Ihan alkajaisiksi, on sääli että Suomalainen kiekko vaikuttaja puhuu siis kylläkin totta, mutta halveksivaan sävyyn Liigan palkoista yms. Mutta sitten kuitenkin on otettava järki käteen ja ihan vaikka miettiä näitä muita Euroopan maita, kuten Saksaa. Saksa on "hieman" isompi maa ja omistaa aivan helvetisti suuria firmoja ympäri maailman, niin myös Suomen mailta. Siellä on Del-liigalla maksumiehiä ja tukijoita yllin kyllin.
Suomessa "pieniä" seuroja tukee paikalliset "rappaus-salmiset" ja muut pikkufirmat, toki jokaista joukkuetta tukee muutkin isommat puljut, mutta rahan lähde hieman erilainen, kun vaikkapa juuri Saksassa.
Tämä ei siis ole Liigan ongelma ja syyttävä sormi ei voi osoittaa sinne suuntaan. Tällä hetkellä on lähes mahdotonta vastata kilpailijoiden palkkoihin, ennen kuin joku keski-suomalainen pistää miljardipuljun pystyyn, eikä heti myy sitä rapakon toiselle puolelle.
Saksa on iso maa, mutta jääkiekko on täysin marginaalissa. Saksassa on ensin jalkapallo, sitten on jalkapallo, sitten on vähän taukoa ennen jalkapalloa ja sittenkin on jalkapallo. Hyvä esimerkki fudiksen asemasta on heinäkuulta 2016. Aamiaispöydässä lueskelin päivittäin Berliner Morgenpostia. Urheilusivut olivat täynnä EM-fudista ja Bundesliigan siirtouutisia sekä analyysejä siirroista. Samalla viikolla oli Amsterdamissa yleisurheilun EM-kisat, niistä ei ollut ainuttakaan juttua koko viikon aikana Berliner Morgenpostissa, joka on Berliinin suurin sanomalehti. Saksassakin jääkiekon rahoituksen pohja lähtee siitä, että yleisöä käy otteluissa. Saksassa jääkiekon elintila on ahdas, silti yleisöä käy sen verran että yhteistyökumppaneita kiinnostaa.
Vertailu Ruotsiin on merkitsevämpää. Ruotsissa on rapiat yhdeksän miljoonaa asukasta kyllä, mutta jääkiekkoa pelataan paljon pääsarjatasolla keskisuurissa ja verrattain pienissä kaupungeissa. Tukholmassa ja Malmössä jääkiekko on pieni tekijä fudikseen verrattuna, vaikka varsinkin Tukholmassa jääkiekon perinteet ovat pitkät.
Hyvä esimerkki kulttuurista on Värmlannin ylpeys Färjestad. Seura on Ruotsin menestynein liiga-aikakaudella, ja yksi vauraimmista. Karlstadissa, noin 300 kilometrin päässä Tukholmasta, asuu reilut 60 000 asukasta. Kaudella 18/19 seuran yleisökeskiarvo 7231 (Lähde SHL:n sivut) ja kaudella 19/20 7546.
Leksandin yleisökeskiarvo kaudella 19/20 oli 6027. Leksandin taajamassa asuu reilut 5000 ihmistä ja koko kunnassa 15 000.
Reilun 77 000 asukkaan Luulajassa katsojakeskiarvo kaudella 19/30 oli 5538.
Gävlessä Brynäsin keskiarvo kaudella 2019/2020 oli 6104. Gävlessä asukkaita on kaupungissa on reilut 75 000 ja koko kunnassa hieman vajaat 100 000.
Reilun 32 000 asukkaan Skellefteåssa päästään yli 4 600 katsojakeskiarvoon.
SM-liigan ja SHL:n taloudellisen kuilun kuromisen ydin on yleisömäärissä. Suomessa ei ole syvää, pitkälle menevää seurakulttuuria. Suomalaiset innostuvat kahden viikon ajaksi, kun curlingissa tai muussa marginaalilajissa tulee olympiamitali, mutta innostus ei riitä oman seuran peleihin menemiseen samalla tavalla kuin Ruotsissa. Ruotsissa yleisö käy oman seuransa peleissä, siitä syntyy innostus ja lopputuloksena lajiin tulee rahaa muun muassa hyvällä televisiosopimuksella.