Yleisesti ottaen sanoisin, että supertähtiluokan pelaajat, jotka tekevät pisteensä runkosarjassa vastustajan nelosketjuja vastaan näiden pelaaman pitkän kiekon ja pitkän vaihdon jäljeen, eivät ole ihan niin hyviä pudotuspeleissä kuin runkosarjassa.
Mietin tätä asiaa joskus Joe "1st ballot HOFer" Thorntonin kohdalla, kun Bruins oli taas tippunut ekalla kiepillä. Jtn 15 vuotta sitten.
Taas ajankohtaista ja nykyään varmaan löytyy kaiken maailman maaliolettamatilastoa, jolla asiaa voi tarkastella.
Silmämääräisestikin voi tietysti sanoa, että BJllä ja Islesillä on vahvat alaketjut, ja sen myötä vähän hetkiä, jotka vastustajan valmentajan on helppo käyttää hyväksi.