Semmoinen korjaus vielä tuohon, että ylivoiman ei tarvitse toimia käytännössä ollenkaan, kunhan alivoima pelaa. Tästä esimerkkinä on Boston Bruinsin 2011 Stanley Cup. Vuotavalla av:lla ja hyvällä tasakenttäpelaamisella ei kannuja voiteta.
En tiedä, miksi kirjoitit tuohon "korjaus", sillä viestisihän vain vahvistaa tuota näkökulmaa, jonka toin esille.
Kun korostat alivoiman tärkeyttä, korostat siinä samalla väistämättä myös ylivoiman roolia. Nimittäin jos esitämme tosiseikaistoltaan toden väittämän, että "joukkueen y alivoimapeli oli hyvää", voimme esittää täysin samoilla tosiseikoilla myös, vaihtamalla näkökulmaa, väittämän "joukkueen x ylivoimapeli ei ollut riittävän hyvää ollakseen parempaa kuin joukkueen y alivoimapeli".
Kun otit esimerkiksi tuossa Bostonin, niin tuossahan juuri korostuu se, että Bostonin kohtalo olisi saattanut olla toinen, jos jollain vastustajalla olisi ollut täysin murhaava ylivoima. Tällöin se joukkue olisi voinut ottaa niskalenkin juuri erikoistilanteissa.
Bostonin esimerkki toki osoittaa sen, että loistava/hyvä ylivoima
ei ole välttämätöntä mestaruuden voittamiseen. Tällaista väittämää tosin kukaan tuskin on esittänyt.
Alkuperäinen väittämähän käsittääkseni oli se, että playoffeja ajatellen tärkeämpää on maalinteko tasakentällisin kuin ylivoimalla. Mielestäni tämä väittämä voidaan, aikaisemmin esittämäni perustein, hyvin riitauttaa. Lisäargumenttina voidaan käyttää juurikin Bostonia, jonka menestys ja varsinkaan maalinteko ei ole ollut tyypillisesti kovin kaksista runkosarjassa, mutta joukkue on taas tyypillisesti hyvin vahva juuri pudotuspeleissä. Tätä seikkaahan selittää juuri pudotuspelien muuttunut pelityyli (ja keskimäärin huomattavasti vahvemmat vastustajat) runkosarjaan verrattuna.