Ei se nyt ennenkuulumatonta olisi että USA:n presidentti on epäsuosittu, tekee virheitä tai jää vähän harmaaksi tapaukseksi, ja kaudet jää yhteen. Jimmy Carter ja H. W. Bush nyt minunkin elinaikanani. Kumpikaan epäonnistuminen ei maata kuilun partaalle sysännyt.
Ennenkuulumatonta on sen sijaan, että jatkuvasti valehteleva, vieraan vallan kanssa juonitellut ja Venäjän diktaattoria nuoleskellut, oikeuden toimintaa estämään pyrkinyt ja vaalituloksen mitätöimistä yrittänyt ääliö (vain joitakin vikoja mainitakseni) on edelleen niin suosittu, että kaikki annetaan anteeksi ja kansa meinaa äänestää hänet vielä uudestaankin presidentiksi, jos mahdollisuus annetaan.
En ymmärrä, miksi yritetään spinnata niin, että harvinaislaatuisen huono tilanne (demokratia uhattuna & joidenkin arvioiden mukaan sisällissodan siemenetkin kylvettynä) olisi demokraattien töppäilyn syytä. Eihän siinä ole mitään eroa siihen miten ne on töppäillyt viimeiset 100 vuotta. Ja kuitenkin demokraatit uskaltaa sanoa totuuden, kuten Biden juuri puheessaan Trumpin roolista vuoden takaisessa.
Selkeästi se oikea syy on republikaanien joutuminen kollektiivisen sokeuden, ideologisen vihan ja henkilökultin pauloihin. Republikaanien kannattajista 2/3 uskoo että Trump oikeasti voitti ja vaalitulos on huijausta. 30-40 % hyväksyy väkivallan vääryyden oikaisemiseksi. Ja republikaanien johtajat ja poliitikot ei uskalla sanoa tähän mitään vastaan hillotolpan menettämisen pelossa.
Siellä määkii lammaslaumassa mukana nekin poliitikot, jotka varmasti tajuaa, ettei tämän tien päässä hyvä heilu heidän yhteiskunnalleen. Ja jotka vuosi sitten sanoivat, että nyt Trump meni liian pitkälle ja pitää ottaa vastuuta tapahtumista. Nyt ovat hiljaa. Muutamia rohkeita poikkeuksia on kuten Romney ja Cheneyt.