Paljon on tullut Trump-aiheisia dokumentteja seurailtua, mutta ehkä vaikuttavin esitys aiheesta on HBO:lla pyörivä draamasarja "The Loudest Voice". Kannattaa ehdottomasti katsoa läpi, mikäli ette ole vielä ehtineet. Sarja kertoo Fox Newsin luoneesta Roger Ailesista, joka pohjusti Trumpin voittoon johtaneen keskustelukulttuurin syntyä sekä median kahtiajakoa.
Sinälläänhän tämä Yhdysvaltojen tilanne on vain karkeampi esimerkki samasta ilmiöstä, joka leikkaa koko läntistä maailmaa: kapitalismin ja demokratian menestystarina on kriisissä, eikä vähiten sen takia, että koko talousjärjestelmä on kiusallisessa ristiriidassa maapallon kestävyyden kanssa. Ihmiset, jotka elävät tämän tilanteen keskellä, näkevät loisteliaan menneisyyden ja synkän tulevaisuuden. Tästä ristiriidasta syntyy halu "kääntää kelloa taaksepäin" ja "ottaa valta takaisin". Sillä, onko mielikuvalle faktuaalista katetta, ei ole sen suurempaa merkitystä.
Eikai kukaan nyt oikeasti halua luopua etuoikeuksista, jotka ovat muodostaneet koko kansakunnan kollektiivisen identiteetin? Ei ranskalainen maaseudulle muuttanut keskituloinen halua, että hänen pitäisi laittaa ranchi myyntiin ja muuttaa lähiöön, jotta olisi varaa maksaa bensaveron korotukset. Niin ikään suomalainen perusduunari ei halua, että kevätmuodista pitäisi maksaa extraa, jotta rahtialusten kokille voidaan maksaa kunnollista palkkaa tai kehitysmaassa sijaitsevan tehtaan duunarille suoda yksi päivä viikossa lepoa. Lisähinta on lisähinta, eikä se tunnu reilulta, jos median kautta voi nähdä, kun samanaikaisesti eliitti lentelee Rivieralle ilmastokonferenssia varten.
Ja tämän kaiken voi tietysti verhoilla poliittisten vihollisten syyksi; mitäs päästivät meksikolaiset rajojen yli ja mitäs alkoivat vaatia sukupuolineutraalia kieltä yliopistoille. Ilmastonmuutostakin tuppaavat liioittelemaan, vaikka emmehän me voi varmaksi tietää. Kaikista pahin synti on kuitenkin ylimielisyys: samat muka-viisaat pseudointellektuellit kuvittelevat, että tietävät elämästä enemmän kuin amerikkalaisen identiteetin äidinmaidosta perinyt duunari. Kokeilkaapa joskus tällaista: Menkää keskusteluun, esittäkää olevanne fiksumpi kuin muut osanottajat ja odottakaa asiallisia vastauksia. Aihe unohtuu hyvin äkkiä ja tilalle tulee väittely siitä, kuka on lapsellisin, pienisieluisin tai suvaitsevaisin.
Vaikka Trump on omanlaisensa roolihahmo, häneen ruumiillistuu moni klassinen menestyjän ominaisuus. Hän on rikas, joten hänen on oltava myös fiksu ainakin jollain tapaa. Trump on myös viriili ja hyvännäköisen naisen vierelleen löytänyt mies, joten jotain hänessä on oltava.. Tämän lisäksi hän ei ota iskuja vastaan, vaan hyökkää välittömästi takaisin. Toisin sanoen, hänellä on ainakin näennäisesti erittäin itsevarma ote kaikkeen tekemiseen. Koska etenkin miespuoliset äänestäjät näkevät Trumpin jonkinlaisena roolimallina, hänen sanomisiaan on helppo suodattaa ja selitellä parhain päin: ehkä sitä väärintulkittiin; ehkä sillä oli vain huono päivä; kaikillahan meillä on heikkoudet; ja entäs se Clinton sitten! Joka päivä jossain päin keskustelupalstoja saa lukea nämä samat argumentit.
Viimeinen selitys Trumpin suosiolle on nähdäkseni siinä, että ihmiset eivät lähtökohtaisesti pidä politiikasta. Poliitikkoja pidetään itsekkäinä mulkkuina, eliittin edustajina tai epärehellisinä lieroina. Kun sitten joku julistaa olevansa antiteesi kaikille näille ominaisuuksille, hänet luonnollisesti nähdään tuoreena vaihtoehtona. Sitä paitsi ihmiset toivovat elämäänsä selkeyttä: että olisi jotain identiteetin tasolla ilmenevää tarttumapintaa, kuten ihonväri, amerikkalaisuus tai uskonnollisuus. Mitä on tämän rinnalla se, että pääsee kohentamaan vähemmistöjen asemaa tai torjumaan abstraktia uhkaa, kuten ilmastonmuutos? Aika helppo valintatilanne sellaiselle ihmisille, joka kokee jo lähtökohtaisesti tulevansa vähätellyksi yliopistoviisaiden tai moraalista ylemmyyttä ilmaisevien toimesta.
Henkilökohtaisesti odotan sitä hetkeä, että Trumpin suurin bluffi, talouspolitiikka, karahtaa kiville. Talouteen voi pumpata dollareita ja työllisyyttä voi lyhytaikaisesti pönkittää mm. veronleikkauksilla, mutta jossain kohtaa on täytettävä budjettiin ilmestyneet aukot.
Voi olla, että tätä hetkeä ei ehdi tulla, mikäli demokraatit voittavat tulevat vaalit. Tällöin saattaisi myös käydä niin, että Trump menisi historiaan suurena talousmiehenä, jonka aikana työttömyys laski ja talous nousi uuteen kiitoon. Olen tämän skenaarion kuitenkin valmis hyväksymään, jos sillä voidaan välttää neljä vuotta tätä nykyistä teatteria.