Saksan sisäministeri Horst Seehofer ehti
Hesarin mukaan jo eilen kertaalleen erota, mutta nyt on ilmeisesti vielä yksi uusi lypsy-yritys käynnissä. Alkuunhan näytti jo aika pahalta, kun koko Saksan hallitus oli kaatumisuhan alla. No nyt näyttäisi siltä, että huippukokouksessa leivottu näennäinen uudistuslinja turvapaikkapolitiikkaan on laannuttanut hallituskriisin.
Mitä tulee turvapaikkasysteemiin, en usko saavutettujen päätösten vaikuttavan juuri mihinkään. Pohjois-Afrikan valtiot eivät halua leirejä (tai virallisemmin: turvapaikkakeskuksia) alueilleen, koska ne ovat kalliita ylläpitää ja luovat turvallisuusuhkia. Euroopan maista Albania on ilmoittanut ykskantaan, että heidän maaperälleen ei näitä keskuksia pystytetä. Luultavasti ainoa ratkaisu tähän ongelmaa on tarjota tukeva rahatukku vastineeksi keskusten ylläpidosta. Libya lienee ensisijainen kohdemaa Välimeren eteläpuolella.
Isossa kuvassa saavutetut linjaratkaisut ovat vain muodollisia lausumia, joilla ei ainakaan vielä ole konkreettista painoarvoa. Ratkaisevaa tulee olemaan, miten Conten hallituksen kanssa saadaan sovittua Italian turvapaikkatilanteesta. Yksinkertaisinta olisi toki se, että EU-maat sopisivat sitovasta turvapaikkapolitiikasta. Nyt tehty päätös ei tähän sitovuuteen taipunut, koska maahanmuuttovastaiset ja populistiset voimat haravat vastaan minkä pystyvät. Vapaaehtoisuuden kautta toimimista on jo tuloksetta kokeiltu.
Samanaikaisesti Eurooppa on tphakijapolitiikan suhteen erittäin stabiilissa tilassa: vuonna 2017 kokonaismäärä oli hieman reilu 500 000 (vrt. noin miljoona vuonna 2015), minkä jälkeen tilanne on säilynyt vakaana. Kaiken kaikkiaan maailman pakolaisvirroista vain muutama prosentti kohdistuu Eurooppaan. Globaalilla tasolla pakolaisia on noin 50 miljoonaa. Nyt olisi aika sorvata koko Schengen-aluetta koskeva mekanismi, joka kohtelee reilummalla tavalla Välimeren rajavaltioita (etupäässä Italiaa). En odota henkeä pidätellen.