MISSÄ YLEISÖ
SM-liigan pamput ihmettelevät, miksi jäähallit kumisevat tyhjyyttään. Tavallinen kuluttava asiakas on tarjonnut vastausta tähän jo usean vuoden ajan. Olisi luullut, että nämä business-ihmisiksi itseään mainostavat kiekkojohtajat herkistävät kuuloaan myös asiakaskunnan suuntaan. Niin sanottuja markkinatutkimuksia on tehty, mutta miten, on kyselty niiltä ihmiseltä, jotka ovat olleet otteluja katsomassa, ei niiltä, jotka ovat sieltä jostain syystä poissa. Jääkiekkomiehet puhuvat heistä halveksien toppapukuihmisinä, satunnaisina otteluissa kävijöinä.
Luulisi kiekkokabinettien sikarimiesten vähemmälläkin järjenjuoksulla ymmärtävän, että jos ei ole kysyntää ongelma on tarjonnan määrässä tai laadussa. Nykyisellään tarjontaa on liikaa, eikä laatukaan vastaa aina asiakkaiden toiveita. Vastoin yleistä kysynnän ja tarjonnan mekanismia nämä jääkiekkoliikemiehet ovat päätyneet siihen, että katsojamäärät saadaan pysytettyä ennallaan, lisäämällä tarjontaa. Pelataan näitä paikalliskierroksia tuplaten, ja runkosarjan tahkoamisen jälkeen annetaan sarjan lähes jokaiselle joukkueelle vielä mahdollisuus pelata pudotuspelejä. Pudotuspelejä pelataan ensimmäisellä kierroksella niin runsaasti, että varmasti päästään play-off makuun, ellei peräti kyllästytä.
Toimintaa sponsoroiva kaupallinen televisiokanava tuuppaa vielä valtakunnan verkkoon kerran viikossa yhden ottelun. Maksullisilla kanavilla jääkiekkoa on nähtävissä vieläkin enemmän. Televisioruuduissa pelaajat, valmentajat ja selostajat toistavat saman mantran viikko toisensa jälkeen. Kommentaattorit kommentoivat kaiken valmiiksi, niin että katsojalle ei jää edes tilaa omille ajatuksille.
Sitten on perustettu kiekkokartelli, joka turvaa sen, että kaikki jääkiekkobusiness- miehet joukkueineen, kavereita keskenään, pysyvät ringissä mukana. Rinkiin pyrkiviltä tentataan, onko business- asiat kunnossa ja ovatko hallit riittävän isoja, että nekin kumisevat tyhjyyttään. Näin siis vapaan kilpailun markkinataloudessa. Missä on se urheilullisuus ja avoin kilvoittelu. Eikös se juuri ole se toimintaa kehittävä ja menestyviä vaihtoehtoja generoiva elementti. Jotkut business-miehet ovat ainakin näin kertoneet. Mitä milloinkin sanotaan, riippuu kai business- näkökulmasta.
Jäähalleista on rakennettu ravintoloita ja kaljakuppiloita. Erätauot on venytetty käytännössä 20 minuuttiin, että jokaisen katselijalla on tarve jaloitella ja tukea ravintola- tai kioskitoiminnan kautta jääkiekkobusinessfirmaa. Pitkäveteistä. Monia ihmisiä kiinnostanee kuitenkin itse ottelu hallissa enemmän kuin jäähalli ravintolana. Miten on itse pelin laita, intensiteetti ja tunnelma. Se on poissa. Veikkaan, että moni on valmis maksamaan muutaman euron enemmän lisää lipusta, jos ottelutapahtuma olisi tiiviimpi ja intensiivisempi.
Iso puolityhjä halli, mahdollisuus tunnelman syntymiseen tipotiessään, ämyrit jumputtavat keinotunnelmaa ja passivoittavat vähäisenkin yleisön, runsaiden otteluiden väsyttämät innottomat kiekkoviihdetaiteilijat roikkuvat suurten palkkojensa ja sairaalloisen voitontavoittelun takia pakonomaisesti toistensa mailoissa ja puseroissa. Siinä sponsorin maailman parhaaksi lanseeraamaa kiekkoliigaa, nyt kun NHL on lakossa.
Kiekkopomot eivät siis juuri kurkistele kaukalostaan reunojen yli, heiltä on jäänyt havaitsematta, että SM-liiga ei ole valtakunnallisesti tämän hetken IN- juttu. SM-liigapaikkakunnilla löytyy innostusta, mutta hiipumista on tapahtunut. No, eipä ole hurraamista kokonaisuutena Mestiksessäkään Vaasaa lukuun ottamatta.
Mutta toisaalta kiekkoihmisenä voisi kerettiläisesti todeta, onko sillä nyt niin väliä, eihän tämä ole kuin urheilua. On välillä hyvä, että ihmiset tekevät jotain muutakin kuin seuraavat, kuinka kymmenkunta tyyppiä luistelee illasta toiseen mustan kumilätkän perässä. Ehkäpä sitten keväällä on intoa enemmän.