Tämän viikon Urheilulehdessä(nro 14) on Timo Similän kirjoitus jääkiekkoilijan uransa tähän kauteen lopettaneesta Tapio Laaksosta. Kolmen aukeaman juttu kuvineen sisältää paljon mielenkiintoista asiaa. Minun huomioni kiinnittyi siihen, miten avoimesti hän kertoo mielipiteensä liittyen suljettuun sarjaan, sarjan kokoon sekä kurinpitoon. No, uransa päättäneenä ja kolmea liigajoukkuetta kipparoineena noin uskaltaa tehdä. Hyvä niin!
Kurinpidosta
Kurinpitoon Laakso ei ole täysin tyytyväinen. Viiden ottelun minimi pelikielto päähän kohdistuneista takalauksista on hänen mielestään lähinnä politiikkaa, jolla saadaan näyttämään, että Liiga reagoi. Laakso pitää naurettavana sitä, että keskitytään vain kelailemaan hidastuksia ja tarkastelemaan sitä, missä vaiheessa taklaus päähän osuu, jos osuu. Sen perusteella sitten suora viiden ottelun pelikielto riippumatta tahallisuudesta ja muista pelitilanteen olosuhteista. Laakso kaipaa videoiden ääreen nykyistä osaavampia ammattilaisia. Hän korostaa lajiymmärrystä.
Joukkuemäärästä
Laakson mielestä Liigassa on ehdottamasti liikaa joukkueita. Tässäpä hänen nostamia vaikutuksia:
Vaatimustaso
Laakso ei koe, että pelaajien ikä tai kokemus olisi ratkaisevassa asemassa pään alueen taklausten ennaltaehkäisemisessä. Sen sijaan Liigan joukkuemäärää Laakso karsisi reippaalla kädellä. Se ei hän mielestään olisi suora ratkaisu ”taklausongelmaan”, mutta vaatimustasoa se nostaisi väistämättä.
Mestis
Liian suuri liiga on Laakson mielestä tappanut Mestiksen. Siellä ei ole enää suurseuroja. Laakso sanoo, että Sport, KooKoo ja TuTo olivat kaikki todella ammattimaisia organisaatioita, kun hän itse pelasi Mestiksessä.
Kilpailu pelipaikoista
Laakson mielestä nykytilanne ei ole ihanteellinen myöskään pelaajille. Jos työpaikkoja olisikin vain kymmenen tai kaksitoista nykyisen viidentoista sijaan, pitäisi jokaisen tehdä töitä enemmän pelipaikkansa eteen. Uusi pelipaikka löytyy nyt helposti soitolla agentille, jos nykyisessä seurassa tulee eteen vaikeuksia.
Suljetusta sarjasta
Laakso kannattaa avointa sarjaa. Laakso sanoo ymmärtävänsä seurajohtajien talousargumentit. Hän liputtaa kuitenkin urheilun puolesta. Hänellä on Mestiksestä kokemus putoamiskarsinnoista. Se tärinä ei kuulemma unohdu koskaan. Laakso kertoo kuulleensa joukkuetovereiltaan vuosien varrella väkeviä näkemyksiä merkityksellisten pelien suhteen. Kertoma on se, että monet ovat sitä mieltä, ettei mestaruus ole niin suuri asia kuin sarjanousu tai karsinnan välttäminen. Se on urheilua suurimmillaan.