Avaudutaanpa hieman palkkakatosta ja sen vaikutusista NHL:n, olen näitä asioita paljonkin miettinyt viime kuukausina.
Palkkakaton porsaanreikien tilkitsemisen myötä NHL alkaa lähestyä täydellisen tasapäistä sarjaa. Viimeinen vanhan NHL:n linnake on Penguins. Sillä oli täydellinen ajoitus ja runsaasti onnea: pääsi varaamaan juuri oikeaan aikaan kärjessä poikkeuksellisen hyviä pelaajia, ja pystyi sitomaan heitä häntäsopimuksilla saaden huomattavaa kilpailuetua. Pienennetyt cap hitit jättivät tilaa joukkueen vahvistamiseen. Sen edeltäjällä Blackhawksilla oli hieman vastaava tilanne. Hossan ja Keithin pitkät häntäsopimukset toivat mukavasti lisätilaa. Toki siellä tehtiin myös hyviä siirtoja, kun mestaruuksien jälkeen pelaajistoa vaihtui. Penguinsissakin esimerkiksi Kessel-kauppa on hienoa työtä. Nyt kierto ei ole enää mahdollista, mikä näkyy Toewsin ja Kanen älyttömissä 10,5 miljoonan cap hiteissa. Blackhawksin alamäkikin on alkanut. Pensillä se on edessä, kun Crosbyt ja Malkinit ikääntyvät, eikä uusia porsaanreikiä ole.
Mielestäni urheilun suola on ennakkosuosikit ja niiden voittaminen. Esimerkiksi Jokerien poistuminen Liigasta jätti valtavan tyhjiön. Jokerit oli se jota kaikki vihasivat, kaikki halusivat voittaa. Jokerit veti eniten katsojia missä pelasivatkaan. Ison rahan Jokereiden voittaminen tuntui paremmalta kuin vaikka pienen HPK:n. Leicester voitti taannoin Valioliigan, mikä oli valtava ihme. Sellaista ei juuri tapahdu, koska isot normaalisti voittavat. Siksi se oli poikkeuksellisen hienoa.
NHL:ssä ennakkosuosikit noin kymmenen vuoden jaksolla ennen palkkakattoa olivat Detroit, Colorado, Dallas ja Devils. Playoffputken ollessa elossa Detroit herätti vielä huomattavasti vihaa muiden joukkueiden kannattajissa. Aina ne pärjäävät ja voittavat. Nykyään Detroitin voittaminen ei juuri tunteita herätä, tavallinen keskikastin hmv-joukkue.
Palkkakaton puute ei estänyt pienempiä joukkueita pärjäämästä. Wild oli konferenssifinaaleissa kolmannella kaudellaan, noin 20 miljoonan budjetilla. Hurricanes pelasi finaaleissa 2002. Rangersilla oli Detroitin jälkeen suurimmat palkkakulut, eivätkä he päässeet edes playoffeihin vuosikausiin. Osaaminen ratkaisi kuitenkin enemmän kuin raha, eivätkä Devils, Dallas tai Colorado tainneet niitä kaikkein rahakkaimpia jengejä olla.
Penguinsin valtakauden päättyessä NHL on pikkuhiljaa täydellisessä kommunismin tilassa. Tampa ei päässyt viime kaudella playoffeihin, nyt menee taas lujaa. Blues on tällä hetkellä selvästi kärjessä, mutta en ihmettelisi yhtään vaikkeivat ensi kaudella pääsisi edes playoffeihin. Metropolitanissa ja Centralissa kaikki joukkueet ovat vähintään piste/peli-tahdissa. Ei ole suuria joukkueita, kuka vain voi voittaa Cupin ja jäädä "yllättäen" pois playoffeista sen jälkeen. Kaikki ovat samalla viivalla. Pelaajat vaihtavat tulevaisuudessa seuroja jatkuvasti, kun menestyksen myötä ei ole varaa maksaa nousevia palkkakustannuksia. Seuraidentiteetit jäävät hyvin hatariksi, ei suuria, ei pieniä. Ei altavastaajia, ei suosikkeja. Tampa on pitkään rimpuillut Yzermanin hienon työn myötä ennakkosuosikin asemassa, mutta viimeistään mestaruuden tullessa sielläkin on pakko tulla raja vastaan.
Suurin osa joukkueista on kerennyt jo vajoamaan pohjalle ja aloittamaan uuden nousun. Muutama vuosi sitten tankkaavia joukkueita oli vielä paljon, mutta nyt seuroja, jotka yrittävät päästä varaamaan korkealla, ei enää juuri ole. Montreal yrittää ilmeisesti jotenkin tällä kaudella menestyä, mutta ei onnistu. Arizonan nousua tuntui moni odottavan, siellä on kerätty laaja prospect-pool vuosien rämpimisellä. Vielä ei lähtenyt. Panthersin meiningistä ei kukaan ota selvää, mutta sielläkin on ne selkeät tankkausvuodet ohi ja Barkovit, Huberdeaut sekä Ekbladit jo varattu. Detroitin pitäisi olla häntäpäässä, koska eivät ole päässeet kärjestä "ikinä" varaamaan, mutta siellä ne taistelevat villistä kortista hyvän syvyysdraftaamisen ansiosta. Buffalon nousua odotettiin jo vuosi sitten tapahtuvaksi, koska oikeat palaset on jo varattu härskillä tankkaamisella. Ei ole vielä lähtenyt, GM ja valmentaja saivat jo kenkää. Mutta ei huolta, kun tarpeeksi kauan rämpii, tapahtuu nousu lopulta pakosti. Sen näytti Oilers, joka nousi vihdoin viime kaudella voiton päähän konferenssifinaaleista. Se vaati lähes vuosikymmenen varaamisen viiden kärjessä ja lottery-voiton McDavidin draft-vuonna. Mutta surkeudesta palkitaan.
En tiedä, moni "pienemmän" seuran kannattaja on varmaan mielissään tästä nykysysteemistä. Minua ei viehätä, että voittaja ratkotaan tulevaisuudessa suunnilleen lottopalloilla. Yksittäisen pelaajan loukkaantuminen, niin kausi onkin siinä ja tankataan. Ei ole isoja ja pelottavia vastustajia, joiden voittaminen tuntuu paremmalta. Nyt sellaisia on vielä ainakin Penguins ja Tampa, mutta katsotaan kymmenen vuoden päästä. Oman suosikkijoukkueen kannalta kun miettii, niin ei voi kuvitellakaan muunlaista tulevaisuutta, kuin ikuinen bubble-team. Jos varataankin joku Sidnor McCrosby, saa hän tulokassopimuksen jälkeen sen 15 miljoonan caphitin ja sitten luovutaan parista kakkoskentän laiturista. Ja taas vajotaan. Mestaruusikkunat kestävät sen pari vuotta kun on tarpeeksi tulokassopimuksia voimassa samaan aikaan.
Pahoittelen sekavaa tekstiä. Edit. Ja tosiaan sisältää kärjistämistä, kuten
@Lico kirjoitti. Ei kannata lukea kuin piru raamattua. :)