Yleisesti NHL:stä

[Osmo Rapeli]

QoC eli Quality of Competition ei mittaa vastustajien laadukkuutta. Se mitaa pelaajan vastusta vastustajien corsi-lukemien perusteella. Eli esimerkeissä jo mainitua Malkinia vastaan pelaaminen ei paranna tilastoa yhtään sen enempää, kuin jotain täyttä tusina jannua samalla corsi-lukemalla vastaan pelaaminen. Eli Losin Richadsonia vastaan pelaaminen kastavattaa QoC lukemia Malkinia enemmän. Koko QoC-tilasto perustuu oletukseen, että tähtipelaajilla on hyvät corsi-lukemat ja huonoilla huonot. Keskeisin ongelma näissä kaikissa corsi-lukemiin perustuvissa tilastoissa on tilaston perusdatan (laukauksien suhde) epätarkkuus verrattuna todellisiin maaleihin.

Ei mittaa vastustajan laadukkuutta? Lisäksi väität, että tilasto perustuu oletuksiin. Ei vastustajan relative Corsi -luku ole mikään oletus.

Tänä vuonna kymmenen parasta relative Corsia, eli tässä mielessä vaikeinta vastustajan hyökkääjää olivat Daniel Sedin, Steen, Bergeron, Sequin, H. Sedin, Marchand, Ladd, Hörnqvist jne...eivät siis mitään helppoja vastuksia. Tosi Relative Corsi QoC vielä tasapainottaa noita arvoja peliaikojen mukaan, eli suora paremmuuslista tuo ei ole. Hyvä lista silti.

Lisäksi puhut Malkinista ja tusinajannuista yhtenä nippuna. Ei Brad Richardsonin tai jonkun vastaavan roolipelaajan kädettömyys tarkoita, että kyseessä olisi tusinajannu, tai että kyseistä pelaajaa vastaan on helppo pelata, molempiin suuntiin.

Ääriesimerkkeinä voisi heittää mieluummin jonkun Shane Doanin ja Sandis Ozolnishin. Ozolnishin kovat pisteet eivät tarkoita, ettei tätä vastaan olisi hyökkäyssuunnassa helppo pelata. Sama muiden hyökkäysintoilijoiden kanssa. Crosbyä vastaan ei ole helppo pelata, mutta ei Crosby ole myöskään liigan paras puolustava hyökkääjä.

Richardsoniin palatakseni vielä. En ole Richardsonin paras asiantuntija, mutta ensinnäkin, esimerkiksi joku polkukone voi olla pistesarakettaan vaikeampi pelaaja pelata vastaan. Esim. joku Jason Chimera, joka saa kiekon jatkuvasti vastustajan alueelle. Toinen asia on ketju, jossa pelaa. Se on tilastoon tuijottamista juu, mutta jos pelaa hyvässä ketjussa pelaavaa kädetöntä pelaajaa vastaan, pelaa vaikeaa vastustajaa vastaan. Ja kyllä tosiaan otannan paljous tasoittaa noita "ketjuriippuvaisia" kuitenkin. Ja yksi juttu vielä on aloitukset hyökkäyspäässä.

Jonkun relative corsi on riippuvainen siitä, että ottaa paljon hyökkäyspään aloituksia. Ja kyllä omasta päästä on vaikeampi pärjätä kuin hyökkäyspäästä - pelatessasi sellaista pelaajaa vastaan pelaa todnäk paljon oman pään aloituksia.

Se ei siis tarkoita, että tilasto tekee Malkinista ja Richardsonista yhtä hyvän pelaajan, vaan että ensinnäkin peliajan huomioon ottaminen tasoittaa eroa Malkinin hyväksi, ja loppu selittyy muiden em. seikkojen avulla. Ja Richardson on edelleen vain yksi pelaaja isossa joukossa.

Ja yksi juttu vielä. Malkinin rooli on hyökkäävä. Hyökkäävä tarkoittaa myös riskinottoa. Se ei tee Malkinista huonoa tai helppoa pelaajaa, mutta ei se hänen puolustustaitoja nosta NHL:n huipulle, vaikka hyökkäys onkin ok puolustus.

Kaikki corsit ja QoC ovat täyttä höpöhöpöä verrattuna plusmiinuksiin yhdistettynä tietoon, kenen kanssa pelaaja oikeasti pelaa ja ketä vastaan. Nämä corsi-lukemiin perustuvat tilastot ovat toki ihan hyviä, mutta ne eivät lopulta kerro yhtään sen enempää, kuin oikeisiin +/- -lukemiin perustuvat tilastot.

Oikeisiin +/--tilastoihin perustuva tilasto on jo heti ihan eri asia kuin +/-. Ja plusmiinuksestahan on myös olemassa noita QoC-tilastoja ja muita vastaavia. Ja viittaan myös edelliseen, Corsijohdannaisissa kyllä mitataan juurikin tietoja, ketä vastaan pelaa ja kenen kanssa.

Puolustavan pelaajan kohdalla väitän relatiivise corsilukeman antavan relatiivista plusmiinustilastoa (kuvitteellinen tilasto, jossa perusdatana on käytetty plusmiinuksia laukasuiden sijaan) epätarkemman kuvan pelaajasta. Eli vastustajan hyvää plusmiinus-pelaajaa vastaan pelattu hyvä plusmiinus-tilasto kertoo pelaajasta enemmän, kuin player usage charttien pallerot.

Suhteellisille plusmiinuksille onkin olemassa tilastoja.

No toivottavasti kukaan ei katso Player Usage Charttia ja päättele siitä, kenelle miljoonat pitäisi maksaa. Sehän on vain sitä, mitä sen nimikin kertoo, pelaajien peluutustaulukko. Yhdellä silmäyksellä näkee parikin asiaa, eli miten valmentaja suhtautuu roolituksiin ja sen, mitkä pelaajat saavat näistä rooleista mitkäkin.

Samaa mieltä. Minusta parasta yleensäkin näissä on se, että mitä tietoa sitten pyrkii etsimään tietojen taustalta, mikä selittää tiettyjä tilastoja. Esim. jonkun heikko plusmiinus voi selittyä juurikin joukkueen selkeästi vaativimmalla peluutuksella. Tai jonkun hyvä voi omalta osaltaan selittyä suurella määrällä hyökkäyspään aloituksia.

Lainaamani pätkä on se mikä ajoittain itseäni tökkii. Kyseessä on kuitenkin pelaajat, yksilöt, oman elämänsä subjektit, eikä muuttumattomana pysyvät numerot. Minusta ei voi väittää että jonkun muun pelatessa esim. Regehrin minuuteilla joukkueella menisi huonommin (tai yhtä huonosti tai paremmin). Pelaaja ei pelaa tyhjiössä vaan osana joukkuetta.

Ei tässä sen suurempaa eroa ole, kuin että yhdistetään nähtyä eri tilastoihin. Kyse on vain aika paljon siitä, että omat silmät eivät peluutuksen suhteen juurikaan näe, tai valehtelevat lyhyellä otannalla.

Tilastojen perusteella Regehrin kuormasta, siis kaikista niistä vaihdoista joita mies pelaa, ei toinen Sabres-pakki selviytyisi yhtä hyvin. Tai ei selviytynyt tällä kaudella. Ei tarkoita, että kestäisi ikuisesti, mutta kyllähän kyseessä erittäin hyvä puolustava pakki on. Siinä mielessä ihmettelen lausuntoasi, että voimmehan me hyökkäyspäästäkin sanoa, että joukkueella menisi huonommin Regehrin pelatessa viivaa Ehrhoffin sijasta.

Hassua muuten, että kun tässä väitellään eri tilastoista, myös Regehrin suhteellinen QoC plusmiinuskin nousee joukkueen pakkien parhaaksi. Eli tämä stunt cockin peräänkuuluttama tilasto.

Mielenkiintoista puhetta tilastoista. Hauska seurata kun itseä viisaammat keskustelevat, minulle kun nuo numerot on aina olleet vaikeita niin en myöskään korseista ymmärrä. Itselleni riittää ns. perustilastot ja se mitä silmillä näen.

Olen erittäin iloinen, että joku haastaa meitä suhteellisten tilastojen ystäviä. Pelkästään hyvä homma, se on ihan oikein ettei meikäläinen voi esittää tai sanoa olevani asiantuntija siksi että tuijotan jotain hyviä tilastoja, vaan vasta ajan kanssa, kun niitä joutuu tosissaan miettimään, ja joskus jotain tajuaa.

 

[stunt cock]

Ei mittaa vastustajan laadukkuutta? Lisäksi väität, että tilasto perustuu oletuksiin. Ei vastustajan relative Corsi -luku ole mikään oletus.

Väitätkö, ettei Quality of Competition -tilasto perustu oletukseen, että hyvällä corsi-datalla varustettu pelaajaa on laadukas vastustaja?

Tänä vuonna kymmenen parasta relative Corsia, eli tässä mielessä vaikeinta vastustajan hyökkääjää olivat Daniel Sedin, Steen, Bergeron, Sequin, H. Sedin, Marchand, Ladd, Hörnqvist jne...eivät siis mitään helppoja vastuksia. Tosi Relative Corsi QoC vielä tasapainottaa noita arvoja peliaikojen mukaan, eli suora paremmuuslista tuo ei ole. Hyvä lista silti.

Tunnustat siis itsekkin, ettei corsi-lukemin perusteella tehty arviointi vaikeimmista vastustajista pidä paikkaansa, kuin "suunnilleen vähän niinku vähän snadisti". Vai väitätkö tosissaan, että Marchand, Ladd, Steen ja Hörnqvist ovat olleet vaikeampia vastustajia, kuin vaikka Malkin, Crosby, Datsjuk ja Oveckin?

Lisäksi puhut Malkinista ja tusinajannuista yhtenä nippuna. Ei Brad Richardsonin tai jonkun vastaavan roolipelaajan kädettömyys tarkoita, että kyseessä olisi tusinajannu, tai että kyseistä pelaajaa vastaan on helppo pelata, molempiin suuntiin..

Miten QoC-tilastoa voi ottaa kovin vakavasti, jos Brad Richardson on tilaston mukaan vaikeampi vastustaja verrattuna Malkiniin? Brad Richardson on kolmos nelosketjun jannu, joka pelaa oikeasti suhteellisen helppoja minuutteja.

QoC-tilaston pohjana oleva vastustajan laadukkuuden ja vaikeuden arviointi perustuu ainoastaan laukauksien suhteeseen omaan ja vastustajan päähän pelaajan ollessa jäällä (corsi-lukemat). Yksinkertaisesti tälläinen arviointi on aivan liian epätarkka antamaan oikeaa kuvaa pelaajan haasteellisuudesta vastustajan roolissa.

edit
Edelleen tilastoja tutkiessa MA Bergeron on osoittautunut corsi-lukemien perusteella Tampan osalta vastustajan kannalta vaikeimmaksi pelaajaksi. Vielä jatkaen Phoenixiä vastaan pelatessa Bissonnette taitaa olla joukkueen vaikein vastustaja. Rangerssia vastaan pelatessa QoC paranee kun vastassa on Jeff Wowitka ja Zuccarello ja puolestaan huononee jos vastassa on Richards, Staal tai Cirardi. Minnesotan osalta vaikein vastustaja ei muuten ole Koivu vaan täysin ylivoimaisesti Bouchard. Coloradon pakeista muuten helpoimmat vastustajat ovat Hejda ja O'Byrne. Chicagoa vastaan Montador on paljon vaikeampi vastus verrattuna Keithiin ja Seabrookkiin.

 

[ipaz]

Kolme joukkuetta heivaa kolmospaitansa ensi kaudelle, eli Edmonton, Buffalo ja Florida. Edmontonilta ymmärrettävää luopua "uusvanhasta" tummansinisestä kun muutenkin taas pelaavat ainoilla oikeilla 80-luvun paidoillaan. Panthersin retro-paita ei oikein imagoon sopinut ja oli hyvin samanlainen Nashvillen ja Columbuksen vastaavien kanssa, joten pois vaan. Buffalo olisi mielestäni voinut pitää tekaistun retropaitansa. Se oli hieno. Käyttivät vain kaksi kautta ja nyt jo jättävät pois.

Uutinen paitafriikin sivuilla.

 

[Osmo Rapeli]

Väitätkö, ettei Quality of Competition -tilasto perustu oletukseen, että hyvällä corsi-datalla varustettu pelaajaa on laadukas vastustaja?

Ei oletukseen, vaan tilastoon. Sinun oletuksesi oli:

Koko QoC-tilasto perustuu oletukseen, että tähtipelaajilla on hyvät corsi-lukemat ja huonoilla huonot.

Tunnustat siis itsekkin, ettei corsi-lukemin perusteella tehty arviointi vaikeimmista vastustajista pidä paikkaansa, kuin "suunnilleen vähän niinku vähän snadisti". Vai väitätkö tosissaan, että Marchand, Ladd, Steen ja Hörnqvist ovat olleet vaikeampia vastustajia, kuin vaikka Malkin, Crosby, Datsjuk ja Oveckin?

Relative Corsi ei ole sama kuin "vaikein vastustaja". Kyseessä on joukkueeseen, peluutukseen suhteessa paljon tilanteita luova pelaaja. Ja esim. Relative Corsi QoC hakee vaikeimpia vastustajia Rel Corsin pohjalta, mutta peliaikaan suhteuttaen. Kyse on nyt siitä, että haluat nähdä jokaisen tilaston hyvinkin mustavalkoisesti.

Miten QoC-tilastoa voi ottaa kovin vakavasti, jos Brad Richardson on tilaston mukaan vaikeampi vastustaja verrattuna Malkiniin? Brad Richardson on kolmos nelosketjun jannu, joka pelaa oikeasti suhteellisen helppoja minuutteja.

Äskeiseen viitaten, parempi Relative Corsi -lukema ei tee Richardsonista vaikeampaa vastustajaa kuin Malkin.

QoC-tilaston pohjana oleva vastustajan laadukkuuden ja vaikeuden arviointi perustuu ainoastaan laukauksien suhteeseen omaan ja vastustajan päähän pelaajan ollessa jäällä (corsi-lukemat). Yksinkertaisesti tälläinen arviointi on aivan liian epätarkka antamaan oikeaa kuvaa pelaajan haasteellisuudesta vastustajan roolissa.

Ei se perustu pelkkiin corsi-lukemiin, vaan niiden soveltamiseen joukkueet, peliajat jne. huomioiden.

Edelleen tilastoja tutkiessa MA Bergeron on osoittautunut corsi-lukemien perusteella Tampan osalta vastustajan kannalta vaikeimmaksi pelaajaksi.

...mutta jos huomioit peliajan, ja sen, että Bergeron esimerkiksi aloittaa 70 % aloituksistaan hyökkäyspäässä, ymmärrät varmasti Bergeronin hyvän lukeman laukaisutilastoissa, mutta otat sitten huomioon, että se ei tarkoita Bergeronin olevan se vaikein pelaaja. Vain sen, että kyllä, Bergeron saa aikaan hyökkäyspään tilanteita noinkin edullisella asemalla mainiosti luotua, mutta siihen se about jääkin. Kyllä, Bergeron on siinä mielessä vaikea vastus, että aloitat alle 30% aloituksista omasta päästä, ja vastustaja saa jotain luotuakin omasta 71:sta prossasta.

Vielä jatkaen Phoenixiä vastaan pelatessa Bissonnette taitaa olla joukkueen vaikein vastustaja.

Noinko tulkitset kuuden minuutin peliaikaa pelanneen tilastoa.

Rangerssia vastaan pelatessa QoC paranee kun vastassa on Jeff Wowitka ja Zuccarello ja puolestaan huononee jos vastassa on Richards, Staal tai Cirardi. Minnesotan osalta vaikein vastustaja ei muuten ole Koivu vaan täysin ylivoimaisesti Bouchard. Coloradon pakeista muuten helpoimmat vastustajat ovat Hejda ja O'Byrne. Chicagoa vastaan Montador on paljon vaikeampi vastus verrattuna Keithiin ja Seabrookkiin.

¨

Heikosti luettu.

 

[stunt cock]

stunt cock kirjoitti:

QoC-tilaston pohjana oleva vastustajan laadukkuuden ja vaikeuden arviointi perustuu ainoastaan laukauksien suhteeseen omaan ja vastustajan päähän pelaajan ollessa jäällä (corsi-lukemat). Yksinkertaisesti tälläinen arviointi on aivan liian epätarkka antamaan oikeaa kuvaa pelaajan haasteellisuudesta vastustajan roolissa.

Ei se perustu pelkkiin corsi-lukemiin, vaan niiden soveltamiseen joukkueet, peliajat jne. huomioiden.

Behind the net sivustolta lainaten
Quality of Competition:

Average Relative Corsi of opposing players, weighted by head-to-head ice time.

Relative corsi:

On-Ice Player Corsi minus to Off-Ice Corsi.

Eli QoC-tilastossa vastustajan vaikeus arvioidaan pelkästään ja ainoastaan vastustajan corsi-lukemien perusteella. Player usage chartissa tätä relatiivista corsi-lukemaa kuvaavat pallerot. Vaikka asiaa ja sanoja kääntelisi mitenkä tahansa, QoC-tilaston pohjana ovat ainoastaan nämä pallerot. Minuutit isoja isoja palleroita vastaan kasvattavat lukemaa ja minuutit tyhjiä rinkuloita vastaan pienentävät lukemaa.

Noita mainitsemiani epäkohtia corsi-lukemien perusteella tehtävissä vastustajan vaikeudessa löytyy lähes jokaisesta joukkueesta. Bissonnettin kohdalla QoC-tilaston laadinnassa hänet luokitellaan erittäin vaikeaksi vastustajaksi, kuten myös Jeff Wowitka. En minä näitä väittänyt laadukkaiksi vastustajiksi, vaan QoC-tilaston pohjana oleva data. Vaikka miten kääntelisit kyseiseen tilastoon liittyy aivan liikaa oletuksia, jotta tilastoa voitaisiin käyttää ilman kritiikkiä muuten, kuin suuntaa-antavana.

 

[vilpertti]

Eihän Corsi ja sen johdannaiset ole yhtään mitään muuta kuin tilasto siitä, miten pelaajan ollessa kentällä tulee laukauksia kumpaankin päähän. Erittäin hyödyllistä dataa jos vain malttaa pitää mielessä, ettei se ole mikään messiastilasto vaan se pitää osata tulkita oikein ja pitää sen rajoitukset mielessä. Puhtaana numerodatana se on (kaikkine johdannaisineen) hirveän työlästä luettavaa, mutta graafiksi asetettuna PUC:ssa sen lukeminen on varsin helppoa.

 

[Osmo Rapeli]

Noita mainitsemiani epäkohtia corsi-lukemien perusteella tehtävissä vastustajan vaikeudessa löytyy lähes jokaisesta joukkueesta. Bissonnettin kohdalla QoC-tilaston laadinnassa hänet luokitellaan erittäin vaikeaksi vastustajaksi, kuten myös Jeff Wowitka. En minä näitä väittänyt laadukkaiksi vastustajiksi, vaan QoC-tilaston pohjana oleva data. Vaikka miten kääntelisit kyseiseen tilastoon liittyy aivan liikaa oletuksia, jotta tilastoa voitaisiin käyttää ilman kritiikkiä muuten, kuin suuntaa-antavana.

"Weighted by head-to-head ice time". Ei siis pelkästään, vaan Woywitkan tai Bissonetten pienet peliajat ja -määrät tasoittavat tilastoa. Kimmo Timonen saa Malkinista QoC:ta enemmän kuin Bissonnettesta, vaikka Bissonnetten Rel Corsi olisi parempi. Siis peliaika tasoittaa vääristymää. JA Timonen saa ennen kaikkea koko Pittsburghista enemmän kuin paskasta joukkueesta.

EDIT: Ja lisäksi, vain Malkinilla on kolmikosta vaarallisuutta ylivoimalla.

 

[Moustache Dave #44]

Sopivilla tulkinnoilla ja analyyseillä saa mistä tahansa tilastoista väännettyä lähes mitä tahansa. Se ”vale, emävale, tilasto” -lausumakin on alun perin tilastotieteilijän sanomaa ja viittaa enemmänkin villeihin tulkintoihin, kuin siihen ettei tilastoista voitaisi päätellä mitään. Kannattaa pitää mielessä, mitä varten tilasto on tehty ja jos tilastoissa on heikkouksia ne on otettava tulkittaessa huomioon.

Eli, niin kuin Vilpertti jo sanoi tämä on ”player usage chart” ja sellaiseksi tehty, ei sen ole tarkoituskaan sanoa samaa asiaa kuin pistepörssin, eikä se myöskään ole ”most difficult to play against chart”. PUC voisi sanoa, että Paul Bissonnette on pelaaja, jota käytetään hyvin suojatussa roolissa, riskittömissä aloituksissa, vastustajan hieman heikompia pelaajia vastaan. Näin käytettynä Bissonette ei ole rasite omalle joukkueelleen, vaan jopa hyödyksi. Rohkeampi tulkinta olisi jo sanoa, että Bissonnette on ”riskittömämpi” tappelija kuin vaikkapa George Parros tai Jay Rosehill. Mutta ihan kujalla oleva tulkinta olisi sanoa, että Bissonette on vaikeampi vastustaja kuin Malkin. (Ja tällaistahan tulkintaa QoC ei tee, jos tuo peliaikapainotus toimii.)

Corseissa pitää ottaa huomioon rooli jota pelaaja pelaa, ja joukkue jossa hän pelaa, jos alkaa corsipisteiden mukaan asettamaan eri joukkueiden pelaajia paremmuusjärjestykseen menee ihan metsään. Corsien pohjalta voi silti olla mielenkiintoista vertailla joukkueen sisällä samansuuntaisesti roolitettujen pelaajien onnistumista. Kyllä minä ainakin nostan hattua tuon tiedoston kokoajille ja ilmaiselle jakelulle.

 

[Hendricks]

Sopivilla tulkinnoilla ja analyyseillä saa mistä tahansa tilastoista väännettyä lähes mitä tahansa. Se ”vale, emävale, tilasto” -lausumakin on alun perin tilastotieteilijän sanomaa ja viittaa enemmänkin villeihin tulkintoihin, kuin siihen ettei tilastoista voitaisi päätellä mitään. Kannattaa pitää mielessä, mitä varten tilasto on tehty ja jos tilastoissa on heikkouksia ne on otettava tulkittaessa huomioon.

Eli, niin kuin Vilpertti jo sanoi tämä on ”player usage chart” ja sellaiseksi tehty, ei sen ole tarkoituskaan sanoa samaa asiaa kuin pistepörssin, eikä se myöskään ole ”most difficult to play against chart”. PUC voisi sanoa, että Paul Bissonnette on pelaaja, jota käytetään hyvin suojatussa roolissa, riskittömissä aloituksissa, vastustajan hieman heikompia pelaajia vastaan. Näin käytettynä Bissonette ei ole rasite omalle joukkueelleen, vaan jopa hyödyksi. Rohkeampi tulkinta olisi jo sanoa, että Bissonnette on ”riskittömämpi” tappelija kuin vaikkapa George Parros tai Jay Rosehill. Mutta ihan kujalla oleva tulkinta olisi sanoa, että Bissonette on vaikeampi vastustaja kuin Malkin. (Ja tällaistahan tulkintaa QoC ei tee, jos tuo peliaikapainotus toimii.)

Corseissa pitää ottaa huomioon rooli jota pelaaja pelaa, ja joukkue jossa hän pelaa, jos alkaa corsipisteiden mukaan asettamaan eri joukkueiden pelaajia paremmuusjärjestykseen menee ihan metsään. Corsien pohjalta voi silti olla mielenkiintoista vertailla joukkueen sisällä samansuuntaisesti roolitettujen pelaajien onnistumista. Kyllä minä ainakin nostan hattua tuon tiedoston kokoajille ja ilmaiselle jakelulle.

Aamen tälle! Ei voisi olla enempää samaa mieltä.

 

[TaoTao]

Sopivilla tulkinnoilla ja analyyseillä saa mistä tahansa tilastoista väännettyä lähes mitä tahansa. Se ”vale, emävale, tilasto” -lausumakin on alun perin tilastotieteilijän sanomaa ja viittaa enemmänkin villeihin tulkintoihin, kuin siihen ettei tilastoista voitaisi päätellä mitään. Kannattaa pitää mielessä, mitä varten tilasto on tehty ja jos tilastoissa on heikkouksia ne on otettava tulkittaessa huomioon.

Dave karautti paikalle viiksikarvat suittuna ja kertoi miten asiat ovat. Näin juuri, eri tilastoista pystyy kyllä tulkitsemaan monellakin eri tavalla asiat kun niin vain haluaa.

Esimerkiksi PUC:stä löytyy monia pelaajia, jotka näyttävät siinä tilastossa paljon paremmalta mitä tulokset ovat. Esimerkiksi Toronton kaksikolla Grabovski-MacArthur on yhdet liigan suurimmat siniset pallot. Mutta +/- -tilastoa tutkaillessa huomaa, että Mikhail +/- 0, Clarke 3. Eli lopulta PUC:n iso sininen pallo kertookin heidän kohdaltaan viime kaudelta sen, että he tarvitsivat älyttömän määrän laukauksia päästäkseen nollatulokseen. Toisin sanoen luultavasti tehotonta pörräämistä kulmissa ja vaarattomia laukauksia, toisaalta taas myllytys saa aikaan usein jäähyjä ja pitkiä kiekkoja, mitä ei tilastosta näy. Ja vastapuolella heillä on luultavasti ollut puolustuksen suhteen tietynlaista riskinottoa, josta vastustaja on kontrannut vaarallisille maalipaikoille.

Että siinä mielessä ymmärrän hyvin mitä stunt cock ajaa takaa tuolla plusmiinus-tilaston merkityksellä, tehokkuus ratkaisee aina lopulta. PUC tilaston heikkous pitää vain tiedostaa, ja tukea sitten tätä vaikka toisella tilastolla kuten osoittamassani esimerkissä kävi.

 

[Ferris]

Seminin agentti ei oikein pitänyt TSN:n äijien "mainospuheesta" koskien Seminiä pelaajana.

Semin's agent angry over criticism

 

[Bosco]

Dregerin mukaan Bettman on tehnyt päätöksen koskien Raffi Torresin valitusta pelikiellostaan, ja on päättänyt alentaa tuomiota neljällä ottelulla. Torresilla on siten enää 8 ottelua jäljellä alkuperäisestä 25 ottelun pelikiellostaan.

 

[tinkezione]

Dregerin mukaan Bettman on tehnyt päätöksen koskien Raffi Torresin valitusta pelikiellostaan, ja on päättänyt alentaa tuomiota neljällä ottelulla. Torresilla on siten enää 8 ottelua jäljellä alkuperäisestä 25 ottelun pelikiellostaan.

Ja pelikieltoa oli jäljellä siis ennen Bettmanin päätöstä vielä 12 ottelua, jos se tästä nyt vielä jollekin epäselväksi jäi.

 

[larzzon]

Seminin agentti ei oikein pitänyt TSN:n äijien "mainospuheesta" koskien Seminiä pelaajana.

Semin's agent angry over criticism

Olihan tuo kohtuutonta arvostelua, ja kun tunnetusti ei ole mitään takeita siitä, että TSN:n kaverit tietävät mistä puhuvat.

SInänsä kyllä mielenkiintoista, että Parisea pidetään hyökkääjistä ykkös-UFA:na, vaikkei hänellä ole likimainkaan samanlaista talenttia kuin Seminillä. Ottaen huomioon mitä Oates sai Kovalchukin kanssa aikaan Devilsissä (hänelle kait suurimmaksi osaksi kunnia annetaan Kovyn koulimisesta joukkuepelaajaksi), voisi olla harkinnanarvoista McPheeltä pitää Semin. Vai onko Ovechkinissa sitten tarpeeksi tekemistä yhdelle miehelle?

Eniveis, olettaen minkälaisia sopimuksia nämä pelaajat tulevat saamaan, näkisin Bruinsissa mieluummin Seminin kuin Parisen. Jälkimmäisen kykyyn pelata useamman vuoden korkealla tasolla suhtaudun kyllä äärimmäisen epäilevästi.

 

[stunt cock]

Eniveis, olettaen minkälaisia sopimuksia nämä pelaajat tulevat saamaan, näkisin Bruinsissa mieluummin Seminin kuin Parisen. Jälkimmäisen kykyyn pelata useamman vuoden korkealla tasolla suhtaudun kyllä äärimmäisen epäilevästi.

Ainakin kannattajien näkökulmaa tarkasteltaessa tuntuu kuin Parise olisi maailman viimeihen huipputasoinen UFA-pelaaja. Mielenkiinnolla jään odottamaan minkälaisella hulluttelulla Parisen loppuelämän finanssivarannot taataan.

 

[Noma]

Zach Parisen ura tähän asti: 502 ottelua, 194+216=410, +57.
Aleksandr Sjominin ura tähän asti: 469 ottelua, 197+211=408, +65.

Ensinmainittu on todennäköisesti saamassa lähemmäs kymmenen miljoonan dollarin useamman vuoden sopimuksen, kun taas jälkimmäinen joutunee tyytymään 1-2 vuoden "vain" noin kuuden miljoonan sopimukseen.

 

[CptCannon]

Koska pisteet ja tilastot ovat se ultimaattinen totuus.

 

[tinkezione]

Zach Parisen ura tähän asti: 502 ottelua, 194+216=410, +57.
Aleksandr Sjominin ura tähän asti: 469 ottelua, 197+211=408, +65.

Ensinmainittu on todennäköisesti saamassa lähemmäs kymmenen miljoonan dollarin useamman vuoden sopimuksen, kun taas jälkimmäinen joutunee tyytymään 1-2 vuoden "vain" noin kuuden miljoonan sopimukseen.

Kieltämättä ihan hyvä haku, mutta suosikkijoukkueesi viitatessa oletettavasti Jesse Niinimäkeen ymmärrän hyvin, että fleguilevat epäjoukkuepelaajat saavat omissa kirjoissasi anteeksi, jos pistesarake näyttää enemmän kuin vertailukohteella. Jos olet Seminin pelaamista seurannut useampana vuonna lainkaan, niin parin viime vuoden ajan touhu on ollut sellaista itsekeskeistä ja poissaolevaa surffailua, joka kulminoituu usein todella laiskoihin hyökkäyspään jäähyihin. Miehen ranari ja pelikäsitys on kyllä liigan eliittiä, mutta kun ei näköjään kiinnosta, niin ei silloin voi olettaa kiinnostuneitakaan olevan ihan jonoksi saakka. Joskus 2008 korvilla olisin kelpuuttanut Seminin joukkueeseeni miltei minkälaisella rahasummalla tahansa, mutta näin neljä vuotta myöhemmin tilanne on hieman toinen. Ehkä Ryan Getzlafista voisi puhua nykyisin vastaavanlaiseen sävyyn?

 

[booka]

Koska pisteet ja tilastot ovat se ultimaattinen totuus.

Eivät ehkä ultimaattinen totuus, mutta kyseisessä tapauksessa voitaneen todeta pelkästään tilastojenkin valossa kritiikin olleen kohtuutonta. Kyseessä on suht tasavertaiset pelaajat. Mielipide erot asenteesta yms.on sitten asia erikseen.

 

[larzzon]

->Oleellisinta tässä on mielestäni se, että jos vertaa Parisen ja Seminin työkalupakkia, niin melko helposti voi vetää johtopäätöksen, jonka mukaan Parise saattaa nuoresta iästään huolimatta olla parhaat kautensa pelannut, Semin todennäköisemmin ei.

Parise-hype on mennyt niin pahasti yli, ettei mitään rajaa. Hyvä ykkösketjun pelaaja, varma suorittaja ja tiettävästi kova kopissa, muttei missään nimessä franchise-kamaa. Saanee kuitenkin franchise-pelaajan liksan, valitsee minkä tarjouksen tahansa.

 

[Noma]

Kieltämättä ihan hyvä haku, mutta suosikkijoukkueesi viitatessa oletettavasti Jesse Niinimäkeen ymmärrän hyvin, että fleguilevat epäjoukkuepelaajat saavat omissa kirjoissasi anteeksi, jos pistesarake näyttää enemmän kuin vertailukohteella. Jos olet Seminin pelaamista seurannut useampana vuonna lainkaan, niin parin viime vuoden ajan touhu on ollut sellaista itsekeskeistä ja poissaolevaa surffailua, joka kulminoituu usein todella laiskoihin hyökkäyspään jäähyihin. Miehen ranari ja pelikäsitys on kyllä liigan eliittiä, mutta kun ei näköjään kiinnosta, niin ei silloin voi olettaa kiinnostuneitakaan olevan ihan jonoksi saakka. Joskus 2008 korvilla olisin kelpuuttanut Seminin joukkueeseeni miltei minkälaisella rahasummalla tahansa, mutta näin neljä vuotta myöhemmin tilanne on hieman toinen. Ehkä Ryan Getzlafista voisi puhua nykyisin vastaavanlaiseen sävyyn?

Olen kyllä nähnyt Sjominin pelejä ja ymmärrän puheet fleguilusta ja laiskuudesta, mutta toisaalta hän on viimeisen neljän kauden ajalta koko liigan nelosena hyökkääjien tehotilastoa tarkasteltaessa.

 

[Osmo Rapeli]

Itseasiassa etenkin viime kauden aikana noihin hyökkäyspään jäähyihin tuli parannusta, ja jo toissa kaudella. Eli suunta on ollut positiivinen sen suhteen, allekirjoitan lausunnon turhista jäähyistä ja hyökkäyssiniviivan menetyksistä, mutta on Semin niissä petrannut reilusti. Ei yhtään samalla lailla enää kuten esim. 2010 syksyllä vielä.

Täyttä tasaisuutta ja maksimitehoja Seminiltä tällä hetkellä puuttuu, todellakin. Käyrä on ollut laskeva kun Caps on keskittynyt puolustamaan. Kokonaissaldo viime kausilta on mainio, mutta ei joku 20+ maalia kuuden miljoonan palkalla vain riitä millään. Rannelaukaus ja välillä lämäri on mieletön, kova ja tarkka, luistelu liukasta, mutta vaadittaisiin sopivampi pelisysteemi sitä hyödyntämään.

En siinä mielessä allekirjoita näkemystä coach killeristä, ainakaan enää. Ailahteleva ja vähän kuin omissa oloissa, ei todellakaan coachin unelmapelaaja tai kapteenimateriaalia, muttei minusta etenkään enää mikään koutsintappajakaan.

 

[Henkka]

Itseasiassa etenkin viime kauden aikana noihin hyökkäyspään jäähyihin tuli parannusta, ja jo toissa kaudella. Eli suunta on ollut positiivinen sen suhteen, allekirjoitan lausunnon turhista jäähyistä ja hyökkäyssiniviivan menetyksistä, mutta on Semin niissä petrannut reilusti. Ei yhtään samalla lailla enää kuten esim. 2010 syksyllä vielä.

Penalties drawn/taken per 60min:

Semin 2008-09, +1.6 -1.2 = +0.4
Semin 2009-10, +1.4 -1.4 = +0.0
Semin 2010-11, +1.0 -1.5 = -0.5
Semin 2011-12, +0.7 -1.2 = -0.5

Kyllähän tuossa pieni "laiskuus-trendi" on nähtävillä. Neljä vuotta sitten on vielä jaksettu luistella ja hankkia jäähyjä. Jäähyjen ottaminen on käytännössä pysynyt samana, mutta niiden hankkiminen on vähentynyt selvästi.

Verrokkina Ovechkin:

Ovechkin 2008-09, +1.9 -0.5 = +1.4
Ovechkin 2009-10, +1.2 -0.9 = +0.3
Ovechkin 2010-11, +1.5 -0.6 = +0.9
Ovechkin 2011-12, +1.2 -0.5 = +0.7

 

[Osmo Rapeli]

Nyt tuijotat tilastoa vähän liian hanakasti. Seminin käsittämättömät jäähyt pelin lopussa ovat vähentyneet. Se, että Caps tai Semin hankkivat kokonaisuutena vähemmän jäähyjä, on suoraa seurausta pelityylin muutoksesta. Kun joukkue pelasi Brucen alkupuolella hyökkäävästi, koko pelityyli perustui siihen, että kun pitää kiekkoa koko ajan, ei voi hävitä. Vastustaja otti paljon jäähyjä Seminin, Kozlovin, Nylanderin, Ovien pitäessä kiekkoa kova vauhti päällä, paikoin tehottomasti, paikoin hyvin tehokkaasti.

Toki se omalta osaltaan myös lisäsi juuri noita kritisoimiani kiekonmenetyksiä ja jäähyjä, kun peli aaltoili päästä päähän ja oli aina mukapakko koukata oman kiekonmenetyksen päälle.

Seminin coachkilleröintiin tuota tilastoa on pikkuisen vaikeaa soveltaa.

 

[disco-stu]

Miksei NHL-seurojen kotisivuilla näy enää seurasta pois siirtyneiden pelaajien tilastoja viime kaudelta? Piti nopeasti käydä tsiigaamassa Sullivanin tehot mutta äijä oli hävinnyt kun pieru Saharaan koko Pensin tilastosta!

Ei sinänsä väliä, mutta aika erikoista kun luulisi että nuo kausitilastot sementoitaisiin heti kun kausi on ohi.