Itsekin olen sillä kannalla, että Ruuskanen sai kauden aikaan näyttää että sitä kuntoa löytyy heittää vaikkapa kasivitonen, niinkuin Mannio teki ja vielä kovaan paikkaan. Mutta ymmärrän kyllä porun, koska tämä nyt ei ole sotaa Ruuskanen vs Lehtola vaan se, että valituista pelisäännöistä poikettiin ja pahasti.
Mutta koska aika pitkälti mitalit ratkaisevat niin en näe suurta eroa kumpi sinne oltaisiin lähetetty eli Ruuskanen tai Lehtola. Joku mainitsikin Lehtolassa viitteitä Pitkämäkeen ja hänen kehitykseensä ja itse näen hieman samanlaista myös. Mutta koska monella on tuo A-raja heitettynä niin tilanne on kimurantti. Myös Jarkko Koski-Vähälän olisi kisoihin voinut lähettää, koska mies oli lappeenrannassa kohtalaisella sijalla ja voitti myös pihtiputaalla. Lassi Etelätaloa ei sentään lähetetty vaikka mies heitti pidemmälle kuin Lehtola.
Suomalaisessa yleisurheilussa tuntuu vain olevan paljon näitä, että on lahjakkuuksia mutta he loukkaantuvat tai lopettavat varhain. Ja monen pitäisi ymmärtää se että Suomessa treenaamalla se viimeinen harppaus kohti kansainvälistä eliittiä ei onnistu. Åstrandhan kävi hakemassa treeniä ulkomailta ja heti tuloskunto koheni. Nyt pelottaa että myös nämä Nezirit, Matintalot, Hämäläiset ja Mäkelät onnistutaan jotenkin pilaamaan, huonolla harjoittelulla tai niin että iskee joku paha loukkaantuminen tai sitten vain motivaatio hiipuu. Vanessa Vandyn lopettaminen harmittaa vieläkin, koska antoi mukavaa kilpailuasetelmaa Nikkaselle ja oli vielä erittäin nuori ja kehityskelpoinen. Myös aikoinaan Heli Koivulan lopetus ihmetytti, oli juuri päässyt huipulle kolmiloikassa ja erittäin nuorena joutui lopettamaan, ilmeisesti kuitenkin jälleen loukkaantuminen kyseessä. Naisten keihäässä myös meillä oli aikoinaan Ingberg, Kolkkala, Tarvainen ja Ahonen. Mutta Ahonenkin kärsi loukkaantumisista ja ei ole päässyt takaisin kuudenkympin kerhoon. Paula Tarvaisen piti muuten palailla äitiysloman jälkeen kentille, mutta tästä ei ole kuulunut mitään? Tosin milloinka joku onkaan onnistunut nousemaan äitiysloman jälkeen takaisin huipulle, varsinkaan suomessa?
Miesten puolella edelleen jaksaa ihmetyttää mihin katosi meidän kuulantyöntö osaaminen? Ennen 20-metriä oli kuin paperia ja oltiin lähes järjestään arvokisoissa joko finaalissa, mutta kuitenkin niin että oli kolme työntäjää valittuna ja joskus piti ihan erikseen järjestää kisa Reinikaisen ja Harjun välillä viimeisestä paikasta. Sitten tuli Vasaraa ja Häggblomia jotka nakkelivat päälle 20 metrin työntöjä, mutta nykyään he eivät saa edes kunnolla 18-metristä rikki.
Pikkuhiljaa alkaa syyttävät sormet osoittaa nykyiseen johtoportaaseen, koska selvästikkin asioita on tehty mielestäni väärin ja aina tuudittauduttu liikaa keihäsmiesten menestyksen varjoon. Ollaan liian optimistisia ja tyytyväisiä nykyiseen tilaan, kun pitäisi olla enemmän varpaillaan ja katsoa ettei tilanne pääse menemään huonompaa. Merkit jo mahalaskuihin olivat olemassa 2000-luvun alussa, mutta niihin ei reagoitu. Myös valtavasti on tullun näitä pahoista loukkaantumisista johtuvia lopettamisia tai tuloskäyrän laskua ja en enää usko siinä vain huonoon tuuriin, vaan asioita todellakin on tehty väärin.
On erittäin huolestuttavaa, kun maksimisuorituksellakin suomella on mahdollisuus saada vain 1-3 mitalia.