The Athleticin Blue Jacketsista vastaava toimittaja on vastaillut lukijoiden kysymyksiin. Moni kysymys koski valmentajan vaihtamista, ja aika moni on kysellyt Jalosen mahdollisuuksista päästä Tortorellan tilalle. Vastauksistakin päätelleen tuota Jalosen NHL-pestillä spekulointia on harrastettu silläkin puolen merta, ja etenkin Columbuksen suuntaan. No, toimittaja pitää sitä mielenkiintoisena vaihtoehtona, mutta aivan oikein tyrmää ajatuksen siitä, että Kekäläinen palkkaisi Jalosen tämän kansallisuuden takia.
No miten tämä liittyy tähän yleisketjuun? Olen miettinyt monesti miksi eurooppalaisia valmentajia on nähty NHL:ssä niin vähän. Yksi epäilys on, että se on niin sisäsiittoista touhua, että sinne on vaikea päästä ulkopuolelta sisään. NHL-valmentajat kasvatetaan Pohjois-Amerikan alemman tason sarjoissa, ja sieltä noustaan apuvalmentajapestien kautta NHL:ään päävalmentajaksi.
Mikä osaaminen NHL-valmentajalta sitten oikeasti vaaditaan - siis muuta kuin että on onnistunut navigoimaan hierarkiassa ylöspäin? Vielä nykypäivänäkään NHL:n valmennus ei ulospäin näytä sellaiselta, millä olisi yhtään syytä elvistellä eurooppalaisille. Oma mielipiteeni on, että NHL:ssä peli on taktisesti monilta osin köyhempää kuin Euroopan huippuliigoissa.
Sitten kun NHL-valmentaja saa potkut, palkataan hänet päävalmentajaksi toiseen seuraan. Jos juuri NHL:ssä on parhaat valmentajat, miten ne useasti potkut saaneet, jo dinosaurusaikakaudellakin operoineet valmentajat pyörivät siellä sen sijaan, että tilalle tulisi koko ajan uutta verta?
Mitä noita NHL:ssä pelanneiden kokemuksista kertovia kirjoja on tullut luettua, on valmentamisen pelaajalähtöisyydessä paljon puutteita. Tarkoittaa sitä, että pelaajia ei edes yritetä kehittää. Jos pelaajalla on puutteita, tälle ei kerrota mitä pitäisi tehdä vaan lähetetään farmiin oppimaan... edes jotain.
Tämäkin on nykypäivänä varmasti jo vähän paremmalla tolalla, mutta en silti voi olla ihmettelemättä miksi pelaajista ei pyritä ottamaan parasta mahdollista irti pistämällä paukkuja pelaajan kehittämiseen ja henkilökohtaiseen valmentamiseen. Kyse on bisneksestä, missä työehtosopimuksessa on tarkasti määritelty miten tulot jaetaan, ja mitkä kulut/asiat kuuluvat minkäkin osapuolen vastuulle.
Vaikka NHL-seura ei ole velvollinen kehittämään pelaajaa, tukemaan kesäharjoituskaudella jne, on mielestäni tyhmää jättää se mahdollisuus käyttämättä hyväksi. On jopa huvittavaa miten pelaajien palkkoihin voidaan laittaa $80M, mutta heistä ei oteta kaikkea irti. Tämä tapahtuu vieläpä liigassa, jossa joukkueet pyritään kaikin keinoin tasapäistämään, eli seurojen luulisi vastaavasti käyttää kaikki keinot saadakseen edes vähän etua muihin nähden. Pelaajalähtöinen valmennus on mielestäni yksi keino käytettäväksi.
En väitä Jalosen olevan ylivertainen valmentaja, joka automaattisesti pesee kaikki NHL-valmentajat, mutta NHL-seurat jättävät mielestäni osan potentiaalisista huippuvalmentajista hyödyntämättä, koska eivät halua katsoa merta kauemmas. Jalosen vahvuus olisi ihmisläheinen valmennus, enkä uskoisi hänen olevan taktisesti keskiverto NHL-valmentajaa huonompi.
Jos "tuntematon" eurooppalainen valmentaja palkataan, on tällä lyhyt lieka. Jos tämä alkaa kokeilemaan jotain vääräuskoisia eurooppaiaisia pelitapavivahteita, ei kärsivällisyyttä ole sen vertaa. Kymmeniä vuosia puhkikulutetuilla koohotustaktiikoilla voi sen sijaan hävitä turvallisesti vuodesta toiseen - kunhan valmentaja on aito pohjoisamerikkalaisen systeemin tuote. Yleensä riski ja tuotto kulkevat käsikkäin, mutta NHL-valmennus tuntuu ennemminkin riskien minimoinnilta, vähän kuin rahan makuuttaminen pankkitilillä.
[/QUOTEMielestäni on selvä, että Euroopassa on parhaat valmentajat, kun puhutaan todellakin valmentamisesta. Se on sitten eria asia, miten tulkitaan "valmennus"..Jalonen on siitä ihanteellinen valmentajapersoona, että hän on sekä äijämäinen, että sopivan pelaajalähtöinen..usein pelaajalähtöiset valmentajat ovat liian "pehmeitä" olemukseltaan. Jalonen on minunkin mielestäni kaikkien aikojen "paras" suomalaisvalmentaja (vaikkei me sitä voida faktisesti tietää)..mutta hän ei ole niin ylivertainen valmentaja kuin kuvitellaan hänen menestyksensä perusteella. Huonomman valmentajan alaisuudessa Suomi tai U-20 ei olisi edes tuurin avulla voittanut mestaruuksia, mutta tuuria on ollut Jalosen mestaruusjoukkueilla turnauksen jossain vaiheessa joka kerta..(kuten lähes aina voittavalla joukkueella)