Lainaus on feminismiketjusta.
Tuo kolumni on hyvä esimerkki siitä, miksi YLEn budjettia pitäisi leikata: joukko mielipiteitä, joille ei ole muuta perustelua kuin oma mutu.
Heikkohan tuo kirjoituksena on, mutta toisaalta provosoivat ja loogisesti huterat koukut herättävät keskustelua ja keräävät lukijoita.
Tässä tullaan taas siihen, pitäisikö Ylen olla toimija, joka tuottaa korkeatasoista sisältöä, jolla on vain vähän kuluttajia, vai tuleeko sen olla koko kansan Yle, joka palvelee kansan tarpeita kysynnän perusteella, myös sen köyhän kansan, jolla ei ole varaa maksullisiin palveluihin.
Korkeatasoisen journalismin tuottaminen on kallista, koska se vaatii paljon aikaa ja resursseja. Milloin sitä kannattaa tuottaa? Kuinka paljon aineistolla tulee olla kuluttajia, jotta kuluttajamäärään suhteutettuna kallis korkeatasoinen journalismi on perusteltua?
Tuottaako laatua, jolla ei ole lukijoita ja katsojia, vai tuottaako roskaa, jolla on lukijoita ja katsojia?