Tämähän on täysin keskustelun ulkopuolinen asia, mutta itsellähän on tosiaan ollut se tilanne, että oon opiskellut tässä viimeiset 3v itse ja samalla tehnyt koko aika töitä, jotta olisi sitä elantoa. Tästä seurauksena tulot ovat nousseet sellaisessa suhteessa, että en pysty esim. omia almuja nostamaan kelalta (opintotukea), koska oon tienannut niin paljon. Tässä taloustilanteessa en ihan hevillä myöskään jätä työtä, jossa sopparissa lukee "toistaiseksi" vaan sen takia, että saisin nämä n. 500€:n tukiaiset kelalta ulos. Samaan aikaan kämppikseni on nostanut jalkaa kohta kolme vuotta putkeen, elänyt aika hienosti n. 800e:n tukirahalla kuukaudessa suoraan kelalta ja tuntuu, että raha tippuu vastikkeettomasti joka kuukausi eikä ainakaan nähdäkseni kelan suunnalta ole mitään hirveitä karensseja tai odotuksia lyöty kämppikseen. Kerran on tässä kolmen vuoden aikana joutunut tekemään n. 1kk:n aikaisen työkokeilun, jossa jotain valmennusta 3vk ja 1vk sitten ihan käytännön töitä. Tämän jälkeen raha alkoi juosta entiseen malliin ja yllättäen kämppis ei oo sen jälkeen yrittänyt hakea mitään töitä tai liikuttanut persettä kämpästä mihinkään kuin lähimpään lähikauppaan.
Kyllähän muakin hyödyttää toki tämä tilanne, että on kiva, että kämppiksellä on jatkuvasti rahaa ja kiva, että voi maksaa puolet vuokrasta. Onhan tästä merkittävää taloudellista hyötyä myös itselle, turha sitä on kiistää, mutta samaan aikaan oikeudenmukaiselta homma ei tunnu näin sivustaseuraajana kyllä yhtään. Jos minä nyt haluaisin tuon 500€:n tukiaisen kelalta (opintotueksi kutsutaan) niin kyllähän minun pitäisi sinne toimittaa tätä tätä ja tuota ja silloinkin ekan mahdollisuuden tullen tuki menisi poikki tai joutuisin maksamaan takaisin, kun tulot ovat niin järkyttävän korkeat (joita ne ei todellakaan musta ole.) Olen yrittänyt puuttua touhuun itse henkilökohtaisesti nyt kolme vuotta ja sanonut aika suoraankin kämppikselle, että multa ei kyllä heru tälle touhulle yhtään ymmärrystä ja ei ne työt tänne kotiin kävele ja samalla yrittänyt varoittaa, että työmarkkinoilla ei välttämättä oo kovinta mahdollista huutoa kaverille, joka ei oo viimeiseen 7 vuoteen opiskellut tai tehnyt yhtään töitä. CV:n täytteeksi siis ei ole tarjota yhtään mitään. Noh, kaveria ei tunnu tuo kiinnostavan tämän taivaallista ja nauttii näistä "ilmaisista" rahoista niin kauan kuin voi. Yököttävää toimintaa ja en itse hyväksy yhtään ja samaan aikaan itse oon painanut sitten senkin edestä duunia ja opiskelua, joka ei oo todellakaan ollut helppoa. Toki myös sinänsä oma tilanne on palkitsevampi, että tuskin mulla olisi mitään itsetuntoa tai itsekunnioitusta jäljellä, jos elämä olis niin kuin kämppiksellä.
Tuli nuoruudessa tehtyä omat virheet ja hölmöilyt opiskeluissa ja tulihan tuota tukiaisilla ja sossulla elämistä kokeiltua ihan kokonainen 2kk vuonna 2012. Koko vuosi oli ihan hirvittävä ja kaikki meni just niin huonosti kuin mennä ja voi (ei ollut duunia (josta jäin vapaaehtoisesti "muka opiskelemaan" vielä pois ja opiskelutkin kangerteli pahemman kerran, usein tuli jäätyä kotiin nukkumaan). Tuli sitten tuota elämää n. 6kk eläneenä huomattua, että kun säästöt hupeni ja jäi yksin neljän seinän sisään, että nyt on ryhtiliikkeen paikka ja tuli soitettua ex-työnantajalle ja vähän niin kuin mentyä takaisin töihiin silleen ovin alta madellellen. Onneksi työnantaja oli armollinen ja otti hulttion takaisin töihin, oon yrittänyt maksaa sen työssäni työprofiililla takaisin nää viimeiset vuodet, että investointi meikäläiseen oikeasti kannatti.
Nää on kaikki vaan semmosia asioita, joiden tulisi automaattisesti koskea myös kantaväestöä ja tää "sosiaalitukisysteemi" ylipäätään vaatisi melkoista remontointia. On vaikea tehdä systeemi, joka kohtelee kaikkia ihmisiä tasapuolisesti, mutta tämä nykyinen systeemi kyllä lyö montaa yritteliästi ja eteenpäin pyrkivää ja halukasta ihmistä kovasti näpeille ja sellaiset, jotka eivät syystä tai toisesta saa itsestään irti sitä pientä asiaa, että lähdetään työnhakuun ja ruvetaan oikeasti suuntaamaan energiaa sellaisiin asioihin, jotka jotenkin sitä edusauttaa. Esimerkiksi kämppiksen tilanne on surullinen, koska se piste, jossa häntä kiinnostaisi, mitä minä tai joku muu ajattelee tässä individualistisessa nykyajassa hänen tekemisistään on täysin irrelevanttia. Ja kiljuen otetaan vastaan kaikki ideat siitä, kuinka ukko saadaan pois nurkista ja kelasta ja takaisin työelämään.
Kyllähän muakin hyödyttää toki tämä tilanne, että on kiva, että kämppiksellä on jatkuvasti rahaa ja kiva, että voi maksaa puolet vuokrasta. Onhan tästä merkittävää taloudellista hyötyä myös itselle, turha sitä on kiistää, mutta samaan aikaan oikeudenmukaiselta homma ei tunnu näin sivustaseuraajana kyllä yhtään. Jos minä nyt haluaisin tuon 500€:n tukiaisen kelalta (opintotueksi kutsutaan) niin kyllähän minun pitäisi sinne toimittaa tätä tätä ja tuota ja silloinkin ekan mahdollisuuden tullen tuki menisi poikki tai joutuisin maksamaan takaisin, kun tulot ovat niin järkyttävän korkeat (joita ne ei todellakaan musta ole.) Olen yrittänyt puuttua touhuun itse henkilökohtaisesti nyt kolme vuotta ja sanonut aika suoraankin kämppikselle, että multa ei kyllä heru tälle touhulle yhtään ymmärrystä ja ei ne työt tänne kotiin kävele ja samalla yrittänyt varoittaa, että työmarkkinoilla ei välttämättä oo kovinta mahdollista huutoa kaverille, joka ei oo viimeiseen 7 vuoteen opiskellut tai tehnyt yhtään töitä. CV:n täytteeksi siis ei ole tarjota yhtään mitään. Noh, kaveria ei tunnu tuo kiinnostavan tämän taivaallista ja nauttii näistä "ilmaisista" rahoista niin kauan kuin voi. Yököttävää toimintaa ja en itse hyväksy yhtään ja samaan aikaan itse oon painanut sitten senkin edestä duunia ja opiskelua, joka ei oo todellakaan ollut helppoa. Toki myös sinänsä oma tilanne on palkitsevampi, että tuskin mulla olisi mitään itsetuntoa tai itsekunnioitusta jäljellä, jos elämä olis niin kuin kämppiksellä.
Tuli nuoruudessa tehtyä omat virheet ja hölmöilyt opiskeluissa ja tulihan tuota tukiaisilla ja sossulla elämistä kokeiltua ihan kokonainen 2kk vuonna 2012. Koko vuosi oli ihan hirvittävä ja kaikki meni just niin huonosti kuin mennä ja voi (ei ollut duunia (josta jäin vapaaehtoisesti "muka opiskelemaan" vielä pois ja opiskelutkin kangerteli pahemman kerran, usein tuli jäätyä kotiin nukkumaan). Tuli sitten tuota elämää n. 6kk eläneenä huomattua, että kun säästöt hupeni ja jäi yksin neljän seinän sisään, että nyt on ryhtiliikkeen paikka ja tuli soitettua ex-työnantajalle ja vähän niin kuin mentyä takaisin töihiin silleen ovin alta madellellen. Onneksi työnantaja oli armollinen ja otti hulttion takaisin töihin, oon yrittänyt maksaa sen työssäni työprofiililla takaisin nää viimeiset vuodet, että investointi meikäläiseen oikeasti kannatti.
Nää on kaikki vaan semmosia asioita, joiden tulisi automaattisesti koskea myös kantaväestöä ja tää "sosiaalitukisysteemi" ylipäätään vaatisi melkoista remontointia. On vaikea tehdä systeemi, joka kohtelee kaikkia ihmisiä tasapuolisesti, mutta tämä nykyinen systeemi kyllä lyö montaa yritteliästi ja eteenpäin pyrkivää ja halukasta ihmistä kovasti näpeille ja sellaiset, jotka eivät syystä tai toisesta saa itsestään irti sitä pientä asiaa, että lähdetään työnhakuun ja ruvetaan oikeasti suuntaamaan energiaa sellaisiin asioihin, jotka jotenkin sitä edusauttaa. Esimerkiksi kämppiksen tilanne on surullinen, koska se piste, jossa häntä kiinnostaisi, mitä minä tai joku muu ajattelee tässä individualistisessa nykyajassa hänen tekemisistään on täysin irrelevanttia. Ja kiljuen otetaan vastaan kaikki ideat siitä, kuinka ukko saadaan pois nurkista ja kelasta ja takaisin työelämään.