Minun ajatukseni yleisömäärien osalta ei koske nyt pelkästään tätä kautta. Varmasti korona vaikuttaa siihen, etteivät kaikki halua vielä mennä hallille katsomaan jääkiekkoa. Minusta se on ihan turvallista, mutta jotkut eivät varmaan ajattele samalla tavalla. Käytännössä koko viime kausi pelattiin ilman yleisöä ja luulen, että asialla on negatiivinen vaikutus monellakin tapaa, mutta uskon samalla, että innokkaimmat ja aktiivisimman fanit kyllä palaavat hallille.
Minulla ei ole hajuakaan siitä, kuinka paljon esim. Tepsin, Hifkin tai KooKoon kotipelien yleisöstä on sellaisia, jotka käyvät katsomassa esim. vähintään puolet kotipeleistä tai enemmän. Uskon, että merkittävä osa on niitä katsojia, jotka käyvät katsomassa pelejä silloin tällöin, eivätkä ole niin kiinnotuneita ja innostuneita lajista, kuin innokkaimmat fanit, jotka seuraava lajia ja ehkä muutakin urheilua aktiivisesti. Nämä satunnaisesti käyvät katsojat eivät luultavasti muutenkaan seuraa lajia niin tiiviisti, kuin aktiivisimmat fanit. Vuosi on pitkä aika ja jos et ole todella innostunut tässä tapauksessa jääkiekosta, niin voihan lajin seuraaminen jäädä helposti kokonaan pois, eikä tule käytyä katsomassa edes sitä muutamaa tai kymmentä kotipeliä. Minäkin huomasin aikoinani, kun lähdin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, niin siihen asti paljon aikaa vienyt harrastus jäi pikkuhiljaa pois harrastusteni joukosta. Uudella paikkakunnalla olisin kyllä varmaan voinut harrastustani jatkaa, mutta niin ei käynyt ja sitten tuli myös muita aktiviteetteja. Kun kävin viikonloppuisin kotipaikkakunnallani, niin harrastin edelleen lajia, mutta pikkuhiljaa harrastaminen väheni ja jäi lopulta kokonaan pois. Ihmisten mielenkiinnon kohteet muuttuvat ja vuosi on todellakin pitkä aika olla ilman jotakin juttua. Jos tämä kyseinen juttu esim. jääkiekkoa ei niin paljon kiinnosta, että olisit aktiiviseuraaja ja aktiivikannattaja, niin helposti käy niin, että loppuu vähäinenkin lajin seuraaminen. Vuoden aikana voinut tulla muitakin ajanviettotapoja.
Sitten varmasti löytyy niitäkin katsojia, jotka ovat ehkä jossain vaiheessa olleet lajista todella kiinnostuneita, mutta innostus on syystä tai toisesta pikkuhiljaa hiipunut. Koronakausi, jolloin ei ollut edes mahdollista päästä katsomaan pelejä paikanpäälle on tappanut lopunkin kiinnostuksen, mitä on ollut jäljellä. Jos ei ole ollut halua maksaa CMoren lähetyksistä, niin ei ole enää välttämättä minkäänlaista kosketuspintaa liigaan. Tämä johtaa napanuoran lopulliseen katkeamiseen. Innostuksen hiipumiseen voi olla monia syitä esim. pelin taso ei ole miellyttänyt tai suuri pelaajien vaihtuvuus joukkueessa kausien välillä voi vaikuttaa negatiivisesti.
Todennäköisesti jo ennen korona-aikaa kaikkien liigapelien televisiointi on vaikuttanut siihen, että osa ihmisistä katsoo pelit kotona omalta sohvalta, koska se on niin helppoa. Koska korona pakotti viime kaudella katsomaan pelejä pelkästään kotisohvalta käsin, niin osa on varmasti jämähtänyt tällä kaudella sinne kotisohvalle katsomaan niitä pelejä edelleen, vaikka hallille pääsisi. Nykyään voit helposti katsoa kotisohvalta NHL:n pelejä, Valioliigaa, Bundesliigaa jne. Tarjontaa on todella paljon, niin ei aika riitä kaikkeen ja ihmiset tekevät valintoja. Voi olla, että SM-liiga jää joidenkin urheilun seuraajien osalta jalkoihin, kun aika ei riitä kaikkeen.
Sitä olen viime aikoina paljon miettinyt miksi esim. Englannissa jotain kolmannen sarjatason jalkapallopelejä käy katsomassa enemmän katsojia, kuin Suomessa SM-liigan pelejä. On totta, että Englannissa on huomattavan paljon enemmän ihmisiä kuin Suomessa. Ulkomailla joukkuelajien seurojen kannattaminen on ihan erilaista kuin Suomessa. Homma on paljon yhteisöllisempää ja ihmiset ovat paljon enemmän kytköksissä kannattamaansa seuraan. Joukkueen pelejä käydään katsomassa siitä huolimatta, mikä on sarjataso tai pelaako joukkueessa suuria tähtiä. Mitä olen lukenut suomalaisten urheilijoiden haastatteluja ja joidenkin kanssa olen myös jutellut, niin Suomessa ei ole sellaista kannattajakulttuuria kuin monessa muussa maassa. Näissä maissa urheilijoita ja seuroja myös arvostetaan paljon enemmän ja ollaan aktiivisemmin mukana menossa ja meiningissä. Suomessa on valitettavasti jonkin verran sellaista glory hunter meininkiä. Esimerkiksi Torinon olympialaisten jälkeen kaikki puhuivat curlingista ja laji herätti kiinnostusta, kun tuli menestystä. Nyt kukaan ei enää muista lajia, eikä puhu siitä. Jotkut urheilijat ovatkin sanoneet, että Suomessa on paljon menestyshulluja, mutta he eivät ole niinkään urheiluhulluja. Kun menestystä tulee, niin ollaan mukana ja hehkutetaan menestystä. Sitten, kun menestystä ei tule, niin kiinnostus lopahtaa välittömästi tai jaksetaan olla kiinnostuneita vain hetken. Jotenkin minulle on syntynyt sellainen mielikuva, ettei suomalaisia sittenkään kiinnosta urheilu niin paljon. Esimerkiksi minä olen isossa työpaikassa töissä, mutta ei siellä kahvipöytäkeskusteluissa keskustella koskaan urheilusta tai esim. Tepsin peleistä. Muutenkin tunne tosi vähän ihmisiä, jotka seuraavat urheilua vähänkään aktiivisemmin. Rohkenen väittää, että monissa muissa maissa urheilu ja se oman joukkueen pelien katsominen paikanpäällä on tärkeämpää, kuin meillä Suomessa.
Minusta myös tuntuu, että nuoria kiinnostaa urheilun seuraaminen vielä vähemmän, kuin vanhempia sukupolvia. Ei urheilu taida olla kovinkaan tärkeä asia isolle joukolle ihmisiä. Kun vanhempien sukupolvien katsojat jäävät pois hallilta, niin ei uusia tule samaan tahtiin tilalle. Ainakin osaa nuorista taitaa kiinnostaa ihan muut asiat, kuin urheilu esim. jääkiekko. Mitä on esimerkiksi Urheilulehdestä joskus lukenut juttuja pienten englantilaisten jalkapalloseurojen kannattajakulttuurista, niin onhan se ihan erilaista, kuin Suomessa. Jollain pikkuseuralla ei ole koskaan mitään mahdollisuuksia nousta Valioliigaan, mutta silti pelejä käy katsomassa tuhansia katsojia ja tunnelma on peleissä korkealla. Seura koetaan tärkeäksi ja siitä ollaan kiinnostuneita. Suomessa esim. SM-liiga seurojen pitäisi päästä tälle tasolle eli saada ihmiset kiinnostumaan siitä ja kokemaan seuran tärkeäksi. Sitä en tiedä, miten tähän asiaan voisi vaikuttaa.
Jotenkin seurojen pitäisi myös aktivoitua rakentamaan seurayhteisöä ja saada ihmiset kiinnostumaan ja tulemaan peleihin. Ihmiset täytyy saada kokemaan, että seura on tärkeä osa heidän elämäänsä. Yhteisöllisyyttä pitäisi pysty rakentamaan ja seura pitäisi saada paremmin kytkettyä ihmisten elämään. Ennen kauden alkua ihmettelin, kun Tepsi ei juurikaan markkinoinut kauden alkamista. Mainoksia näkyi kadulla todella vähän ja ne tulivat melkein juuri ennen ensimmäistä peliä. Viime kauden jälkeen olisi voinut kuvitella, että Tepsin markkinointiosasto olisi lyönyt löylyä kiukaalle ja rakentanut joukkueen ympärille hypeä, mutta kovin vaisuksi jäi. Keväällä Tepsin suhteen oli havaittavissa innostuneisuutta ja joukkue oli esillä positiivisessa mielessä. Tätä orastavaa hypeä olisi pitänyt ylläpitää ja lisätä. Nyt tuntuu, ettei mitään tehty. Toki korona aiheutti varmasti epävarmuutta seuran toimistollakin, mutta nyt olisi pitänyt takoa, kun rauta on kuumaa. Enemmän markkinointia ja pitäisi tuoda seura lähemmän ihmisten arkea. Tämä koskee kaikkai liigaseuroja. En nyt tiedä saako tästä kiinni, mitä ajan takaa, mutta ei seurojen toimistollakaan voida vain seisoa tumput suorina ja voivotella, kun ihmisiä ei kiinnosta. Eivät he tietenkään asialle voi määräänsä enempää tehdä. Tuote pitää laittaa kuntoon ja pitää saada herätettyä ihmisissä tunteita.
Yksi merkittävä ongelma minusta on se, että liigassa on liikaa pelejä ja joukkueita. Tähän voi lisätä myös sen, että onhan tuo otteluohjelma ihan typerä. Tepsi on pelannut kymmenen peliä nyt ja kolme niistä on ollut Lukkoa vastaan. Tepsi ja Lukko ovat tavallaan paikallisvastustajia, mutta keskinäiset pelit kokevat aika pahan inflaation, kun niitä on jatkuvasti. Olen vahvasti sitä mieltä, että 60 peliä on liikaa samoin 15 joukkuetta. Aikoinaan tehtiin minun mielestäni todella paha virhe siinä, että SM-liiga suljettiin. Nyt kieltämättä sarjan avaaminen on hankalaa, kun Mestis on käytännössä tuhottu ja näivetetty. Ei Suomen kokoisessa maassa ole määräänsä enempää kaupunkeja, joiden seuroilla riittäisi pelata uskottavalla tasolla korkeimmalla sarjatasolla, mutta ennen liigan sulkemista Mestis oli hyvässä jamassa ja kyllä siellä silloin oli ainakin muutama joukkue, jotka olisivat liigaa pystyneet pelaamaan. Onhan se nyt huippu-urheilun pilkkaamista, ettei sarjasta voi pudota, eikä sinne voi nousta. Sehän on yksi mielenkiintoisista asioista, että kuka nousee ja kuka putoaa. Toinen naurettava asia on se, että pelataan 60 peliä ja sitten lähes kaikki joukkueet pääsevät pudotuspeleihin. Sitten nämä säälipleijarit ovat oikea urheilun irvikuva. Siinäkään ei ole mitään järkeä, että pari kolme joukkuetta suorittavat tammikuussa tyhjennysmyynnin, kun mahdollisuudet pudotuspeleihin ovat menneet, mutta ei voi pudota sarjasta. Liigan kannalta sekin oli huono juttu, kun Jokereista tehtiin poliitiikan teon väline ja joukkue siirtyi KHL:n puolelle Putinin työkaluksi. Siinä hävisi paljon mielenkiintoa sarjasta.
Liigaa pitäisi myös kehittää. Yksi keskeinen asia on, että kaikenlaiseen kiekottoman pelaajan estämiseen ja kiekollisen pelaajan kahvaamiseen ja kiinnipitämiseen pitäisi ottaa nollatoleranssi. Nyt saa kiekollisessa pelaajassa roikkua ihan surutta ja mailaa saa käyttää niin paljon, kuin sielu sietää. Kun näihin asioihin puututtaisiin, niin peli nopeutuisi ja tulisi viihdyttävämmäksi. Minä tuomitsen kaikki sikailut ja törkeydet, mutta SM-liigassa on nyt menty vuosien varrella siihen suuntaan, ettei kohta varmaan saa enää ollenkaan taklata. Kyllä fyysinen peli pitäisi sallia, vaikka tietenkin väkivaltaiset taklaukset yms. törkeydet pitää ottaa pois kovalla kädellä. Yksi iso ongelma on myös se, että kuten Olli Jokinen vähän aikaa sitten totesi, ettei liigapelaajat osaa ottaa taklauksia vastaan. Pelataan pää alhaalla tai käännetään selkä taklaajaa päin juuri ennen taklausta. Kyllä taklaajallakin on oma vastuunsa, mutta ei nyt sentään taklaamista pidä ruveta kieltämään. Valitettavasti liigassa on myös niitä pelaajia, jotka eivät vastustajiaan kunnioita. Olen pari CHL peliä nyt katsonut ja pelit ovat olleet ihan viihdyttäviä, sillä niissä on ollut vauhtia ja intensiteettiä. Yksi ongelma liigassa on myös se, että pelaaminen menee välillä turhankin taktiseksi ja yksi pahimmista esimerkeistä on Kaskisen aikakauden Tepsi ja Tappara. Kyllä muutenkin liigassa pelataan passiivista träppiä ihan liikaa samoin viivelähdön viivelähtöjä. Tulosurheilua jääkiekkokin on ja tulos ratkaisee, mutta seurat tarjoavat myös viihdettä katsojille. Se pitää myös muistaa. Ei kukaan jaksa katsoa 60 peliä, kun kentällä vain sumputetaan keskialuetta ja pelataan träppiä.
Yksi ongelma on se, että liigajoukkueissa on vuosittain liian iso vaihtuvuus. Toki seurojen parhaimmat omat kasvatit lähtevät NHL-kaukaloihin ja näin se menee. On kyllä erittäin huolestuttava ilmiö, että muiden maiden sarjat yksi toisensa jälkeen menevät SM-liigan ohitse palkanmaksukyvyssä ja siinä mitä pelaaja saa nettona käteen. Jos Suomeen saadaan hyviä ulkomaalaisia, jotka herättävät yleisön kiinnostuksen kuten Kestner, Strömwall, Wännström, Ishakov, Danforth, Press jne. niin heitä ei saada pidettyä millään Suomessa. He pelaavat yhden tai maksimissaan kaksi vuotta Suomessa ja häipyvät sitten muualle. SM-liigasta on vähän liiankin kanssa tullut sarja, jossa annetaan näyttöjä, jotta päästään muualle pelaamaan. Ennen vanhaan oli esim. Kärppien tshekit, Hifkin Caloun ja monia muita, jotka pelasivat Suomessa vuosikausia ja olivat kovan tason pelaajia. Sitten oli vielä Perriniä ja kumppaneita, jotka viihtyivät täällä pitkään. Suuri vaihtuvuus pelaajistossa ei tee hyvää mielenkiinnolle. Suomalaisia tähtipelaajia ei hirveästi liigassa ole ja tarkoitan nyt niitä, jotka ovat parhaassa iässä ja asema huippupelaajina on vakiinnutettu. SM-liiga tarvitsee pelaajia, joita tullaan katsomaan. Tietenkin esim. Tepsillä on useita omia hyviä kasvatteja, joita turkulaiset menevät katsomaan. Liigan pelaajien tasoa pitäisi saada nostettua toisaalta en usko, että tämä nyt on ratkaiseva asia (merkitystä asialla kyllä on), koska kuten aikaisemmin sanoin, niin jossain englannin korkeimmalla sarjatasolla käy paljon yleisöä peleissä, vaikka ei siellä taatusti mitään tähtipelaajia pelaa. Pelitapahtumasta pitäisi saada sellainen, että ihmisiä kiinnostaa katsoa pelejä.
Tässä nyt joitakin ajatuksia ja on minulla niitä vielä lisääkin, mutta tästä tuli nyt aika pitkä viesti, joten parempi lopettaa.
/img-s3.ilcdn.fi/ab528a1bd36b55d07c887f0c13e05c6eb884fcddb668bfaf652e2fbf225346db.jpg)
www.iltalehti.fi
www.raumanlukko.fi