On mukavaa, että muisssa kaupungeissa tiedetään, mikä on Tampereelle ja tamperelaisille joukkueille parasta. Varsinkin sellaisilta paikkakunnilta, joissa ei ole koskaan koettu sitä vuosikymmenten vääntöä, joka jakaa kaupungin kahtia. Ei ole olemassa mahdollisuutta, että Tampereella pelattaisiin jääkiekkoa yhdellä joukkkueella. Pitäisi mennä vähintäään kaksi sukupolvea eteenpäin, että asennemaailma saataisiin muutettua. Kaksi joukkuetta ja asetelma Ilves vai Tappara on vahva osa tamperelaisuutta, Tampereen kulttuurielämää ja merkittävä osa suomalaista urheiluelämää. Tietysti meilläkin voitaisiin mennä siihen, että molemmat joukkueet palaisivat yhdistyspohjaisiksi.
Eiliseen kierrokseen ja sen vähäiseen yleisömäärään on monta syytä. Ensinnäkin SM-liiga on pilaamassa tuotteen oikein perusteellisesti. Liikaa otteluita, liikaa konkurssin partaalla keikkuvia joukkueita, liikaa toisarvoisia ja suorastaan huonoja virityksiä (tai uudistuksia), kuten nyt esimerkiksi nämä esileikkipleijarit. Ja toisekseen, ottelupäivä ratkaisi Tapparan osalta vasta perjantaina. Oli aika niukasta SM-liigan toimesta jätetty aikaa a) tapahtuman markkinointiin ja b) lipunmyyntiin.
Kolmas syy on se, että Tappara on tehnyt huonoilla päätöksillä kannattajilleen selväksi, että tämä kausi on välikausi. Tämä on näkynyt kentällä eikä väki siksi jaksa lähteä halliin katomaan taaperrusta, johon ei ole koko talven aikana löydetty mitään uutta. Kaikki alkukaudesta rempallaan roikkuneet asiat ovat rempallaan edelleen. Ensi kaudeksi joudutaan taas tekemään mittavia panostuksia, jotta väki saataisiin takaisin halliin. Ihan äkkiä se vaan ei käy. Menetetty asiakas on todella vaikea saada takaksi. Tämän kanssa kamppailtiin koko 90-luku ja tämä kausi onnistui romuttamaan koko taakse jääneen neljävuotiskauden saavutukset niin urheilullisesti kuin taloudellisestikin.