Yhdysvaltojen tulevaisuus – jatkuuko kahtiajako?

[Polemos]

Tämä on varmasti USA-tuntijoille tuttua kauraa, mutta YLE Areenassa on neliosainen dokumenttisarja Ronald Reaganista. Olin kovin pieni Reaganin aikakaudella eikä USA:n poliittinen historia sillä tavalla kiinnosta, mutta jonkinlainen suunnanmuutos nähtiin ja ilmeisesti nykymenon juuret kylvettiin noin 40 vuotta sitten:

Historia: Ronald Reaganin Amerikka

Ronald Reaganin presidenttikausi 1981 - 89 oli monessa mielessä poikkeuksellinen, sillä hänen aikana kylmä sota päättyi ja Berliinin muuri kaatui. Sarjassa pääsemme Valkoisen talon suljettujen ovien taakse tutustumaan Reaganin hallintoon haastattelujen ja ainutlaatuisen arkistomateriaalin...

areena.yle.fi

 

[Tshekki77]

Ilta-sanomissa kerrotaan, että entiset republikaanit ja demokraatit muodostavat uuden puolueen - tavoitteena olla mukana jo vuoden 2024 presidentinvaaleissa. Jutun mukaan demokraatit eivät ole innoissaan, kun näkevät tällaisen hankkeen syövän enemmän heidän jäsenkannastaan. Mutta jos siellä Trump tai vastaavan tason sekopää yrittää presidentiksi, niin kait siellä republikaani puolueen piirissäkin täytyy löytyä loikkareita keskemmälle, jos ei demokraatteihin asti? Ja vaikka presidentin vaalit menisivät mönkään, niin kait tuollainen puolue saisi edes sen verran syötyä republikaaneilta ääniä parlamentissa, että niiden olisi pakko tehdä yhteistyötä jommankumman puolueen kanssa?

 

[Amerikanihme]

Ilta-sanomissa kerrotaan, että entiset republikaanit ja demokraatit muodostavat uuden puolueen - tavoitteena olla mukana jo vuoden 2024 presidentinvaaleissa. Jutun mukaan demokraatit eivät ole innoissaan, kun näkevät tällaisen hankkeen syövän enemmän heidän jäsenkannastaan. Mutta jos siellä Trump tai vastaavan tason sekopää yrittää presidentiksi, niin kait siellä republikaani puolueen piirissäkin täytyy löytyä loikkareita keskemmälle, jos ei demokraatteihin asti? Ja vaikka presidentin vaalit menisivät mönkään, niin kait tuollainen puolue saisi edes sen verran syötyä republikaaneilta ääniä parlamentissa, että niiden olisi pakko tehdä yhteistyötä jommankumman puolueen kanssa?

Tuosta keskustapuolueesta olen haaveillut, mutta on aina tuntunut, että valtapuolueet (demokraatit ja republikaanit) taistelisivat kynsin hampain tuollaista puoluetta vastaan, koska se voisi syödä sitä oman puolueen kannatusta. Joten jää nähtäväksi, tulleeko tuosta mitään.

Toinen asia, mikä arveluttaa, on se, että millaiset linjat tämä keskustapuolue omaksuisi kaikissa käsiteltävinä olevissa asioissa. Minäkin ajattelen välillä konservatiivisemmin, välillä progressiivisemmin erilaisista asioista. Jospa minun konservatiivinäkökulmani olisikin progressiivinen näkökulma tuolla uudella puolueella, ja progressiivisesti ajattelemastani asiasta puolue ottaisikin konservatiivisemman näkökulman? Kannata siinä sitten tuollaista puoluetta. Vähän liikaa tulevat mielestäni paketissa nämä nykyiset demokraatti- ja republikaanipuolueet, eli jos listaudut jompaan kumpaan, niin sitten pitäisi kannattaa myös sellaisia asioita, joista olen eri mieltä.

 

[Infamous]

Valitettavasti taitaa olla vain oire, ei ratkaisu tämä uusi puolue. Vastaavia liikkeitähän on menneisyydessä ollut muitakin, mutta ei ne koskaan ota tuulta allensa.

Tarvitsisi oikeasti valovoimaisen johtohahmon ja selkeän ja kuuluvan (ja ihmisiin vetoavan) sanoman. En usko, että Yangista on tällaista paattia vetämään, vaikka miehellä on myös ihan hyviä ajatuksia.

 

[mjr]

Valitettavasti taitaa olla vain oire, ei ratkaisu tämä uusi puolue. Vastaavia liikkeitähän on menneisyydessä ollut muitakin, mutta ei ne koskaan ota tuulta allensa.

Tarvitsisi oikeasti valovoimaisen johtohahmon ja selkeän ja kuuluvan (ja ihmisiin vetoavan) sanoman. En usko, että Yangista on tällaista paattia vetämään, vaikka miehellä on myös ihan hyviä ajatuksia.

Jos profiloituisi maltilliseen keskustaoikeistoon niin sillä olisi ainakin tietty tyhjiö käytettävissään. Republikaanit ovat tuosta kohdin täysin vetäytyneet eivätkä demokraatit voi sitä tilaa täyttää. Luulisi USA:ssa tälläisiäkin äänestäjiä vielä olevan.

 

[Wiljami]

Kaksipuoluejärjestelmä pitäisi räjäyttää että tuo touhu ikipäivänä enää tolkkuuntuisi. Varmasti tuntunut aikoinaan hyvältä idealta ja toki ollutkin silloin reilut 200 vuotta sitten edistyksellistä ja ennenkokemattoman hyvin kansalaisia poliittiseen päätöksentekoon osallistavaa sekä tehokasta, mutta kyllähän siihen systeemiin on valettu melko vahvasti riski siitä että jossain vaiheessa koko touhu degeneroituu äärimmäisen vahvaksi kahden ääripään demonisoinniksi, kun vastapuolesta on pakko erottua jatkuvasti enemmän ja etenkään omat ei saa ikipäivänä koskaan edes harkita että vaihtaisi äänestämäänsä puoluetta. Semmoinen sisäänrakennettu sisällissodan uhka suoraan siinä missä monipuolueversioissa äärilaidan kahjot saa harvemmin n. puolta kansasta taakseen ihan vaan koska pakko äänestää aina omaa kun vastustaja on suuri saatana.

Jokaista irtiottoa rebuista ja demokraateista on siinä mielessä tervehdittävä ilolla, kun saattaisi edistää järjestelmän päivittämistä. Toisaalta miten muutat systeemiä mikä on juntattu kaikkine ilmiselvine vikoineen satoja vuosia sitten, vieläpä tuon kokoisessa toimijassa? Lisäksi harmillistä että nämä järkevät irtiottajat ovat tyypillisesti siitä vähemmän aseistettuja äärisekopäitä sisältävästä puolueesta, eli "third party" heikentää melko automaattisesti enemmän demokraatteja ja parantaa trumpkulttilaisten mahdollisuuksia päästä epädemokratisoimaan järjestelmää entisestään.

Ei oo helppoa kun on vaikeeta.

 

[Jymäkkä]

Kaksipuoluejärjestelmä pitäisi räjäyttää että tuo touhu ikipäivänä enää tolkkuuntuisi. Varmasti tuntunut aikoinaan hyvältä idealta ja toki ollutkin silloin reilut 200 vuotta sitten edistyksellistä ja ennenkokemattoman hyvin kansalaisia poliittiseen päätöksentekoon osallistavaa sekä tehokasta, mutta kyllähän siihen systeemiin on valettu melko vahvasti riski siitä että jossain vaiheessa koko touhu degeneroituu äärimmäisen vahvaksi kahden ääripään demonisoinniksi, kun vastapuolesta on pakko erottua jatkuvasti enemmän ja etenkään omat ei saa ikipäivänä koskaan edes harkita että vaihtaisi äänestämäänsä puoluetta. Semmoinen sisäänrakennettu sisällissodan uhka suoraan siinä missä monipuolueversioissa äärilaidan kahjot saa harvemmin n. puolta kansasta taakseen ihan vaan koska pakko äänestää aina omaa kun vastustaja on suuri saatana.

Jokaista irtiottoa rebuista ja demokraateista on siinä mielessä tervehdittävä ilolla, kun saattaisi edistää järjestelmän päivittämistä. Toisaalta miten muutat systeemiä mikä on juntattu kaikkine ilmiselvine vikoineen satoja vuosia sitten, vieläpä tuon kokoisessa toimijassa? Lisäksi harmillistä että nämä järkevät irtiottajat ovat tyypillisesti siitä vähemmän aseistettuja äärisekopäitä sisältävästä puolueesta, eli "third party" heikentää melko automaattisesti enemmän demokraatteja ja parantaa trumpkulttilaisten mahdollisuuksia päästä epädemokratisoimaan järjestelmää entisestään.

Ei oo helppoa kun on vaikeeta.

Joo, tämähän se on suurin riski, että ennen kuin kolmannen puolueen asema vakiintuisi(jos koskaan edes vakiintuisi), tämä vahvistaisi juuri näiden äärihörhöjen asemaa nykyisissä puolueissa. Sinällään uusi puolue tekisi kyllä hyvää USA:lle, jos onnistuisi nousemaan ns. kolmanneksi suureksi.

 

[El Gordo]

Siellä kun on se systeemi että voittaja vie koko osavaltion valitsijamiehet niin kovin toiveikas ei voi olla. Kolmas pyörä joka kerää hopea- ja pronssisijoja voittamatta kuitenkaan yhtään osavaltiota, ei kauaa poliittisella kartalla pyöri kun ei saa edustusta mihinkään.

Eli ns. kolmannen vaihtoehdon pitäisi oikeastaan singahtaa suoraan ykköseksi ainakin jossain päin maata, jotta siitä tulisi pidempiaikainen tekijä.

 

[Sistis]

Joo, tämähän se on suurin riski, että ennen kuin kolmannen puolueen asema vakiintuisi(jos koskaan edes vakiintuisi), tämä vahvistaisi juuri näiden äärihörhöjen asemaa nykyisissä puolueissa. Sinällään uusi puolue tekisi kyllä hyvää USA:lle, jos onnistuisi nousemaan ns. kolmanneksi suureksi.

Hyviä yrityksiä on joskus ollut, mutta kovinkaan pitkälle ne eivät ole kantaneet. Viimeksi kolmas puolue on voittanut presidentinvaaleissa osavaltioita 1968, kun George Wallace sai valitsijamiehet viidestä eteläisestä osavaltiosta. Siitä, jolloin kolmas puolue on ollut oikeasti edes jotenkin merkittävä, on jo yli sata vuotta. Vuoden 1912 vaaleissa Theodore Rooseveltin ympärille perustettu progressiivinen puolue tuli toiseksi ja hänen entinen puolueensa republikaanit jäivät noissa vaaleissa statistin rooliin. Mutta eipä tuokaan puolue päässyt senaatin tai kongressin vaaleissa hyvään menestykseen, vaan jäi lyhytikäiseksi:

Bull Moose Party - Wikipedia

en.m.wikipedia.org

Vuonna 1992 Ross Perot sai melkein viidennen äänistä, muttei yhtään valitsijamiestä. Se on hyvä osoitus enemmistövaalin "julmuudesta".

 

[Wiljami]

Siellä kun on se systeemi että voittaja vie koko osavaltion valitsijamiehet niin kovin toiveikas ei voi olla. Kolmas pyörä joka kerää hopea- ja pronssisijoja voittamatta kuitenkaan yhtään osavaltiota, ei kauaa poliittisella kartalla pyöri kun ei saa edustusta mihinkään.

Eli ns. kolmannen vaihtoehdon pitäisi oikeastaan singahtaa suoraan ykköseksi ainakin jossain päin maata, jotta siitä tulisi pidempiaikainen tekijä.

Hyviä yrityksiä on joskus ollut, mutta kovinkaan pitkälle ne eivät ole kantaneet. Viimeksi kolmas puolue on voittanut presidentinvaaleissa osavaltioita 1968, kun George Wallace sai valitsijamiehet viidestä eteläisestä osavaltiosta. Siitä, jolloin kolmas puolue on ollut oikeasti edes jotenkin merkittävä, on jo yli sata vuotta. Vuoden 1912 vaaleissa Theodore Rooseveltin ympärille perustettu progressiivinen puolue tuli toiseksi ja hänen entinen puolueensa republikaanit jäivät noissa vaaleissa statistin rooliin. Mutta eipä tuokaan puolue päässyt senaatin tai kongressin vaaleissa hyvään menestykseen, vaan jäi lyhytikäiseksi:

Bull Moose Party - Wikipedia

en.m.wikipedia.org

Vuonna 1992 Ross Perot sai melkein viidennen äänistä, muttei yhtään valitsijamiestä. Se on hyvä osoitus enemmistövaalin "julmuudesta".

Niinhän se taitaa olla ettei USA:ssa ole angloperinteestä ponnistava winner takes all ja sen käytännössä pakottama 2-puoluejärjestelmä ilman katastrofaalista kriisitilannetta mikä pakottaa vihdoin päivittämään systeemiä. Vaikka nykyjärjestelmä on kulkemassa ilmiselvästi kohti sitä katastrofia kun vastapuolen demonisointi on jo melko hurjilla tasoilla, kokevat nykyiset puolueet että niillä on edelleen enemmän hävittävää vaikka yleinen etu huutaa koko paskan uusiksilaittoa. Toki kauhun tasapaino pakottaa ylläpitämään systeemiä siihen asti kunnes molemmat puolet suostuvat sen murtamaan yhtäaikaisesti, mikä on ilman sitä jättimäistä kansallista kriisiä hankala skenaario nähdä tapahtuvaksi.

UK:ssa toki samaa ongelmaa vaikka pystyvätkin sentään pitämään vastapuolta ihmisinä ja siellä pääsee myös isojen ulkopuoliset tekijät parlamenttiin (johtuen toki myös maan eri osien intresseistä ja siitä juontuvasta paikalliskoalitioiden edustuksesta). EU erosta seurannut tyytymättömyys UK:ssa olemiseen Skotlannissa voi myös aiheuttaa pohdintaa järjestelmäpäivityksestä.

 

[Zolomy]

Täähän on Amerikan versio Sinisistä. Sanoudutaan irti Trump -kultista, mutta myös äärivasemmiston vaarallisista ideoista kuten kohtuuhintaisesta terveydenhuollosta ja elämiseen riittävistä palkoista.

 

[Ollakseni]

Kaksipuoluejärjestelmä pitäisi räjäyttää että tuo touhu ikipäivänä enää tolkkuuntuisi. Varmasti tuntunut aikoinaan hyvältä idealta ja toki ollutkin silloin reilut 200 vuotta sitten edistyksellistä ja ennenkokemattoman hyvin kansalaisia poliittiseen päätöksentekoon osallistavaa sekä tehokasta, mutta kyllähän siihen systeemiin on valettu melko vahvasti riski siitä että jossain vaiheessa koko touhu degeneroituu äärimmäisen vahvaksi kahden ääripään demonisoinniksi, kun vastapuolesta on pakko erottua jatkuvasti enemmän ja etenkään omat ei saa ikipäivänä koskaan edes harkita että vaihtaisi äänestämäänsä puoluetta. Semmoinen sisäänrakennettu sisällissodan uhka suoraan siinä missä monipuolueversioissa äärilaidan kahjot saa harvemmin n. puolta kansasta taakseen ihan vaan koska pakko äänestää aina omaa kun vastustaja on suuri saatana.

Tietynlaista ironiaa tietysti siinä mielessä että nuo perustajat olivat kaikki sitä mieltä että puolueet ovat huono idea ja johtavat vain siihen että demonisoidaan vastakkaisen puolueen jäseniä.

What Our Founding Fathers Said About Political Parties

The current ruling two-party duopoly is so ubiquitous that we take it as a given. We teach the "two-party system"

billkingblog.com

Toki samat herrat olivat myös pitkälti sitä mieltä, että vain maanomistajat saavat äänestää. Kun jotkut maata omistavat naiset sitten äänestivät todettiin että tuollainen ei käy päinsä ja kiellettiin koko homma.

 

[KooMT]

Mainessa ja Nebraskassa sentään jo, että osavaltion kaikki äänet eivät mene presidentinvaaleissa koko osavaltion voittaneelle. Mutta onkohan muualla edes harkittu vastaavaa..

 

[ndal88a]

Mainessa ja Nebraskassa sentään jo, että osavaltion kaikki äänet eivät mene presidentinvaaleissa koko osavaltion voittaneelle. Mutta onkohan muualla edes harkittu vastaavaa..

Kai ne satsaa samaten edustajainhuoneen ja senaatin vaaleihin, luulisi että niihin saisi jonkun edustajan,näin alkuun. Luulisin että tilanne olisi sama kuin UK:ssa,kai sielläkin on parlamentissa enemmän kuin kahden puolueen edustajia.

JOL

 

[aalto]

Ainakin moraalinen oikeus näyttää edes joskus voittavan myös USA:ssa. Yksi kahtiajaon suurimmissa k-päisistä levittäjistä on joutunut käräjille ja nyt sitten vielä oma asianajaja vuotaa vahingossa tai "vahingossa" keskeisen todistusaineiston vastapuolelle. Ketjusta löytyvä videonpätkä kannattaa myös katsoa jos Alex Jones liemessä -aiheiset videot kiinnostavat.

Linkki: https://twitter.com/oneunderscore__/status/1554869293581582344

 

[Ollakseni]

Ainakin moraalinen oikeus näyttää edes joskus voittavan myös USA:ssa. Yksi kahtiajaon suurimmissa k-päisistä levittäjistä on joutunut käräjille ja nyt sitten vielä oma asianajaja vuotaa vahingossa tai "vahingossa" keskeisen todistusaineiston vastapuolelle. Ketjusta löytyvä videonpätkä kannattaa myös katsoa jos Alex Jones liemessä -aiheiset videot kiinnostavat.

Linkki: https://twitter.com/oneunderscore__/status/1554869293581582344

Syyttäjä tuossa Sandy Hook tapauksessa kehoitti Alex Jonesia haastamaan asianajajansa oikeuteen siitä hyvästä että he ovat täysin kykenemättömiä tekemään mitään oikein.

 

[PeteX]

Yksi porukka sekoittamaan pakkaa USA:n kommunistit perustivat ajatuspajan Z-lipun alla | Verkkouutiset

 

[Wiljami]

Yksi porukka sekoittamaan pakkaa USA:n kommunistit perustivat ajatuspajan Z-lipun alla | Verkkouutiset

Taitaa olla semmoinen hyvänmielenporukka tyyliin Westboro baptist church ("kiitos jeesus norjalaishomottajien kuolemista" Breivikin massamurhien aikaan etc) ja merkitykseltä vielä reilusti turhempi kun niitä kiihkouskiksia USA:ssa piisaa siinä missä hardcore maolais-stalinistit (mikä ei ole ihan helppo yhdistelmä jos osaisi edes auttavasti historian tai minkään lukutaitoa) saattaa olla tuossa kuvassa suunnilleen jokainen.

 

[Dynamo]

Kaksipuoluejärjestelmä pitäisi räjäyttää että tuo touhu ikipäivänä enää tolkkuuntuisi. Varmasti tuntunut aikoinaan hyvältä idealta ja toki ollutkin silloin reilut 200 vuotta sitten edistyksellistä ja ennenkokemattoman hyvin kansalaisia poliittiseen päätöksentekoon osallistavaa sekä tehokasta, mutta kyllähän siihen systeemiin on valettu melko vahvasti riski siitä että jossain vaiheessa koko touhu degeneroituu äärimmäisen vahvaksi kahden ääripään demonisoinniksi, kun vastapuolesta on pakko erottua jatkuvasti enemmän ja etenkään omat ei saa ikipäivänä koskaan edes harkita että vaihtaisi äänestämäänsä puoluetta. Semmoinen sisäänrakennettu sisällissodan uhka suoraan siinä missä monipuolueversioissa äärilaidan kahjot saa harvemmin n. puolta kansasta taakseen ihan vaan koska pakko äänestää aina omaa kun vastustaja on suuri saatana.

Äänestäjien poliittinen asema noudattaa Gaussin käyrää: Enemmistö on keskellä. Tämän tajusi myös Trump ensimmäisissä vaaleissaan. Ensimmäisessä pressavaalissa Trump ei kosiskellut rebujen äärilaitaa, kun tiesi kuitenkin saavansa ne äänet, vaan keskittyi hakemaan ääniä keskeltä, liikkuvista äänestäjistä.

Koska äänestäjien enemmistö noudattaa Gaussin käyrää, on suomalaisista puolueista tullut monesti niin "keskustalaisia" (en viittaa puolueeseen), että niitä on välillä vaikea erottaa toisistaan. Tietysti puolueilla on myös valtalinjasta, "keskustalaisuudesta", poikkeavia "ääriedustajia". Ne pidetään puolueessa, kun keräävät käyrän laidalta ääniä. Panostukset ovat kaikilla puolueilla kuitenkin lähellä poliittista keskustaa, sillä sieltä on saavutettavissa eniten ääniä.

Kaksipuoluejärjestelmässä on myös hyviä puolia, ja niistä ensimmäisenä tulee mieleen päätöksentekokyky. Joku Kataisen six-pack -hallitus on karmea esimerkki siitä, kun päätöksentekokyky jumiutuu sillä, että kaikista asioista tehdään joku "paketti", johon sotketaan yhtä ja toista, jotta jokainen hallituspuolue saadaan tyytyväiseksi ja sitoutettua päätöksiin. Pahimmillaan pari isoa puoluetta on pienen tai parin pienen puolueen "panttivankina", koska hallituksen hajoamista halutaan välttää. Taitavasti politikoimalla pienet puolueet saavat kokoaan isomman vaikutusvallan, joka sotii sekä demokratian periaatteita että toimeenpanokykyisen hallituksen ajatuksia vastaan.

Eniten Trumpin aiheuttamassa kahtiajaossa vaikutusta on tällä hetkellä korkeimman oikeuden konservatiivisella enemmistöllä. Koska nuo virat ovat elinikäisiä, tuo enemmistö voi olla vallassa siellä vielä pitkään. Noin muutoin epäilen, että demokraattien voittaessa seuraavat pressanvaalit tilanne rauhoittuu. Trump kammetaan syrjään rebuista, ja seuraajan (sitä seuraavat vaalit) on haettava äänestäjiä liikkuvista äänestäjistä, eli keskeltä.

 

[Wiljami]

Äänestäjien poliittinen asema noudattaa Gaussin käyrää: Enemmistö on keskellä. Tämän tajusi myös Trump ensimmäisissä vaaleissaan. Ensimmäisessä pressavaalissa Trump ei kosiskellut rebujen äärilaitaa, kun tiesi kuitenkin saavansa ne äänet, vaan keskittyi hakemaan ääniä keskeltä, liikkuvista äänestäjistä.

Koska äänestäjien enemmistö noudattaa Gaussin käyrää, on suomalaisista puolueista tullut monesti niin "keskustalaisia" (en viittaa puolueeseen), että niitä on välillä vaikea erottaa toisistaan. Tietysti puolueilla on myös valtalinjasta, "keskustalaisuudesta", poikkeavia "ääriedustajia". Ne pidetään puolueessa, kun keräävät käyrän laidalta ääniä. Panostukset ovat kaikilla puolueilla kuitenkin lähellä poliittista keskustaa, sillä sieltä on saavutettavissa eniten ääniä.

Kaksipuoluejärjestelmässä on myös hyviä puolia, ja niistä ensimmäisenä tulee mieleen päätöksentekokyky. Joku Kataisen six-pack -hallitus on karmea esimerkki siitä, kun päätöksentekokyky jumiutuu sillä, että kaikista asioista tehdään joku "paketti", johon sotketaan yhtä ja toista, jotta jokainen hallituspuolue saadaan tyytyväiseksi ja sitoutettua päätöksiin. Pahimmillaan pari isoa puoluetta on pienen tai parin pienen puolueen "panttivankina", koska hallituksen hajoamista halutaan välttää. Taitavasti politikoimalla pienet puolueet saavat kokoaan isomman vaikutusvallan, joka sotii sekä demokratian periaatteita että toimeenpanokykyisen hallituksen ajatuksia vastaan.

Eniten Trumpin aiheuttamassa kahtiajaossa vaikutusta on tällä hetkellä korkeimman oikeuden konservatiivisella enemmistöllä. Koska nuo virat ovat elinikäisiä, tuo enemmistö voi olla vallassa siellä vielä pitkään. Noin muutoin epäilen, että demokraattien voittaessa seuraavat pressanvaalit tilanne rauhoittuu. Trump kammetaan syrjään rebuista, ja seuraajan (sitä seuraavat vaalit) on haettava äänestäjiä liikkuvista äänestäjistä, eli keskeltä.

Toisaalta onko pakko väkisin profiloitua johonkin laidoille jos äänestäjistä suurin osa haluaa sitä keskitien konsensuspolitiikkaa? Toki hankala perustella äänestäjille miksi juuri minut pitäisi valita tuhannen muun samoja asioita ajavan sijaan.

Kaksipuoluejärjestelmä voi olla tehokas, mutta USA on näyttänyt ettei se sitä ole siinä vaiheessa kun ollaan päästy tähän "vastapuoli on luciferista seuraava huonompaan suuntaan" vaiheeseen, mikä systeemissä (sisältäen winner takes all -vaalijärjestelmän) tosiaan on sisäänrakennettuna. Demokraatit sai nyt ilmeisesti läpi vihreän energian tukipaketin kun kerrankin kaikki niistä suostuivat äänestämään puolesta (jokainen rebu äänesti vastaan, puhemiehen ääni ratkaisi), ihme on jos tuota ei pureta jos republikaanit pääsee puolestaan värisuoraan. Ei-värisuoratilanteissa homma kaatuu jollain hallinnon tasolla kun vastapuolen tekemät ilmiselvästi kaikkia hyödyttävätkin asiat on torpattava ihan vaan kun on vastapuolen juttuja.

Korkeimman oikeuden tuomarinimitykset sitten tosiaan merkittävä juttu ja yllättäen Trump temppuili niillä täysin vastoin yleistä käytäntöä (jota esim. Obama noudatti aivan liiankin pilkulleen kun jätti virkakautensa loppupuolella uuden tuomarin nimittämättä lähinnä siitä pelosta että avaisi matopurkin rebujen hyödyntää. Hyödynsivät silti). Toisaalta missään ei taida olla kirjattuna edes tuomarien määrää, jolloin periaatteessa Biden voisi nimittää sinne muutaman kymmentä liberaalia kaatamaan kaikki konservatiivien päätökset. Toki tuo alleviivaisi lopullisella tavalla koko systeemin kestämättömyyttä ja veisi siltä viimeisenkin arvovallan. Joka tapauksessa hyvin haitallinen käytäntö vaikka aikoinaan ollutkin hyvät aikeet taustalla, tuossa kuitenkin mahdollisuus väärinkäytöksille on valtava jos presidentiksi sattuu valikoitumaan joku moraalisesta rappeumasta vakavasti kärsivä (tai eihän se itse kärsi) henkilö. Kauaskantoiset vaikutukset eivät toki jää kko:n päätöksiin jotka myös merkittäviä, kun näillä korkeimman oikeuden tuomareilla oli nimitysoikeus alempien tasojen tuomarinimityksiin. Periaatteessa lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta on eriytetty, mutta on siinä vähintään epäilystä suhmuroinnista kun Trumpin nimittämä saunakaveri nimittää omat saunakaverinsa toteuttamaan lakien tulkintaa osavaltiotasolla.

Ihme sinänsä että Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyys meni sukkana läpi, jotkut jutut sentään liian ilmiselvästi oikeita ettei niitä voi edes liberal tearsseja nähdäkseen kampittaa. Ehkä siinä auttoi ettei esitys maiden jäsenyydestä tullut ainakaan selvästi kummaltakaan puolueelta, vaan hakijamailta. Ukrainan tukeminen on siis varmaankin selkeämpi poikkeus säännöstä, siinä kuitenkin demokraattihallinto ollut aktiivinen mutta rebut peesanneet ilmeisen kitkatta.

 

[BigRedCat]

Äänestäjien poliittinen asema noudattaa Gaussin käyrää

Millä perusteella? Luulisin, että tuo asema vaihtele voimakkaasti ajassa ja paikassa niin, että toisinaan jakauman oikea häntä on pidempi, toisinaan vasen, ja esim. ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä saksassa äärioikeiston ja kommunistien taistelun aikaan massaa oli huomattavan epänormaalissa määrin hännissä. Joskus jakauma on vino, niin että suurin massa on vähän oikealla/vasemmalla mutta vastakkaisen osaston ääripäässä on enemmän jengiä. Eivät ole Gaussin käyrään sopivia ominaisuuksia nämä.

 

[vanukas]

Äänestäjien poliittinen asema noudattaa Gaussin käyrää: Enemmistö on keskellä. Tämän tajusi myös Trump ensimmäisissä vaaleissaan. Ensimmäisessä pressavaalissa Trump ei kosiskellut rebujen äärilaitaa, kun tiesi kuitenkin saavansa ne äänet, vaan keskittyi hakemaan ääniä keskeltä, liikkuvista äänestäjistä.

Koska äänestäjien enemmistö noudattaa Gaussin käyrää, on suomalaisista puolueista tullut monesti niin "keskustalaisia" (en viittaa puolueeseen), että niitä on välillä vaikea erottaa toisistaan. Tietysti puolueilla on myös valtalinjasta, "keskustalaisuudesta", poikkeavia "ääriedustajia". Ne pidetään puolueessa, kun keräävät käyrän laidalta ääniä. Panostukset ovat kaikilla puolueilla kuitenkin lähellä poliittista keskustaa, sillä sieltä on saavutettavissa eniten ääniä.

Trump enemmänkin tuhosi "keskustaa" ja pilkkasi republikaaneja, jotka olivat maltillisia ja lähempänä demokraattien politiikkaa. Tällä tempulla hän sai reivattua republikaanien politiikkaa oikealle ja vastentahtoisemmatkin keskustarepublikaanit joutuivat hyväksymään oikeistolaisempaa politiikkaa. Ikkunan siirtäminen oikealle toi puskista vielä radikaalimpaa porukkaa framille ja he ovatkin päässeet joissain tapauksissa vaaleissa läpi. Vieläkin republican-in-name-only (RINO) -pilkka pitää porukkaa ruodussa.

Toinen seuraus tällä on ollut, että kun demokraatit ovat kaipailleet hakevansa uusia äänestäjiä "keskustasta" on kyseinen alue autioitettu täysin ja demokraattien pitää flirttailla todella kauas oikeistoon, ennen kuin sieltä alkaa vastakaikua tulla.

 

[Ollakseni]

Korkeimman oikeuden tuomarinimitykset sitten tosiaan merkittävä juttu ja yllättäen Trump temppuili niillä täysin vastoin yleistä käytäntöä (jota esim. Obama noudatti aivan liiankin pilkulleen kun jätti virkakautensa loppupuolella uuden tuomarin nimittämättä lähinnä siitä pelosta että avaisi matopurkin rebujen hyödyntää. Hyödynsivät silti).

Ei tainnut Obamalla olla mitään sanottavaa asiaa kun McConnell oli päättänyt ettei Obama nimitä yhtäkään tuomaria. Obama otti vielä mahdollisimman sentristisen ehdokkaan, joka ei olisi mitenkään erityisen liberaali, mutta McConnell päätti ettei tuosta äänestetä. Lopputuloksena Trump sai nimitettyä neljäsosan kaikista liittovaltion tuomareista ja kolmasosan korkeimmasta oikeudesta.

McConnell plans final push to confirm Trump judges and seal his legacy

They're young. They're conservative. And they'll shape American law for generations.

www.nbcnews.com

 

[El Gordo]

Äänestäjien poliittinen asema noudattaa Gaussin käyrää: Enemmistö on keskellä. Tämän tajusi myös Trump ensimmäisissä vaaleissaan. Ensimmäisessä pressavaalissa Trump ei kosiskellut rebujen äärilaitaa, kun tiesi kuitenkin saavansa ne äänet, vaan keskittyi hakemaan ääniä keskeltä, liikkuvista äänestäjistä.

Oikeastaan päinvastoin. Yhdysvalloissa on liberaalien Gaussin käyrä, ja konservatiivien Gaussin käyrä, ja nykytilanteessa huiput sijaitsevat niin etäällä toisistaan, etteivät ne paljonkaan mene päällekkäin. Keskellä on kuoppa.

Niin kuin siellä sanotaan, tien keskellä on vain auton alle jääneitä opossumeja.

Trumpin vaalimenestykselle oli toki olennaista, että hän sai laajan kannatuksen siitä republikaanien jakamasta. Mutta kyllä hän kosiskeli aika paljon sitä äärioikeaa laitaa, jonka äänestysprosentin sai nousemaan näin korkealle. Esim. hän solvasi kaatuneen sotilaan isää, joka oli muslimi - tämä nosti hänen kannatustaan muslimivastaisessa äärioikeistossa, mutta tuskin sotaveteraaneja arvostavissa maltillisissa republikaaneissa.

Tämä oli kuitenkin voittava taktiikka, koska Clinton ei onnistunut vastaavalla tavalla aktivoimaan oman puolueensa kannattajienkkoko äänestäjäkuntaa.

Bidenin voiton takana taas oli, että 4 vuotta Trumpin hallintoa kärsittyään tuo äänestäjäkunta oli helposti saatavissa yhteiseen Trumpin vastaiseen rintamaan. Ei niinkään se että Biden olisi ollut Clintonia parempi ehdokas.

 

[Cobol]

Oikeastaan päinvastoin. Yhdysvalloissa on liberaalien Gaussin käyrä, ja konservatiivien Gaussin käyrä, ja nykytilanteessa huiput sijaitsevat niin etäällä toisistaan, etteivät ne paljonkaan mene päällekkäin. Keskellä on kuoppa.

Niin kuin siellä sanotaan, tien keskellä on vain auton alle jääneitä opossumeja.

Trumpin vaalimenestykselle oli toki olennaista, että hän sai laajan kannatuksen siitä republikaanien jakamasta. Mutta kyllä hän kosiskeli aika paljon sitä äärioikeaa laitaa, jonka äänestysprosentin sai nousemaan näin korkealle. Esim. hän solvasi kaatuneen sotilaan isää, joka oli muslimi - tämä nosti hänen kannatustaan muslimivastaisessa äärioikeistossa, mutta tuskin sotaveteraaneja arvostavissa maltillisissa republikaaneissa.

Tämä oli kuitenkin voittava taktiikka, koska Clinton ei onnistunut vastaavalla tavalla aktivoimaan oman puolueensa kannattajienkkoko äänestäjäkuntaa.

Bidenin voiton takana taas oli, että 4 vuotta Trumpin hallintoa kärsittyään tuo äänestäjäkunta oli helposti saatavissa yhteiseen Trumpin vastaiseen rintamaan. Ei niinkään se että Biden olisi ollut Clintonia parempi ehdokas.

Hyvää asiaa, mutta silti kommentti Trumpin voitosta Clintonia vastaan. Trump ei saanut 2016 sen enempää ääniä kuin Romney sai edelliskerralla (60.9 milj vs 60.5 milj) vuoden 2012 vaaleissa. Trump valittiin, koska Clinton sai vain 61.1 miljoonaa ääntä Obaman saadessa 2012 vaaleissa 66 miljoonaa ääntä. Voidaan perustellusti sanoa, että Trumpin voiton mahdollisti demokraattiäänestäjistä noin 10 prosentin jääminen kotiin.