Tällekkin palstalle on kerääntynyt valtavasti ihmsiä, jtka käyttävät aivokapasiteettiaan keksiäkseen hyviä syitä sile, etteivät halua antaa omasta hyvinvoinnistan osaa niille, joila enee heikommin. Onnea vaan, jos saatte näillä perusteluillanne itsellenne paremman omantunnon.
On selvää, että on tärkeää, että keräystuotoista saataisiin mahdolisimman suuri hyöty itse käyttökohteessa. Suurin hyöty ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kerätty rahasumma saataisiin mahdollisimman nopeasti ja täysimääräisesti "kipattua kohteeseen". Esimerkiksi voitaisiin ottaa Lapuan ammustehtaan räjähdys yli 20 vuotta sitten. Avustustoiminta loppui vasta muutama vuosi sitten, koska Punainen Risti auttoi orvoiksi jääneitä (osa ei ollut edes syntynyt orvoksi jäädessään) täysi-ikäisyteen asti. Tämä tapa tuottaa varmasti paremman tuloksen, kuin se, että perheelle olisi kipattu kassillinen rahaa välittömästi onnettomuuden jälkeen. Sama tilanne tulee varmaan tapahtumaan tsunami onnettomuuden jälkihoidossa.
On helppoa sanoa, että ei näitä asioita pitäisi hoitaa keräyksillä, vaan ne kuuluisivat valtion hoidettaviksi. Näiden vaatimusten esittäjät kuitenkin useimmiten vaativat toisessa lauseessaan sitten verojen alentamista. Tässä on minusta jonkinlainen epäsuhta. Nimerkki scholl on tästä yksi hyvä esimerkki. Häneltä ei irtoa aikaa, eikä rahaa heikompiosaisten auttamiseen ja luultavimmin pitää täysin hölmöinä ja tekopyhinä ihmisiä, jotka ovat ottaneet elämäntehtäväkseen heikompiosaisten auttamisen. Hän on itse asiassa hyvä esimerkki, millainen maailma olisi, jos äärioikeistolaiset saisivat vallan. Silloin tuki ohjattaisiin poliittisten mielipiteiden, eikä tarpeen mukaan (toki ilmiö toimisi samoin toisellakin äärilaidalla).