YLE:ä koskevassa keskustelussa persujen syvästä päästä toki on kajahtanut jos jonkinmoista kannanottoa. Se ei pitäisi olla kenellekään yllätys. Se taas on pienoinen yllätys, miten fiksummatkin ihmiset rinnastavat leikkaustarpeesta johtuvan ja sitä silmällä pitävän ajatuksen YLE:n toiminnan tehostastamista koskevasta selvityksestä koko puljun alasajoon. Erittäin persumaista ajattelua, josta johtopäätöksiä hakiessa saattaisi päätyä mielenkiintoisiin lopputulemiin.
Samaten kritiikki YLE:n sisältöjä kohtaan ei tarkoita automaationa, etteikö isossa kuvassa olisi hyvin tyytyväinen siihen kokonaisuuteen, jota YLE tarjoaa. Minä henkilökohtaisesti olen, mutta siitä huolimatta tunsin turhautumista, kun eräänä päivänä autolla ajellessani radiouutisissa toimittaja esitti otsikon, jonka mukaan hallituksen esitys metsien suojelusta ei perustu tieteellisiin tutkimuksiin. Uutisen läpikäynnissä asiaa ei perusteltu lainkaan, ei kerrottu käytetyistä kriteereistä ja aiheesta haastateltiin erään tutkimuksen tekijää, joka avasi tutkimusmenetelmiään. Vähemmän yllättäen niihin sisältyi valtavasti tutkijan omia olettamuksia, karkeita arvioita ja paljon muita ei-mitattavissa olevia seikkoja. Mikä siinä sitten turhauttaa? Se, että YLE on valinnut metsäkeskustelussa linjakseen edistää tiettyjä asioita, mutta koska alan ymmärrystä ei heidän toimittajiensa keskuudessa ole lainkaan, he päätyvät polarisoimaan keskustelua esittämällä toistuvasti vääriä ja helposti kumottavissa olevia argumentteja. Toimittajan ei pidä ottaa kantaa uutiseen, vaan esittää se neutraalisti juuri siitä syystä, että hän on toimittaja, jonka tehtävä on välittää tietoa, ei luoda sitä. Eteenkään, kun toimittaja ei yleensä pysty ymmärtämään suurempia kokonaisuuksia.