Millä lailla kertoo poliittisen järjestelmän valuvioista se, että puolueet ajavat kannattajiensa ja eturyhmiensä etuja? Puoluehan on itsessään jos perustettu kannattajien etujen ajamiseen. Toki puolue voi väittää (ja väittääkin enemmän tai vähemmän totuudenmukaisesti) ajavansa ihan kaikkien suomalaisten etuja, mutta käytännössä tuo on täysi mahdottomuus. ....
Niin, tässähän on jossain puhuttu demokratiasta ja sen ongelmista enempikin ja tämä kuuluu mielestäni sinne. Anyways, suomalainen edustuksellisen demokratian pointti on juuri siinä, että asiat ovat monimutkaisia joten tämmöisellä edustajalla on sitten aikaa perehtyä asiaan. Verrattuna "täydelliseen" demokratiaan, missä joka asiasta tehtäisiin kansanäänestys, niin vähemmän huono tämä on. Kuitenkin itse näen niin, että edustajan pitäsi sekä kyetä perehtyä yksittäisiin asioihin, myös suurempiin kysymyksiin niin, että ymmärrettäisiin eri asioiden välisiä vuorovaikutuksia.
Karrikoiden tyyliin "lisää veroja->valtiolla lisää rahaa", mikä ei pidä paikkaansa kuin osittain ja suomessa aika vähän enää.
Lisäksi siis tämmöisen vähän idealistisen kuvan päälle kun tunkataan poliittiset puolueet eturyhmineen, niin koko sekamelskassa kukaan ei ajattele kokonaisuutta. Ehkä parempana esimerkkinä helsingin liikennejärjestelyt. Yksi ajaa vain julkisen liikenteen asiaa, yksi pyöräilijöiden ja yksi autoilijoiden. Lopputuloksena taistelu missä jokainen yrittää minimoida vastapuolen elintilan. Liikennettä ruuhkautetaan, että joukkoliikenteen kilpailukyky paranee. Kenellekään ei tule mieleen, että mitä jos yritettäisiin tehdä toimiva joukkoliikenne, paremmat pyörätiet ja antaa myös autoilijoiden mahtua tielle. Kukaan ei tee kokonaissunnitelmaa niin, että yritettäisiin optimoida kaikkia, vaan aina joku ryhmä on osastolla ei kiinnosta.