Katsoin jonkin verran jälkimmäistä Tampereen peliä. Oli ensimmäinen NHL-peli minulle tälle kaudelle. Tosiaan muistui taas mieleen tuo valtava ero Liigan ja NHL:n tuomarilinjassa. Mailat jäässä puolustetaan toisessa sarjassa, eikä sidota kaksin käsin vastustajia kymmenien sekuntien laitapainiin. Ihan huikea ero.
Jep, ja tämä rikkeet pois -linja aiheuttaa sen, että aidosti parempi joukkue tulee esiin ja tietyllä tavalla antaa pelille paljon pidemmän tarinakaavan, kuten vaikka perjantain Colorado-Columbuksessa. Colorado oli avauserässä suvereeni, ja teki muun muassa ylivoimamaalin. 3-0 johto toisen erän alussa, ja höllensivät kaasua ja Columbus alkoi päästä peliin mukaan hyökkääjien hyvillä haastoilla. Viimeisessä erässä tilanne oli 3-3, ja kumpi tahansa olisi voinut hyvällä ylivoimapelillä kääntää voiton itselleen. Coloradon ylivoima oli parempi, ja he voittivat ansaitusti. Hyökkääjät nousivat esiin ja saivat pakit ottamaan jäähyjä, toisaalta oli hienoa seurata muutaman huippupuolustajan pelaamista niin, ettei joutunut rikkomaan.
Liigassa ylipäänsä vastaavat tarinakaavat eivät toteudu, vaan selkeästi parempi joukkue Colorado olisi joutunut Liigan linjalla Columbuksen estämisten ja rikkovan pelin ytimeen. Ehkä olisi vihelletty yksi jäähy avauserässä, ehkä ei, tilanteita ei joka tapauksessa olisi syntynyt rikkeitä sallivan puolustamisen johdosta, ja sanotaan nyt, että 0-0 olisi menty tauolle. Siitä toiseen erään, jossa pitkän vaihtomatkan turvin Colorado olisi pyörittänyt tarpeeksi kauan kiekkoa hyökkäysalueen ränneissä, että yksi maalipaikka olisi saatu luotua kaiken estämisen ja rikkomisen seasta. Hurraa, peli 1-0 Coloradolle ja vikaan erään. Vikassa erässä Colorado tyytyy virheitä vältellen puolustamaan rikkomalla ja estämällä Columbukselta vauhdin pois ja iskemään mahdollisesti yhdestä paikasta viimeisen ratkaisun. Kumpikaan joukkue ei saa ylivoimamahdollisuuksia, koska tuomarit ei halua kolmannessa erässä "ratkaista peliä", kunnes neljäs-viides peräkkäinen Columbuksen estäminen tuomitaan. Colorado menee 2-0 johtoon, peliä jäljellä 10 minuuttia. Yhtäkkiä vikalla kympillä Columbus saakin helposti pari ylivoimamahdollisuutta, koska on takaa-ajaja ja vielä kahden maalin päässä, ja koska Coloradollekin oli hetkeä aikaisemmin vihelletty jäähy. Ehkä tekevät 2-1 maalin ja pelin viime hetkistä saadaan näennäisjännittävät. Ehkä tasoittavat, ehkä eivät. Kaikki tietävät, että Colorado oli parempi joukkue ja Columbus tuomareiden työskentelyillä nostettiin peliin mukaan ensin sallimalla kaikki rikkeet ja lopulta sopivassa kohtaa viheltämällä vähän helposti pari ylivoimamahdollisuutta. Koko matsissa maalipaikkoja luonnollisesti ei kumpikaan kauheasti luonut, koska kaikki vauhti otetaan rikkomalla pois. Pelistä jää paska maku katsojille, koska mitään ei tapahdu, aidosti parempi joukkue ei pääse kentällä oikeuksiinsa, nousutarinoille ei anneta mahdollisuuksia, koska pelit pidetään numeraalisesti tasaisina, kun ei vihelletä jäähyjä ja toisaalta johtava joukkue alkaa pelaamaan rikkovaa puolustuspeliä, koska miksi tuhlata energiaa hyökkäyksessä enää, kun on yhden maalin saanut vaivoin tehtyä ja se puolustaminen on helpompaa.
Perjantain oikeassa pelissä oli hienoa, miten Columbus sai hankittua 2. erässä hyökkääjien hyvillä haastoilla muutaman jäähyn, ja tätä kautta ansaitusti saivat myös ylivoimaa. Liigassa ei vaan tule niitä jäähyjä, vaan hyökkääjältä saadaan helposti se vauhti pois. Momentumia on vaikea saada, peli jyskyttää samanlaisena 60 minuuttia ilman vaihteluita. Tai toki toinen voi siis kulmissa pyörittää jossain kohtaa enemmän kuin toinen, mutta että esim. peli olisi 3-0 tokassa erässä ja 3-3 kolmannen erän alussa, ei Liigassa ikinä. NHL:ssä nuo pelien tarinat ovat niin paljon monipuolisempia yleensä, ainakin on enemmän sellainen fiilis, että minkälainen vaan peli voi tulla, kun alkaa katsomaan.
Liigassa kaikki pelit toistaa samoja kaavoja illasta toiseen, tuota yllä kuvattua. Hyökkäyspelaaminen on niin pirun vaikeaa ränneissä nysväämistä, kun voi rikkoa miten tahtoo. Jos joudut tappiolle, sieltä on todella haasteellista enää nousta. Siksi yritetään pitää oma maali puhtaana ja tehdä itse se yksi maali, jota sitten puolustetaan loppupeli. Tuomarit ottavat roolia koko ajan viheltämällä vain sieltä täältä ja yleensä ei juuri mistään. Yksittäiset ylivoimat nousevat luokattoman suureen rooliin, kun niitä ei pääse kokeilemaan pelissä kuin 2-3 krt per ilta keskimäärin.
