Ei riko ei, ja hyvin vaikeatahan tällaisia keissejä on esim. oikeuteen asti viemään, koska luultavasti kaikki asianosaiset vain levittelisivät käsiään ja eivät yht'äkkiä muistakaan mitään. Mutta siis kuvitteellinen tilanne. Mikael haluaa Liigaan pelaamaan ja hänelle käy selväksi, että pelipaikan esteenä on 100k € hallinnollinen maksu. Seuraavaksi käy Ilmalassa ja ilmenee, että hänen KHL oikeutensa on myyty Amuriin ja tuo joukkue vaatisi oikeuksista 100k €, ennenkuin oikeudet voidaan siirtää ja sopimus voitaisiin tehdä. Eikö kumpikin tilanne ole yhtä väärin, työvoiman vapaan liikkumisen näkökulmasta? Jos tämä Mikael jostain syystä haluaisi seurata Bosmanin esimerkkiä ja olisi kummassakin työhaastattelussa saanut vaikka videolle syyn, miksi häntä ei voida rekrytoida, niin kohtelisiko tuomari noita työnantajia eritavalla vain sen takia, että Ilmalassa majaa pitävä joukkue (vaikka Suomessa majaa pitää) pelaisi venäläistä sarjaa?
Missä joukkuessa Mikael pelaa skenaarion alkaessa? KHL-joukkuessa? Jossain muualla? Ihan samalla laillahan se Mikael on rajoittanut sitä omaa vapaata liikkumistaan sitoutumalla sopimuksella noudattamaan tiettyjä sääntöjä sopimuskauden ajan.
Tässä tulee taas se, että tilanne varmaan olisi ihan eri, jos Liiga ei olisi nimennyt yhtä ainutta joukkuetta, vaan linjannut vaikkapa koko KHL:n samanlaiseksi pannassa olevaksi sarjaksi.
Ja muutenkin, eiköhän tämä koko pelaajaoikeus-keskustelu ole oikeastaan täysin turha... Täytyy kuitenkin muistaa, että allekirjoittaessaan KHL-sopimuksen, pelaaja allekirjoituksellaan suostuu noudattamaan voimassaolevia sääntöjä ja ehtoja. Jos hommat ei menekään kuin elokuvissa, on se pelaajan allekirjoitus kuitenkin todisteena siitä, että on itse suostunut niihin ehtoihin. Ja uskoisin KHL-sopimuksessa ehtona olevan, että sarjan sääntöjä tulee noudattaa.