Liigan kilpailukyky on kokojan tullut alas hitaasti suhteessa muihin eurooppalaisiin sarjoihin sillä aiemmin oltiin siellä ihan Top 3 tasolla nyt ehkä enään Top 6. Tätä kehitystä liigan tulisi muuttaa. Käsittääkseni liigaseurojen liikevaihtoa yritetään kasvattaa hieman joka suunnasta: Tv-sopimuksin, lisätapahtumilla/viihteellä, katsojamäärissä ja erilaisilla oheismyynneillä ja tuotteilla. Mielenkiinnolla odotan, että miten nämä Uros-live yms... uudet useatkin hallihankkeet parantavatko ne seurojen taloutta ja kilpailukykyä? kuitenkin kun Suomi on pieni maa ja kuluttajien määrissä emme pärjää muille euroopassa kuin ehkä slovakian väkimäärille. Ylipäätänsä jos kehityskulkua ei saada käännettyä niin todellakin edessä on hidas näivettymisen tie ja mielenkiintoa siirtyy muihin sarjoihin. Toki kansallisella sarjalla on varmasti aina jokin paikkansa mutta olisihan se hyvä että taso säilyisi siellä Top 3 joukossa niin näkisimme laatupelaajia ja pelejä. Juuri nyt näyttää siltä, että liigasta on muotoutumassa enempi sellainen kasvattajasarja kovempiin liigoihin, jossa on toki hyviä nuoria pelaajia mutta kovemman tason pelaajat pelaa sitten jo ihan muualla.
Iso ero Suomen ja Ruotsin välille tulee kulttuurista. Kyllä, Ruotsissa on enemmän asukkaita kuin Suomessa, mutta pienemmilläkin paikkakunnilla länsinaapurissamme on taloudellisesti voimakkaita seuroja. Asia numero yksi on urheilun, erityisesti oman seuran arvostus. Ruotsissa on tavanomaista, että perheeseen juuri syntynyt lapsi liitetään oman seuran jäseneksi suurin piirtein ennen nimen antamista. Ruotsissa tunnetaan käsite "klubbkänslä". Se kulkee sukupolvilta toiselle, omasta seurasta ollaan ylpeitä, sen mukana halutaan olla ja elää. Ääriesimerkkinä on jalkapallon puolelta perinteikäs Göteborgin GAIS, jonka velkoja fanit aikoinaan maksoivat pois.
Koska oma seura on tärkeä, peleissä käy paljon yleisöä. Esimerkiksi jääkiekossa Leksand tulee 15 000 asukkaan kunnasta. Leksandin taajamassa asuu reilut 5000 ihmistä. Seura on Taalainmaan ylpeys, yleisöä tulee reilun 40 kilometrin päästä Falunista ja Borlängestä. Pienen Leksandin peleissä ennen koronaa yleisökeskiarvo pyöri reilussa 6000 katsojassa. Göteborgissa on Frölundan peleissä koko ajan yli 10 000 katsojaa yms. Yleisömäärät ovat korkeita, vaikka Ruotsissa jääkiekko selkeästi jalkapalloa pienempi laji. Hammarby ei koskaan voita jalkapallossa mitään ja ennen koronaa yleisökeskiarvo reilusti yli 20 000.
Ruotsissa käydään peleissä, vaikka oma joukkue ei ole voittanut viittä peliä putkeen. Suomessa ollaan menestyksen perään, syvää urheilukulttuuria meillä ei ole kuin muutamissa lajeissa.
Ja kun käy yleisöä, yritykset kiinnostuvat. Ruotsissa yritysten ja seurojen yhteistyö on syvempää, laaja-alaisempaa ja rahakkaampaa kuin Suomessa. Lisäksi maksutelevisiokulttuuri on Ruotsissa eri tasolla. Ruotsalaiset ovat valmiita maksamaan peleistä, siksi SHL-seurat saavat telkkarirahaa noin viisi miljoonaa euroa per kausi per seura. Suomessa raha on miljoonan euron tuntumassa per seura per vuosi.
Kävin Saksassa katsomassa jääkiekkoa tammikuussa 2020. Vaikka laji on täysin marginaalissa, Saksassa isosta väestömäärästä riittää katsojia myös jääkiekkoon. Eisbären Berlinin yleisömäärät ennen koronaa olivat reilusti yli 10 000 katsojaa per peli.
Pelissä oli hyvä tunnelma, yleisö lauloi, huusi ja pomppi. Jos kanadalainen pelaaja saa suurin piirtein saman arvoisen sopimustarjouksen Suomesta tai Saksasta, haluaako hän pelata Berliinissä, Kölnissä tai vaikkapa Münchenissä, jos tarjolla on Poria, Jyväskylää tai Lappeenrantaa?
/img-s3.ilcdn.fi/1d2326714e584455804c7c8fa9f41df2d8ee73e7863afbc95695c7693e46c0db.jpg)
/img-s3.ilcdn.fi/5d8d87e1da4bdf43a7e834f39c2ed2861f9b95bff38f6f69af35ce08340e3952.jpg)