Tästä voi helposti olla eri mieltä. Toki joka vuosi on 1-2 heikomman kauden vetäjää, joka poistunee nyt karsinnan tullessa. Runkosarjatuote ei ole haalea, kiinnostavin moneen vuoteen. Runkosarjan voittotaistelu, kotiedusta taistelu ja viimeisistä paikoista sääleihin taistelu tehneet hienon runkosarjan. Lisäksi yleisöä käynyt viime vuosia enemmän ja katsojakeskiarvot ovat nousseet. Suomen isoimmat faniryhmät Tappara ja Ilves tekivät ennennäkemättömän suuret fanimatkat koko Liigan historiassa jne. Tuote oikeasti kehittyy vaikka sitä koitetaan kuinka mollata.
Ihan hyviä pointteja kyllä, eikä minulla ole tarvetta mollata Liigaa. Pelit on pääsääntöisesti tiukkoja, joukkueet on pääsääntöisesti erinomaisesti valmennettuja, peleissä on useimmiten kova luistelu- ja kamppailuvaade. Mutta kahden kerroksen väki vain lisääntyy ja kuilu repeää vuosi vuodelta, sitä ei pääse pakoon. Nyt TPS on luisumassa pieneksi. My god, sanoisi eräs Kuusamakujalla.
Miten monta pudotuspelisarjaa tämän hetken bottom 6 on voittanut viimeiseen 5 vuoteen? Tai ollut edes lähellä? Tai edes pelannut varsinaisia pudotuspelejä?
Entä mihin Liiga ja koko Suomi-kiekko on luisumassa kansainvälisessä kilpailussa? Sport haalii joukkueeseen yli puolet ulkomaisista b-luokan pelaajista, koska muita vaihtoehtoja ei ole.
Minkä perinnön Sport tai Saipa jättää koko suomalaiseen jääkiekkoon, jos nämä avoimessakin kilpailussa kuihtuisi pois? Enkä aidosti edes usko ja vielä vähemmän toivon, että kumpikaan näistä kuihtuisi pois, kun realistinen mahdollisuus nousta takaisin on aina olemassa. Ja tässä systeemissä isoistakin joku taistelisi tasaisin väliajoin paikasta auringossa, eikä senkään putoaminen toimivilla sarjajärjestelmillä olisi mitenkään kuolinisku seuralle.
Täällä moni tuntuu ideologisesti vastustavan suppeampaa pääsarjaa ja avoimia sarjamalleja kun oman seuran tulevaisuudesta on epävarmuus, mutta kun objektiivisesti ajattelee Suomi-kiekon etua vaikka 10 tai 30 vuoden päähän, näen avoimen kilpailun ainoana mahdollisena ratkaisuna tämän sinänsä näivettyneen ja pysähtyneen mallin tilalla, jossa kukaan ei pelkää, eikä kukaan unelmoi.
Sport on hyvä esimerkki tästä systeemin järjettömyydessä. Seura saa vuodesta toiseen vedellä Dufvalla ihan puukäsilätkää eikä mitään hätää ole. Pelaajia ei saa kuin viimeisellä valintavuorolla. Jos ulkkariarvat osuu, on mahdollisuus säälipleijareihin ja jos historiaa tehdään ja mennään varsinaisiin pudotuspeleihin, vastaan tulee joku suurista ja ylitsepääsemätön tehtävä.
Sarjojen ollessa suoralla nousulla auki ja Sportin ollessa pääsarjassa, se ei enää olekaan pelaajien nokkimisjärjestyksessä sijalla ynnämuut, sillä on ihan eri asema kehittää toimintaansa ja pelaajapolitiikkaansa. Nyt se on monen muun seuran kanssa tuomittu 16 joukkueen sarjan bottomiin vailla mitään unelmaa menestyksestä.
yle.fi