Mietin yleistä, aika ajoin melko negatiiviseksi äityvää keskustelua sarjaa kohtaan
Telkkarista ei kyllä välity minkäänsortin tunnelma ja muutenkin seuraaminen paljon laimeampaa, kuin hallilla.
Tuohan on yks. Huono päivä raviradalla on parempi kuin hyvä päivä töissä, sanotaan. Vaikka toimittajat käyttäs aikansa dissaamalla pelin tasoa tai yleisömääriä netissä, paikan päällä Liigaottelu on mieluisa tapahtuma. Sen tuntee luussaan. Onko sitten hinnoittelu lippujen suhteen sellanen että se vetää 30 kertaa kaudessa porukkaa, on oma keskustelunsa.
On suljettu sarja, on kabinettipäätökset, on Jokereiden poistuma. Kaikki vaikuttaa jossain määrin yleisömääriin ja yleiseen ilmapiiriin. Mutta silti pidän liian yksinkertasina näkökulmina. Oliko Liiga vaan liian kauan kukkona tunkiolla, mukavoitui, pöhöttyi ja eikä uudistunut. Jonkun verran hyvääkin tapahtunut, mutta jotenkin vaikkapa verrattuna Veikkausliigaan, tuntuu hieman etäisemmältä. Enempi kaipais avoimuutta pönöttämisen sijaan, Aki Riihilahden tapasia persoonia safetyllä vetävien pukuherrojen sijasta.
Ehkä media ja toimittajatkin on jossain määrin leipiintyneet Liigan valtakauteen, kenties nurkkakuntaisuuteen, eivätkä tänä nopean median aikana pelkää antaa iskuja kun paikka tarjoutuu. Ja turhan usein Liiga sen paikan antaa.
Ja edelleen pidän nettipalvelujen saapumista ISONA mullistuksena. Se on vaan niin paljon helpompi katsoa ottelu kotisohvalta kuin maksaa useita kymppejä raahautumalla paikalle. Lisäks, kun näkee kaikki 60 matsia, mukaan mahtuu myös tusinan verran täyttä tuubaa. Hädin tuskin oon jaksanu kaikkia Ässienkään vierasmatseja väijyä, koska peli ei pisteitä lukuunottamatta tarjoa valtavasti tunne-elämyksiä.
Yhden ottelun merkitys. Tässä esim. Veikkausliiga pesee Liigan 100-0. On se, tai ainakin tuntuu olevan, se 60 peliä liikaa. Joko fyysisten tai henkisten seikkojen takia joukkueet ei lyö aina ihan kaikkea latinkia tiskiin, kenties säästellään ruuhkaviikolla ja himmaillaan. Onko osin syy iso jää vrt. NHL jossa 80 matsin runkosarjassa keskinkertasemmassakin matsissa on intensiteetti edes kohtalaisella tasolla.
Ja siis, yleinen negatiivinen ilmapiiri kyllä aika ajoin vituttaakin. Joka asiasta täytyy ynseillä ja hakea se nega. Se on ikään kuin muodissa. Mutta samalla todettava, että runkosarjasta puuttuu kiimaa, liikaa ohipelejä, ei aina jaksa syttyä. Onko vastaus sitten vähempi otteluja (missä kohtaa lipputulot saattaa hanata astaan), täysin murskaks lyöty sarjajärjestelmä karsintoineen (jmissä kohtaa oy:t saattavat hanata vastaan). vai vaan se että, annetaan poikien pelata ja kyllä se sieltä taas löytyy-
Kurinpito, Rannisto, my ass. Lillukanvarsia. Mutta se on kyllä todettava, IS Liigaliveä mukaillen, jotta kurinpidon jahkailu ekan Ilves-HIFK -matsin tiimoilta tappo momentumia ja kiimaa seuraavan ottelun alta. Siinä oli kuitenkin tunnetta ja jännitettä, olennainen osa pelin suolaa. Se ois voitu paremmin siirtää mielenkiintona seuraavaan otteluun, eikä spekuloida pelikielloilla. Että ei pelata pelejä vaan koska kalenterissa niin sanotaan, vaan jotta siinä on vittu joku tarina, jatkumo, jännite. Sitä kaipais lisää. Tunnetta ja jännitettä.
Ehkä se sieltä vielä kaivetaan. Ohan jääkiekko kuitenkin maailman hienoin laji.
