Yleisesti NHL:stä

[Cocktus]

NHL:n johtokunta vahvisti pari sääntölisäystä:

67.2 Minor Penalty — Player - A player shall be permitted to catch the puck out of the air but must immediately place it or knock it down to the ice. If he catches it and skates with it, either to avoid a check or to gain a territorial advantage over his opponent, a minor penalty shall be assessed for "closing his hand on the puck".
A minor penalty shall be imposed on a player who, while play is in progress, picks up the puck off the ice with his hand.

Any time a player places his hand over the puck while it is on the ice in order to conceal it from or prevent an opponent from playing the puck, a minor penalty shall be assessed for "closing his hand on the puck." When this is done in his own team's goal crease area, a penalty shot shall be assessed (67.4) or a goal awarded (67.5).

Lisäksi aloitussääntöihin tuli seuraava sääntö:

Both players facing-off are prohibited from batting the puck with their hand in an attempt to win the face-off. Any attempt by either center to win the face-off by batting the puck with their hand shall result in a minor penalty. This penalty shall be announced as a "Minor Penalty for Delay of Game - Face-off Violation." Once the face-off is deemed complete (and winner of the face-off is clear), hand passes shall be enforced as per Rule 79.

Lihavoidut tekstit ovat lisäyksiä olemassa oleviin sääntöihin. Kaikki säännöt ovat luettavissa Official Rules - NHL.com - Rules.

Mikäli lukeminen ei niin paljoa kiinnosta niin sääntöjä voi tarkastella myös esimerkkivideoiden avulla Video Rulebook: Home - NHL.com - The National Hockey League.

 

[Ben Marco]

Tuo Player Usage Chart on kyllä mielenkiintoinen graafinen (kiitos linkistä) esitys ja avaa monelle (ainakin itselle) uusia väyliä seurata peliä monipuolisemmin. Kun tuon taulukon saa päänuppiinsa, on siitä suhteellisen helppo ja nopea ennen otteluita käydä väijymässä vihulaisen roolituksia. Kaikkihan tietää jo lähtökohtaisesti ainakin raakavedoksen omien edesottamuksista. Vaikka lähtökohtana onkin viimekauden tilastot, ei joukkueiden rostereissa niin paljoa fluktuaatiota ole, että se liikaa häiritsisi joukkueiden yleiskuvan autentisuutta. Fanien kannalta olisi tietysti suotavaa jos tämänkaltainen esitys päivittyisi jatkossa jo kauden aikana muutamaan kertaan esimerkiksi. Tämä ruokkisi taas omien joukkojen ruotimista ja risujen ja ruusujen jakamista.

Jenkit on ihan pähkinöinä kaikkiin mahdollisiin statseihin ja tämä PUC on kyllä kiekkoa tosissaan seuraavan toimiva työkalu.

 

[Beneway]

Buffalonews.comista löytyi mielenkiintoinen artikkeli hankinnoista deadlinella sekä FA-kaappauksista vuosien varrelta. Tekstissä tarkasteltiin sitä, miten joukkueeseen hankittujen pelaajien tehot ovat muuttuneet hankinnan jälkeen.

Eihän tätä "tutkimusta" voida minään raamattuna pitää, sillä uuteen joukkueeseen siirtyminen on pelaajalle aina vaikeaa, eikä ole lainkaan erikoista, ettei kaikki suju sopimuksen ensimmäisenä vuonna - tai vaihtokaupan jälkeen - ihan putkeen. Artikkeli tarjoaa kuitenkin ihan mukavaa nippelitietoa, joten ajattelin laittaa sen tänne muidenkin verkkokalvoille.

Numeroiden pyörittelyn lomassa on haastattelussa ollut Craig Rivet, Daniel Briere sekä Sabres-GM Darcy Regier.

FA-sopimuksia tutkittaessa otettiin huomioon kaikki ne pelaajat, jotka ovat solmineet monivuotisen sopimuksen uuden joukkueen kanssa kaudesta 2006-2007 lähtien. Parit lainaukset:

Of the 251 signings, only 20.72 percent of the players increased their offensive production per game from the previous season. Meanwhile, 47.41 percent of the players had their numbers decrease with the new team, often dramatically. The production stayed the same for 31.87 percent of the players, with a range of 0.05 points per game equaling status quo.

The best free agent signing in terms of first-year production is Boston’s three-year, $12 million deal for Michael Ryder. The forward averaged 0.42 points per game in 74 outings with Montreal in 2007-08. The following year, Ryder put up 0.78 points per game in 85 contests with the Bruins.

Michal Handzus had the worst drop for a team willing to dish out a multiyear deal. He had eight points in eight games with Chicago in 2006-07, and Los Angeles gave him a four-year, $16 million deal following the season with the hope he could recover and return to form. Instead, he had just seven goals and 21 points in 82 games, a drop of 0.74 points per outing.

Tilastoista huomaa, että "huonoin" FA-sopimusten solmija on itse Stanley Cup mestari Los Angeles Kings, mikäli Winnipeg Jetsin yksi FA-sopimus jätetään pois laskuista. Kaikista Kingsin FA-kaappauksista peräti 91.67%:lla meni tehot alaspäin seuraavana sopimusvuotena. Edmonton Oilers listattiin tilastossa toiseksi lukemalla 83.33%.

Parhaat FA-pelaajien tehojen nuosuprosentit saavutti Toronto Maple Leafs lukemalla 45.45%.

Trade deadline -kauppojen osalta tarkasteltiin samanlaista tehojen muuttumista uudessa joukkueessa. Haarukkana toimi kaikki pelaajien siirtymiset joukkueesta toiseen - siis myös waiver-siirtymiset - deadlinen kolmena viimeisenä viikkona, aina kaudesta 2005-2006 lähtien. Lainauksia:

Players were able to raise their production after getting dealt just 36.63 percent of the time. With the playoffs looming, 39.27 percent of the newcomers’ per-game numbers went down. The production stayed the same for 24.09 percent of the players who switched clubs.

The best deadline move since 2005-06 is Colorado’s acquisition of Peter Mueller in 2010. He added an astounding 1.02 points per game to his production. He had four goals and 17 points in 54 games with Phoenix (0.31 points per game) and surged with nine goals and 20 points in 15 games for the Avalanche (1.33 points per game).

Ottawa’s trade for Tyler Arnason in 2006 featured the largest production drop among skaters who played all year. After recording 13 goals and 41 points in 60 games for Chicago (0.68 points per game), Arnason failed to score and had only four assists in 19 games with the Senators (0.21 points per game).

"Paras" pelaajien hankkija (hankituilla pelaajilla tehot nousivat hankinnan jälkeen loppukausesta) deadlinen lähistöllä oli Tampa Bay Lightning (63.64%)

Huonoimmat lukemat löytyy (hankituilla pelaajilla tehot siis laskivat loppukaudesta) Ottawa Senatorsilta (75%) Buffalo Sabresin hengittäessä niskaan lukemalla 71.43%.

 

[eh]

Corsi-lukemien perustuessa omaan ja vastustajan päähän tulleisiin laukauksiin ei maalien määrään. Jääkiekko-ottelut kuitenkin ratkaistaan maalien perusteella. Jollain tapaa vetojen määrä korreloi maalien määrää, mutta riittämättömän selvästi, jotta suhteen perusteella voitaisiin tehdä laajoja johtopäätöksi pelien lopputuloksista ja pelaajan hyödyllisyydestä. Omasta mielestäni +/- tilasto yhdistettynä vastustajien laadukkuuteen kertoo kaikessa yksinkertaisuudessaan enemmän pelaajan esityksistä.

Maalien määrä (eli raaka plusmiinus) on siitä huono mittari, että tuurilla on lyhyellä aikavälillä siihen suhteettoman suuri osuus. Siksi corsi kertoo yhden kauden osalta paljon enemmän. Pitkällä aikavälillä se korreloi maalipaikkojen ja edelleen maalien kanssa hyvinkin pitkälle.

 

[stunt cock]

Maalien määrä (eli raaka plusmiinus) on siitä huono mittari, että tuurilla on lyhyellä aikavälillä siihen suhteettoman suuri osuus. Siksi corsi kertoo yhden kauden osalta paljon enemmän. Pitkällä aikavälillä se korreloi maalipaikkojen ja edelleen maalien kanssa hyvinkin pitkälle.

Puhdas mielipideasiahan tämä lopulta on. Itse en näe tässä mittareiden vertailussa tuuria ja lyhyttä aikaväliä +/- tilaston luotettavuutta heikentävänä asiana tarkastelujakson ollessa vaikka yksi kausi tai kymmenien otteluiden jakso. Muutenkin mittareiden vertailussa corsi-lukemat korreloivat jotenkin maalien suhdetta, mutta plusmiinus on raakasti maalien suhde. Corsi-lukemien yleistettävyyttä mielestäni heikentää esim pelaajan tekemihen vetojen blokkauksien vaikuttaminen tilastoo negatiivisesti pelaajan suoritusta arvotettaessan. Esimerkkinä suoritus jossa pakki blokkaa vaihdon aikana neljä vaarallista kutia ja purkaa kiekon keskialueelle. Eli oletettavasti varsin hyvä suoritus yhteen vaihtoon pakille, mutta corsi-tilastojen valossa 4 pykälää pakkasella. Seuraava vaihto ja lerppu maalia kohti ja corsi plussalle, mutta suoritus pelin voittamisen kannalta paljon vähemmän merkityksellinen. Edelleen jatkaen corsi-lukemien kannalta on sama miten pakki pelaa 1vs1tilanteen, blokkaako vedon vai antaa hyökkääjän heittää kiekon reppuun.

 

[larzzon]

->Laukaus on huomattavasti maalia huonompi mittari, koska a) pelissä on kyse maaleista eikä laukauksista ja b) ilman että huomioidaan laukausten laatu, niiden selittävyys on heikolla tolalla, se voi olla jopa harhaanjohtava.

Siinä kun maalien suhteen ei ole mitään väliä sillä, minkälaisia ne ovat, oleellista on ainoastaan määrä, laukausten kohdalla on pikemminkin päinvastoin. Määrällä ei ole niinkään merkitystä, vaan laadulla.

 

[lunde]

NHL julkaisi ensi kauden palkkakaton ja -lattian rajat

Palkkakatto on jo aiemmin arveltu 70,2 miljoonaa dollaria ja palkkalattia 54,2 miljoonaa dollaria.

 

[TAM]

Corsi-lukemien yleistettävyyttä mielestäni heikentää esim pelaajan tekemihen vetojen blokkauksien vaikuttaminen tilastoo negatiivisesti pelaajan suoritusta arvotettaessan. Esimerkkinä suoritus jossa pakki blokkaa vaihdon aikana neljä vaarallista kutia ja purkaa kiekon keskialueelle. Eli oletettavasti varsin hyvä suoritus yhteen vaihtoon pakille, mutta corsi-tilastojen valossa 4 pykälää pakkasella. Seuraava vaihto ja lerppu maalia kohti ja corsi plussalle, mutta suoritus pelin voittamisen kannalta paljon vähemmän merkityksellinen. Edelleen jatkaen corsi-lukemien kannalta on sama miten pakki pelaa 1vs1tilanteen, blokkaako vedon vai antaa hyökkääjän heittää kiekon reppuun.

Tähänhän on sitten olemassa Fenwick-lukema, joka on muuten sama kuin Corsi, mutta blokatut laukaukset jätetään pois. Noistahan on viime vuosien aikana kirjoitettu lukemattomia artikkeleita ja en ihan tarkkaan ole seurannut mitä lukemaa nykyään pidetään "parempana". Muistelisin, että pari vuotta sitten vaikutti siltä, että Fenwick korreloi Corsia paremmin voittoprosentin kanssa. Ja sitten taas toisaalta Corsi korreloi paremmin maalimääriin, mutta voin muistaa väärinkin. Erot olivat tilastollisesti kuitenkin hyvin pieniä.

 

[eh]

Puhdas mielipideasiahan tämä lopulta on.

Voihan sitä tietysti pitää mielipideasianakin, mutta toisen näkemyksen tueksi on tilastoja vuosikymmenien ajalta ja toinen perustuu ilmeisesti mutuun.

Itse en näe tässä mittareiden vertailussa tuuria ja lyhyttä aikaväliä +/- tilaston luotettavuutta heikentävänä asiana tarkastelujakson ollessa vaikka yksi kausi tai kymmenien otteluiden jakso.

Ei ole pakko tietenkään nähdä, mutta sellainen se kuitenkin on. Maalien osalta otanta on niin pieni vielä yhden kokonaisen kaudenkin ajan, että tuurilla on suuri merkitys. Lisää aiheesta voi lukea esimerkiksi Gabe Desjardinsin mainiosta blogista.

Vaikka voit luetella loputtomasti yksittäisiä tilanteita, joissa Corsi (tai Fenwick) "kohtelee" pelaajaa "epäreilusti", jo melko lyhyellä aikavälillä ne kertovat hyvin tarkasti, kumpaan päähän peliä pelataan, kun pelaaja on jäällä. Yhdistettynä aloitusalue- ja vastustajien taso -tilastoihin (miksei myös kanssapelaajien taso -) tuo ne ovat paras mittari, joka tällä hetkellä on käytössä objektiiviseen pelaajien paremmuuden vertailuun.

 

[stunt cock]

Voihan sitä tietysti pitää mielipideasianakin, mutta toisen näkemyksen tueksi on tilastoja vuosikymmenien ajalta ja toinen perustuu ilmeisesti mutuun.

Vuosikymmenien tilastoinnin perusteella voisin väittää lähes 100% varmuudella jääkiekko-otteluiden voittajan ratkeavan tehtyjen ja päästettyjen maalien erotuksen perusteella. Se joukkue, jolla on ottelussa enemmän tehtyjä maaleja, voittaa ottelun 100% todennäköisyydellä. Millä todennäköisyydellä se joukkue voittaa, jolla on parempi omaa ja vastustajan maalia kohden tapahtuneiden laukaisujen suhde? Todennäköisyys voi olla jotain 60%, 70% tai 80%, mutta se ei ole 100%.

Vaikka voit luetella loputtomasti yksittäisiä tilanteita, joissa Corsi (tai Fenwick) "kohtelee" pelaajaa "epäreilusti", jo melko lyhyellä aikavälillä ne kertovat hyvin tarkasti, kumpaan päähän peliä pelataan, kun pelaaja on jäällä.

Edelleen mielestäni suurin ongelma on juuri se, että Corsi-lukemat tilastoivat vain omassa ja vastustajan päässä tapahtuneita laukauksia. Tämän suhteen perusteella voidaan jollain tarkkuudella päätellä ottelun voittajaa, mutta mielestäni liian epätarkasti, jotta suhteen perusteella voitaisiin tehdä tarkempia jotopäätöksiä verrattuna perinteiseen plusmiinus-tilastointiin. Molemmilla menetelmillä on omat heikkoudet, mutta mielestäni corsi-lukemilla on enemmän näitä heikkouksia, joita esimerkin luontoisesti aikaisemmin mainitsin.

Yhdistettynä aloitusalue- ja vastustajien taso -tilastoihin (miksei myös kanssapelaajien taso -) tuo ne ovat paras mittari, joka tällä hetkellä on käytössä objektiiviseen pelaajien paremmuuden vertailuun.

Epäilemättä mainitsemasi mittarointi kertoo jotain pelaajasta ollen ihan käyttökelpoinen työkalu, mutta esim ihan perinteinen " back to basics" pistepörssi kertoo lopulta paljon enemmän pelaajasta. Mainitsemiesi tilastojen perusteella esim Malkin ei erotu muusta massasta mitenkään ja joku Marcel Goc puolestaan esiintyy todella edukseen.

 

[Osmo Rapeli]

->Laukaus on huomattavasti maalia huonompi mittari, koska a) pelissä on kyse maaleista eikä laukauksista ja b) ilman että huomioidaan laukausten laatu, niiden selittävyys on heikolla tolalla, se voi olla jopa harhaanjohtava.

Siinä kun maalien suhteen ei ole mitään väliä sillä, minkälaisia ne ovat, oleellista on ainoastaan määrä, laukausten kohdalla on pikemminkin päinvastoin. Määrällä ei ole niinkään merkitystä, vaan laadulla.

Vuosikymmenien tilastoinnin perusteella voisin väittää lähes 100% varmuudella jääkiekko-otteluiden voittajan ratkeavan tehtyjen ja päästettyjen maalien erotuksen perusteella. Se joukkue, jolla on ottelussa enemmän tehtyjä maaleja, voittaa ottelun 100% todennäköisyydellä. Millä todennäköisyydellä se joukkue voittaa, jolla on parempi omaa ja vastustajan maalia kohden tapahtuneiden laukaisujen suhde? Todennäköisyys voi olla jotain 60%, 70% tai 80%, mutta se ei ole 100%.

Edelleen mielestäni suurin ongelma on juuri se, että Corsi-lukemat tilastoivat vain omassa ja vastustajan päässä tapahtuneita laukauksia. Tämän suhteen perusteella voidaan jollain tarkkuudella päätellä ottelun voittajaa, mutta mielestäni liian epätarkasti, jotta suhteen perusteella voitaisiin tehdä tarkempia jotopäätöksiä verrattuna perinteiseen plusmiinus-tilastointiin. Molemmilla menetelmillä on omat heikkoudet, mutta mielestäni corsi-lukemilla on enemmän näitä heikkouksia, joita esimerkin luontoisesti aikaisemmin mainitsin.

Eh jo ehti noista epäkohdista vinkata, mutta paras asehan suhteellisella Corsilla ja vastaavilla on siinä joukkue- tai pelaajakohtaisesti, että pystytään poimimaan yli- ja alisuorittajia, sekä siten hahmottamaan tulevaisuutta. Eli hahmottamaan pelaajan ja joukkueen todellista kykyä ohi +/- -tilaston. Esimerkki: kaksi joukkue on voittanut vaikka 75% ensimmäisestä 20:sta ottelusta. Maalisuhde sama. Toisen laukaisutilastot ovat kuitenkin selkeästi plussalla, toisen miinuksella. Kumman vire pitää todennäköisemmin? Kumpi on mahdollisesti ylisuorittanut?

Lisäksi esimerkki neljästä blokatusta laukauksesta vs. lerppakiekko on harhaanjohtava. Pelaaja, joka blokkaa vaikkapa peräti neljä laukausta, todennäköisesti päätyy tilanteeseen, jossa kiekko tulee omalle joukkueelle, ja oma joukkue pääsee hyökkäykseen. Tämä parantaa reaalitilastoja kyllä, pelaajalla on blokkeja, ja pelaajan vaihto päättyy todennäköisesti hyökkäysalueelle. Juu ei varmasti aina, mutta todennäköisesti pitkässä juoksussa aika monta kertaa. Ja silloin kyseessä on yleensä myös reaalitilastoissa pärjäävä pelaaja.

Summa summarum, reaalitilastot pyrkivät ottamaan huomioon pelitilastoja mahdollisimman hyvin, ei pelkkien laukausten mukaan, muttei myöskään pelkkien maalien mukaan. Ja pyrkivät ennustamaan todellista kuntoa, tavallaan lukemaan rivien välistä, ei vain toteamaan tapahtuman.

Epäilemättä mainitsemasi mittarointi kertoo jotain pelaajasta ollen ihan käyttökelpoinen työkalu, mutta esim ihan perinteinen " back to basics" pistepörssi kertoo lopulta paljon enemmän pelaajasta. Mainitsemiesi tilastojen perusteella esim Malkin ei erotu muusta massasta mitenkään ja joku Marcel Goc puolestaan esiintyy todella edukseen.

Noh, eihän kukaan Malkinin ja Gocin paremmuutta arvioi pelkän Corsin tai vastaavan perusteella, sen avulla pyritään vain arvioimaan Gocin tapaisten "perustilastohiirien" todellista onnistumista. Ennen kaikkea vertaamaan kahta perustilastoiltaan suunnilleen samanlaista pelaajaa keskenään. Eli kuormaa, aloituksia, jne...kritiikki sen suhteen on kyllä paikallaan, että tässä itse kullakin pitää muistaa pistää jäitä hattuun, mutta tosiaan, kaikkia kannattaa punnita yhteen. Toden totta 50 pistettä tekevä pakki, jolla on vähän 20 pisteen pakkia huonompi Corsi, on yleensä parempi pakki, mutta sitten kun on kaksi 20 pisteen pakkia, niin totta hemmetissä painottaa silloin QoC-Corsia, aloituksia, vaihtojen päättymisiä...plus ihan "perustilastoja" kuten blokkeja ja taklauksia.

 

[Persona grata]

Jenkithän perinteisesti rakastavat tilastoja ja niillä pätemistä / tulosten ennustamista. Jääkiekossa tilanne ei ole vielä aivan Baseballin tasolle yltänyt (sabermetrics), mutta välillä on ilo kuunnella selostajien tarinoita pelin tiimellyksessä kuinka tilanne oli vuonna 1973.

Monimutkaisemmista tilastoista jotakin varmasti saa irti, mutta kyllähän asia on kylmästi niin, että voitot ratkaisevat - niin kenttäpelaajien kuin maalivahtienkin ja täten koko joukkueen osalta. +/- -tilastossa on omat ongelmansa, mutta pääsääntöisesti kun vilkaisee pistepörssiä ja katsoo sieltä kärkinimet, niin selvästi huomaa ketkä tuottavimpia pelaajia ovat. Jos pisteitä on kertynyt paljon ja +/- ei ainakaan kamalasti pakkasella ole, niin pelaaja on selvinnyt hyvin viidellä viittä vastaan ja todennäköisesti muutamaan hassuun osumaan ollut osallisena myös erikoistilanteissa. Riittää vallan mainiosti :)

 

[stunt cock]

.kritiikki sen suhteen on kyllä paikallaan, että tässä itse kullakin pitää muistaa pistää jäitä hattuun, mutta tosiaan, kaikkia kannattaa punnita yhteen. Toden totta 50 pistettä tekevä pakki, jolla on vähän 20 pisteen pakkia huonompi Corsi, on yleensä parempi pakki, mutta sitten kun on kaksi 20 pisteen pakkia, niin totta hemmetissä painottaa silloin QoC-Corsia, aloituksia, vaihtojen päättymisiä...plus ihan "perustilastoja" kuten blokkeja ja taklauksia.

Olemme siis samaa mieltä, etteivät corsi-lukemat ole mitään autuaaksi tekeviä tilastoja pelaajien arvioinnissa. Corsi, fenick ja QoC-cosi ovat vain tilastoja tilastojen joukossa ja näiden perusteella ei tule tehdä liian laajoja johtopäätöksiä.

 

[Moustache Dave #44]

Esimerkki: kaksi joukkue on voittanut vaikka 75% ensimmäisestä 20:sta ottelusta. Maalisuhde sama. Toisen laukaisutilastot ovat kuitenkin selkeästi plussalla, toisen miinuksella. Kumman vire pitää todennäköisemmin? Kumpi on mahdollisesti ylisuorittanut?

Heh, teinpä muuten viime marraskuun lopussa, kun Canucks oli playoff paikan ulkopuolella, itselleni huvikseni joukkueanalyysiä siitä, kenen kustannuksella Canucks voisi hilautua sarjassa ylöspäin. Otin targetiksi neljä jossain määrin yllättävää joukkuetta, jotka tuolloin olivat kahdeksan joukossa: Minnesota, Dallas, Phoenix ja St. Louis. Tilastot ennustivat kaikkien muiden putoavan, paitsi St. Louisin. Aika hyvin oli siis näkyvissä jo marraskuun lopussa, mille joukkueille playoff paikat menisivät. Poikkeuksen teki tietysti Phoenix, joka pelasi tilastojenvastaisesti hyvän kauden, eli aivan sitä 100% tarkkuutta ei nyt tässäkään advanced stats harjoitelmassa saavutettu.

 

[Osmo Rapeli]

Olemme siis samaa mieltä, etteivät corsi-lukemat ole mitään autuaaksi tekeviä tilastoja pelaajien arvioinnissa. Corsi, fenick ja QoC-cosi ovat vain tilastoja tilastojen joukossa ja näiden perusteella ei tule tehdä liian laajoja johtopäätöksiä.

En ole tuosta samaa mieltä. Ei tietenkään ole yhtä tilastoa, joka kertoo kaiken, mutta esimerkiksi +/- -tilasto on ihan höpönpömppää kokonaisuutena tuohon verrattuna, kertoo hyvin vähän pelaajan todellisesta tasosta, tai pelaajatyypistä, siinä missä QoC kertoo paljon, paljon enemmän.

Se on autuaaksi tekevä tilasto esimerkiksi juurikin siinä mielessä, miten tärkeä pelaajan rooli on puolustustehtävissä, mutta tottakai sen lisäksi pitää katsoa esimerkiksi peliminuutteja ja tulkita tilastoja.

Summa summarum, on tärkeitä tilastoja, kuten QoC, on huomioonotettavia tilastoja (vaikkapa taklaukset) ja aika vähän todellisesta hyvyydestä kertovia tilastoja (+/-). Ja siihen päälle vielä se, että QoC:n tapainen tilasto selittää "kepeämpien" tilastojen syntyä sekä taustoja.

Esimerkiksi vaikkapa sitten joku Robyn Regehr. -12 viime kaudella olisi varmasti ollut parempi, jos olisi pelannut kevyempiä vastuksia vastaan, tai ottanut enemmän aloituksia vastustajan päädystä. Samaan hengenvetoon, jos joku paskempi pakki olisi pelannut Regehrin nyt ottamat vaihdot, olisi Buffalo hävinnyt enemmän pelejä.

Heh, teinpä muuten viime marraskuun lopussa, kun Canucks oli playoff paikan ulkopuolella, itselleni huvikseni joukkueanalyysiä siitä, kenen kustannuksella Canucks voisi hilautua sarjassa ylöspäin. Otin targetiksi neljä jossain määrin yllättävää joukkuetta, jotka tuolloin olivat kahdeksan joukossa: Minnesota, Dallas, Phoenix ja St. Louis. Tilastot ennustivat kaikkien muiden putoavan, paitsi St. Louisin. Aika hyvin oli siis näkyvissä jo marraskuun lopussa, mille joukkueille playoff paikat menisivät. Poikkeuksen teki tietysti Phoenix, joka pelasi tilastojenvastaisesti hyvän kauden, eli aivan sitä 100% tarkkuutta ei nyt tässäkään advanced stats harjoitelmassa saavutettu.

Jeps, itsekin muistan, että ainakin Minnesota näiden tilastojen valossa ylisuoritti syksyllä, ja lasku ainakin kärkiporukoista alaspäin oli selkeästi ennustettavissa.

 

[stunt cock]

En ole tuosta samaa mieltä. Ei tietenkään ole yhtä tilastoa, joka kertoo kaiken, mutta esimerkiksi +/- -tilasto on ihan höpönpömppää kokonaisuutena tuohon verrattuna, kertoo hyvin vähän pelaajan todellisesta tasosta, tai pelaajatyypistä, siinä missä QoC kertoo paljon, paljon enemmän.

QoC eli Quality of Competition ei mittaa vastustajien laadukkuutta. Se mitaa pelaajan vastusta vastustajien corsi-lukemien perusteella. Eli esimerkeissä jo mainitua Malkinia vastaan pelaaminen ei paranna tilastoa yhtään sen enempää, kuin jotain täyttä tusina jannua samalla corsi-lukemalla vastaan pelaaminen. Eli Losin Richadsonia vastaan pelaaminen kastavattaa QoC lukemia Malkinia enemmän. Koko QoC-tilasto perustuu oletukseen, että tähtipelaajilla on hyvät corsi-lukemat ja huonoilla huonot. Keskeisin ongelma näissä kaikissa corsi-lukemiin perustuvissa tilastoissa on tilaston perusdatan (laukauksien suhde) epätarkkuus verrattuna todellisiin maaleihin.

Kaikki corsit ja QoC ovat täyttä höpöhöpöä verrattuna plusmiinuksiin yhdistettynä tietoon, kenen kanssa pelaaja oikeasti pelaa ja ketä vastaan. Nämä corsi-lukemiin perustuvat tilastot ovat toki ihan hyviä, mutta ne eivät lopulta kerro yhtään sen enempää, kuin oikeisiin +/- -lukemiin perustuvat tilastot.

Puolustavan pelaajan kohdalla väitän relatiivise corsilukeman antavan relatiivista plusmiinustilastoa (kuvitteellinen tilasto, jossa perusdatana on käytetty plusmiinuksia laukasuiden sijaan) epätarkemman kuvan pelaajasta. Eli vastustajan hyvää plusmiinus-pelaajaa vastaan pelattu hyvä plusmiinus-tilasto kertoo pelaajasta enemmän, kuin player usage charttien pallerot.

 

[vilpertti]

No toivottavasti kukaan ei katso Player Usage Charttia ja päättele siitä, kenelle miljoonat pitäisi maksaa. Sehän on vain sitä, mitä sen nimikin kertoo, pelaajien peluutustaulukko. Yhdellä silmäyksellä näkee parikin asiaa, eli miten valmentaja suhtautuu roolituksiin ja sen, mitkä pelaajat saavat näistä rooleista mitkäkin.

 

[Pica]

Esimerkiksi vaikkapa sitten joku Robyn Regehr. -12 viime kaudella olisi varmasti ollut parempi, jos olisi pelannut kevyempiä vastuksia vastaan, tai ottanut enemmän aloituksia vastustajan päädystä. Samaan hengenvetoon, jos joku paskempi pakki olisi pelannut Regehrin nyt ottamat vaihdot, olisi Buffalo hävinnyt enemmän pelejä.

Mielenkiintoista puhetta tilastoista. Hauska seurata kun itseä viisaammat keskustelevat, minulle kun nuo numerot on aina olleet vaikeita niin en myöskään korseista ymmärrä. Itselleni riittää ns. perustilastot ja se mitä silmillä näen.

Lainaamani pätkä on se mikä ajoittain itseäni tökkii. Kyseessä on kuitenkin pelaajat, yksilöt, oman elämänsä subjektit, eikä muuttumattomana pysyvät numerot. Minusta ei voi väittää että jonkun muun pelatessa esim. Regehrin minuuteilla joukkueella menisi huonommin (tai yhtä huonosti tai paremmin). Pelaaja ei pelaa tyhjiössä vaan osana joukkuetta.

Korostan vielä lopuksi että numeroiden kanssa pelaaminen ei kuulu vahvuuksiini, voin olla taas täysin väärässä,

 

[Osmo Rapeli]

QoC eli Quality of Competition ei mittaa vastustajien laadukkuutta. Se mitaa pelaajan vastusta vastustajien corsi-lukemien perusteella. Eli esimerkeissä jo mainitua Malkinia vastaan pelaaminen ei paranna tilastoa yhtään sen enempää, kuin jotain täyttä tusina jannua samalla corsi-lukemalla vastaan pelaaminen. Eli Losin Richadsonia vastaan pelaaminen kastavattaa QoC lukemia Malkinia enemmän. Koko QoC-tilasto perustuu oletukseen, että tähtipelaajilla on hyvät corsi-lukemat ja huonoilla huonot. Keskeisin ongelma näissä kaikissa corsi-lukemiin perustuvissa tilastoissa on tilaston perusdatan (laukauksien suhde) epätarkkuus verrattuna todellisiin maaleihin.

Ei mittaa vastustajan laadukkuutta? Lisäksi väität, että tilasto perustuu oletuksiin. Ei vastustajan relative Corsi -luku ole mikään oletus.

Tänä vuonna kymmenen parasta relative Corsia, eli tässä mielessä vaikeinta vastustajan hyökkääjää olivat Daniel Sedin, Steen, Bergeron, Sequin, H. Sedin, Marchand, Ladd, Hörnqvist jne...eivät siis mitään helppoja vastuksia. Tosi Relative Corsi QoC vielä tasapainottaa noita arvoja peliaikojen mukaan, eli suora paremmuuslista tuo ei ole. Hyvä lista silti.

Lisäksi puhut Malkinista ja tusinajannuista yhtenä nippuna. Ei Brad Richardsonin tai jonkun vastaavan roolipelaajan kädettömyys tarkoita, että kyseessä olisi tusinajannu, tai että kyseistä pelaajaa vastaan on helppo pelata, molempiin suuntiin.

Ääriesimerkkeinä voisi heittää mieluummin jonkun Shane Doanin ja Sandis Ozolnishin. Ozolnishin kovat pisteet eivät tarkoita, ettei tätä vastaan olisi hyökkäyssuunnassa helppo pelata. Sama muiden hyökkäysintoilijoiden kanssa. Crosbyä vastaan ei ole helppo pelata, mutta ei Crosby ole myöskään liigan paras puolustava hyökkääjä.

Richardsoniin palatakseni vielä. En ole Richardsonin paras asiantuntija, mutta ensinnäkin, esimerkiksi joku polkukone voi olla pistesarakettaan vaikeampi pelaaja pelata vastaan. Esim. joku Jason Chimera, joka saa kiekon jatkuvasti vastustajan alueelle. Toinen asia on ketju, jossa pelaa. Se on tilastoon tuijottamista juu, mutta jos pelaa hyvässä ketjussa pelaavaa kädetöntä pelaajaa vastaan, pelaa vaikeaa vastustajaa vastaan. Ja kyllä tosiaan otannan paljous tasoittaa noita "ketjuriippuvaisia" kuitenkin. Ja yksi juttu vielä on aloitukset hyökkäyspäässä.

Jonkun relative corsi on riippuvainen siitä, että ottaa paljon hyökkäyspään aloituksia. Ja kyllä omasta päästä on vaikeampi pärjätä kuin hyökkäyspäästä - pelatessasi sellaista pelaajaa vastaan pelaa todnäk paljon oman pään aloituksia.

Se ei siis tarkoita, että tilasto tekee Malkinista ja Richardsonista yhtä hyvän pelaajan, vaan että ensinnäkin peliajan huomioon ottaminen tasoittaa eroa Malkinin hyväksi, ja loppu selittyy muiden em. seikkojen avulla. Ja Richardson on edelleen vain yksi pelaaja isossa joukossa.

Ja yksi juttu vielä. Malkinin rooli on hyökkäävä. Hyökkäävä tarkoittaa myös riskinottoa. Se ei tee Malkinista huonoa tai helppoa pelaajaa, mutta ei se hänen puolustustaitoja nosta NHL:n huipulle, vaikka hyökkäys onkin ok puolustus.

Kaikki corsit ja QoC ovat täyttä höpöhöpöä verrattuna plusmiinuksiin yhdistettynä tietoon, kenen kanssa pelaaja oikeasti pelaa ja ketä vastaan. Nämä corsi-lukemiin perustuvat tilastot ovat toki ihan hyviä, mutta ne eivät lopulta kerro yhtään sen enempää, kuin oikeisiin +/- -lukemiin perustuvat tilastot.

Oikeisiin +/--tilastoihin perustuva tilasto on jo heti ihan eri asia kuin +/-. Ja plusmiinuksestahan on myös olemassa noita QoC-tilastoja ja muita vastaavia. Ja viittaan myös edelliseen, Corsijohdannaisissa kyllä mitataan juurikin tietoja, ketä vastaan pelaa ja kenen kanssa.

Puolustavan pelaajan kohdalla väitän relatiivise corsilukeman antavan relatiivista plusmiinustilastoa (kuvitteellinen tilasto, jossa perusdatana on käytetty plusmiinuksia laukasuiden sijaan) epätarkemman kuvan pelaajasta. Eli vastustajan hyvää plusmiinus-pelaajaa vastaan pelattu hyvä plusmiinus-tilasto kertoo pelaajasta enemmän, kuin player usage charttien pallerot.

Suhteellisille plusmiinuksille onkin olemassa tilastoja.

No toivottavasti kukaan ei katso Player Usage Charttia ja päättele siitä, kenelle miljoonat pitäisi maksaa. Sehän on vain sitä, mitä sen nimikin kertoo, pelaajien peluutustaulukko. Yhdellä silmäyksellä näkee parikin asiaa, eli miten valmentaja suhtautuu roolituksiin ja sen, mitkä pelaajat saavat näistä rooleista mitkäkin.

Samaa mieltä. Minusta parasta yleensäkin näissä on se, että mitä tietoa sitten pyrkii etsimään tietojen taustalta, mikä selittää tiettyjä tilastoja. Esim. jonkun heikko plusmiinus voi selittyä juurikin joukkueen selkeästi vaativimmalla peluutuksella. Tai jonkun hyvä voi omalta osaltaan selittyä suurella määrällä hyökkäyspään aloituksia.

Lainaamani pätkä on se mikä ajoittain itseäni tökkii. Kyseessä on kuitenkin pelaajat, yksilöt, oman elämänsä subjektit, eikä muuttumattomana pysyvät numerot. Minusta ei voi väittää että jonkun muun pelatessa esim. Regehrin minuuteilla joukkueella menisi huonommin (tai yhtä huonosti tai paremmin). Pelaaja ei pelaa tyhjiössä vaan osana joukkuetta.

Ei tässä sen suurempaa eroa ole, kuin että yhdistetään nähtyä eri tilastoihin. Kyse on vain aika paljon siitä, että omat silmät eivät peluutuksen suhteen juurikaan näe, tai valehtelevat lyhyellä otannalla.

Tilastojen perusteella Regehrin kuormasta, siis kaikista niistä vaihdoista joita mies pelaa, ei toinen Sabres-pakki selviytyisi yhtä hyvin. Tai ei selviytynyt tällä kaudella. Ei tarkoita, että kestäisi ikuisesti, mutta kyllähän kyseessä erittäin hyvä puolustava pakki on. Siinä mielessä ihmettelen lausuntoasi, että voimmehan me hyökkäyspäästäkin sanoa, että joukkueella menisi huonommin Regehrin pelatessa viivaa Ehrhoffin sijasta.

Hassua muuten, että kun tässä väitellään eri tilastoista, myös Regehrin suhteellinen QoC plusmiinuskin nousee joukkueen pakkien parhaaksi. Eli tämä stunt cockin peräänkuuluttama tilasto.

Mielenkiintoista puhetta tilastoista. Hauska seurata kun itseä viisaammat keskustelevat, minulle kun nuo numerot on aina olleet vaikeita niin en myöskään korseista ymmärrä. Itselleni riittää ns. perustilastot ja se mitä silmillä näen.

Olen erittäin iloinen, että joku haastaa meitä suhteellisten tilastojen ystäviä. Pelkästään hyvä homma, se on ihan oikein ettei meikäläinen voi esittää tai sanoa olevani asiantuntija siksi että tuijotan jotain hyviä tilastoja, vaan vasta ajan kanssa, kun niitä joutuu tosissaan miettimään, ja joskus jotain tajuaa.

 

[stunt cock]

Ei mittaa vastustajan laadukkuutta? Lisäksi väität, että tilasto perustuu oletuksiin. Ei vastustajan relative Corsi -luku ole mikään oletus.

Väitätkö, ettei Quality of Competition -tilasto perustu oletukseen, että hyvällä corsi-datalla varustettu pelaajaa on laadukas vastustaja?

Tänä vuonna kymmenen parasta relative Corsia, eli tässä mielessä vaikeinta vastustajan hyökkääjää olivat Daniel Sedin, Steen, Bergeron, Sequin, H. Sedin, Marchand, Ladd, Hörnqvist jne...eivät siis mitään helppoja vastuksia. Tosi Relative Corsi QoC vielä tasapainottaa noita arvoja peliaikojen mukaan, eli suora paremmuuslista tuo ei ole. Hyvä lista silti.

Tunnustat siis itsekkin, ettei corsi-lukemin perusteella tehty arviointi vaikeimmista vastustajista pidä paikkaansa, kuin "suunnilleen vähän niinku vähän snadisti". Vai väitätkö tosissaan, että Marchand, Ladd, Steen ja Hörnqvist ovat olleet vaikeampia vastustajia, kuin vaikka Malkin, Crosby, Datsjuk ja Oveckin?

Lisäksi puhut Malkinista ja tusinajannuista yhtenä nippuna. Ei Brad Richardsonin tai jonkun vastaavan roolipelaajan kädettömyys tarkoita, että kyseessä olisi tusinajannu, tai että kyseistä pelaajaa vastaan on helppo pelata, molempiin suuntiin..

Miten QoC-tilastoa voi ottaa kovin vakavasti, jos Brad Richardson on tilaston mukaan vaikeampi vastustaja verrattuna Malkiniin? Brad Richardson on kolmos nelosketjun jannu, joka pelaa oikeasti suhteellisen helppoja minuutteja.

QoC-tilaston pohjana oleva vastustajan laadukkuuden ja vaikeuden arviointi perustuu ainoastaan laukauksien suhteeseen omaan ja vastustajan päähän pelaajan ollessa jäällä (corsi-lukemat). Yksinkertaisesti tälläinen arviointi on aivan liian epätarkka antamaan oikeaa kuvaa pelaajan haasteellisuudesta vastustajan roolissa.

edit
Edelleen tilastoja tutkiessa MA Bergeron on osoittautunut corsi-lukemien perusteella Tampan osalta vastustajan kannalta vaikeimmaksi pelaajaksi. Vielä jatkaen Phoenixiä vastaan pelatessa Bissonnette taitaa olla joukkueen vaikein vastustaja. Rangerssia vastaan pelatessa QoC paranee kun vastassa on Jeff Wowitka ja Zuccarello ja puolestaan huononee jos vastassa on Richards, Staal tai Cirardi. Minnesotan osalta vaikein vastustaja ei muuten ole Koivu vaan täysin ylivoimaisesti Bouchard. Coloradon pakeista muuten helpoimmat vastustajat ovat Hejda ja O'Byrne. Chicagoa vastaan Montador on paljon vaikeampi vastus verrattuna Keithiin ja Seabrookkiin.

 

[ipaz]

Kolme joukkuetta heivaa kolmospaitansa ensi kaudelle, eli Edmonton, Buffalo ja Florida. Edmontonilta ymmärrettävää luopua "uusvanhasta" tummansinisestä kun muutenkin taas pelaavat ainoilla oikeilla 80-luvun paidoillaan. Panthersin retro-paita ei oikein imagoon sopinut ja oli hyvin samanlainen Nashvillen ja Columbuksen vastaavien kanssa, joten pois vaan. Buffalo olisi mielestäni voinut pitää tekaistun retropaitansa. Se oli hieno. Käyttivät vain kaksi kautta ja nyt jo jättävät pois.

Uutinen paitafriikin sivuilla.

 

[Osmo Rapeli]

Väitätkö, ettei Quality of Competition -tilasto perustu oletukseen, että hyvällä corsi-datalla varustettu pelaajaa on laadukas vastustaja?

Ei oletukseen, vaan tilastoon. Sinun oletuksesi oli:

Koko QoC-tilasto perustuu oletukseen, että tähtipelaajilla on hyvät corsi-lukemat ja huonoilla huonot.

Tunnustat siis itsekkin, ettei corsi-lukemin perusteella tehty arviointi vaikeimmista vastustajista pidä paikkaansa, kuin "suunnilleen vähän niinku vähän snadisti". Vai väitätkö tosissaan, että Marchand, Ladd, Steen ja Hörnqvist ovat olleet vaikeampia vastustajia, kuin vaikka Malkin, Crosby, Datsjuk ja Oveckin?

Relative Corsi ei ole sama kuin "vaikein vastustaja". Kyseessä on joukkueeseen, peluutukseen suhteessa paljon tilanteita luova pelaaja. Ja esim. Relative Corsi QoC hakee vaikeimpia vastustajia Rel Corsin pohjalta, mutta peliaikaan suhteuttaen. Kyse on nyt siitä, että haluat nähdä jokaisen tilaston hyvinkin mustavalkoisesti.

Miten QoC-tilastoa voi ottaa kovin vakavasti, jos Brad Richardson on tilaston mukaan vaikeampi vastustaja verrattuna Malkiniin? Brad Richardson on kolmos nelosketjun jannu, joka pelaa oikeasti suhteellisen helppoja minuutteja.

Äskeiseen viitaten, parempi Relative Corsi -lukema ei tee Richardsonista vaikeampaa vastustajaa kuin Malkin.

QoC-tilaston pohjana oleva vastustajan laadukkuuden ja vaikeuden arviointi perustuu ainoastaan laukauksien suhteeseen omaan ja vastustajan päähän pelaajan ollessa jäällä (corsi-lukemat). Yksinkertaisesti tälläinen arviointi on aivan liian epätarkka antamaan oikeaa kuvaa pelaajan haasteellisuudesta vastustajan roolissa.

Ei se perustu pelkkiin corsi-lukemiin, vaan niiden soveltamiseen joukkueet, peliajat jne. huomioiden.

Edelleen tilastoja tutkiessa MA Bergeron on osoittautunut corsi-lukemien perusteella Tampan osalta vastustajan kannalta vaikeimmaksi pelaajaksi.

...mutta jos huomioit peliajan, ja sen, että Bergeron esimerkiksi aloittaa 70 % aloituksistaan hyökkäyspäässä, ymmärrät varmasti Bergeronin hyvän lukeman laukaisutilastoissa, mutta otat sitten huomioon, että se ei tarkoita Bergeronin olevan se vaikein pelaaja. Vain sen, että kyllä, Bergeron saa aikaan hyökkäyspään tilanteita noinkin edullisella asemalla mainiosti luotua, mutta siihen se about jääkin. Kyllä, Bergeron on siinä mielessä vaikea vastus, että aloitat alle 30% aloituksista omasta päästä, ja vastustaja saa jotain luotuakin omasta 71:sta prossasta.

Vielä jatkaen Phoenixiä vastaan pelatessa Bissonnette taitaa olla joukkueen vaikein vastustaja.

Noinko tulkitset kuuden minuutin peliaikaa pelanneen tilastoa.

Rangerssia vastaan pelatessa QoC paranee kun vastassa on Jeff Wowitka ja Zuccarello ja puolestaan huononee jos vastassa on Richards, Staal tai Cirardi. Minnesotan osalta vaikein vastustaja ei muuten ole Koivu vaan täysin ylivoimaisesti Bouchard. Coloradon pakeista muuten helpoimmat vastustajat ovat Hejda ja O'Byrne. Chicagoa vastaan Montador on paljon vaikeampi vastus verrattuna Keithiin ja Seabrookkiin.

¨

Heikosti luettu.

 

[stunt cock]

stunt cock kirjoitti:

QoC-tilaston pohjana oleva vastustajan laadukkuuden ja vaikeuden arviointi perustuu ainoastaan laukauksien suhteeseen omaan ja vastustajan päähän pelaajan ollessa jäällä (corsi-lukemat). Yksinkertaisesti tälläinen arviointi on aivan liian epätarkka antamaan oikeaa kuvaa pelaajan haasteellisuudesta vastustajan roolissa.

Ei se perustu pelkkiin corsi-lukemiin, vaan niiden soveltamiseen joukkueet, peliajat jne. huomioiden.

Behind the net sivustolta lainaten
Quality of Competition:

Average Relative Corsi of opposing players, weighted by head-to-head ice time.

Relative corsi:

On-Ice Player Corsi minus to Off-Ice Corsi.

Eli QoC-tilastossa vastustajan vaikeus arvioidaan pelkästään ja ainoastaan vastustajan corsi-lukemien perusteella. Player usage chartissa tätä relatiivista corsi-lukemaa kuvaavat pallerot. Vaikka asiaa ja sanoja kääntelisi mitenkä tahansa, QoC-tilaston pohjana ovat ainoastaan nämä pallerot. Minuutit isoja isoja palleroita vastaan kasvattavat lukemaa ja minuutit tyhjiä rinkuloita vastaan pienentävät lukemaa.

Noita mainitsemiani epäkohtia corsi-lukemien perusteella tehtävissä vastustajan vaikeudessa löytyy lähes jokaisesta joukkueesta. Bissonnettin kohdalla QoC-tilaston laadinnassa hänet luokitellaan erittäin vaikeaksi vastustajaksi, kuten myös Jeff Wowitka. En minä näitä väittänyt laadukkaiksi vastustajiksi, vaan QoC-tilaston pohjana oleva data. Vaikka miten kääntelisit kyseiseen tilastoon liittyy aivan liikaa oletuksia, jotta tilastoa voitaisiin käyttää ilman kritiikkiä muuten, kuin suuntaa-antavana.

 

[vilpertti]

Eihän Corsi ja sen johdannaiset ole yhtään mitään muuta kuin tilasto siitä, miten pelaajan ollessa kentällä tulee laukauksia kumpaankin päähän. Erittäin hyödyllistä dataa jos vain malttaa pitää mielessä, ettei se ole mikään messiastilasto vaan se pitää osata tulkita oikein ja pitää sen rajoitukset mielessä. Puhtaana numerodatana se on (kaikkine johdannaisineen) hirveän työlästä luettavaa, mutta graafiksi asetettuna PUC:ssa sen lukeminen on varsin helppoa.

 

[Osmo Rapeli]

Noita mainitsemiani epäkohtia corsi-lukemien perusteella tehtävissä vastustajan vaikeudessa löytyy lähes jokaisesta joukkueesta. Bissonnettin kohdalla QoC-tilaston laadinnassa hänet luokitellaan erittäin vaikeaksi vastustajaksi, kuten myös Jeff Wowitka. En minä näitä väittänyt laadukkaiksi vastustajiksi, vaan QoC-tilaston pohjana oleva data. Vaikka miten kääntelisit kyseiseen tilastoon liittyy aivan liikaa oletuksia, jotta tilastoa voitaisiin käyttää ilman kritiikkiä muuten, kuin suuntaa-antavana.

"Weighted by head-to-head ice time". Ei siis pelkästään, vaan Woywitkan tai Bissonetten pienet peliajat ja -määrät tasoittavat tilastoa. Kimmo Timonen saa Malkinista QoC:ta enemmän kuin Bissonnettesta, vaikka Bissonnetten Rel Corsi olisi parempi. Siis peliaika tasoittaa vääristymää. JA Timonen saa ennen kaikkea koko Pittsburghista enemmän kuin paskasta joukkueesta.

EDIT: Ja lisäksi, vain Malkinilla on kolmikosta vaarallisuutta ylivoimalla.