Göbbelssin (ja KGB:n) pelikirja on luettu ja onnistuneesti käyttöönotettu. Riittävän pitkään kun luukuttaa totaalisen älytöntäkin valhetta niin ihan normaalitkin ihmiset alkavat epäillä että on kai siinä pakko olla taustalla kun jatkuvsti on siitä juttua. Tuo on toki mielenkiintoista ettei edes ole disinformatsijatyyliin että "no kyllä ne oli todennäköisesti lailliset vaalit, mutta epäselvyyksiä on ilmassa", vaan ihan että "kyllä tapahtui vaalivilppiä".Kyllä se toimii. Toistamalla asiat muuttuu todeksi. Riippumatta faktoista. USA:ta ei tarvitse kaataa ulkoa, ne tekee sen ihan itse.
USA:n demokraateistakin 41 prosenttia uskoo 2020 vaalivilppiin | Verkkouutiset
Edes voittaneen presidentin oman puolueen kannattajat eivät katso vaalien olleen rehelliset.www.verkkouutiset.fi
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Sveitsille kaivattu huippuvahvistus – Roman Josi saapuu MM-kisoihinLue lisää »
-
Urheilutoimenjohtaja Kim Hirschovits arvioi nyt julkaistua Kiekko-Espoon miehistöä: "Hyvä ryhmä pelaajia, joille seura on enemmän kuin työpaikka"Lue lisää »
-
Leevi Aaltonen vaihtaa KooKoon KarlskogaanLue lisää »
-
Tappara solmi jatkosopimuksen Philip Granathin kanssaLue lisää »
-
Mestari-IPK:lle ensimmäiset sopimukset, TUTO nappasi Ketterässä tehoilleen Ronkaisen ja Hokki latvialaissentterinLue lisää »
-
Taru Suomen ja Ruotsin naiskiekkoilusta osa. 2: Karu totuus Suomen ja Ruotsin naiskiekon eroistaLue lisää »
Yhdysvaltojen tulevaisuus – jatkuuko kahtiajako?
- Viestiketjun aloittaja Sistis
- Alkaa
- 168 493
- 1 041
@Wiljami
Kun viesti suunnitellaan yleisön tyhmimmän mukaan ja käytetään yksinkertaista kieltä, niin propagandalla on toistettuna parhaat mahdollisuudet mennä läpi. Sana todennäköinen on tässä yhtälössä ihan liian vaikea. Trumpistit on opiskelleet göbbelsinsä huolellisesti.
Kun viesti suunnitellaan yleisön tyhmimmän mukaan ja käytetään yksinkertaista kieltä, niin propagandalla on toistettuna parhaat mahdollisuudet mennä läpi. Sana todennäköinen on tässä yhtälössä ihan liian vaikea. Trumpistit on opiskelleet göbbelsinsä huolellisesti.
hulkster19
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Washington Capitals, SaiPa
Nopealla Googlauksella tuo kyselytutkimuksen tehnyt Rasmussen Reports -pulju on konservatiivinen ja republikaaneihin kallellaan. Kirsikkana kakun päällä itse lafkan johtaja vihjaili vaalien aikaan vaalivilpistä (linkki TheWrap.com-sivustolle) tai oikeastaan siis ihan suoraan totesi, että Pencen pitäisi hylätä vaa'ankieliosavaltioiden vaalituloksia. Siispä otan tämän kieltämättä huolestuttavalta kuuloistavan uutisen vielä pienoisen suolakiteen kera.Kyllä se toimii. Toistamalla asiat muuttuu todeksi. Riippumatta faktoista. USA:ta ei tarvitse kaataa ulkoa, ne tekee sen ihan itse.USA:n demokraateistakin 41 prosenttia uskoo 2020 vaalivilppiin | Verkkouutiset
Edes voittaneen presidentin oman puolueen kannattajat eivät katso vaalien olleen rehelliset.
Edit/ Lisätään nyt vielä, kun tuli luettua lisää, että kyllä tuo lafka vaikuttaisi olevan republikaanien propagandatoimisto ennemmin kuin puolueeton kyselytutkimuslaitos. Tarkkuudessa pohjasakkaa, tulokset lähes aina republikaanimyönteisiä (tai siis puolueen maailmankuvaa vahvistavia) ja näemmä virallinen Twitterinsäkin höpisee rokotekriitikkotyyliin Pan(ic)demicistä ja vaikuttaa kaikin puolin jonkun owning the libs -tyypin pitämältä. Ilmeisesti vielä vuoden 2016 pressanvaaleissa olivat ihan luotettava tarkkuudeltaan, mutta sitten on tultu alas päin samaa vauhtia kuin kansan kahtiajako on syventynyt.
Ts. Tuskin demokraattien riveissä ihan noin paljon vaalivilppiin uskovia löytyy. Toisaalta pakko tuossa on totuuden siemen olla. Edes viidesosa olisi mielestäni hämmentävän korkea luku, mutta kai se mahdollista on, jos Rasmussenin tulos on saatu ruuvattua noin ylös. Toisaalta jos tuo 40 prosenttia demokraateista uskoisi vaalivilppiin, niin ainakin kahtiajako olisi periaatteessa päättymässä ja nämä ääripäät lähenemässä toisiaan...
Viimeksi muokattu:
Kiitos tutkimuslafkan taustoista.
Sisällisodasta on varoitelleet monet USA:ssa. civil war usa 2024 - Поиск в Google Sen vaara ei poistu, vaikka tässä on käytetty värikynää.
Demokraatit saattavat uskoa, että vaaleissa tapahtui vilppiä Trumpin eduksi, mutta hävisi siitä huolimatta.
Demokraateilla on syytäkin epäillä vaalien rehellisyyttä, koska republikaanivaltaisissa osavaltioissa on ollut tapana että demokraattien kannatusalueilla äänestystä vähintään vaikeutetaan.
Rasmussen Reports ei kuitenkaan ainakaan tuossa rwiitissä ota huomioon, että demokraateilla saattaa olla vastakkaiset syyt epäillä vaalien rehellisyyttä. Heidän tulkintansa on täysin Trumpistinen, eikä jätä epäselväksi että lafkassa lujasti uskotaan Trumpin isoon valheeseen.
Demokraateilla on syytäkin epäillä vaalien rehellisyyttä, koska republikaanivaltaisissa osavaltioissa on ollut tapana että demokraattien kannatusalueilla äänestystä vähintään vaikeutetaan.
Rasmussen Reports ei kuitenkaan ainakaan tuossa rwiitissä ota huomioon, että demokraateilla saattaa olla vastakkaiset syyt epäillä vaalien rehellisyyttä. Heidän tulkintansa on täysin Trumpistinen, eikä jätä epäselväksi että lafkassa lujasti uskotaan Trumpin isoon valheeseen.
Näinhän tuo on. Välittömästi 2016 vaalien jälkeen kolmasosa demokraateista ei pitänyt Trumpia Yhdysvaltain laillisesti valittuna presidenttinä.
Tässä se nähdään miten vaarallinen kehitys se on, kun puolueen vallassa pysyminen ajaa maan edun edelle. Mielummin turvaudutaan venäläisten ja kiinalaisten propaganda-apuun kuin annetaan maamiehille siimaa.
Sama ilmiö näkyy nykyään voimakkaammin myös suomalaisessa puoluepolitiikassa.
Sama ilmiö näkyy nykyään voimakkaammin myös suomalaisessa puoluepolitiikassa.
Mielenkiintoista keskustelua USA:n kahtiajakautumisesta kahden monista YLEn keskusteluista tutun henkilön välillä. Erona kaikkiin ylen keskusteluihin on vain se, että tässä Annala ja Ruotsila saavat rauhassa avata havaintojaan USA:sta. Tämmöinen keskustelu toimii paljon esimerkiksi ylen keskusteluja paremmin, kun osallistujilla ei ole kiire minnekään, keskustelun vetäjä ei pyri viemään sitä mihinkään tietyn poliittisen näkökulman narratiiviin ja asioita saa avata kaikessa rauhassa.
Ruotsilan leimaamista jonkinlaiseksi Trumpia fanittavaksi republikaanihörhöksi en vieläkään ymmärrä. Tai en ole saanut siitä ainakaan mitään näyttöä, että miksi hänet semmoiseksi pitäisi leimata. Ihan kaikessa rauhassa hän tässäkin keskustelussa avaa sitä Amerikan toista puolta, sieltä tekemiään havaintoja ja kaikkia niitä nykyisiä ja historiallisia syitä siihen, miksi tuo maa on niin kahtiajakautunut.
Olen vältellyt aika pitkälti kaikkia valtamedia öyh öyh öyh juttuja, mutta kyllähän tässä on oikeasti nyt se fakta todettava, että yleä ja muutakin Suomen mediaa seuraamalla ainakin tästä USA:n poliittisesta tilanteesta saa erittäin kapean ja vajavaisen kuvan juuri sen vuoksi, että tuota toista puolta Amerikkaa ei haluta edes yrittää ymmärtää yhtään, eikä heidän asiaansa avata.
Keskustelu ja sitä kautta ajattelu on internetin aikakaudella kadottanut harmaan sävyjä, muuttunut enemmän mustaksi ja valkoiseksi. Äänekkäästi huutaminen kuuluu paremmin kuin älykäs keskustelu. Ei koske pelkästään Amerikkaa.
Mielenkiintoinen video. Kun 2 puoluejärjestelmässä ei ole edes yhteistä kieltä, että jonkinlaista konsensusta voitaisiin etsiä, niin on väistämätöntä, että jonkinlainen kriisi on tulossa. Toivottavasti jää sisällisotaa pienemmäksi. Capitolin vallankaappausyritys ei näytä olleen sellainen tapahtuma, se näyttää vain antaneen vauhtia eri suuntaan kulkeville vankkureille. Kuinka paljon tuolla on ihmisiä, jotka pitävät asiaa ongelmana? Ainakin uutiskynnys heidä kohdallaan ylittyy harvoin..
Ei Ruotsila minustakaan hörhö ole, tai sitten on kyllä aika ehdoton näkemys. Mutta kirkkohistorian dosentti Ruotsila on selvä konservatiivikristitty, joka vastustaa mm. aborttia joka tilanteessa ja hehkutti avoimesti Trumpia tämän presidenttikauden aikana. Totesi viime vaaleissakin, että Trump on ne voittanut.
Asiantuntijavalinnoissa on huvittavaa se, kuinka samat naamat tuntuvat kommentoivan jokaista asiaa. Venäjästä kysytään Hanna Smithiltä, jenkeistä Mika Aaltolalta tai sitten Ruotsilalta, jos halutaan vähän rebumyönteisempää näkökulmaa.
Tämähän johtuu toki siitä että on ne tunnetut lausuntoautomaatit keille on toimittajan äärimmäisen helppo soittaa kun sieltä saa varmasti asiantuntijakommentin tai vaikka paneelikeskusteluosallistumisen asiaan kuin asiaan, siinä missä jonkun ehkä spesifimmin kysymyksen alaa koskevan henkilön kanssa voi olla enemmän tekemistä kommentin saamiseksi (jos ylipäätään haluaa osallistua julkiseen keskusteluun, todellakaan kaikki eivät halua).
Ennen 2020 vaaleja hän oli mm. Alfa-tv:lle kummastelemassa sitä, miten radikaalisti vasemmistolaiseksi demokraattipuolue on muuttunut. Ei sanakaan republikaanipuolueen ottamasta käänteestä henkilökulttia kohti Trumpin aikakaudella. Todella omituisen puusilmäinen Amerikan politiikan tuntija, kun ei huomaa kumpi puolue on muuttunut perustavammalla tavalla. Ja suomalaisena luulisi tietävän, ettei demokraattipuolue mikään erityisen marxistinen ole näin pohjoismaalaisella mittapuulla.
Ja vaalien tuloksen selvittyä oli Ylellä molemmat Ruotsila & Annala. Ruotsila oli heti heittämässä epäilystä vaalituloksen ylle ja pohtimassa keinoja, millä Trump voisi pysyä vallassa, eikä tuntunut näkevän siinä mitään ongelmaa.
Suoraan sanoen pidän Ruotsilaa huru-ukkona. Ei taida löytyä yhtään Trumpia kritisoivaa kommenttia häneltä (luulisi jotain kritisoitavaa löytyvän), tai edes sellaista jossa tunnustaisi Bidenin voittaneen reilusti.
Amerikan "kansan syvien rivien" tuntojen tulkkina toki voi esiintyä, koska on siellä republikaanien syvässä päässä arvatenkin itsekin.
Ruotsila on konservatiivi, joka pohjaa ajatteluaan USA:n kristilliseen oikeistokonservatismiin. Hän on esimerkiksi ajanut Suomeen abortinvastaista USA:n kristillisen oikeiston hahmottelemaa ja osin voittamaa mallia, jossa lakeja säädetään niin paljon ja niin kattavasti, että aborttioikeutta ei voi juuri käyttää, koska byrokratia ja erilaiset muut esteet kestävät liian kauan.
Mutta ei Ruotsila nyt sentään mikään huru-ukko ole. Aivan kohtuullinen "toisen Amerikan" tulkeista Suomessa. Ruotsila pitää Trumpia ei suinkaan paholaisena, vaan demokraattien hylkäämän Amerikan ihmisiä kuuntelevana. Tuo Amerikka kattaa pitkälti koko Amerikan, pl. itä- ja länsirannikon suuret kaupungit. No, oli siellä Colorado ja Illinois demokraateille muistaakseni ainakin, mutta pitkälti republikaanit juhlivat muussa osassa maata kuin rannikot.
Tuossapa se ongelma onkin. Ja kasvaa koko ajan lisää. Biden ei ole onnistunut saamaan sosiaalipakettia läpi ja ongelmia on omassa puolueessakin. Sisäpoliittisesti huono asia monella tavalla. Kuten siksi, että loppuvuoden välivaaleissa rannikoiden ulkopuolinen USA ja sen ihmiset (joista enemmistö republikaaneja vs demokraatit) tuskin unohtavat, jos Bidenin isot lupaukset jäävät lupauksiksi.
Mikä toki on republikaaneille valtamielessä erinomaista.
Mutta ei Ruotsila nyt sentään mikään huru-ukko ole. Aivan kohtuullinen "toisen Amerikan" tulkeista Suomessa. Ruotsila pitää Trumpia ei suinkaan paholaisena, vaan demokraattien hylkäämän Amerikan ihmisiä kuuntelevana. Tuo Amerikka kattaa pitkälti koko Amerikan, pl. itä- ja länsirannikon suuret kaupungit. No, oli siellä Colorado ja Illinois demokraateille muistaakseni ainakin, mutta pitkälti republikaanit juhlivat muussa osassa maata kuin rannikot.
Tuossapa se ongelma onkin. Ja kasvaa koko ajan lisää. Biden ei ole onnistunut saamaan sosiaalipakettia läpi ja ongelmia on omassa puolueessakin. Sisäpoliittisesti huono asia monella tavalla. Kuten siksi, että loppuvuoden välivaaleissa rannikoiden ulkopuolinen USA ja sen ihmiset (joista enemmistö republikaaneja vs demokraatit) tuskin unohtavat, jos Bidenin isot lupaukset jäävät lupauksiksi.
Mikä toki on republikaaneille valtamielessä erinomaista.
Niin. Kyllä tuon reilun 1,5 tuntisen perusteella ainakin Ruotsilan leimaaminen jonkinlaiseksi huru-ukoksi on aikamoisen laiska tulkinta. Jos tuota keskustelua kuuntelee kunnolla, niin hänhän pyrkii kaikessa vain sanoittamaan sitä "toista Amerikkaa". Vaikka hän sitten itsekin olisi kallellaan sinne samaan maailmaan, niin kyllä häneltä löytyy aika hyvää tuntemusta USA:n poliittisesta historiasta ja ymmärtää sitä kautta myös nykyisyyttä tavan suomalaista selvästi paremmin. Hän ja myös Annala tulee tuon keskustelun aikana vastanneeksi kiihkottomasti ja puolueettoman tarkkailijan asemasta käsin mielestäni melko hyvin siihen kysymykseen, että miksi Trump on niin suosittu siellä Amerikan sydänmailla. Se on sellainen maailma, jota on Suomessa avattu selvästikin erittäin vähän, ja sen vuoksi täällä on niin valtavan vaikeaa tajuta sitä, että miten Trumpin kaltainen ihminen voi saada niin paljon ääniä. Tämä keskustelu avasi niitä syitä aika hienolla tavalla.
Ei tuo tee kenestäkään mitään Trumpin hyväksyjää, mutta kyllä se minusta hyvin tervettä on kuitenkin pyrkiä ymmärtämään, että miksi Trumpia ihmiset äänestää sen sijaan, että vain puusilmäisesti tuomitsee koko ihmisjoukon jonkinlaiseksi roskaväeksi.
Viimeksi muokattu:
Tässäpä se juuri on. Ruotsilalta on turha odottaa liberaalien arvojen mukaisia näkemyksiä. Mutta jos USA:n todellisuus kiinnostaa, maan historiaan ja nykypäivään perehtyneen konservatiivin ja liberaalin toimittajan välinen keskustelu oli mielenkiintoista ei vain kuultavaa, vaan myös koettavaa.
Jos tähän vähän foliohattua kaivaisi taas esiin, niin voisiko tuo olla ihan tarkoituksellista? Meinaa jos tätä maata halutaan viedä natoon, niin ei varmaan helpota urakkaa sellainen, jos syntyisi laajasti kuva noinkin suuresta vastakkainasettelusta Yhdysvalloista (maasta, jota ilman Nato ei toimisi). Siitähän ei meinaa sitten olisi varmaan kovin pitkä matka sellaiseen ajatukseen/pelkoon (oli se totta tai ei), että periaatteista huolimatta Naton turvatakuut olisivat aina käytännössä "varmalla pohjalla" vain seuraavat maksimissaan neljä vuotta. Eli sen ajan, kun siellä aina sellainen "tolkun ihminen" istuu valkoisessa talossa.
Ai että jos keskimäärin äänestäjät puolin ja toisin kykenisivät muodostamaan ja esittämään mielipiteitä ja näkymyksiä yhtä analyyttisesti kuin nämä keskustelijat, niin ei varmaan olisi uutiskynnystä ylittävää kahtiajakoa. Hurraa huudot sille joka tuon valtion pystyy yhdistämään ja saa vastapuolet ymmärtämään toisiaan niin kuin sivistyneiden ihmisten kuvittelisi. Hiton vaikealta se tuntuu kaksi puoluejärjestelmässä, missä kun kummarrat yhteen suuntaan näytät persettä toiseen. Ehkä se vaatii sen yhteisen vihollisen ulkoapäin, mutta ei sekään kovin miellyttävältä ratkaisulta kuulosta.
Trumpin ja radikalisoituneiden republikaanien suuri suosio kertoo sikäläisen yhteiskunnan merkittävästä toimimattomuudesta: täysin kontrollista karannut suurpääoma yllyttää (tuhoisan lyhytnäköisesti) yhä huonommin koulutettua ja informoitua republikaanien ydinjoukkoa vihaan ja katkeruuteen, että saisi vastineeksi veronalennuksia ja lisää viranomaisvalvonnan karsimista. Eivätkä nämä ihmiset todellakaan ole suurimmalta osin mitään roskajoukkoa vaan kovaa työtä tekeviä ja usein hartaan uskonnollisia ihmisiä, jotka vain ovat täysin propagandan ja häikäilemättömien eliittien uhreja.
Mielenkiintoinen pointti tuossa ylläolevassa videossa oli, että aikanaan Reaganin aikaan on poistettu laki jossa määritettiin että vastakkaisen mielipiteen uutiselle on annettava yhtä pitkä esitysaika. Tjsp.
Omaan korvaan kuulostaa aikamoiselta munaukselta jonka seuraukset näkyy nyt. Sen palauttaminen voisi olla eräs ratkaisu liennytykseen.
On aika pitkä keskustelu videolla ja minulta loppui jaksaminen kuunnella jossain vaiheessa, vaikka olikin todella hyvää asiaa. Sen ainakin voi todeta että onneksi Suomessa on monipuoluejärjestelmä, muuten olisimme samassa jamassa.
olkikuukkeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Olen sanonut tämän monesti aikaisemminkin, mutta liian monesta talousteoriasta puuttuu valta-analyysi lähes kokonaan. Esimerkiksi Liberan sisältöjohtaja Tero Lundstedt kirjoitti jokunen aika sitten vastauksessaan hyvinvointivaltion ideaa hehkuttaneelle Sixten Korkmanille* näin:
Lundstedt ei ole edes puhdasverinen ekonomisti vaan oikeustieteilijä ja esim. demokratiaa käsitellyt "ihan oikea" tutkija. Siksi tällainen puusilmäisyys yllättää. Järjestelmä voi toimia siten, että se kärjistää pääoman jakautumista ihmisten ja yritysten kesken, jonka seurauksena niistä tulee järjestelmälle paitsi elintärkeitä, myös rikkomattomia lobbaus- ja muunlaiseen vallankäyttöön perustuvan toiminnan kautta. On melkoista puumiekan heiluttamista puhua siinä vaiheessa, että "ei me siis tätä näiden liberaalien ajatusten käytäntöön panolla tarkoitettu". Ei ole epäloogista syyttää uusliberalismia valtion roolin liiallisesta rajaamisesta ja valtiojohtoisesta pankkien pelastamisesta, ellei sitten ole täysi idealisti.
Korkman muuten kirjoitti asiasta jälleen artikkelin:
Kolumni | Uusliberalismin krapulasta syntyneen populismin juurisyyt ovat eriarvoisuudessa
(Tällä kertaa tölväisee kyllä Suomeakin)
Viimeksi muokattu:
USA:n kahtiajakoon vaikuttaa paljon, paljon muutakin kuin republikaanien ja myös demokraattien ajama uusliberalistinen politiikka. Ne, joiden erityisesti tulisi Ruotsilaa kuunnella, eivät kuuntele, koska hän on "väärä" sanomaan mitään. Ruotsila avaa linkitetyssäkin keskustelussa YLE:n USA:n kirjeenvaihtajan kanssa eräitä perusasioita. Mutta niitä on turha toistaa, koska nehän eivät kiinnosta ja väärä mies...
Koska Euroopassa on syntymässä hieman vastaava tilanne, käytetäänpä sitä esimerkkinä. Vasemmiston ja vihreiden politiikkana on rakentaa Euroopasta ihmisoikeuksien ja demokratian liitto aivan kuten maltillisen oikeiston ja keskustankin. Koko unionin osalta demokratian kannalta EU-valtioista Saksa, Ranska, Italia ja Espanja ovat avainasemassa.
Vuonna 2022 Ranskassa kaksi määritelmistä riippuen jopa äärioikeistolaista ryhmää on yhdessä suurempi kannatukseltaan kuin yksikään demokratiaa kannattava ryhmä Macronit mukaan lukien. Kyseessä on uusi Éric Zemmourin johtama ja vanhempi Marine Le Pen johtama liike. Niiden yhteiskannatus on luokkaa 35 prosenttia kun Macronin kannatus on luokkaa 25 prosenttia. Kolmanneksen äänistä sai Marine Le Pen jo edellisissä pressanvaaleissa.
Vuonna 2022 Italiassa tutkijoiden fasistisena pitämä ryhmä Italian veljet on kannatukseltaan suurin sen ohitettua oikeistopopulistisen Legan. Vaikka Macron Ranskassa voi pelastua, Italian tilanne on paljon haastavampi. Uusfasisti Giorgia Meloni saattaa olla Italian pääministeri 2022 tai 2023 vaaliajankohdasta riippuen.
Miten Italiassa ja Ranskassa tällainen kehitys on mahdollista?
Syitä on paljon, historiallisiakin. Mutta yksi nousee nyt yli muiden. Koska näiden maiden ihmisten perushuolia ei EU suvaitse hoitaa. Maissa kansa on isossa määrin kyllästynyt laittomasti maassa oleviin ja heidän tekemiin rikoksiin. Kreikan lailla (jossa myös ääriryhmät kasvavat taas) Italiaan ja Ranskaan tulee paljon laittomia siirtolaisia eikä maat pysty poistamaan heitä. Lähtömaista osa kieltäytyy ottamasta heitä.
Italian, Ranskan, Kreikan ja monien muiden maiden kehityksestä huolestunyt keskustaoikeisto (EU:n suurin ryhmä EPP) on esittänyt EU:ssa, että nyt otetaan järki käteen ja pakotetaan lähtömaat ottamaan laittomia siirtolaisia ja kielteisen päätösen saaneita turvapaikanhakijoita takaisin. Keinoksi valittiin avustukset. Jos esimerkiksi Irak saa tukea EU:lta, tuki riippuu siitä, ottaako Irak kansalaisensa takaisin vai ei.
Tämä linja johtaisi tietenkin siihen, että Irak ja vastaavat maat ottaisivat kansalaisiaan hanakammin takaisin. Samalla paine EU-valtioiden sisällä laimenisi ja yksi iso syy äärioikeiston ja fasististen puolueiden nousulle padottaisiin. EU tukisi jokaista maata nykyistä enemmän kun he ottaisvat kansalaisiaan takaisin.
Tämä ei käy vasemmistolle ja vihreille. He eivät ole suostuneet järkiperäiseen ratkaisuun vaan estävät avustusten niputtamisen EU:ssa osaksi siirtolais- ja turvapaikkapolitiikkaa. Lopputulema on (toistaiseksi) se, että maltilliset linjaukset häviävät osassa EU:n suuria maita, ja äärioikeisto on lähellä nousta valtaan.
Ehkä tuosta on helpompi ymmärtää, miten yksittäiset demokraattien heikot linjaukset vaikuttavat jatkuvasti Trumpin tapaisten ihmisten nousuun. Euroopassa tapahtuu jo aivan samoja asioita ja ei välttämättä mene kauan, kun Italiassa fasistinen liike on pääministeripuolueena.
Ja tämä osin siksi, että eurooppalainen vasemmisto (sis. vihreät) on amerikkalaisten heimolaistensa kanssa sokea.
Koska Euroopassa on syntymässä hieman vastaava tilanne, käytetäänpä sitä esimerkkinä. Vasemmiston ja vihreiden politiikkana on rakentaa Euroopasta ihmisoikeuksien ja demokratian liitto aivan kuten maltillisen oikeiston ja keskustankin. Koko unionin osalta demokratian kannalta EU-valtioista Saksa, Ranska, Italia ja Espanja ovat avainasemassa.
Vuonna 2022 Ranskassa kaksi määritelmistä riippuen jopa äärioikeistolaista ryhmää on yhdessä suurempi kannatukseltaan kuin yksikään demokratiaa kannattava ryhmä Macronit mukaan lukien. Kyseessä on uusi Éric Zemmourin johtama ja vanhempi Marine Le Pen johtama liike. Niiden yhteiskannatus on luokkaa 35 prosenttia kun Macronin kannatus on luokkaa 25 prosenttia. Kolmanneksen äänistä sai Marine Le Pen jo edellisissä pressanvaaleissa.
Vuonna 2022 Italiassa tutkijoiden fasistisena pitämä ryhmä Italian veljet on kannatukseltaan suurin sen ohitettua oikeistopopulistisen Legan. Vaikka Macron Ranskassa voi pelastua, Italian tilanne on paljon haastavampi. Uusfasisti Giorgia Meloni saattaa olla Italian pääministeri 2022 tai 2023 vaaliajankohdasta riippuen.
Miten Italiassa ja Ranskassa tällainen kehitys on mahdollista?
Syitä on paljon, historiallisiakin. Mutta yksi nousee nyt yli muiden. Koska näiden maiden ihmisten perushuolia ei EU suvaitse hoitaa. Maissa kansa on isossa määrin kyllästynyt laittomasti maassa oleviin ja heidän tekemiin rikoksiin. Kreikan lailla (jossa myös ääriryhmät kasvavat taas) Italiaan ja Ranskaan tulee paljon laittomia siirtolaisia eikä maat pysty poistamaan heitä. Lähtömaista osa kieltäytyy ottamasta heitä.
Italian, Ranskan, Kreikan ja monien muiden maiden kehityksestä huolestunyt keskustaoikeisto (EU:n suurin ryhmä EPP) on esittänyt EU:ssa, että nyt otetaan järki käteen ja pakotetaan lähtömaat ottamaan laittomia siirtolaisia ja kielteisen päätösen saaneita turvapaikanhakijoita takaisin. Keinoksi valittiin avustukset. Jos esimerkiksi Irak saa tukea EU:lta, tuki riippuu siitä, ottaako Irak kansalaisensa takaisin vai ei.
Tämä linja johtaisi tietenkin siihen, että Irak ja vastaavat maat ottaisivat kansalaisiaan hanakammin takaisin. Samalla paine EU-valtioiden sisällä laimenisi ja yksi iso syy äärioikeiston ja fasististen puolueiden nousulle padottaisiin. EU tukisi jokaista maata nykyistä enemmän kun he ottaisvat kansalaisiaan takaisin.
Tämä ei käy vasemmistolle ja vihreille. He eivät ole suostuneet järkiperäiseen ratkaisuun vaan estävät avustusten niputtamisen EU:ssa osaksi siirtolais- ja turvapaikkapolitiikkaa. Lopputulema on (toistaiseksi) se, että maltilliset linjaukset häviävät osassa EU:n suuria maita, ja äärioikeisto on lähellä nousta valtaan.
Ehkä tuosta on helpompi ymmärtää, miten yksittäiset demokraattien heikot linjaukset vaikuttavat jatkuvasti Trumpin tapaisten ihmisten nousuun. Euroopassa tapahtuu jo aivan samoja asioita ja ei välttämättä mene kauan, kun Italiassa fasistinen liike on pääministeripuolueena.
Ja tämä osin siksi, että eurooppalainen vasemmisto (sis. vihreät) on amerikkalaisten heimolaistensa kanssa sokea.
Helppoa olla samaa mieltä tässä pitkälti koko kirjoituksestasi.
Ihan jos otetaan Suomestakin esimerkki, niin perussuomalaisten suosiosta on joiltain, varmasti melko isoiltakin osin kiittäminen vasemmiston ajamaa politiikkaa. Melko paradoksaalista. Syyt tähän nivoutuu varmasti useampiinkin haaroihin, mutta tärkeimpinä asioina sieltä voi ainakin erottaa maahanmuuttopolitiikan, nykyisen "suvaitsevaisuuspuheen" ja sen tietynlaisen ylimielisyyden, joka aina on leimannut tätä edistykselliseksi itseään kutsuvaa vasemmistoa.
Zyskowicz ryöpytti joskus vihreitä eduskunnassa oikein kunnolla juuri tästä ylimielisyydestä ja tuli siinä tiivistäneeksi aika hyvin koko tuon porukan ongelman ja sen, että minkä vuoksi ympäri maailmaa ihmiset tuntevat tuon kaltaisen politiikan niin vieraaksi itselleen.
Heille ei todentotta tekisi ollenkaan pahaa se, että edes joskus nöyrtyisivät ottamaan sen lakin päästänsä, ja myöntämään rehellisesti ajamansa politiikan sudenkuopat. Periaatteessa kun tuossa on kyse ihan samasta ilmiöstä, kuin USA:ssa ilmiössä nimeltä Donald Trump, mutta onneksi vielä paljon pienemmässä mittakaavassa. Valitettavasti monet heistä ei vaan vieläkään näytä tätä tajuavan.
Viimeksi muokattu:
Tuskin se mitään auttaisi. Siis että demokratiaa ja ihmisoikeuksia liputtaneet puolueet alkaisivat hekin vähän harrastaa autoritaarisuutta ja muukalaisvastaisuutta, kuten oikeistopopulistiset liikkeet, mutta maltillisemmin. Se tuskin houkuttelisi radikaalimpaan sanomaan mieltyneitä fasistien äänestäjiä pois siitä kelkasta yhtään. Mutta vieraanuttaisi puolueiden ydinkannattajakuntia kyllä tehokkaasti.
Kun ihmiset ei nyt jonkun Trumpin tai Melonin kyytiin ole järkiperustein noussut aluksikaan, niin ei ne myöskään sieltä järkipuheella ja kompromissia tarjoamalla ole pois houkuteltavissa. Jonkun Ohiolaisen tai Roomalaisen äänestäjän elämän ongelmat ja kiukku ei välttämättä paljonkaan liity siihen onko Meksikon rajalla tai Lampedusassa tulijoita 10 % vähemmän vai enemmän kuin viime vuonna.
Ainut toivo on että demokraattista vaihtoehtoa haluavia äänestäjiä on lopulta kuitenkin enemmän, ja nämä saadaan riittävissä määrin aktivoitua äänestyspäivinä. Niin kuin nyt USA:n presidentinvaaleissa saatiin, mutta taistelu jatkuu eikä uhka ole väistynyt.
Kun ihmiset ei nyt jonkun Trumpin tai Melonin kyytiin ole järkiperustein noussut aluksikaan, niin ei ne myöskään sieltä järkipuheella ja kompromissia tarjoamalla ole pois houkuteltavissa. Jonkun Ohiolaisen tai Roomalaisen äänestäjän elämän ongelmat ja kiukku ei välttämättä paljonkaan liity siihen onko Meksikon rajalla tai Lampedusassa tulijoita 10 % vähemmän vai enemmän kuin viime vuonna.
Ainut toivo on että demokraattista vaihtoehtoa haluavia äänestäjiä on lopulta kuitenkin enemmän, ja nämä saadaan riittävissä määrin aktivoitua äänestyspäivinä. Niin kuin nyt USA:n presidentinvaaleissa saatiin, mutta taistelu jatkuu eikä uhka ole väistynyt.
USA:ssa tämä on erityisen näkyvää. Ylimielinen, esimerkiksi itärannikon liberaalikuplassaan elävä demokraatti ei voi ymmärtää lainkaan Trumpin nousua ja kannatusta, koska hän ei tunne ketään, joka olisi Trumpia edes miettinyt äänestävänsä.
Jos mietitään Obaman aikaa, maan oli tuon kahdeksan vuoden aikana määrä pikemminkin yhdistyä kulttuurisesti ja poliittisesti kuin kasvaa aiempaa enemmän erilleen. Mutta jälkimmäinen toteutui, ja se mahdollisti osaltaan Trumpin nousun.
Olisiko tässä esimerkki liberaalista ylimielisyydestä? Lainvoimaisen päätöksen toimeenpaneminen on muukalaisvastaisuutta ja autoritaarisuutta.
Minusta tuo kuvaa juuri sitä sokeutta, mitä nykyinen vasemmisto edustaa USA:ssa ja Euroopassa.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy