhyessä ajassa paljon asioita. Pääsee myöskin kansainvälisesti tekemisiin helposti korkeamman tason henkilöiden kanssa kuin mitä hierarkisessa palkkatyössä olisi tilanne. Ja ennen kaikkea näkee sen kokonaisuuden, kun ei ole vain yhdestä asiasta vastuussa kuten usein suuremmissa yrityksissä. Tietysti rahakin vaikuttaa, sillä esim. ekonomien palkat ovat sen verran alhaisia, että jokainen itseään kunnioittava otus ei voi hyväksyä antavansa työpanoksensa yrityksen käyttöön niin halvalla, kun tietää kuitenkin, että joutuu itse subventoimaan elinkustannuksiaan palkan ollessa riittämätön.

Yrittäjyys on monelle jollain tavalla elämäntapa. Jokainen yritys ei tarvitse olla jackpot, vaan se kokemus, mikä karttuu on kuin rahan laittamista pankkiin. Tottakai yhteiskunnassamme on epäkohtia ja moni asia on hankala yrittäjien kannalta, mutta se on mitä on. Eikä täällä 5 miljoonan ihmisen maassa ole mahdollisuuksia samanlaiseen rikastumiseen kuin lähes 300 miljoonan amerikkalaisen kuluttajan yhteiskunnassa. Hyvän toimeentulon hankkiminen toki on hyvinkin mahdollista, mutta jotkut pohtivat ehkä sitä, että kun ajattelee käytettyä aivokapasiteettia, taloudellista panostusta sekä riskiä, että mahdollinen palkkio onnistuessaan on liian pieni. Toisaalta useimmat kyllä ajattelevat todellakin niin, että pyrkivät nauttimaan tekemästä työstään, eivätkä todellakaan tee sitä sen vuoksi, että olisi valtavan rikastumisen mahdollisuus, vaan hyvä toimeentulo riittää.

Yrittäjänä ei myöskään tarvi olla tekemisissä rasittavan porukan kanssa, jotka juttelevat lomista, lounasseteileistä, työsuhdeautoista ja muusta diibadaabasta. Työpaikoillahan on näet akateemisia demareita vaikka kuinka paljon, joilla ei ole mitään käsitystä olennaisesta, vaan sen sijaan, että keskustelisivat strategioista, toimialasta tai sen haasteista keskustelevatkin juuri jostain ihan vitun yhdentekevästä autoedusta.

Yrittäjyys on vapautta. Voit tehdä päätökset nopeasti ilman mitään suurta byrokratiaa ja päätät itse aikatauluistasi ja muista asioista. Joillekin se sopii, joillekin ei. Harvoille se tuskin on helvetti.
 
Viimeksi muokattu:

PJ

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tulevat Mestarit
Vakio kirjoitti:
Kyllä ja tarvittaessa vaikka munasillaan.

Jo vain. Sukat ovat kyllä mustat ja reikiä ei vielä ole. Kohta on, jos ei saa jotain taas vaihteeksi aikaan. :)

Röörin sukkavalintaproblematiikka voisi tietysti hämmentää monia renkejä aamutuimaan.

Sinänsä Ervatsalo on ihan oikeassa, että näitä itkijöitä tuntuu riittävän. Osa tosin itkee ihan syystäkin. Siis tarkoittaen, että on saanut asiansa sellaiseen solmuun, että on syytäkin itkeä. Kaikki eivät vain voi voittaa ja riskien otto voi ajaa ikävään tilanteeseen. Mutta sen ei pitäisi pelata riskipeliä, joka pelkää.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
scholl kirjoitti:
Tietysti rahakin vaikuttaa, sillä esim. ekonomien palkat ovat sen verran alhaisia, että jokainen itseään kunnioittava otus ei voi hyväksyä antavansa työpanoksensa yrityksen käyttöön niin halvalla, kun tietää kuitenkin, että joutuu itse subventoimaan elinkustannuksiaan palkan ollessa riittämätön.
Kerrotko ihan omin sanoin näkemyksesi mukaan, että mistä rahoista nämä otukset subventoivat elinkustannuksiaan (palkan lisäksi)? Pappa betalar?
 

scholl

Jäsen
dana77 kirjoitti:
Kerrotko ihan omin sanoin näkemyksesi mukaan, että mistä rahoista nämä otukset subventoivat elinkustannuksiaan (palkan lisäksi)? Pappa betalar?

No tekemällä työtä esim. Itse olen ainakin henk.kohtaisesti ollut koko ikäni jossain määrin mukana perheyrityksen toiminnassa riippumatta siitä, olenko sillä hetkellä ollut opiskelija, töissä kv. suuryrityksessä vaiko yrittäjä.

EDIT: Joku toinen taas harrastaa vaikkapa osakesijoittamista ja sen suomilla voitoilla parantaa elintasoaan. Se on aina hyvin henkilökohtaista
 

TBK

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sydän on KIRVEEN muotoinen!
Rööri kirjoitti:
Se on itsellistä päätösten tekemistä, johon ei esimerkiksi puolustusvoimain upseereilla ole mahdollisuutta. Hyytyköön hiiret harmaisiin sukkiinsa – meillä on vapautemme!
Minä en ole yrittä, en voi määrätä täysin työtäni, en voi päättää milloin menen töihin ja millon en, tienaan vähän ja työnataja määrää jopa sukkieni sävyn. Silti tämä ei vituta kun on enemmän kuin 50% vuodesta vapaalla.
 

scholl

Jäsen
TBK kirjoitti:
Minä en ole yrittä, en voi määrätä täysin työtäni, en voi päättää milloin menen töihin ja millon en, tienaan vähän ja työnataja määrää jopa sukkieni sävyn. Silti tämä ei vituta kun on enemmän kuin 50% vuodesta vapaalla.

Jos olet puolustusvoimissa niin pääset nuorena eläkkeelle, jonka jälkeen voit käyttää asiantuntemustasi vaikkapa yrittäjänä.
 

puuha-pete

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho, Minnesota, Hollanti
Lasketaanko muuten nykyään maanviljelijät yrittäjiksi vai mihin raja vedetään? Itse asiaan sanottuna, että näin näppituntumalta rohkenen väittää ihmisen välttävän huomattavan määrän stressiä olemalla toisella töissä. Kyllä siinä yrittäjä hommassa helposti itsensä tappaa.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
scholl kirjoitti:
No tekemällä työtä esim. Itse olen ainakin henk.kohtaisesti ollut koko ikäni jossain määrin mukana perheyrityksen toiminnassa
Niinhän minä edellisessä viestissäni jo arvalinkin. Eli pappa betalar.

Näin meidän kesken voin kertoa että suurin osa esim. ekonomeista ei käy työnsä lisäksi töissä ja jos pappa ei heille betala, niin sitten he joutuvat vain laskemaan elintasoaan ja tulemaan sillä ainoalla palkalla toimeen.
 

scholl

Jäsen
dana77 kirjoitti:
Niinhän minä edellisessä viestissäni jo arvalinkin. Eli pappa betalar.

Voisitko näin meidän kesken kertoa, miten tuo menee.
Vaikka voidaan jossain määrin arvioida niin, että jos pitää työpanoksensa vakiona niin uransa alussa tienaa jossain määrin enemmän suhteessa jotakin muuta kautta kuin oman palkkansa kuin mikä on tilanne vanhemmalla iällä niin siinäkin tapauksessa on aika outo ajatus se, että oma panokseni olisi ollut arvoton ts. pappa betalar silloin, kun opiskelukurssit oli suoritettu ja siirtyminen työelämään koitti. Aika hankala on arvioida panos/tuotossuhdetta sen suhteen, mitä esim. vapaa-aikanaan yrityksen eteen tekee. Sen sijaan jos yrityksen vuosi on ollut suotuinen niin sille työlle saa tavallaan palkkion osingoista, jotka määräytyvät omistusosuuksien mukaan.

Ajatus, että elintasoa pitäisi opiskeluajan jälkeen laskea, on melko erikoinen.

EDIT: En toki kiellä sitä, etteikö pappa betalar kuvio kuulu jokaisen nuoren miehen kasvamiseen, koska onhan luonnollista se, että jokainen sukupolvi pyrkii takaamaan seuraavalle sukupolvelle hyvän kasvualustan, mutta tässä nyt pidetään jossain määrin appelsiinit ja omenat sekaisin, koska oli nimenomaan kyse siitä, että ollaan itse mukana yritystoiminnassa
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
scholl kirjoitti:
Ajatus, että elintasoa pitäisi opiskeluajan jälkeen laskea, on melko erikoinen.
Sitä se kieltämättä on. Tämä ongelma ei laajemmassa mittakaavassa ole kovin vakava, sillä arvioin että reilusti yli 90%:lla ihmisistä tälläistä ongelmaa ole, koska heidän kohdallaan ensimmäinenkin palkka taatusti ylittää opintotuen (ja mahdollisen lainan) selvästi. Tokihan kuvaamasilainen tilanne on mahdollista tapauksissa jos pappa on opiskeluajan on sponssanut pojan bemarilla ajelua avokätisesti.

Siihen että "jokainen sukupolvi pyrkii takaamaan seuraavalle sukupolvelle hyvän kasvualustan" sanoisin että useissa tapauksissa parempi olisi jos ei pappa ei maksaisikaan vaan poika saisi oppia tulemaan toimeen omillaan vaikka se tarkoittaisikin sitä että tämä joutuisi vaihtamaan Audinsa mallia pienempään tai tyytymään talviloman viettoon niin keskiluokkaisessa Floridassa eksoottisemman polynesian saaristossa olevan paratiisisaaren sijasta.
 

Twite

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hämeenlinnan Pallokerho
scholl kirjoitti:
Vaikka voidaan jossain määrin arvioida niin, että jos pitää työpanoksensa vakiona niin uransa alussa tienaa jossain määrin enemmän suhteessa jotakin muuta kautta kuin oman palkkansa kuin mikä on tilanne vanhemmalla iällä niin siinäkin tapauksessa on aika outo ajatus se, että oma panokseni olisi ollut arvoton ts. pappa betalar silloin, kun opiskelukurssit oli suoritettu ja siirtyminen työelämään koitti.
öööhh.. joo, just olin sanomassa samaa.
 

scholl

Jäsen
dana77 kirjoitti:
Siihen että "jokainen sukupolvi pyrkii takaamaan seuraavalle sukupolvelle hyvän kasvualustan" sanoisin että useissa tapauksissa parempi olisi jos ei pappa ei maksaisikaan vaan poika saisi oppia tulemaan toimeen omillaan

No kettutytöt ja erkki tuomioja ovat esimerkkejä siitä, joissa vanhemmat ovat epäonnistuneet tehtävässään. Tosin en tiedä johtuuko siitä, että onko annettu liian vähän vai liian paljon viikkorahaa. Sen sijaan on toisenlaisiakin esimerkkejä. On nimittäin varakkaiden vanhempien lapsia, jotka ovat taloudellisesti riippumattomina pystyneet suuntautumaan todelliseen kutsumusammattiin. Esim. lehdessä oli nuori nainen, lamppufirma Livalin omistajaperheestä, joka toimi muistaakseni psykologian tutkijana ja teki väitöskirjaa. Lisäksi hän oli miljoonan laittanut omaa rahaa johonkin tutkimukseen muistaakseni perustamalla säätiön tms. No itse en ole ihan yhtä riippumattomassa asemassa taloudellisesti, mutta yhtä kaikki en pidä rahaa niin tärkeänä asiana, enkä missään tapauksessa itseisarvona, joten pidän itse asiassa ihan kunnioitettavanakin tuollaista, että joku tekee jotakin erilaista, vaikka se edellyttäisikin subventointia. Parempi se kuin, että kyseisen henkilön vanhemmat istuisivat rahakirstun päällä. Niistäkin on tarpeeksi esimerkkejä. Yhteiskunta kuitenkin kehittyy sillä, että raha laitetaan liikkeelle.
 

Tinke

Jäsen
E kirjoitti:
No Suomi on nyt maana hieman sellainen, että työtä tekemällä ei käytännössä oikeasti voi rikastua.
Oikeastaan missään maassa ei palkkatyöllä voi rikastua. Tai no voihan Suomessakin jos on siinä asemassa. Tälläisiä henkilöitä ei todellakaan ole paljon. Eipä oikeastaan missään muurari tai insinööri pääse rikastumaan. Joissain ehkä tienaat kyllä huomattavasti enemmän kuin Suomessa
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
scholl kirjoitti:
No kettutytöt ja erkki tuomioja ovat esimerkkejä siitä, joissa vanhemmat ovat epäonnistuneet tehtävässään. Tosin en tiedä johtuuko siitä, että onko annettu liian vähän vai liian paljon viikkorahaa. Sen sijaan on toisenlaisiakin esimerkkejä. On nimittäin varakkaiden vanhempien lapsia, jotka ovat taloudellisesti riippumattomina pystyneet suuntautumaan todelliseen kutsumusammattiin.
Vaikka sinä et Erkki Tuomiojan kanssa poliittisista asioista tai hius- ja pukeutumistyyleistä samaa mieltä olisikaan, niin hän määritelmäsi mukaan selkeästi on "varakkaiden vanhempien lapsi joka on taloudellisesti riippumattomana pystynyt suuntautumaan todelliseen kutsumusammattiinsa". Ministerin salkkua ei kukaan objektiivisesti ajateltteleva pysty pitämään pahana epäonnistumisena urallaan (toista se on jos Kansanedustaja ja Euroopan parlamentin jäsenen pojasta tulee joku taikuri-pelle).
 

scholl

Jäsen
dana77 kirjoitti:
Vaikka sinä et Erkki Tuomiojan kanssa poliittisista asioista tai hius- ja pukeutumistyyleistä samaa mieltä olisikaan, niin hän määritelmäsi mukaan selkeästi on "varakkaiden vanhempien lapsi joka on taloudellisesti riippumattomana pystynyt suuntautumaan todelliseen kutsumusammattiinsa". Ministerin salkkua ei kukaan objektiivisesti ajateltteleva pysty pitämään pahana epäonnistumisena urallaan (toista se on jos Kansanedustaja ja Euroopan parlamentin jäsenen pojasta tulee joku taikuri-pelle).

Ei vaan ilmeisesti varakkaan faijan vääräoppinen retalepoika. Siis kertomasi mukaan on joko annettu liian vähän tai liian paljon viikkorahaa, kun pojasta on tullut täysi repuusi ja mennyt sekaisin (äärivasemmistolainen).

edit. huhujen mukaan kaikenlisäksi tapaillut tarja halosta. Hyi ********
 

Germanicus

Jäsen
Suosikkijoukkue
*HIFK* Germanicus Julius Caesar Claudianus
Yrittäjä, tavallista typerämpi ihminen?

No, miten sen nyt ottaa. Olen kavereiden kanssa pyörittänyt firmaamme 14 vuoden ajan. Meillä ei silloin aikoinaan ollut juuri muuta vaihtoehtoa kuin perustaa oma yritys. Toimimme ison yrityksen sisällä, joka karsi "turhia" toimintoja pois. Tässä yhteydessä oli iso riski, että joku meistäkin olisi saanut lopputilin. Teimme laskelmia ja päädyimme tuohon ratkaisuun.

Kyllähän tämä on vähän perkeleen raskasta duunia, mutta vuosien varrella tuohonkin on jotenkin tottunut. Tänä kesänä minulla oli kaksi päivää kesälomaa. (frendi teki kaksi pitkää päivää silloin ja minä hänelle takaisin) Joka toinen viikonloppu vierähtää duunissa (ei tule dokattua, eukko tykkää) ja muutenkin työpäivät saattavat yllättäen venyä, mikäli joku duunareista sattuu olemaan sairiksella.

Työntekijöistä tulee välillä valituksia, koska tauot kiinnostavat välillä enemmän kuin työnteko. Silloin kyllä vituttaa, sillä me teemme kaikki samoja hommia. Kiire pukkaa päällle ja samalla sovittelet noiden työntekijöiden aiheuttamia konflikteja. Syy ei tietenkään ole aina heissä, sillä toimimme naisvaltaisessa yrityksessä, jossa juoruilu ja panettelu on jokapäiväistä. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli joskus olet jonkun ämmän suututtanut, niin paskaa rupeaa putoamaan niskaan välillä aiheettomastikin. (tiedän tämän omasta kokemuksesta)

Ei näissä hommissa rikastumaankaan pääse, sillä tämä iso yritys, jonka sisällä operoimme, tietää kyllä tasan tarkkaan rahan arvon. Hyvää tässä on kuitenkin se, että meidän ei tarvitse kilpailla muiden yritysten kanssa vapailla markkinoilla. Kunhan tässä vain joskus pääsisi lomailemaan. :o(

Ehkä olen tyhmä, mutta yrittäjän on pakko yrittää. ;o)
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös