Minä olen aina ajatellut niin, että sitä ohitusten määrää tuijotetaan ihan liikaa, ja mitataan lajin kiinnostavuutta sen perusteella. Määrän sijasta oleellisempaa on ohitusten laatu ja tilanteet, jotka johtavat siihen. Olen nähnyt takavuosina kisoja, joissa oli vain muutama ohitus mutta jännitystä niin että kädet märkänä on saanut katsoa. Nykypäivän ohituksista iso osa on DRS:n avulla keskellä suoraa tehtyjä, tai sitten näitä jossa vaan jarrutetaan sisälle ja painetaan toinen leveäksi, ja sitten alkaa radiossa itkeminen, että pitäisi tulla rangaistusta. Sellaista kunnon kilvanajoa ja back-and-forth -taistelua nähdään ihan olemattoman vähän. En tosiaan viime kaudesta pysty sanomaan, kun en katsonut yhtään kisaa, mutta tämä muutaman viime kauden perusteella.
Yksi tekijä lajin tylsyyden kannalta on minusta myös se, että autot on säännöillä pakotettu niin luotettaviksi, että kisoista on sitäkin kautta hävinnyt paljon yllätyksellisyyttä ja jännitystä. Takavuosina sekin toi kisoihin reilusti lisäjännitystä, kun sai aina pää märkänä jännittää, että hajoaako se Häkkisen Mersu taas yhden kerran vai kestäisikö se nyt tällä kertaa maaliin. Tai saattoi edes toivoa, että sen kärjessä ylivoimaisessa johdossa painavan kuljettajan auto saattaisi vielä hajota ja kisa muuttua jännittäväksi. Nyt tämä momentti on käytännössä hävinnyt kisoista kun kaikki ajaa maaliin lähes poikkeuksetta.