Yhdysvaltojen tulevaisuus – jatkuuko kahtiajako?

[Infamous]

Nythän osa demokraattien eliitistä maalailee seuraavista vaaleista jo uusintaa Hillaryn ja Trumpin välillä. Pyhä Pietari kuinka pihalla sitä voidaankaan olla kansan tilanteesta ja asenteista eri ehdokkaita kohtaan.

Harrisista vielä - turha maalailla hänen epäsuosiota ihonvärin tai sukupuolen piikkiin. Kyllä hän on kaivanut kuoppansa ihan itse. Esivaalien alkaessa hänellä oli vielä jonkinasteista pöhinää, mutta siitä lähtien lähestulkoon jokainen julkinen esiintyminen on osoittanut ettei hänestä eturiviin ole. Esivaaleissa jopa Tulsi Gabbard pyyhki hänellä pöytää väittelyissä, ja tämä lopulta alkoi näkymään myös uurnilla.

Voisi ikävästi sanoa, että sai varapresidentin pestinsä ihonvärin ja sukupuolen, sekä Bidenille esivaaleissa tekemänsä palveluksen vuoksi.

 

[Wiljami]

...
Eurooppalainen vasemmisto on juuri niin sokea kuin olen monta kertaa todennut. Tai oikeastaan vieläkin sokeampi. Ellei demokraattipuolue kykene uudistumaan, se ei ole vaihtoehto USA:ssa riittävän monelle ihmiselle. Trump tai seuraava trump nousee valtaan.
...

Suurin valuvika on anglikaanisessa maailmassa tyypillisen winner takes all -vaalisysteemin mikä pakottaa kaksipuoluejärjestelmään. Wanhassa maailmassa toimi vielä (jotenkin, ajoittain jopa hyvin kun maailma oli yksinkertaisempi paikka ja ihmiset pystyivät yhteistyöhön), nykyaikana ei juurikaan. Toki suurin ongelma on että kaksipuoluesysteemi johtaa lopulta väkisin vastapuolen demonisoimiseen jotta omat pysyvät varmasti tukena. Lisäksi pakko olla eri mieltä vastustajan kanssa, koska kompromissit murentavat ajatusta siitä että vastapuoli on suuri saatana, vaikka se kompromissi (tai jopa suoraan vastapuolen ajama asia) olisi kaikkien hyvinvointia edistävä asia.

Demografiakehitys on rebujen kannalta epäsuotuisa, mutta puolueen päivittämisen sijaan on strategiana estää vääriltä henkilöiltä äänestäminen. Euroopasta tutulla vaalitavalla tuo ei olisi ensinnäkään mahdollista, koska monipuoluesysteemissä ollaan harvoin tilanteessa missä yksi puolue voi tehdä selviä heikennyksiä demograattiseen prosessiin (hajottamatta prosessia kokonaan) varmana siitä ettei ne heikennykset pure omaan nilkkaan jossain tulevaisuudessa. Toisaalta demokraatit eivät tunnu ottavan rebujen uhkaa siinä määrin tosissaan etteikö siellä olisi seassa porukkaa ajamassa omaa ja lobbareiden agendaa täysin piittaamatta seurauksista.

Koko paska pitäisi hajottaa atomeihin ja rakentaa alusta, mutta luonnollisesti kumpikaan kaksipuoluejärjestelmän voittajista ei sellaiseen halua ryhtyä. Rebueliitti luottaa ilmeisesti siihen että seuraavat isot vaalit voitetaan riippumatta äänimääristä kun suuri johtaja ja aseistetut joukkiot painostavat vaalivirkailijoita hylkäämään väärille ehdokkaille menneitä ääniä. Ja luonnollisesti seuraavan värisuoran jälkeen ei enää sellaista vaalijärjestelmää ole missä väärät voisivat voittaa. Demokraatit luottavat että seuraavat vaalit voitetaan kun voitettiin edellisetkin ja eihän kukaan niin tyhmä ole että DT:tä äänestäisi ja demografiakehityskin vielä kiihtynyt demopuoluetta suosivaksi kun korona niittää lähinnä rebualueilla. Kummallakin pitkän tähtäimen pääasiana pitää oma puolue vallassa riippumatta kansallisesta koheesiosta. Joku saattaa juhlapuheissa mainita jopa tavoitteeksi kansallisen yhtenäisyyden tms, mutta ei sellaista ole näköpiirissä tuohon maahan ilman ulkopuolista sotilasiskua (mikä olisi luonnollisesti järjestettävissä pienimuotoisena ominkin voimin, mutta mikään pikkuinen terrori-isku ei enää tuota juopaa korjaa vaan tarvitsevat jo uuden Pearl Harbourin).

 

[Cobol]

Harrisista vielä - turha maalailla hänen epäsuosiota ihonvärin tai sukupuolen piikkiin. Kyllä hän on kaivanut kuoppansa ihan itse. Esivaalien alkaessa hänellä oli vielä jonkinasteista pöhinää, mutta siitä lähtien lähestulkoon jokainen julkinen esiintyminen on osoittanut ettei hänestä eturiviin ole. Esivaaleissa jopa Tulsi Gabbard pyyhki hänellä pöytää väittelyissä, ja tämä lopulta alkoi näkymään myös uurnilla.

Voisi ikävästi sanoa, että sai varapresidentin pestinsä ihonvärin ja sukupuolen, sekä Bidenille esivaaleissa tekemänsä palveluksen vuoksi.

Harris oli demokraattikannattajien mielestä hyvä piirisyyttäjänä ja osavaltion oikeusministerinä. Viehätyin hänen tähän taustaansa ja pätevään esiintymiseen republikaaneja vastaan. Varapresidenttinä intialais-jamaikalaisjuuret feministissä ja mustassa naisessa antavat "jokaiselle" vähemmistölle oikeuden vaatia palasen. Ei ole toiminut. Hänen koetaan olevan velkaa kaikille heille.

Nyt Harrisin päävastuulla on maahanmuutto. Erittäin ongelmallinen asia, jota ei saa toimimaan. Paine etelästä Mexicoon on valtava ja Harris on Trumpin tilanteessa: ei ole vaihtoehtoja, vaan painetta on saatava alas ja huudettava ettei kannata lähteä ja että USA ei ota vastaan. Harris on väärässä roolissa Bidenin joukoissa ja voi sanoa, että on aivan hukassa.

 

[Cobol]

Demografiakehitys on rebujen kannalta epäsuotuisa, mutta puolueen päivittämisen sijaan on strategiana estää vääriltä henkilöiltä äänestäminen. Euroopasta tutulla vaalitavalla tuo ei olisi ensinnäkään mahdollista, koska monipuoluesysteemissä ollaan harvoin tilanteessa missä yksi puolue voi tehdä selviä heikennyksiä demograattiseen prosessiin (hajottamatta prosessia kokonaan) varmana siitä ettei ne heikennykset pure omaan nilkkaan jossain tulevaisuudessa. Toisaalta demokraatit eivät tunnu ottavan rebujen uhkaa siinä määrin tosissaan etteikö siellä olisi seassa porukkaa ajamassa omaa ja lobbareiden agendaa täysin piittaamatta seurauksista.

Totta, tuo on merkittävä osa republikaanien politiikkaa vallasta taistelemisessa. Ja kun on mahdollisuus vaikuttaa - jota demokraatit toki pyrkivät tekemään - liittovaltiotasolla on ainoa mahdollisuus estää tai ainakin jarruttaa kuvaamaasi kehitystä. Tämä vaan on sellainen aihe, että osa demokraateista ei missään nimessä koe voivansa omantunnonsyistä puuttua osavaltioiden kehitykseen jyräämällä liittovaltiolla yli.

On siis hyvä syy - omatunto - olla tekemättä oikeita päätöksiä. Tutulta kuulostaa.

 

[Ann Arbor]

Näyttää vähän siltä, että demokraattien ainoa toivo vastata Trumpin haasteeseen on oma vastaava teeveestä tuttu hahmo, ilman mitään kompetenssia. Niin paskoja poliitikkoja on tällä hetkellä tarjottimella.

Jos Dwayne "The Rock" Johnson asettuisi ehdolle, veisi tämä pressakisan aivan sata nolla. Ei olla kovin kaukana siitä Idiocracyn maailmasta. LeBron James sitten VP.

Aivan järkyttävässä jamassa on jenkkien politiikka, jopa niiden omilla banaanivaltion standardeilla. Ei ole niitä valtiomiehiä, ainakaan sellaisia, jotka eivät olisi maailmansotaa nähneet. Vituiksi on mennyt.

Bruce Springsteen olisi hyvä haku demsseiltä 2024 vaaleihin. Pitkän linjan poliittinen aktivisti ja Demokraattien kannattaja. Legendastatus artistina houkuttelisi myös "independentejä uurnille. VP-ehdokkaaksi luonnollisesti Steven Van Zandt.

Näin vakavammin. Ikävän alavireiseltä puolueen meno kyllä vaikuttanut jo hyvän aikaa, vaikka Trump onnistuttiinkin syöksemään vallasta. "Nuorekas vasemmistosiipi" on osaltaan ollut innokas, mutta kuinka monta paikkaa kongressissa loppujen lopuksi onnistuvat voittamaan...

Suomalaisena en luonnollisestikaan ole kummankaan amerikkalaispuolueen varsinainen kannattaja, mutta maltillisen linjan tulevaisuuteen katsovien Demokraattien toivoisin kyllä joka tavalla ryhdistäytyvän. Siitä puolueesta, joka 2008 Obaman johdolla "Yes we can"-hengessä nappasi voiton ja innosti ihmisiä ympäri maailmaa, on vuosi vuodelta vähemmän ja vähemmän jäljellä.

 

[Fordél]

Sinä pidät ennenkuulumattomana siis ihmisiä, jotka tätä ääliötä kannattavat edelleen. Minä näen kysymyksen asettuvan toisin: kuinka heikko on demokraattien vaihtoehto, jota ihmisille tarjotaan, jos he edelleen valitsevat Trumpin?

Tämä on yksi näkökulma, mutta ei koko totuus eikä lopulta tärkein pointti. Varmasti on ihmisiä, jotka ovat äänesteneet demokraattia, mutta siirtyneet Trumpin äänestäjäksi, koska demokraattien vaihtoehto ei miellytä. Paljon olennaisempaa USA:n kehityksen kannalta on kuitenkin se, että miten republikaanien ykkösvaihtoehto ja nykyisin oikeastaan ainoa vaihtoehto on näin katastrofaalisen heikko, ja he silti valitsevat hänet.

Demokraatit ovat tehneet virheitä, mutta en ymmärrä, miten joku voi kääntää katsetta merkittävissä määrin heihin, kun kaikki on kuitenkin lopulta vain ja ainoastaan republikaanien käsissä. Merkittävä osa ei kuitenkaan äänestäisi demokraattien vaihtoehtoa vaikka se olisi nykyistä parempi, joten paljon olennaisempaa on, että mitä vaihtoehtoa republikaanit tarjoavat. Republikaanit ovat oman tiensä valinneet ja tehneet sen useaan otteeseen selväksi vaikka heille on tarjottu useaan otteeseen kultaisella tarjottimella mahdollisuuksia vetää matto Trumpin jalkojen alta.

 

[Cobol]

Tämä on yksi näkökulma, mutta ei koko totuus eikä lopulta tärkein pointti. Varmasti on ihmisiä, jotka ovat äänesteneet demokraattia, mutta siirtyneet Trumpin äänestäjäksi, koska demokraattien vaihtoehto ei miellytä. Paljon olennaisempaa USA:n kehityksen kannalta on kuitenkin se, että miten republikaanien ykkösvaihtoehto ja nykyisin oikeastaan ainoa vaihtoehto on näin katastrofaalisen heikko, ja he silti valitsevat hänet.

Hieman samaa mieltä. Olennaisinta on Trumpin uuden nousun kaataminen. Se ei voi tapahtua Antti Rinteellä, vaan Lindtmanilla tai Marinilla, jos hieman ontuvaa vertausta Suomeen käytetään. Demokraatit päättävät ehdokkaastaan itse ja hänen taakseen on saatavissa demokraatit + suurin osa sitoutumattomista äänestäjistä, jos ehdokas on oikea. Valta vaihtuu vaaleissa, jos politiikka ja ehdokas ei miellytä amerikkalaisia.

Demokraatit ovat tehneet virheitä, mutta en ymmärrä, miten joku voi kääntää katsetta merkittävissä määrin heihin, kun kaikki on kuitenkin lopulta vain ja ainoastaan republikaanien käsissä.

Ei. Jos Suomessa olisi Ossi Tiihonen tms nousemassa puolueensa kanssa ykköseksi, ja Kokoomus sekoilisi pääministeripuolueena politiikassaan, juuri se sekoilu mahdollistaisi Tiihosen tms nousun. Vastaavasti, jos Kokoomus tekisi politiikkaa, jolla saisi Tiihosta suuremman kannatuksen, Kokoomus löisi Tiihosen ja pitäisi Suomen EU:ssa ja toivottavasti veisi NATO:n jäseneksi. Kaikki ei todellakaan ole Tiihosen tai nyt republikaanien käsissä.

USA:n vaaleihin tämä keskustelu liittyy jo enemmän, joten asiaa voi jatkaa paremmassa ketjussa.

 

[Fordél]

Hieman samaa mieltä. Olennaisinta on Trumpin uuden nousun kaataminen. Se ei voi tapahtua Antti Rinteellä, vaan Lindtmanilla tai Marinilla, jos hieman ontuvaa vertausta Suomeen käytetään. Demokraatit päättävät ehdokkaastaan itse ja hänen taakseen on saatavissa demokraatit + suurin osa sitoutumattomista äänestäjistä, jos ehdokas on oikea. Valta vaihtuu vaaleissa, jos politiikka ja ehdokas ei miellytä amerikkalaisia.

Ei. Demokraateilla on vain välillisesti mahdollisuudet torpata Trumpin nousu. Avaimet ovat republikaanien käsissä, mutta kuten on todettu, he ovat puolensa valinneet vaikka heillä oli täydet mahdollisuudet valita toisin. Valta vaihtuu vaaleissa, mutta ennen kuin koko kansa pääsee äänestämään vaihtoehdoista, puolueet valitsevat vaihtoehtonsa ja linjansa.

Ei. Jos Suomessa olisi Ossi Tiihonen tms nousemassa puolueensa kanssa ykköseksi, ja Kokoomus sekoilisi pääministeripuolueena politiikassaan, juuri se sekoilu mahdollistaisi Tiihosen tms nousun. Vastaavasti, jos Kokoomus tekisi politiikkaa, jolla saisi Tiihosta suuremman kannatuksen, Kokoomus löisi Tiihosen ja pitäisi Suomen EU:ssa ja toivottavasti veisi NATO:n jäseneksi.

Ei, vertauksesi ei toimi. Vertaat nyt monipuoluejärjestelmän tilannetta kaksipuoluejärjestelmän tilanteeseen. Suomessa on eri vaihtoehtoja oikeistossa, jolloin äänestäjä voi valita erilaisten oikeistolaisten vaihtoehtojen väliltä. Näin ollen jos Kokoomus möhlii, äänestäjä voi valita muiden oikeistolaisten vaihtoehtojen väliltä. USA:ssa on käytännössä vain yksi oikeistovaihtoehto. Näin ollen paljon olennaisempaa on oikeiston oma politiikka ja oma tekeminen.

 

[Cobol]

Olemme siis eri mieltä @Fordél ja ero näkemyksissä on niin suuri ettei tuosta löydy edes kompromissia. Alla oleva linkki Politicon kirjoitukseen näkee tilanteen hyvin samoin kuin itsekin näen: demokraatit ovat tähän asti epäonnistuneet imagollisesti ja nyt on tehtävä muutos politiikassa, jotta demokratia voidaan pelastaa.

Biden lays out the stakes for democracy. Can he sustain the case?

The president’s speech on Thursday was hailed by fellow Democrats. Now, they want him to keep at it.

www.politico.com

Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, kahtiajako USA:ssa on lisääntynyt myös Obaman kaudella, mutta sen juuret ulottuvat paljon kauemmaksi. Yksi tärkeimmistä uudistettavista asioista on mielestäni julkinen koulutus, joka vie aikaa vuosia tai vuosikymmeniä. Asia johon myös isot republikaanien kannattajat (yritysjohto) ovat kiinnittäneet huomiota.

Tällä hetkellä kahtiajako lisääntyy edelleen ja taustalla on monia tekijöitä. Yksi merkittävimmistä on Trumpin väittämä vaalien varastaminen (2020).

 

[Infamous]

Kyllä se on nimenomaan demokraattien tehtävä estää Trumpin uudelleennousu, kukaan ei voi odottaa rebublikaanien sitä enää tekevän. Ja sanoisin myös niin, että mikäli demokraatit osaavat pelata korttinsa oikein, tehtävä on jopa suhteellisen helppo molempien huoneiden vielä ollessa hallussa. Biden voisi esimerkiksi käyttää käskyvaltaansa muutamaan täsmähakuun executive ordereiden muodossa - esimerkiksi opintolainojen, minimipalkan tai vaikka kannabiksen laillistamisen osalta. Nämä olisivat kansan keskuudessa huippusuosittuja päätöksiä. BBB olisi ollut myös iso askel oikeaan suuntaan, mutta sen suhteen näyttää nyt huonolta muutaman korporaatioänkyrän vuoksi.

Tähän asti Biden ja DNC on siis lähinnä keskittynyt ampumaan itseään jalkaan. Suunnanmuutoksen pitäisi tapahtua pian, mikäli välivaaleista halutaan saada edes torjuntavoitto. Mikäli sellaista ei saada, tulee loppukaudesta toivottoman hankala.

 

[Fordél]

Kyllä se on nimenomaan demokraattien tehtävä estää Trumpin uudelleennousu, kukaan ei voi odottaa rebublikaanien sitä enää tekevän.

Niin tämä onkin eri kysymys, kun ollaan tultu jo siihen pisteeseen, että republikaanit alkavat olla menetetty tapaus. Ilman muuta nyt enää vain demokraatit pystyvät estämään Trumpin paluun valtaan. Kuitenkin demokraattien voimakaskin syyllistäminen syntyneestä tilanteesta on absurdia.

 

[Cobol]

Kyllä se on nimenomaan demokraattien tehtävä estää Trumpin uudelleennousu, kukaan ei voi odottaa rebublikaanien sitä enää tekevän. Ja sanoisin myös niin, että mikäli demokraatit osaavat pelata korttinsa oikein, tehtävä on jopa suhteellisen helppo molempien huoneiden vielä ollessa hallussa.

Juuri näin. Eniten tässä ihmettelee, miten vaikeaa demokraattien on ollut saada jotain rotia toimiinsa. Viittaan mm. Politicon linkittämääni kirjoitukseen.

No, ehkä yllättävät ja löytävät voittavat ehdokkaat 2024 vaaleihin. Puolue on vaan siinä tilassa ja tilanteessa, että luottamusta ei tällä hetkellä ole. Viittaan tässä mm. Politicon toiseen linkittämääni kirjoitukseen.

USA on tulossa risteykseen, jossa suunnan valinnalla on valtava merkitys koko maailmaan. Niin paljon on pelissä, valitaanko Trump tai vastaava vai valitaanko järkevä demokraatti, joka saa puolueista riippumattomien äänestäjien tuen. Juuri nyt vaikuttaa siltä, että demokraatit eivät tätä mahdollisesti osaa hoitaa, mutta on tässä toivoa edelleen.

 

[Sako]

Haaste demareille on iso, vaikka heillä olisi oma peli hanskassa. Nyt ei ole. Vastassa on Trump-kultti ja he uskovat DT:n läpät vaikka omat silmät todistaisivat päinvastaista. Kestääkö hurmos? Demareiden en usko saavan peliään kasaan.

 

[Cobol]

Haaste demareille on iso, vaikka heillä olisi oma peli hanskassa. Nyt ei ole. Vastassa on Trump-kultti ja he uskovat DT:n läpät vaikka omat silmät todistaisivat päinvastaista. Kestääkö hurmos? Demareiden en usko saavan peliään kasaan.

Niinpä. Trump käytännössä kaappasi puolueen pressa-aikansa lopulla 2019-2020, mutta hallitsi sitä jo 2015-2016 alkaen. Nyt ollaan vuodessa 2022 eikä demokraattien pelikirjassa ole lukua, miten tavoitamme ratkaisevat riippumattomat äänestäjä.

Kyse on siis erityisesti niistä äänestäjistä, jotka ovat pudonneet puolueiden väliin demokraattien vasemmistolaistuttua ja Trumpin kaapattua republikaanit. USA on rikkoutumassa monella tavalla ja kapitalistinen unelma noususta luokasta toiseen yhä mahdottomampaa.

Tämä lisää kahtiajakoa koko maassa. Tyytymättömyys Amerikan suurkaupunkien ulkopuolella saloilla ja sydnmailla purkautuu Trumpin kannattamisena. Suomessa ei onneksi ole samanlaista vastakkainasettelua. Pelkään, että jos demokraatit eivät kykene tarjoamaan mitään tälle väelle, 2024 tulee olemaan katastrofin alku jopa demokraattien niukalla voitolla.

 

[Sako]

Tyytymättömyys Amerikan suurkaupunkien ulkopuolella saloilla ja sydnmailla purkautuu Trumpin kannattamisena.

Taajamissa tyytymättömyys valuu demarien uurnaan. Siellä aiheena Amerikkalaisen unelman pahoinvointi.

 

[Cobol]

Taajamissa tyytymättömyys valuu demarien uurnaan. Siellä aiheena Amerikkalaisen unelman pahoinvointi.

Kyllä, pahoinvointi kasvaa. Yksi merkki siitä ja kahtiajaon kasvamisesta on väkivalta kohteenaan epäkelpo hallinto. Yhteensä 34 prosenttia amerikkalaisista on nyt valmis myös väkivaltaan ko. tapauksessa (WP/UoM). Hieman vähemmän eli 28 prosenttia oli valmis väkivaltaan, jotta vaalitulos saadaan oikeaksi (YouGov/CBS)

Ei tällaisia lukuja ole tutkijoiden mukaan ennen tullut 2 msn jälkeen ja aika huolestuttavana pitävät. Kuten syytä onkin. Tosin näen myös valetuloksen mahdollisuuden. Näppärillä kysymyksenasetteluilla saadaan siirrettyä näkemystä haluttuun suuntaan. Tähän viittasi mm. fivethirtyeight-sivusto

 

[Everton]

Mikä voisi estää kahtiajaon kasvamisen? Kaksipuoluejärjestelmän päättyminen, eli se, että kehiin tulisi kolmaskin puolue. Historiaa ajatellen täysin mahdoton ajatus, mutta ehkei nykytilanteessa ihan täyttä utopiaa sittenkään?

Aiemminhan oli spekulointia siitä, että joko Trump jättäisi republikaanit, tai vaihtoehtoisesti puolue kääntäisi selkänsä hänelle, ja seurauksena olisi Trumpin oma puolue. No, niin ei käynyt, eikä näytä olevankaan käynnissä. Mutta onhan Trump ollut joissain muissakin liikkeissään sen verran yllättävä ja impulsiivinen, että mistäpä sitä ikinä tietää.

Paras ratkaisu nykyiseen tilanteeseenhan olisi varmasti se, että demokraatit ja republikaanien täysjärkinen siipi muodostaisivat toimivan enemmistön ja Trumpin kannattajille jäisi protestipuolueen osa vähemmistössä, missä ilmiö sitten saattaisi jopa ajastaan hiipua pois.

 

[Sako]

Mikä voisi estää kahtiajaon kasvamisen? Kaksipuoluejärjestelmän päättyminen, eli se, että kehiin tulisi kolmaskin puolue. Historiaa ajatellen täysin mahdoton ajatus, mutta ehkei nykytilanteessa ihan täyttä utopiaa sittenkään?

Yleensä tuon tason muutos vaatii suuren kriisin. J6 capitolilla ei ollut sellainen.

Paras ratkaisu nykyiseen tilanteeseenhan olisi varmasti se, että demokraatit ja republikaanien täysjärkinen siipi muodostaisivat toimivan enemmistön ja Trumpin kannattajille jäisi protestipuolueen osa vähemmistössä, missä ilmiö sitten saattaisi jopa ajastaan hiipua pois.

Se olisi hyvästit uudelleenvalinnalle noiden rebujen osalta. Pettturin leima otsassa on vaikea pärjätä vaaleissa.

 

[Everton]

Se olisi hyvästit uudelleenvalinnalle noiden rebujen osalta. Pettturin leima otsassa on vaikea pärjätä vaaleissa.

Tarkoitin sitä, että vaaleihin tulisi joku kolmas vaihtoehto. Demokraatit ja republikaanit jatkaisivat ennallaan ja lisäksi tulisi sitten kolmaskin vaihtoehto. Joka tässä tilanteessa nyt sitten käytännössä täytyisi olla republikaanien ääniä syövä Trumpin ryhmittymä.

Jossain toisessa tilanteessa tämä voisi teorissa olla sitten vaikka demokraattien ääniä syövä vihreä puolue tai libertaaripuolue, mutta se nyt sitten on jo aika utopistista, kun vaatisi että löytyisi tarpeeksi äänestäjiä jotka uskoisivat että demokraattien ja republikaanien rintaman voi läpäistä joku muukin puolue.

Mutta tässä skenaariossa siellä olisi siis erimieliset, mutta kuitenkin jollain tavalla sivistyneesti toimeen tulevat, demokraatit ja republikaanit tekemässä päätöksiä kuten ennenkin, mutta ääripäät olisi omassa kerhossaan.

 

[El Gordo]

Kahtiajaon syveneminen on uskoakseni todella monimutkainen ja pitkä prosessi tuolla. Onhan noita jyrkkiä jakolinjoja ennenkin ollut, 1800-luvulla jopa sisällisotaan kärjistyen orjuudesta kiisteltäessä. 1900-luvulla sitten kansalaisoikeudet eli rotuerottelun purkaminen aiheutti kireää vastakkainasettelua. Pääpuolueet vaihtoi polariteettia tuossa välissä, mikä osoittaa että ne ovat suhteellisen mukautuvia ideologiansa suhteen.

Liekö nytkin rotukysymykset ainakin osittain syynä, koska tilanteen kiristyminen kiihtyi sen viimeisen lasikaton puhkaisemisesta eli Obaman valinnasta presidentiksi.

Republikaanit on jäänyt vähenevän väestön puolelle tässä jaossa, joten heidän pärjäämiselleen on olennaista että saavat aktivoitua omat äänestäjänsä hyvin ja samalla estettyä vastustajan äänestäjiä. Republikaaneista onkin tullut taitavia tässä pelissä, mutta ei demokraatitkaan aina tyri. Mistä osoituksena on Obaman ja Bidenin voitot, kun omien kannattajien aktivointi onnistui.

Kuitenkin uhkana on että demografisten trendien ollessa republikaaneja vastaan, he turvautuvat yhä enemmän epädemokraattisiin menetelmiin pysyäkseen vallassa. Jos 2022 ja 2024 vaalit molemmat päättyvät republikaanien voitoksi, on mahdollista että demokraattista järjestelmää aletaan tuolla muuttaa yhden puolueen hegemoniaksi.

 

[El Gordo]

Sinänsä 2022 välivaalien odotettavissa oleva tulos (senaatti kenties edelleen 50-50, edustajainhuone menee republikaaneille) ei olisi varsinaisesti mikään pallon rähmäys demokraateilta. Istuvan presidentin puolue yleensäkin menestyy huonosti välivaaleissa.

2024 vaaleissa toki sitten ei ole enää varaa hävitä, ainakaan jos vastapuolella on Trump ehdolla. Ajatus viimeisestä ristiretkestä Trumpia vastaan pitäisi olla helppo myydä kannattajille. En usko Trumpin mahdollisuuksiin enää 2028, jos 2024 tulee tappio, joten tuo olisi se viimeinen vaalitaisto hänen osaltaan.

 

[Cobol]

Kuitenkin uhkana on että demografisten trendien ollessa republikaaneja vastaan, he turvautuvat yhä enemmän epädemokraattisiin menetelmiin pysyäkseen vallassa. Jos 2022 ja 2024 vaalit molemmat päättyvät republikaanien voitoksi, on mahdollista että demokraattista järjestelmää aletaan tuolla muuttaa yhden puolueen hegemoniaksi.

Kuten aiemmin totesin, demokraattien kahden edustajan vastaus on - omatunto. Se estää toistaiseksi liittovaltiota vastaamasta kunnolla republikaanien puuhasteluun (äänestäjien rajoittaminen enemmän ja enemmän - koskee potentiaalisia väärin äänestäviä) osavaltiotasolla varmistaakseen itselleen parempaa tulosta.

Kun käsissä on kolmen suora, jota ei useista eri syistä käytetä kun pitäisi, trumpilaiset voittavat itselleen paremmat asemat. Tätäkin asiaa on USA:ssa pohdittu eri tavoin. Parin demokraattiedustajan omatunto avaa Trumpille tietä hänen pystyessään epädemokraattisiin päätöksiin aina kun on mahdollista.

 

[Baldrick]

Kyllähän se olisi melkeinpä palvelus koko maailmalle, jos Trumpetti päästäisi kylmän pierun. Ei ainakaan tällä hetkellä ole näkyvissä hänelle ketään tarpeeksi vetovoimaista manttelinperijää, joka liikettä saisi jatkettua ja henkilöpalvonnan siirrettyä itseensä. De Santiskin saanut aika ajoin petturin leimaa omien joukossa. Tässä päästäisiin rebuissakin takaisin vanhaan FOX kiihottamiseen ja yleiseen riitelyyn. Hedelmällisempää sekin kuin nykytilanne.

 

[Infamous]

Sinänsä 2022 välivaalien odotettavissa oleva tulos (senaatti kenties edelleen 50-50, edustajainhuone menee republikaaneille) ei olisi varsinaisesti mikään pallon rähmäys demokraateilta. Istuvan presidentin puolue yleensäkin menestyy huonosti välivaaleissa.

2024 vaaleissa toki sitten ei ole enää varaa hävitä, ainakaan jos vastapuolella on Trump ehdolla. Ajatus viimeisestä ristiretkestä Trumpia vastaan pitäisi olla helppo myydä kannattajille. En usko Trumpin mahdollisuuksiin enää 2028, jos 2024 tulee tappio, joten tuo olisi se viimeinen vaalitaisto hänen osaltaan.

Jos olet katsonut, mitä Biden ja demokraatit saavat aikaiseksi kun molemmat huoneet ovat hallussa, niin mitä oletat tapahtuvan sitten kun kongressi kääntyy punaiseksi? Tämä sillä oletuksella, että torjuntavoitossa senaatin suhteen onnistutaan.

 

[Cobol]

Demokraatti Danny Barefoot keräsi yhteen satakunta lähiöissä asuvaa virginialaisnaista, jotka olivat äänestäneet demokraattikuvernööriä vuonna 2017 sekä Joe Bidenia vuonna 2020, mutta kääntyivät republikaani Glenn Youngkinin puolelle tänä vuonna kuvernöörinvaalissa. Lopulta, osin tämän tuloksena republikaanit lisäsivät osavaltiossa koulujen rahoitusta ja keräsivät lisäpisteitä kannatukselleen. Republikaanit laittavat sentään lapset etusijalle*.

Toinen, varsin tunnettu demokraattistrategi James Carville syytti demokraattien alennustilasta typerää wokeilua ja toivoi, että osa puolueväestä menisi woke-vieroitukseen.

Komas demokraattistrategi Andre Levison julkaisi hiljattain muistionsa, jossa keskityttiin siihen osaan työväenluokasta, joka voisi olla demokraattipuolueen saavutettavissa. Toisin sanoen siihen ryhmään, joka vieroksuu Donald Trumpia ja hänen politiikkaansa.

Levisonin mukaan demokraattien nykyiset pyrkimykset tavoittaa nämä ihmiset ovat pohjimmiltaan vääränlaisia, kun ryhmää käsitellään yhtenä kokonaisuutena eikä tunnisteta eroavaisuuksia.

Tässä vain muutama esimerkki USA:n tilanteesta ja demokraattien ongelmista. Suomessa näitä julkaistaan harvoin, mutta Jaakko Isoniemi/IL kävi US-mediaa läpi ja koosti artikkelin aiheesta:

Analyysi: USA:n demokraatit ovat liian ”woke” – äänestäjät vieroksuvat

Liiallinen kulttuurielitismi ja työväenluokalle merkityksettömistä asioista puhuminen vieraannuttavat tavallisia lähiöiden asukkeja demokraateista, kirjoittaa Iltalehden ulkomaantoimittaja Jaakko Isoniemi.

www.iltalehti.fi

Kun USA:n mediaa seuraa, helppo allekirjoittaa Isoniemen teksti. Wokeilu ja muu vääränlainen politiikka ei tavoita työväenluokkaa ja keskiluokankin kanssa demokraateilla alkaa olla ongelmia.

USA:n demokratia on hyökkäyksen alla (kuten Biden totesi), mutta samaan aikaan demokraateista osa torpedoi siihen vastaamisen mm. äänestyslakien ja verolakien avulla ja pelaa peliä Trumpille sen lisäksi, että tekevät muutenkin vääriä asioita suhteessa vallan pitämiseen. Erityisesti aatteellisesti puhtaiden ja äänekkäiden demokraattien wokeilu ärsyttää puolueen keski- ja oikeistokaistaa. Muista kansalaisista puhumattakaan.

* Sarkasmia