Yhteistä vastuuta?

[dana77]

Viestin lähetti varjo
Voisin kysyä, tuntisitko olosi huonommaksi jos et antaisi sitä rahaa pois? Tai siis miten se että et anna rahaa pois eroaisi siitä että annat rahaa.

mjr tietenkin kiroaa minut mutta minä kyllä väitän että taustalla on moottorina perinteinen itsekäs mielihyvän metsästys jota tosin suoritat alitajuisesti.

Tässä sulla päättelyketju jää kesken. Ihmiset auttavat toisia saadakseen siitä hyvänolon tunnetta itselleen, fine. Pointti onkin siinä, että ihminen joka saa tyydytystä toisten auttamisesta on "hyvä".

 

[varjo]

"Ihmiset auttavat toisia saadakseen siitä hyvänolon tunnetta itselleen, fine."

No ei tuokaan varmaa ole, se on vain omaa järkeilyäni.

"Pointti onkin siinä, että ihminen joka saa tyydytystä toisten auttamisesta on "hyvä"."

Hä? siis onko kyse eräänlaisesta "anesta" jonka ostamalla pääsee "hyväksi". Vai onko kyse siitä että meidän yhteiskunnassamme "antava" määritellään hyväksi koska meidän yhteiskunnassamme sitä pidetään hyvänä, vaikka järjellisesti ajatellen teko saattaa olla mitä itsekkäin. Eli taas kerran, pelkkä antaminen siis riittää sinulle? Sillä ole mitään väliä tekeekö henkilö sitä puhtaasti itsekkäistä syistä(esim. poliitikko vaalien alla) vaiko tiedostamattaan itsekkäästi.

Ja toisaalta jos tyydytyksen saaminen kelpaa "hyvyyden" takeeksi niin eikö silloin myös tyydytys joka johtuu siitä että ihmiset pitävät sinua hyvänä ole riittävä syy tehdä hyväntekeväisyyttä.

Mistä sinä tiedät tunteeko "antaja" tyydytystä itse antamisesta vaiko seurannaisilmiöistä? Mistä sinä tiedät että ketjuun kirjoittaneet kertoisivat todelliset tuntemuksensa(ei sen puoleen, mistä minäkään niitä tietäisin)?

Ja jos tyydytys ei johdukaan itse antamisesta vaan siitä häpeän välttämisestä tms. Ihminen vain tulkitsee helpoittuneisuutensa tyydytykseksi antamisesta.

tai jotain.

 

[dana77]

Mielestäni tärkeimmät asiat joiden puolesta tulisi taistella ovat järjestyksessä:
-syntyvyyden säännöstely
-koulutus (varsinkin naisten, sillä se on todella hyvä lääke ensimmäiseen kohtaan.)
-aids
-juomavesi
-muut taudit
-ihmisoikeudet
-ruoka

Yksi paras keino taistella kehitysmaiden puolesta on mielestäni globasaation vastustaminen. Ylikansalliset yhtiöt tukevat diktatuuria, koska se on heidän etunsa. Tästä taas aiheutuu iso osa näistä muista ongelmista.

Mielestäni se että 50% menee perille on hyvä prosentti. Varsinkin kun suhteuttaa sen siihen miten pienellä rahalla saadaan hyvää aikaan (esim. joku rokotus saattaa maksaa alle markan...). Ei minun mielestäni hyväntekeväisyysjärjestöltä ole tarve odottaa, että kaikki työvoima olisi vapaaehtoista. työstä pitää maksaa palkka. Eikä mikään liike toimi ilman organisaatiota.

 

[dana77]

Viestin lähetti varjo
Hä? siis onko kyse eräänlaisesta "anesta" jonka ostamalla pääsee "hyväksi". Vai onko kyse siitä että meidän yhteiskunnassamme "antava" määritellään hyväksi koska meidän yhteiskunnassamme sitä pidetään hyvänä, vaikka järjellisesti ajatellen teko saattaa olla mitä itsekkäin. Eli taas kerran, pelkkä antaminen siis riittää sinulle? Sillä ole mitään väliä tekeekö henkilö sitä puhtaasti itsekkäistä syistä(esim. poliitikko vaalien alla) vaiko tiedostamattaan itsekkäästi.

Ei. Ihminen joka auttaa toista, koska kokee että tekee näin toiselle hyvää on "hyvä". Siis ihminen joka pyrkii tekemään hyvää toisille on hyvä. Verrattuna toiseen joka ei edes yritä.

"Ja toisaalta jos tyydytyksen saaminen kelpaa "hyvyyden" takeeksi niin eikö silloin myös tyydytys joka johtuu siitä että ihmiset pitävät sinua hyvänä ole riittävä syy tehdä hyväntekeväisyyttä. "

No mielestäni sillä ei ole niinkään väliä. Jos Bill Gates antaa Miljardin AIDSin vastaiseen taisteluun saadakseen hyvää julkisuutta, niin mielestäni on oikein että hän saakin.

"Mistä sinä tiedät tunteeko "antaja" tyydytystä itse antamisesta vaiko seurannaisilmiöistä? Mistä sinä tiedät että ketjuun kirjoittaneet kertoisivat todelliset tuntemuksensa(ei sen puoleen, mistä minäkään niitä tietäisin)?"

En tiedä, eikä kiinnostakkaan. Jos joku valehtee, niin sitten valehtelee. En sanaa "hyvä" kohdistanut keneenkään ihmiseen, vaan kuvattuun tilanteeseen. Vaikka se olisikin teoreettinen.

 

[Ghost]

Viestin lähetti dana77
Mielestäni tärkeimmät asiat joiden puolesta tulisi taistella ovat järjestyksessä:
-syntyvyyden säännöstely
-koulutus (varsinkin naisten, sillä se on todella hyvä lääke ensimmäiseen kohtaan.)
-aids
-juomavesi
-muut taudit
-ihmisoikeudet
-ruoka

Yksi paras keino taistella kehitysmaiden puolesta on mielestäni globasaation vastustaminen. Ylikansalliset yhtiöt tukevat diktatuuria, koska se on heidän etunsa. Tästä taas aiheutuu iso osa näistä muista ongelmista.

Mielestäni se että 50% menee perille on hyvä prosentti. Varsinkin kun suhteuttaa sen siihen miten pienellä rahalla saadaan hyvää aikaan (esim. joku rokotus saattaa maksaa alle markan...). Ei minun mielestäni hyväntekeväisyysjärjestöltä ole tarve odottaa, että kaikki työvoima olisi vapaaehtoista. työstä pitää maksaa palkka. Eikä mikään liike toimi ilman organisaatiota.

Hyvin pitkälti samaa mieltä. Nuo ensimmäisessä kohdassa esittämäsi asiat on tosin vaikea laittaa järjestykseen. Kaikki ovat hyvin tärkeitä asioita ja kun juomavesi on puhdasta, eivät taudit leviä helposti. Aids ja syntyvyyden säännöstely kulkevat myös käsi kädessä. Seksuaalivalistus on avainasemassa. Samoin ihmisoikeudet paranevat kun kansa saadaan kouluttautumaan, koska se lisää tietoa, joka lisää vaatimuksia.

Globalisaation estämisellä voidaan varmasti tehdä paljon. Itse ostan esimerkiksi reilun kaupan tuotteita häpeällisen vähän, vaikka niitä mieluummin ostaisinkin kuin ylikansallisten firmojen tuotteita. Rajallinen budjetti kuitenkin säätelee hieman. Tosin jos vaihtoehtona on valita kotimainen tai ylikansallinen ulkomainen, niin monesti päätös osuu siihen kotimaiseen, vaikka senkin edelle nuo reilun kaupan tuotteet omassa asteikossani kiilaavat.

50 prosenttia on kohtuullinen prosentti. Silti häiritsee ajatus, että kun antaa kympin, vitonen menee perille. Siitä mihin tuo toinen puolikas menee, kaipaisin ainakin minä, todella paljon yksityiskohtaisempaa tietoa. Tuollainen 35 prosenttiakin on isoissa keräyksissä niin tuhottoman iso summa rahaa, että kyllä minua kiinnostaisi nähdä mihin se summa menee, ja hiljaa mielessäni miettiä, olisiko voitu selvitä vähemmällä.

 

[Viikate]

Olen erittäin paljon samaa mieltä kuin dana77 & Ghost. Itse pyrin ainakin ruoan kohdalla ostamaan järjestelmällisesti reilun kaupan tuotteita aina kun sellainen on vaihtoehtona. Esimerkiksi kahvin kohdalla se on kallista, mutta ei auta valittaa.

Muistuttaisin kuitenkin, että globalisaation vastustaminen ei sinänsä ole paras mahdollinen toimintatapa, koska globalisaatio on laaja prosessi, jolla on myös pitkälti hallitsemattomia kulttuurisia ja teknisiä ulottuvuuksia. Se on kokolailla vääjäämätön muutos.

Siispä sen sijaan, että vastustetaan globalisaatiota, tulisi energia keskittää globalisaation laadulliseen kritisointiin.

Suuryritysten hallitsema globalisaatio hyödyttää kyllä tiettyjä väestönosia kehitysmaissa, mutta siltä puuttuu sosiaalinen ulottuvuus, kuten kauppapolitiikalta yleensäkin. Koska valtiovalta kehitysmaissa on yleensä joko heikko, korruptoitunut tai molempia, jää sosiaalisesta ulottuvuudesta huolehtiminen länsimaisten kuluttajien (sekä tässä keskustelussa jo mainitun järjestösektorin) huolehdittavaksi. Siksi asiaintilan kohentamiseksi tulisi suosia juuri reilun kaupan kaltaisia vaihtoehtoisia kaupankäyntitapoja silloin, kun ne ovat mahdollisia.

 

[zamuel]

Vinkkejä todelliselle auttajalle:

-Hanki itsellesi oma "kummilapsi" jonkun niitä treidaavan järjestön kautta. Saat kuvia yms. kivaa oman "lemmikin" elämästä. Esittele kuvia kaikille tuttavillesi ja puhu kuinka sinusta on tosi hienoa auttaa oma kummilapsi kohti valoisaa tulevaisuutta. Teetä monta kopiota kuvasta, jossa "Oliseh" on kiitollinen saamastaan koulukirjasta. Kirjahylly, lompakko ja työpöytä ovat oivallisia paikkoja kuville. Kun joku kysyy kuvasta, pääset kertomaan omasta pyyteettömästä auttamishalustasi.

-soita TV-keräysnumeroihin. Julkkiksetkin telkkarissa auttavat, joten pääset samaistumaan heihin. Lisäksi avustuskonsertit yms. ovat parasta, mitä telkkarista voi ikuna tulla... Osassa keräyksistä lahjoittajien nimet näkyvät ruudulla hetken. Muista nauhoittaa todistusaineisto omasta jaloudestasi.

-Lähetä (työ)kavereillesi spämmiä hunger site-tyyppisistä veppisivuista parin viikon välein.

-Osallistu inkerin ja vepsän kielisten raamattujen käännösprojekteihin. Samoin japanin kielisten raamattujen painoprojekti on todellista auttamista, sillä köyhät japanilaiset eivät muuten löydä oikeaa uskontoa.

-lahjoita rahaa keräyksiin, joissa avustukset menevät parhaillaan sisällissotaa käyviin maihin. Voit olla varma, että avustukset löytävät täydellisesti juuri pahiten kärsivät...

-osta itsellesi paljon kaikkea Lasten klinikan kummit -krääsää. Teemu Selännekin kuuluu kerhoon, osoita olevasi samaa sakkia rintapinsseillä ja Eetu-nalleilla.

-yleensäkin kannattaa osallistua vain keräyksiin, joista saa jotain konkreettista todistusaineistoa, kuten "avustajastipendin".

Lopuksi tärkeä jokaisen tosiauttajan motto: auttamisessa on tärkeintä se, että muut saavat tietää, kuinka jalo olet.

 

[dana77]

Viestin lähetti Ghost
50 prosenttia on kohtuullinen prosentti. Silti häiritsee ajatus, että kun antaa kympin, vitonen menee perille. Siitä mihin tuo toinen puolikas menee, kaipaisin ainakin minä, todella paljon yksityiskohtaisempaa tietoa. Tuollainen 35 prosenttiakin on isoissa keräyksissä niin tuhottoman iso summa rahaa, että kyllä minua kiinnostaisi nähdä mihin se summa menee, ja hiljaa mielessäni miettiä, olisiko voitu selvitä vähemmällä.

On se niinkin. Minä ajattelen tätä ihan samalla tavalla kuin kaupassa käyntiä. Jos minä ostan kilon perunoita, niin eihän siitä mene viljelijälle kuin reilusti alle puolet, kun taas jossain CD-levyistä prosentti on ihan muutaman luokkaa.

Tästä en ole ihan sata-varma, mutta minä olen aina elänyt käsityksessä että yksityisiltä saatuja lahjoitusrahoja ei käytetä organisaation tukemiseen (avunsaajat ilmoitetaan ja muille rahaa ei saa sääntöjen mukaan mennä). Yritys-asiakkailla "toimitusehdot" ovat eri, ja niillä rahoilla rahoitetaan sitten koko organisaatioiden toiminta. Koskeettinen asia minulle (koska samasta potista on kuitenkin kyse), mutta jonkun toisen lahjoittajan kannalta hyvä, koska itse lahjoitetut rahat menevät tarvitsijoille (lukuunottamatta sitä osaa jonka rosmot varastavat).

 

[krobbe]

Joopa, joo

Heräsin aamulla, kuten tavallista tälläiselle eturauhasvaivoista kärsivälle ikääntyneelle jäärälle, n. klo 05.00. Takaraivossani kolisi aivan kuin joku kolisuttaisi tyhjää peltikippoa, enkä ollut edes tervauslinjalla eilen illalla.

Perhe oli kuten normaalia vielä nukkumatilla kyläilemässä. Kuten tavallista molemmat poikani olivat jälleen nukahtaneet niin, että kumpaisenkin televisio oli jäänyt auki, samoin kuin dvd:kin. Vanhempi poika oli sentään muistanut sulkea tietokoneensa, nuoremmalla sen sijaan näytöllä tepasteli eriskummallisen näköisiä hahmoja, näyttivat olevan Habbo Hotellissa vierailulla olevia ihmisen alkuja trendivaatteineen. Joukossa ei näkynyt ainuttakaan vähempiosaista, tyylimenestyviä pentuja kaikki tyyni. Yhdelläkään ei ollut peltikippoa mukanaan.

Vanhempi poika oli jättänyt korvalappustereonsa jälleen yöksi pauhaamaan päähänsä kuten tavallista Karl Kanit lojuivat lattialla. eilen saamansa viikkorahan rippeet (1€ 50 snt näytti olevan femmasta jäljellä) odottivat tuhlaajansa pojan upouuden skeittilaudan päällä, skeittilaudan, jonka päälle mahtuisi kerralla ainakin puolitusinaa nälkäistä peltikippolasta, eikä lauta edes notkuisi.

Nuorempi poika oli sentään malttanut laittaa vaatteensa niille varattuun paikkaan ennen nukahtamistaan. Nimipäivälahjaksi saamansa nokialaiseen näytti tulleen kolme uutta viestiä, olisikohan yksi niistä tyhjää peltikippoa kolisuttavalta luurangonlaihalta lapselta.

Siemailin aamukahvia parvekkeella Camel-savuke suupielessä sauhuten. Vilkaisin pikaisesti parkkialueelle olivatko perheemme molemmat uudenkarheat menopelit tallella ja säästyneet ilkivallalta. Peltilehmät kunnossa ja kaikki hyvin, silti nälkiintynyt lapsi kolisuttaa tyhjää peltikippoa riutunein katsein verkkokalvollani.

Päätin tavoistani poiketen laittaa itselleni hieman aamiaista. Paahtoleipää, leikkeleitä, kahvia, paitettuja kananmunia muutama, sekä pekonia, kyytipojaksi tuoremehua ja kahvia. Viikonloppuisin on ihan kiva hemmotella hieman itseään, peltikippo kolisi edelleen päässäni.

Päätin lopettaa kolinat päästäni; eiköhän meidän perheen hyvinvoinissa olisi hieman jakamiselle sijaa. Päätin hillitä tuota kiusallista peltikipon kolinaa päässäni täyttämällä sitä edes pienellä osalla siitä kaikesta hyvästä, mikä on minulle ja perheelleni siunaantunut. Päätös syntyi tänään; Hankin kummilapsen, ehkä kolinat päässäni edes hieman vaimenevat.

Ps. Jos jollakulla on kokemuksia kummilapsitoiminnasta, kertokaa ihmeessä.

 

[jpet]

Laitan korkeintaan parikymmentä euroa vuodessa erilaisiin keräyksiin, ja myönnän että se on liian vähän. On hyvä, että osa valtion budjetista menee kehitysapuun, ja jos saisin siitä itse päättää niin voisihan sitä vaikka nostaakin. Toistaiseksi rahani ovat tainneet mennä lähes yksinomaan kotimaisiin kohteisiin, mutta jatkossa haluaisin tukea enemmän ulkomaisia kohteita jos vain sopivia sattuu kohdalle.

Afrikan tukemisesta sen verran, että kyllähän Suomikin ja suomalaiset ovat heitä tukeneet, mutta kyllä päävastuu afrikkalaisten tukemisessa pitäisi kuulua Belgialle, Iso-Britannialle, Ranskalle ja muille valtioille, joiden toimista niin monet ongelmat Afrikassa johtuvat.

 

[Prof. Puck]

Re: Joopa, joo

Viestin lähetti krobbe
.Jos jollakulla on kokemuksia kummilapsitoiminnasta, kertokaa ihmeessä.

Kokemusta on; Tosin en aivan osaa samaistua täällä vallalla olevaan ultra-kyyniseen ilmapiiriin. Kommentit nimittäin muistuttavat niin paljon kuuluisaa Veijo-Esson baarin filosofiaa; verot alas ja yhteiskunnan tarjoamat palvelut paremmaksi... Ts. jotenkin tuntuu huvittavalta lukea kommentteja, että avustusta järjestävälle organisaatiolle ei saisi jäädä työstä mitään, mutta samalla valitellaan sitä, kuinka apu perillä menee vääriin taskuihin. Silloin ne ainakin menevät, jos homma jätetään ilman avunantajan kontrollia ja valvontaa...

Mutta itse kummilapsitoiminnasta; minä en osannut oikein samaistua tuohon - sinänsä hauskaan - sarkastiseen pakinaasi koska omalla kohdallani lähtökohdat auttamiselle ovat olleet toisenlaiset. Ts en tee sitä 'vaimentaakseni' huonoa omaatuntoa tjsp... Teen sen, koska mielestäni on upeaa, että minun kohtuullisen vaatimattomalla avustuksella eräs motivoitunut ja lahjakas lapsi saa koulutuksen puolesta aivan toisenlaiset lähtökohdat elämälleen, kuin mitä hänen vanhemmillaan olisi ollut mahdollista tarjota. Minun (ehkä naiivi) uskoni nimittäin on, että diplomi-insinöörin koulutus on hyödyllisempi kuin kengänkiillottajan, paitsi avunsaajalle, myös kohdemaalle yleisesti pitkässä juoksussa.

Mielestäni koulutus on (katastrofiapu poislukien) parasta apua/kehitysyhteistyötä jota voi tarjota, koska se ei passivoi avun kohdetta, ja saatu tietotaito hyödyttää kohdemaata yleisemminkin. Tämän vuoksi koen esimerkiksi kummilapsen koulutuskustannuksiin osallistumisen oikein mielekkääksi, varsinkin jos vaihtoehtona olisi em. kenkien kiillotus kadulla.

Mutta ei toki ongelmatonta ole kummilapsitoimintakaan: Omalla kohdallani avun saannin kohde on tuttavaperhe, jolloin tiedän, kuinka homma sujuu. Olen kuullut (joissakin maissa), että valitettavan usein kummilapsi on tyttö, mutta apu kohdistuu perheen poikaan, koska se on perheen vanhemmille parempi ratkaisu (tyttöhän 'jättää' naimisiin mentyään perheensä ja siirtyy miehensä sukuun, eikä hänestä näin ollen ole apua vanhempien elätyksessä. Eli jälleen kerran; avustusorganisaatio, jolla on kokemusta ja pätevä kontrollointi, on luotettavampi, mutta toki kustannuksia tämän luotettavuuden ylläpitoon menee itse avustuksesta.

Muutama yleisperiaate avustamiseen:

- Matkoilla ollessasi; kerjäläisyyttä ei yleensä ottaen kannata tukea, koska se passivoittaa avunsaajaa. Tietenkään tämäkään sääntö ei ole ehdoton, mutta kannattaa ainakin hiukan katsoa, että ketkä ovat sellaisia kerjäläisiä, joille paikallisetkin antavat rahaa. Tähän kerjäläisyysteemaan olisi kerrottavana groteskeja esimerkkejä, mutta antaa olla tällä kertaa...

- Isot avustusjärjestöt, punainen risti jne.. ovat kohtuullisen turvallisia avustuskohteita sen suhteen, että annetulla avulla oikeasti saadaan jotain aikaankin oikeissa kohteissa. Byrokraattiset kustannukset voivat toki olla kohtuullisen suuret.

- Kannattaa suosia avustusjärjestöä, jolla on substanssiosaaminen hallussa, olipa se sitten teknistä osaamista tai/ja esimerkiksi kohdemaan tuntemista. Olen ollut seuraamasta läheltä, kuinka todella pelkkää hyvää tarkoittava organisaatio (täysin vapaaehtoistyöhön perustuva toiminta täällä päässä) hukkasi paljon resursseja sillä, että he luottivat liikaa paikalliseen kumppaniinsa, koska heillä ei ollut resursseja eikä osaamista hallinnoida projektia .

- Monet kristilliset lähetysjärjestöt tekevät todella pyyteetöntä työtä pienellä palkalla ja olosuhteissa, jonne tavallisella mukavuudenhalulla varustettu länsimainen sohvaperuna ei olisi ikinä valmis menemään, kuin korkeintaan eksoottiselle extreme-lomalle. Toinen asia on tietenkin, haluaako siinä sivussa tukea länsimaisen uskontokäsityksen leviämistä. Kukin päättäköön tämän omalla kohdallaan itse.

Mutta tässä muutamia kommentteja Krobben esittämään kysymykseen.

 

[krobbe]

Kiitoksia kovasti Prof. Puck:lle vastauksestasi, jossa oli paljon arvokasta tietoa.

Kirjoitukseni oli, kuten toivottavasti rivien välistä ehkä huomasitkin, tarkoituksellisen kärjistetty. Halusin sillä herätellä niin itseäni, kuin muitakin runsaudessa eläviä. Harvoin tulee edes ajattelleeksi missä kurjuudessa ja puutteessa valtaosa maailman väestöstä elää.

En tiedä mikä sai aikaan päätöksen alkaa kummiksi jollekin näistä pienimmistä, jotka varmasti ovat avun tarpeessa. Motivaatiotani on vaikea selkeästi kertoa.

Tuo pointtisi siitä, että apu on suunnattava niin, että se aktivoi avun saajaa omatoimisesti parantamaan mahdollisuuksiaan selvitä elämästä edes jollain tasolla. Koulutus on todellakin se sektori johon avustukset olisi suunnattava.

Kanava jonka kautta aion avustukset toimittaa kohteeseen on vielä harkinnassa, Plan, World Vision, Pelastakaa Lapset ja mainitsemasi Punainen Risti ovat mielestäni varteenotettavia vaihtoehtoja.

 

[Eppis]

Itselläni on yhdessä muutaman ystävän kanssa Planin kautta kummipoika Pakistanissa. Hieman kyllä häiritsee, että kyseessä on jo 14-vuotias poika, joka - ainakin kuvien perusteella - alkaa olla jo enempi aikuinen kuin lapsi. Olemme sinne lähetelleet kirjeitä, kortteja ja pikku lahjoja. Vastaukset kirjoittaa takaisin Planin edustaja. Sekin vähän ihmetyttää, kun luulisi 14-vuotiaan itse kykenevän jotain kirjoittamaan. Kaiken lisäksi kirjeet ovat aina sisällöltään kovin samanlaisia.
Aina välillä tulee jotain Planin raportteja, joissa kerrotaan, mitä kaikkea niillä avustusrahoilla on tehty. Rahathan eivät mene pelkästään sille lapselle, vaan kylään hankitaan kaivoja yms. Kyllä niistä meidän kuukausimaksuista tuntuu jotain apua olevan, ainakin raporttien mukaan.

 

[scholl]

Järjestelin tänä iltana vaatteita. Sain kasaan 1 laukullisen vaatteita sekä kenkiä, joita päätin olla enää pitämättä. Ne lähtevät Kolumbiaan, jossa köyhät ihmiset kiertävät talosta taloon pyytämässä ruokaa tai vaatteita. Huomasin, että aika paljon on Poloa, Bossia ja vastaavia, joista joku voi sanoa, etteivät ehkä kaikki ymmärrä ja osaa arvostaa, mutta ihan sama. Jos joku tyyppi, joka jonkun noista vaatteista saa, sattuukin vaikka myymään sen eteenpäin niin voi ostaa sitten vaikka ruokaa itselleen.

Alkanut jotenkin ärsyttää UFF, jonka laatikoihin olen selkä vääränä kantanut kymmeniä kasseja vaatteita. Ärsyttää, että osa niistä myydään joillekin suomalaisille karvaperseille. Parempi nyt se, että tietää, minne vaatteet menevät.

Hauskasti muuten huomaa, että aika moniin noistakin vaatteista liittyy jonkinlainen tarina. Muistaa, että mistäpäin maailmaa sen olen ostanut ja saattaa muistua välähdyksinä mieleen joitain tilanteita, missä olen sitä pitänyt jne. Katsoin myös jokaisesta vaatteesta valmistusmaan. Varsinkin Euroopassa valmistetut vaatteet hieman erikoista tuolla latinalaisessa Amerikassa, joten sekin ihan hauska juttu.

Jos huomaa, että jotakin vaatteita ei kertakaikkiaan ikinä pidä tai tuntuu, ettei jotain haluaisi enää pitää, jos on esim. fiilis, että on jo sen verran pitänyt, että kaikille tulee fiilis, ettei henkilö uusiudu niin turha niitä pitää pölyttymässä, vaan antaa jollekin, joka tarvitsee. Itse olen hyvin mielelläni tukemassa nimenomaan latinalaista Amerikkaa, joten mukavaa, että nyt tuli mahdollisuus antaa sinne.

 

[stiflat]

ja jos ei ole hirmuinen rahapula niin useasti pullonpalautuksessa painelen "lahjoitus" nappia.

Lukeeko muuten noissa lahjoitus-napeissa mihin rahat lahjoitetaan, kun olen vain muutamassa kaupassa nähnyt tuon napin? Eli meneekö oikeasti johonkin kunnon kohteeseen, vai pelkästään pullokoneen käyttäjien taskuun takahuoneessa?
Tällaisten epämääräisten ja epäselvien asioiden sekä Schollin mainitseman UFF:in karvaperseille myynnin vuoksi, en lahjoita juuri mitään minnekään (tosin tämän hetkisillä tuloillani se ei olisi kovin järkevääkään). Kaikenmaailman välistävetäjät ja Lapsenturvaliivikusetukset ovat saaneet skeptiseksi ja lähinnä inhon koko touhuun. Jos kuvittelisin nyt että lahjoittaisin vaikka rahaa, niin haluisin olla täysin varma että se menee haluamaani kohteeseen eikä vaan sinnepäin.

Siksi iso peukalo schollin Kolumbialle jos oikeasti tietää että se Bossin paita kulkeutuu sitä paitana tarvitsevalle.

 

[ervatsalo]

....Alkanut jotenkin ärsyttää UFF, jonka laatikoihin olen selkä vääränä kantanut kymmeniä kasseja vaatteita. Ärsyttää, että osa niistä myydään joillekin suomalaisille karvaperseille. Parempi nyt se, että tietää, minne vaatteet menevät..

Niin, en malta olla viilaamatta pilkkua, mutta eikös juuri tässä tapauksessa ole selvää mihin em. vaattet päätyvät?

Täältä tähän

 

[Tobias]

Moi,
itsehän en rahojani muille jakele lukuun ottamatta sotaveteraanien keräystä, johon olen joskus rahaa antanut. Ulkomaisiin avustuskohteisiin en anna mitään. Mielestäni parasta kehitysapua on tehdä itse töitä, tienata rahaa ja kuluttaa -tästä hyötyy nykymaailmassa tehokkaasti ne kehittyvät valtiot, jotka moskaa tuottavat. Se, miten he jakavat kasvavan bkt per capitansa banaanivaltiossaan, kuuluu heille eikä minulle enkä siihen vaikuttaman pysty.

Ongelmahan on siinä, että en ole lainkaan varma että mihin ne lahjoitetut rahat todella viime kädessä menisivät. Rahan kerjäämisestä on tullut viime vuosina muuten oikea muoti-ilmiö, joka kadunnurkkahan on nykyään täynnä jos jonkin sortin kerjääjää mappeineen.

En tuomitse avustusjärjestöjen toimintaa enkä niille rahaa syytäviä kansalaisia ja toimijoita. Jokainen tehköön rahoillaan mitä tykkää.

 

[Pula-ajan Tretjak]

...

Juuri näin. Itsekin annan veteraanien keräyksille rahaa ja satunnaisesti johonkin tyyliin SEPE-pelastus hommeli jne. Afrikan maat ynnä muut kaukopaikat eivät sitten saa latiakaan. Suurin syy on siinä, etten usko hetkeäkään rahojen tai ruokapakettien menevän niille, ketkä niitä tarvitsee. Korruptoituneita virkamieskoneistoja ei tee mieli tukea pätkääkään. Toisaalta myös se seikka, että veden sijasta on opetettava tekemään kaivoja saa ääneni. Paitsi monessa paikassa sitäkin on opetettu ja heti kaivon kuivuttua oppi on unohtunut, joten olkoon. Toisaalta vielä raadollisesti sanottuna maapallo kärsii kovasti liikakansoituksesta eikä nämä kehitysmaat suinkaan hidasta sikiämisvauhtia. Voi olla, että elintason nousun myötä nekin hidastaisivat, mutta en vain näe sitä elintason nousua lähipiirissä. Nykyisillä avustusmenetelmillä ei varmaan koskaan sitä nousua näille kädestä-suuhun tyylisille kansoille tulekaan. Millä tulisi? No sitähän minä en tiedä, mutta kyllä tämä tapa on jo katsottu.

 

[Osmo Rapeli]

Paljonko se Punaisen Ristin jakama prosentti itse kohteisiin olikaan? Ensin miinustetaan omien työntekijöiden palkat ja niin edelleen...

Huvittavin oli hyväntekeväisyyskonsertti Tsunamin jälkeen. Radio City joutui muuttamaan mainostaan mainoskampanjan aikana muotoon jossa ei valehdeltu siitä että kaikki pääsylipputulot menisivät lyhentämättöminä kohteeseen.

Enivei, viimeksi olen antanut kerjäävälle rahaa Sarajevossa, siellä oli suhteellisen vahvaa olettaa että Suomeen verrattuna hieman heikomman sosiaaliturvan kanssa kamppaileva miinaan astunut poika käyttäisi rahan itse, ja sitä tarvitsi. En tiedä olenko parempi ihminen mutta voin ainakin brassailla olevani jotenkin enemmän hereillä rahankeräysten suhteen, kuten nytkin.

Muutenkin koitan keskittyä omaisiin ja lähimmäisiin, heidän hyvinvointiinsa.

Toisaalta, silloin harvoin kun pääsee kimalaisen kanssa petiin ja kimalaisella on vehje poskessa on sen verran auvoisessa asemassa että on vaikea jaksaa huolehtia mistään pakilandian nälänhädästä tai kuivuudesta, riittää että syöttää sitä yhtä siinä.

 

[sampio]

Enivei, viimeksi olen antanut kerjäävälle rahaa Sarajevossa, siellä oli suhteellisen vahvaa olettaa että Suomeen verrattuna hieman heikomman sosiaaliturvan kanssa kamppaileva miinaan astunut poika käyttäisi rahan itse, ja sitä tarvitsi. En tiedä olenko parempi ihminen mutta voin ainakin brassailla olevani jotenkin enemmän hereillä rahankeräysten suhteen, kuten nytkin.

Olen lukenut, että joissain kohteissa matkailijoita kielletään antamasta rahaa kerjääjille, koska se säälittävinkin pikkulapsi saattaa tilittää almunsa rikollisille. Tämä nyt tuli vain mieleen lainaamastani, eikä tarkoitus ole arvostella Golden Delic... AWen sinänsä hyvää tekoa.
---

En ole kovin paljon uhrannut varojani hyväntekeväisyyteen. Jos tuote ja tarve kohtaavat, ostan kahvileipäni mielelläni esim. jonkun nuorten urheiluseuran toripöydältä ja muutaman kerran olen laittanut rahaa ilman sen kummempia kampanjoita suomalaiselle lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestölle. Vaimo on hyödyntänyt näitä vuohen lahjoittamisia ynnä muita pariin otteeseen. Veteraanikeräys ei ole tainnut käydä kertaakaan oven takana.

Kysytäänpä näin päin: onko paltalaiset itse olleet suorittamassa keräyksiä? Intissä mulle ei sattunut keräysvuoroa, mutta ala-asteella kiersin parina vuonna Punainen sulka (tjsp.) -keräyksien vuoksi kylän taloja. Maalaiskoulussa oli oppilaita vähän ja kaikille selkeät keräysalueet, ja myynti oli liki varmaa. Noista sai muistaakseni pikku provikat itselleen, tai ainakin meillä oppilaat saivat jotain. Lisäksi mehua ja pullaa tuli useammassa tönössä, ja sehän kelpasi pyylevälle pikkupojalle.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Kysytäänpä näin päin: onko paltalaiset itse olleet suorittamassa keräyksiä?

Kyllähän sitä tuli sotaveteraaneille kerättyä intissä. Vapaaehtoistoiminnan puitteissa en tosin keräyksiin ole osallistunut. Mutta tuossakin on varmasti se aihe, joka ratkaisee, koska tuo on läheinen asia monelle.

 

[1936]

Paljonko se Punaisen Ristin jakama prosentti itse kohteisiin olikaan? Ensin miinustetaan omien työntekijöiden palkat ja niin edelleen...

Punaisen Ristin henkilökunnan palkat eivät toki tule keräyksistä saaduista rahoista.

 

[Osmo Rapeli]

Punaisen Ristin henkilökunnan palkat eivät toki tule keräyksistä saaduista rahoista.

Kyllähän varoja käytetään Punaisen Ristin kuluihin. Onko sinulla tarkempaa tietoa prosenttijakaumista? Ei raha pelkkiin ruokasäkkehin/AIDS-lääkkeisiin mene.

 

[SamSpade]

En Anna

En siis anna rahaa koskaan hyväntekeväisyyteen. Syitä on monia.
Sotaveteraanit, ansaitsevat todellakin kaiken tuen ja rahan mitä saavat, mutta sotaveteraani järjestöt ovat jo nyt todella varakkaita. Panttaavat rahojaan eivätkä käytä niitä niihin oikeasti vähiin veteraaneihin joita täällä vielä on ja apua tarvitsevat. PRKL.

Ulkomaanapu Afrikkaan.. hehe rahoitetaan sotilasjunttien toimintaa. Muutamassa Afrikan maassa kansalaiset kuolevat nälkään ja sairauksiin, EU kantaa lisää rahaa, Suomi myöskin ja nämä rahat ovat menneet ihan tutkitusti valtaapitäville. Tällä tavalla olemme siis tukeneet riistäjä hallistusta ja mahdollistaneet heidän vallassa pysymistään.

Näitä räikeitä ja raadollisia esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon, kun viitsii asioista ottaa selvää.
Useimmat isot hyväntekeväisyysjärjestöt pyörittävät valtavaa, kallista byrokraattista koneistoa, josta on tullut itsetarkoitus, eikä siitä avustustyöstä.

En kiellä hyväntekeväisyyden tärkeyttä, teen sitä itsekin aktiivisesti eräässä järjestössä joka kerää erilaisin tapahtumin rahaa, mutta niiden rahojen käytöstä pääsemme itse paikallisesti päättämään ja näemme mihin ne käytetään. Esim sairaalan lastenosastolle leluja, kirjoja, rahaa uuteen sädehoitolaitteeseen, naisten turvakotiin, muutamalle sotaveteraanille kuntoutusloma ym ym.

 

[LaTe_Show]

Kyllähän varoja käytetään Punaisen Ristin kuluihin. Onko sinulla tarkempaa tietoa prosenttijakaumista? Ei raha pelkkiin ruokasäkkehin/AIDS-lääkkeisiin mene.

Täällä sanotaan näin: "MITKÄ OVAT JÄRJESTÖN JOHDON PALKAT? SPR:n keräysvaroja ei käytetä johtajien palkkoihin. Henkilökunnan palkkarahat saadaan jäsenmaksutuloista, tuotemarkkinoinnista sekä vuokra- ja pääomatuloista. Johdon palkat ja työntekijöiden työehtosopimuksen vahvistaa SPR:n hallitus. Palkat ovat aivan normaaleja suomalaisia kuukausipalkkoja."